Lue keskustelun säännöt.
En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
07.02.2021 |
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
38v ja äiti ei päästä irti :D kirjoitti:
Teen tyttärellesi vain palveluksen kun irtaannut hänestä elättäjänä... minä tiedän :D
Näytä suunta ja neuvo mut päästä irti :D
Nyt taidat olla väärässä ketjussa.
Tytär opiskelee ja tarvitsisi tilapäisesti apua. Äiti ei halua auttaa.
Jos olet itse 38v ja äidissä kiinni, se on ihan eri juttu! Ja voit toki tehdä itsekin jotain asian eteen eikä vaan alistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kun olette miehenne kanssa onnistuneet kasvattamaan lapset jotka ovat lentäneet pesästä. Tyttäresi tuntien voitte varmaan sopia mikä olisi molemmin puolinen hyvä ratkaisu.
Itse emme ole ainoaa tytärtämme osaneet kasvattaa. Tyttäremme sairastui 16-vuotiaana koulukiusaamisen seurauksena vuosikymmeniä sitten, eikä ole vieläkään kyennyt lentämään pesästä. Ja väkisin ei ajeta. Peiliin tuijottaminenkaan ei ole asiaan auttanut, eikä ole itsellenikään vielä selvinnyt, miten olisin sairastumisen estänyt. Eli kysymyksessä on pysyvä sairaus josta ei parane. Ei se äidinrakkaus aina auta jos maailma on kylmä ja muut ei hiljaista lastasi hyväksy. Toisen puolesta ei voi elää, mutta vierellä voi kulkea.
Ei ole yhtään kaveria. Onneksi olemme me. Asumme omakotitalossa. Hoidamme taloustyöt vuorosysteemillä, että kukaan ei joudu passaamaan ketään, eikä ketään käytetä hyväksi. Ei ole kenelläkään alkoholiongelmaa, eikä nettiriippuvuutta ja yövalvomisia. Ihan normaalia peruselämää elämme. Vaikkakin tietysti outoja olemme, kun aikuinen lapsi asuu vanhempiensa kanssa, eikä yksin yksiössä tämän päivän yhteiskunnassa.
Luin tätä ketjua ja olin teille kaikille kateellinen jotka olitte onnistuneet lapsenne maailmalle saattelemaan, ehkä minäkin vielä joskus saan sen tehdä.
Minun äitini h.akkasi ja piti nälässä.
Muutin pois kotoa 16 vuotiaana.
Luojan kiitos olin kaunis ja keskiverto älyllä varustettu.
Kävin koulut...olin myös koulukiusattu.
Valmistuin löysin miehen..tein uran
En olisi varmaan pärjännyt ,jos en olisi ollut kaunis ja hoikka
En tiedä onko äiti elossa vai kuollut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kun olette miehenne kanssa onnistuneet kasvattamaan lapset jotka ovat lentäneet pesästä. Tyttäresi tuntien voitte varmaan sopia mikä olisi molemmin puolinen hyvä ratkaisu.
Itse emme ole ainoaa tytärtämme osaneet kasvattaa. Tyttäremme sairastui 16-vuotiaana koulukiusaamisen seurauksena vuosikymmeniä sitten, eikä ole vieläkään kyennyt lentämään pesästä. Ja väkisin ei ajeta. Peiliin tuijottaminenkaan ei ole asiaan auttanut, eikä ole itsellenikään vielä selvinnyt, miten olisin sairastumisen estänyt. Eli kysymyksessä on pysyvä sairaus josta ei parane. Ei se äidinrakkaus aina auta jos maailma on kylmä ja muut ei hiljaista lastasi hyväksy. Toisen puolesta ei voi elää, mutta vierellä voi kulkea.
Ei ole yhtään kaveria. Onneksi olemme me. Asumme omakotitalossa. Hoidamme taloustyöt vuorosysteemillä, että kukaan ei joudu passaamaan ketään, eikä ketään käytetä hyväksi. Ei ole kenelläkään alkoholiongelmaa, eikä nettiriippuvuutta ja yövalvomisia. Ihan normaalia peruselämää elämme. Vaikkakin tietysti outoja olemme, kun aikuinen lapsi asuu vanhempiensa kanssa, eikä yksin yksiössä tämän päivän yhteiskunnassa.
Luin tätä ketjua ja olin teille kaikille kateellinen jotka olitte onnistuneet lapsenne maailmalle saattelemaan, ehkä minäkin vielä joskus saan sen tehdä.
Minun äitini h.akkasi ja piti nälässä.
Muutin pois kotoa 16 vuotiaana.
Luojan kiitos olin kaunis ja keskiverto älyllä varustettu.
Kävin koulut...olin myös koulukiusattu.
Valmistuin löysin miehen..tein uran
En olisi varmaan pärjännyt ,jos en olisi ollut kaunis ja hoikka
En tiedä onko äiti elossa vai kuollut
Ole onnellinen että olet mielestäsi kaunis ja hoikka, mutta elämässä tarvitaan paljon muutakin. Älä liikaa tukeudu muihin, siihen kauneuteen ja hoikuuteen, vaan elä omaa elämääsi, seiso omilla jaloillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kun olette miehenne kanssa onnistuneet kasvattamaan lapset jotka ovat lentäneet pesästä. Tyttäresi tuntien voitte varmaan sopia mikä olisi molemmin puolinen hyvä ratkaisu.
Itse emme ole ainoaa tytärtämme osaneet kasvattaa. Tyttäremme sairastui 16-vuotiaana koulukiusaamisen seurauksena vuosikymmeniä sitten, eikä ole vieläkään kyennyt lentämään pesästä. Ja väkisin ei ajeta. Peiliin tuijottaminenkaan ei ole asiaan auttanut, eikä ole itsellenikään vielä selvinnyt, miten olisin sairastumisen estänyt. Eli kysymyksessä on pysyvä sairaus josta ei parane. Ei se äidinrakkaus aina auta jos maailma on kylmä ja muut ei hiljaista lastasi hyväksy. Toisen puolesta ei voi elää, mutta vierellä voi kulkea.
Ei ole yhtään kaveria. Onneksi olemme me. Asumme omakotitalossa. Hoidamme taloustyöt vuorosysteemillä, että kukaan ei joudu passaamaan ketään, eikä ketään käytetä hyväksi. Ei ole kenelläkään alkoholiongelmaa, eikä nettiriippuvuutta ja yövalvomisia. Ihan normaalia peruselämää elämme. Vaikkakin tietysti outoja olemme, kun aikuinen lapsi asuu vanhempiensa kanssa, eikä yksin yksiössä tämän päivän yhteiskunnassa.
Luin tätä ketjua ja olin teille kaikille kateellinen jotka olitte onnistuneet lapsenne maailmalle saattelemaan, ehkä minäkin vielä joskus saan sen tehdä.
Minun äitini h.akkasi ja piti nälässä.
Muutin pois kotoa 16 vuotiaana.
Luojan kiitos olin kaunis ja keskiverto älyllä varustettu.
Kävin koulut...olin myös koulukiusattu.
Valmistuin löysin miehen..tein uran
En olisi varmaan pärjännyt ,jos en olisi ollut kaunis ja hoikka
En tiedä onko äiti elossa vai kuollut
Ole onnellinen että olet mielestäsi kaunis ja hoikka, mutta elämässä tarvitaan paljon muutakin. Älä liikaa tukeudu muihin, siihen kauneuteen ja hoikuuteen, vaan elä omaa elämääsi, seiso omilla jaloillasi.
Lueppa uudestaan. Hän sanoo olevansa myös keskivertoälyllä varustettu.
Tsemppiä sinulle, jonka äiti oli väkivaltainen. Ei kaikki äidit ole hyviä tai osaa rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kun olette miehenne kanssa onnistuneet kasvattamaan lapset jotka ovat lentäneet pesästä. Tyttäresi tuntien voitte varmaan sopia mikä olisi molemmin puolinen hyvä ratkaisu.
Itse emme ole ainoaa tytärtämme osaneet kasvattaa. Tyttäremme sairastui 16-vuotiaana koulukiusaamisen seurauksena vuosikymmeniä sitten, eikä ole vieläkään kyennyt lentämään pesästä. Ja väkisin ei ajeta. Peiliin tuijottaminenkaan ei ole asiaan auttanut, eikä ole itsellenikään vielä selvinnyt, miten olisin sairastumisen estänyt. Eli kysymyksessä on pysyvä sairaus josta ei parane. Ei se äidinrakkaus aina auta jos maailma on kylmä ja muut ei hiljaista lastasi hyväksy. Toisen puolesta ei voi elää, mutta vierellä voi kulkea.
Ei ole yhtään kaveria. Onneksi olemme me. Asumme omakotitalossa. Hoidamme taloustyöt vuorosysteemillä, että kukaan ei joudu passaamaan ketään, eikä ketään käytetä hyväksi. Ei ole kenelläkään alkoholiongelmaa, eikä nettiriippuvuutta ja yövalvomisia. Ihan normaalia peruselämää elämme. Vaikkakin tietysti outoja olemme, kun aikuinen lapsi asuu vanhempiensa kanssa, eikä yksin yksiössä tämän päivän yhteiskunnassa.
Luin tätä ketjua ja olin teille kaikille kateellinen jotka olitte onnistuneet lapsenne maailmalle saattelemaan, ehkä minäkin vielä joskus saan sen tehdä.
Minun äitini h.akkasi ja piti nälässä.
Muutin pois kotoa 16 vuotiaana.
Luojan kiitos olin kaunis ja keskiverto älyllä varustettu.
Kävin koulut...olin myös koulukiusattu.
Valmistuin löysin miehen..tein uran
En olisi varmaan pärjännyt ,jos en olisi ollut kaunis ja hoikka
En tiedä onko äiti elossa vai kuollut
Ole onnellinen että olet mielestäsi kaunis ja hoikka, mutta elämässä tarvitaan paljon muutakin. Älä liikaa tukeudu muihin, siihen kauneuteen ja hoikuuteen, vaan elä omaa elämääsi, seiso omilla jaloillasi.
Lueppa uudestaan. Hän sanoo olevansa myös keskivertoälyllä varustettu.
Tsemppiä sinulle, jonka äiti oli väkivaltainen. Ei kaikki äidit ole hyviä tai osaa rakastaa.
Luultavasti hänellä kuitenkin keskivertoa alempi äo.
Priorisoi hoikkuutta ja kauneutta, vaikka on jo tod.näköisesti keski-ikäinen tai vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kun olette miehenne kanssa onnistuneet kasvattamaan lapset jotka ovat lentäneet pesästä. Tyttäresi tuntien voitte varmaan sopia mikä olisi molemmin puolinen hyvä ratkaisu.
Itse emme ole ainoaa tytärtämme osaneet kasvattaa. Tyttäremme sairastui 16-vuotiaana koulukiusaamisen seurauksena vuosikymmeniä sitten, eikä ole vieläkään kyennyt lentämään pesästä. Ja väkisin ei ajeta. Peiliin tuijottaminenkaan ei ole asiaan auttanut, eikä ole itsellenikään vielä selvinnyt, miten olisin sairastumisen estänyt. Eli kysymyksessä on pysyvä sairaus josta ei parane. Ei se äidinrakkaus aina auta jos maailma on kylmä ja muut ei hiljaista lastasi hyväksy. Toisen puolesta ei voi elää, mutta vierellä voi kulkea.
Ei ole yhtään kaveria. Onneksi olemme me. Asumme omakotitalossa. Hoidamme taloustyöt vuorosysteemillä, että kukaan ei joudu passaamaan ketään, eikä ketään käytetä hyväksi. Ei ole kenelläkään alkoholiongelmaa, eikä nettiriippuvuutta ja yövalvomisia. Ihan normaalia peruselämää elämme. Vaikkakin tietysti outoja olemme, kun aikuinen lapsi asuu vanhempiensa kanssa, eikä yksin yksiössä tämän päivän yhteiskunnassa.
Luin tätä ketjua ja olin teille kaikille kateellinen jotka olitte onnistuneet lapsenne maailmalle saattelemaan, ehkä minäkin vielä joskus saan sen tehdä.
Minun äitini h.akkasi ja piti nälässä.
Muutin pois kotoa 16 vuotiaana.
Luojan kiitos olin kaunis ja keskiverto älyllä varustettu.
Kävin koulut...olin myös koulukiusattu.
Valmistuin löysin miehen..tein uran
En olisi varmaan pärjännyt ,jos en olisi ollut kaunis ja hoikka
En tiedä onko äiti elossa vai kuollut
Laihuus oli äitisi ansiota, arvasi ettet ainaskaan läskinä pärjää.
Ilkeitä ihmisiä liikeellä nyt.
Mutta tästä ketjustahan Ilta-sanommat saisi taas hyvän uutisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumat ja lihavat mammat triggeröityi heti kun joku sanoi olevansa kaunis ja hoikka. Jutun pointti meni heiltä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Rumat ja lihavat mammat triggeröityi heti kun joku sanoi olevansa kaunis ja hoikka. Jutun pointti meni heiltä ohi.
siis pointti = rumat ja lihavat eivät ois pärjänneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilkeitä ihmisiä liikeellä nyt.
Mutta tästä ketjustahan Ilta-sanommat saisi taas hyvän uutisen.
En kyllä ymmärrä miten tästä tällainen haloo nousi. Itsellä yksi lapsi jo maailmalla, kaksi kotona. En olisi mitenkään oujee parasta ikinä, jos tuo jo kotoa lähtenyt haluaisi tulla useiksi viikoiksi/kuukausiksi tänne. Toki ottaisin, en jättäisi pulaan, mutta ei se mitään suurta onnentunnetta aiheuttaisi.
Tähän on ihan käytännön syitä, mm se että huoneiden kanssa menisi säätämiseksi, mutta myös se, että vaikka rakastan lastani, meillä on hyvin erilaiset luonteet ja elämänrytmi jne. Välit ovat huomattavasti paremmat erillään asuen kuin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästähän oli kyse kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeitä ihmisiä liikeellä nyt.
Mutta tästä ketjustahan Ilta-sanommat saisi taas hyvän uutisen.
Eikun juttu minäminä vanhemmista, jotka eivät halua tukea lapsiaan.
Eipä taas kauaa mennyt, kun homma meni överiksi. Tärkeä aihe juuri nyt, kun lapset Suomessa tappavat toisiaan ja viranomaiset ovat hampaattomia. Sääli, tällaiset palstat voisivat olla suureksi avuksi neuvottomille vanhemmille, puhumattakaan heiiteillä olevista lapsista. Kaikki pitää tuhota ja pilata kuvottavilla ja toisarvoisilla heitoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästähän oli kyse kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeitä ihmisiä liikeellä nyt.
Mutta tästä ketjustahan Ilta-sanommat saisi taas hyvän uutisen.
Eikun juttu minäminä vanhemmista, jotka eivät halua tukea lapsiaan.
Entäs ne minäminä lapset, jotka eivät ymmärrä, ettei aikuisena äidin ja isin maailma enää pyöri heidän napansa ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Monesti se aikuinen lapsi tantuu takaisin lapseksi. Ei se ole kahden aikuisen koti.
N52Joo, ehkä siinä on hieman tuotakin mukana. Lapsi on ihana ja rakas, mutta hieman raskasta seuraa noin pidemmän päälle, koska ei ole ihan tasavertainen aikuinen. Ap
Minä voisin ottaa 22v naisen luokseni asumaan oikein mielelläni.
Surullista.
Minä olen halunnut tehdä lapseni tähän maailmaan. Eivät he sitä pyytäneet. Siksi haluan auttaa heitä parhaani mukaan selviämään tässä kovassa ja kylmässä maailmassa.
Jos on niin itsekäs, että haluaa lapsia, pitää olla valmis myös uhrautumaan, kun he tarvitsevat apua.
Tämä tytär opiskelee ja on äitinsä mukaan raskasta seuraa, koska haluaa rupatella. Jotkut vanhemmat koittavat kannatella mielenterveysongelmien kanssa painivia ja päihteitä käyttäviä lapsiaankin.
Voi anteeksi kauheasti. En todellakaan tiedä hänen työhistoriaansa. Oletin vaan, koska en tunne kuin työssäkäyviä äitejä, enkä ollenkaan niitä laiskanpulskeita. Mutta onko se nyt niin kauhea moka.
Meillä on aikuiselle lapselle aina ovi auki. Sukulaiset ja tuttavat myös tekevät kaikkensa lasten ja lastenlasten eteen ja joskus mielestäni liikaakin.
Minusta vaan oli vähän liikaa tätä kivitystä. Mistä me tiedämme vaikka aloitus olisi jonkun toimittajan joka haluaisi vähän jotain jutun juurta. Eikös näitä vauva. fi kommentteja iltalehdissä julkaista. Olisiko kukaan oikeasti laittanut itseään tälle kivitykselle alttiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Surullista.
Minä olen halunnut tehdä lapseni tähän maailmaan. Eivät he sitä pyytäneet. Siksi haluan auttaa heitä parhaani mukaan selviämään tässä kovassa ja kylmässä maailmassa.
Jos on niin itsekäs, että haluaa lapsia, pitää olla valmis myös uhrautumaan, kun he tarvitsevat apua.
Tämä tytär opiskelee ja on äitinsä mukaan raskasta seuraa, koska haluaa rupatella. Jotkut vanhemmat koittavat kannatella mielenterveysongelmien kanssa painivia ja päihteitä käyttäviä lapsiaankin.
😇😇😇 uhrautukaa tässä kovassa ja kylmässä maailmassa
Eli tämä oli hänelle joka ihmetteli miksi puolustelen ja olenko ap.
Teen tyttärellesi vain palveluksen kun irtaannut hänestä elättäjänä... minä tiedän :D
Näytä suunta ja neuvo mut päästä irti :D