Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Älkää pakottako lapsia syömään, ruokailu ei ole kurinpitoasia!
07.02.2021 |
Tiedän, on turhauttavaa katsoa, kun pieni lapsi kieltäytyy syömästä. Houkutus pakottaa hänet syömään istuttamalla pöydässä tai tarjoamalla samaa ruokaa seuraavilla aterioilla, että "oppii olemaan ronkeloimatta" on suuri.
Torjukaa se houkutus silti. Siirtäkää omat turhautumanne sivuun.
Syöminen ei ole kurijuttu ollenkaan. Jos pakotatte, lapsi pullikoi vastaan ja syömisestä tulee valtataistelu.
Ja aivan satavarmaa on, että pakolla syödystä ruuasta tulee entistä vastenmielisempää.
On meillä aikuisillakin inhokkeja ja muistikuvia siitä, miten lapsuudenkodissa oli pakko syödä aamulla puuroa - ja siksi sitä ei aikuisena saa alas enää millään. Tai päiväkodissa on lapettu kitusiin puolipakolla lohilaatikkoa ja sen takia ei lohta halua aikuisenakaan syödä.
Koettakaa tehdä syömisestä mahdollisimman rento tilaisuus. Jos ei maita, ei palkita herkuilla eikä välipaloilla, seuraavalla kerralla ruokaa on tarjolla seuraavalla aterialla. Mutta ei sitä samaa, jämiintynyttä ruokaa pakolla.
Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa.
Se mikä ON kuriasia on ruokailutavat. Pöydässä ei leikitä eikä ruualle yökötellä. Saa sanoa, että ei maistu, mutta ruokaa ei haukuta.
Monelle tuo on itsestäänselvää, mutta moni kokee, että lapsen nirsoilu on äidille tarkoitettu henkilökohtainen loukkaus ja se on kurilla ja pakolla juurittava pois. Siksi tämä aloitus.
Täältä voi lukea lisää. Tsemppiä perheille, joissa asuu "pelkällä ilmalla" eläviä lapsia, heistä yksi osui meillekin.
https://neuvokasperhe.fi/artikkeli/10-vinkkia-nirsoiluun-ja-valikoivaan…
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on julma maa erityisesti lapsille. Lasten pitää syödä kaikkea ruokaa, vaikka samaa ei edellytetä aikuisilta. Kasvuikäistä lasta rangaistaan ravinnon rajoittamisella, jos ei suostu syömään lautasta tyhjäksi, maistamaan jotain tiettyä yms. Suomessa(kin) on aikuisia, jotka syövät vain hyvin rajoitetusti. Englanniksi tälläisia kutsutaan nimellä "picky eaters". Monilla on taustalla varmaan aistiyliherkkyys. Itselläni on lapsi, joka on vauvasta saakka ollut tälläinen. Ruoka-aine toisensa jälkeen putosi pois heti kun sitä oli kokeiltu. Hedelmät ovat erityisen vastenmielisiä. Hedelmien ja marjojen haju on hänen mielestään kammottava. Me ratkaisimme asian niin, että otimme lapsen mukaan kauppaan ja hän sai lastata kärryyn kaikkia niitä ruokia, joita halusi syödä. Niitä otetiin niin paljon, kuin halusi (koska sopivan ruuan loppuminen kotoa aiheutti ahdistusta). Kaikki ruuan pakottaminen ja ystävällinen tuputtaminen lopetettiin. Osa näistä ruuista oli sokerisia ns. "herkkuja" (hirveä sana, jota kaikki nykyään hokevat), osa sitten muita. Meillä ei ollut aikaisemminkaan perheessä sokerin kanssa mitään rajoituksia ja ylläri pylläri lapset eivät syö koko ajan sokeria, kuka olisi uskonut!? Aina kun lapsi on sanonut haluavansa kokeilla jotain uutta ruokaa, olen sitä heti ostanut, koska tärkeintä alusta saakka oli saada lisää vaihtoehtoja että sosiaalinen elämä hänellä helpottuisi. Kasvanut on hyvin ja ollut terve muuten. Olen vakuuttunut siitä, että hän haluaa silloin tällöin kokeilla uusia asioita, juuri sen vuoksi, ettei siihen ole ollut mitään pakkoa.
En näe nuudeleissa ja paahtoleivässä mitään pahaa. Tärkeintä lapselle on AINA saada ruuasta tarpeeksi kaloreita. Ruoka pitäisi nähdä vain erilaisina komponentteina (proteiini, rasva, hiilihydraatti) ja niiden erilaisina yhdistelminä. Kaikki moraali pitäisi erottaa ruuasta mahdollisimman nopeasti. Ruoka ei ole "roskaa" tai "syntiä" tai "puhdasta". Äidin suurin häpeä ei ole lapsi, joka ei syö kaikkea!
Toimitte aivan oikein siinä, että lasta ei pakotettu.
Sanoin nuudeleista ja paahtoleivästä, että niiden ohella jatketaan taistoa ja tuodaan tarjolle muutakin, ja otetaan lapsi mukaan tekemään muuta ruokaa.
Olen aivan samaa mieltä siinä, että hetkellistä huonostisyömistä voi ja pitää vanhemman sietää, mutta ei niin, että nostetaan kädet pystyyn ja kuukausia ja vaikka vuosiakin annetaan lapselle joka ruualla niitä nuudeleita, kun "ei se kumminkaan syö muuta".
Ap
Voi herranjumala, onko pikkulapsen vanhemmalle tosiaan näin vaikeaa ymmärtää, että teinien kanssa on ehditty kokeilemaan ja havaitsemaan aika monenlaisia tilanteita? Missähän ihmeessä olen sanonut, että nyt olisimme 10 vuotta tarjonneet lapsille pelkästään nuudeleita ja paahtoleipää eikä mitään muuta ole enää taaperoiän jälkeen edes yritetty. Oletko tosiaan noin yksinkertainen?
Kuka sinä sitten olet, "vierailija" ja kenelle luulet minun kohdistaneen kommenttini? Opettele allekirjoittamaan vaikkapa ekan kommenttisi numerolla viestisi, jos haluat käydä debattia juuri omasta tapauksestasi.
Viittasin tämän ketjun alkupäässä jonkun kommenttiin, jossa hän sanoo, että ei sitten ole siis huono asia, että lapsi syö pelkkää nuudelia ja paahtista.
Sanoin siellä siihen, että ei ole, kunhan ei nosteta käsiä pystyyn ja lopeteta yrittämistä.
En tunne sinua, enkä ota sinun "vierailija" tilanteeseesi kantaa. Turhaa syyllistyä siis jokaisesta yleisluontoisesta kommentista ikään kuin kaikessa olisi kyse sinusta, sinusta ja sinun teinistäsi.
Ps. Kuten ketjussa sanoin, lapseni ovat nyttemmin jo aikusia.
ApNo anteeksi nyt vain, kun olen käsittääkseni ollut ainoa, joka on omien lapsiensa kohdalla maininnut nuudelit ja paahtoleivän ja tosiaan loukkaannun, kun sanotaan, että tällainen vanhempi on epäonnistunut tai jotenkin yksinkertainen, kun ei tajua tarjota mitään muuta. Minusta nyt on vain todella ylimielistä selittää että hei, mitä jos tarjoaisit jotain muutakin kuin sitä paahtoleipää.
Minä en kommentoinut sinua, joka lienet tuo herkkähipiäinen 23.
Vastasin ko. ketjussa olevan kommenttiin yleisellä tasolla, että hyvin toimittu, että he eivät pakottaneet lastaan, mutta kannattaa silti jatkaa ponnosteluja. Hän viittasi nuudeleihin ja paahtoleipään.
Edelleen et osaa allekirjoittaa kommenttiasi, vaikka keskustelua helpottaisi todella paljon, kun tietäisi kuka kulloinkin vierailijana kommentoi.
Ap
Minä oletin, että tuokin kommentoija viittasi myös minuun noilla nuudeleilla ja paahtoleivillä ja totesi, ettei niissä ole mitään pahaa.
"tyhmä ja epäonnistunut paahtoleipänuudelimamma 23"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei syö mitä tarjotaan, on syömättä. Ei ne nälkään kuole. Ruoka kyllä maistuu ku nälkä tulee.
Tämä ei aina kyllä päde. Esim. autistit ovat usein ruokarajoitteisia, ja menevät mieluummin sairaalaan tiputukseen kuin syövät ruokaa, jota eivät halua. Tällaisten lasten kanssa on parempi antaa sitä ruokaa mitä suostuvat syömään, ja pikkuhiljaa yrittää monipuolistaa ruokavaliota.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, oikein kauhulla odotan kun vauva aloittaa ensin kiinteät ja sitten ennen pitkää alkaa syödä samaa ruokaa kuin muutkin... Paitsi, että eipä sille 1-vuotiaalle voi mitään panang currya ja tulisia nuudeleita syöttää muutenkaan.
Jos isäänsä tulee, kaikki uppoaa, mutta jos tulee minuun, niin saattaa sanoa suoraan, ettei tykkää. Nykyään kyllä syön kaikkea (myös sellaisia ruokia, joista en tykkää), mutta moniin asioihin en lapsuudessa tottunut, koska niitä ei yksinkertaisesti kotona ollut. Esim. raejuustoa taisin maistaa ekan kerran vasta aikuisena (sitä oli kyllä tarjolla koulussa, mutta siellä ei voinut maistaa, koska olisi pitänyt syödä lautanen tyhjäksi, vaikka ei olisi tykännyt) ja salaattiakaan en koskaan oppinut aktiivisesti syömään, koska sitäkään ei ikinä ollut tarjolla porukoilla eikä ole vieläkään. Jos meinaa salaattia kyläillessä saada, pitää viedä tarvikkeet itse, koska vanhempien käsitys salaatista on tyyliin perunasalaatti, sienisalaatti, italiansalaatti... Varmaan käsitätte.
Voi, kunpa saisi opetettua lapsenkin siihen, että vaikka ruoka ei olisi omasta mielestä mitään herkkua, sitä syödään silti silloin kun on tarjolla tai edes maistetaan, eikä ekasta kerrasta todeta, etten halua enää ikinä syödä, kun samaa ruokaa voi valmistaa eri tavoin. Sieniä monet inhoaa sen takia, että ensimmäisen kerran kun ovat niitä syöneet, ei ole valmistettu omaan makuun sopivasti, mutta kun maistaakin eri tavalla valmistettua/maustettua, onkin hyvää (pois lukien ne, joille koostumus tökkii). Tuttuni inhoaa kesäkurpitsakeittoa, mutta pitää ratatouillesta jne. Mieheni ei pidä keitoista koostumuksen takia (ei hänen mielestä ole täyttävää), mutta syö kuitenkin, koska maku on hyvä.
En aio pakottaa lasta syömään asioita, joita oikeasti vihaa, mutta maistaa pitää eikä tyrmätä kerrasta, etten syö enää koskaan (tiettyä ruoka-ainetta) jos ei ollutkaan mieluisalla tavalla valmistettu.
Miksi pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Suurin osa maapallon asukkaista ei ole koskaan syönyt raejuustoa ja aika monelle sienet on tuntematon asia. Miksi emme maistelisi koiranlihaa yhtä suurella intohimolla kuin erilaisia juustoja tai apinanaivoja, koska pitäähän jokaisen kaikkea maistaa! Hapansilakkakin pitää ottaa ruokalistalle maistamispakon innoittamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Teet melkoisia yleistyksiä siitä, että mistä lapsi on mahdollista saada innostumaan.
Tosielämä ei sitten välttämättä ole ihan sellaista kukkaiskedolla tanssimista.
Kannattaisi muistaa, että vanhemmat jotka ovat tiukkoja lapsilleen ja pitävät kuria eivät suinkaan ole sen paremmin pahantahtoisia kuin tyhmiäkään, vaan yksinkertaisesti tekevät sen mikä on välttämätöntä.
23, tuoko ei ole sinun kirjoittamaasi, vaikka vastasit minun sinulle kirjoittamaani kommenttiin?
Kyllä, minä luen sen pakottamisen puolustamiseksi.
Ap
Ei, tämä ei ole minun kommenttini. Minä vastasin sinulle tuohon sinun kommenttiisi tuolla eri tavalla. En ole vastannut yhteenkään kommenttiisi kahta kertaa.
"tyhmä epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Uhriutumisen sijasta voit kyllä ihan vaan kirjoittaa 23.
Kai nyt kumminkin ymmärrät, miksi on aika mahdotonta tietää, mitkä noista ovat sinun kommenttejasi?
Minä muuten nyt kysyn toisin päin. Miksi ajattelet, että pakottaminen olisi ollut parempi strategia? Tässäkin ketjussa on viestejä useammalta, joita ON pakotettu syömään lapsena huonoin tuloksin. Pahimmillaan pakottamalla aiheutetaan vakaviakin syömishäiriöitä.
Jos uskot ja jopa tiedät toimineesi oikein, miksi sitten syyllistyt?
Ap
Juu ymmärrän, että viestit menivät sekaisin, kun oli muita kommentoijia, mutta useamman kerran minun piti sinulle kyllä sanoa, että meillä ei pakotettu etkä siltikään meinannut uskoa.
siinä kommentissani 23 mielestäni selitän, miksi syyllistyn ja koen olleeni huono äiti. Toisaalta sanotaan, että ei saa pakottaa, mutta toisaalta kun en pakottanut, nyt sitten syödään paahtoleipää ja nuudeleita eikä hienosti ravintoloissa portobellosieniä kuusenkerkkäpyreellä.
Tottakai minä syyllistyn, kun sinun kaltaisesi tulevat selittämään, miten oikein toimimalla lapsi oppii pitämään monenlaisista mauista. Et voi väittää, että et olisi tässä koko ajan vihjaillut, että vanhemmassa on jotain vikaa, ellei lapsi opi syömään.
"tyhmä ja epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Okei. Eli sinun on mahdotonta ymmärtää tilannetta, jossa se lapsi ei vain innostu niistä uusista asioista lautasella. Minäkin tein noin ja lapset olivat kyllä innolla tekemässä ruokaa, mutta siinä ruokaa tehdessä kysyivät, onko sitä sitten pakko myös syödä.
Jos lapsi kysyy uudesta ruoasta, onko pakko syödä, sano, että ei ole pakko syödä, mutta kannattaa ainakin maistaa.
Meillä on käynyt sekin, että kun hyväksyn sen, että lapsi ottaa ruokaa vain sen teelusikallisen, hän onkin maistamisen jälkeen ottanut ihan kunnon annoksen. On tosin käynyt sekin, että ruoka on laitettu suuhun ja syljetty pois. Tämä on yleensä huomion hakemista. Mutta ei aina.
Jos lapsi kertoo maistamisen jälkeen, ettei pidä uudesta ruoasta, ei sitä kannata heti seuraavalla viikolla tehdä uudestaan.
ja meillä on käynyt niin, että lapsi maistaa ja oksentaa samantien kaaressa ruokapöytään niin, että kaikki siinä olleet ruuat on pitänyt laittaa roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Okei. Eli sinun on mahdotonta ymmärtää tilannetta, jossa se lapsi ei vain innostu niistä uusista asioista lautasella. Minäkin tein noin ja lapset olivat kyllä innolla tekemässä ruokaa, mutta siinä ruokaa tehdessä kysyivät, onko sitä sitten pakko myös syödä.
Jos lapsi kysyy uudesta ruoasta, onko pakko syödä, sano, että ei ole pakko syödä, mutta kannattaa ainakin maistaa.
Meillä on käynyt sekin, että kun hyväksyn sen, että lapsi ottaa ruokaa vain sen teelusikallisen, hän onkin maistamisen jälkeen ottanut ihan kunnon annoksen. On tosin käynyt sekin, että ruoka on laitettu suuhun ja syljetty pois. Tämä on yleensä huomion hakemista. Mutta ei aina.
Jos lapsi kertoo maistamisen jälkeen, ettei pidä uudesta ruoasta, ei sitä kannata heti seuraavalla viikolla tehdä uudestaan.
ja meillä on käynyt niin, että lapsi maistaa ja oksentaa samantien kaaressa ruokapöytään niin, että kaikki siinä olleet ruuat on pitänyt laittaa roskiin.
Lapsi varmaankin oksensi siksi, kun sinä olet kohdellut häntä huonosti. Hyvien vanhempien lapset eivät oksentele ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Okei. Eli sinun on mahdotonta ymmärtää tilannetta, jossa se lapsi ei vain innostu niistä uusista asioista lautasella. Minäkin tein noin ja lapset olivat kyllä innolla tekemässä ruokaa, mutta siinä ruokaa tehdessä kysyivät, onko sitä sitten pakko myös syödä.
Jos lapsi kysyy uudesta ruoasta, onko pakko syödä, sano, että ei ole pakko syödä, mutta kannattaa ainakin maistaa.
Meillä on käynyt sekin, että kun hyväksyn sen, että lapsi ottaa ruokaa vain sen teelusikallisen, hän onkin maistamisen jälkeen ottanut ihan kunnon annoksen. On tosin käynyt sekin, että ruoka on laitettu suuhun ja syljetty pois. Tämä on yleensä huomion hakemista. Mutta ei aina.
Jos lapsi kertoo maistamisen jälkeen, ettei pidä uudesta ruoasta, ei sitä kannata heti seuraavalla viikolla tehdä uudestaan.
ja meillä on käynyt niin, että lapsi maistaa ja oksentaa samantien kaaressa ruokapöytään niin, että kaikki siinä olleet ruuat on pitänyt laittaa roskiin.
Lapsi varmaankin oksensi siksi, kun sinä olet kohdellut häntä huonosti. Hyvien vanhempien lapset eivät oksentele ruokapöydässä.
Minä oksensin ainakin tasan silloin kun oksetutti, oli se sitten ruokapöydässä tai missä hyvänsä. Olin kiltti lapsi ja kunnioitin vanhempiani, mutta oksennusta en osannut pidättää
T. Sivustaseuraaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Okei. Eli sinun on mahdotonta ymmärtää tilannetta, jossa se lapsi ei vain innostu niistä uusista asioista lautasella. Minäkin tein noin ja lapset olivat kyllä innolla tekemässä ruokaa, mutta siinä ruokaa tehdessä kysyivät, onko sitä sitten pakko myös syödä.
Jos lapsi kysyy uudesta ruoasta, onko pakko syödä, sano, että ei ole pakko syödä, mutta kannattaa ainakin maistaa.
Meillä on käynyt sekin, että kun hyväksyn sen, että lapsi ottaa ruokaa vain sen teelusikallisen, hän onkin maistamisen jälkeen ottanut ihan kunnon annoksen. On tosin käynyt sekin, että ruoka on laitettu suuhun ja syljetty pois. Tämä on yleensä huomion hakemista. Mutta ei aina.
Jos lapsi kertoo maistamisen jälkeen, ettei pidä uudesta ruoasta, ei sitä kannata heti seuraavalla viikolla tehdä uudestaan.
ja meillä on käynyt niin, että lapsi maistaa ja oksentaa samantien kaaressa ruokapöytään niin, että kaikki siinä olleet ruuat on pitänyt laittaa roskiin.
Lapsi varmaankin oksensi siksi, kun sinä olet kohdellut häntä huonosti. Hyvien vanhempien lapset eivät oksentele ruokapöydässä.
Minä oksensin ainakin tasan silloin kun oksetutti, oli se sitten ruokapöydässä tai missä hyvänsä. Olin kiltti lapsi ja kunnioitin vanhempiani, mutta oksennusta en osannut pidättää
T. Sivustaseuraaja
Tuo kommentti oli sarkasmia. Tässä ketjussa on aika kivasti syyllistetty vanhempia, joiden lapset syystä tai toisesta eivät halua, suostu tai yksinkertaisesti pysty syömään erilaisia ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Meillä ruokailu on iloinen asia eikä ketään kiusata ruualla, eikä kukaan kuole nälkään. Pyrimme syömään yhdessä joka päivä aamiaisen ja päivällisen ja ruokapöydässä jutellaan eikä keskittyä närppimään ’pahoja’ asioita lautaselta.
Kuten sanoin niin huolehdin siitä että joka aterialla on tarjolla jotain, josta tiedän lapsien pitävän. Lapsilta kysytään myös mielipidettä ja toiveita joten jokaisen joku lempiruoka sattuu kohdalle viikottain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Teet melkoisia yleistyksiä siitä, että mistä lapsi on mahdollista saada innostumaan.
Tosielämä ei sitten välttämättä ole ihan sellaista kukkaiskedolla tanssimista.
Kannattaisi muistaa, että vanhemmat jotka ovat tiukkoja lapsilleen ja pitävät kuria eivät suinkaan ole sen paremmin pahantahtoisia kuin tyhmiäkään, vaan yksinkertaisesti tekevät sen mikä on välttämätöntä.
23, tuoko ei ole sinun kirjoittamaasi, vaikka vastasit minun sinulle kirjoittamaani kommenttiin?
Kyllä, minä luen sen pakottamisen puolustamiseksi.
Ap
Ei, tämä ei ole minun kommenttini. Minä vastasin sinulle tuohon sinun kommenttiisi tuolla eri tavalla. En ole vastannut yhteenkään kommenttiisi kahta kertaa.
"tyhmä epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Uhriutumisen sijasta voit kyllä ihan vaan kirjoittaa 23.
Kai nyt kumminkin ymmärrät, miksi on aika mahdotonta tietää, mitkä noista ovat sinun kommenttejasi?
Minä muuten nyt kysyn toisin päin. Miksi ajattelet, että pakottaminen olisi ollut parempi strategia? Tässäkin ketjussa on viestejä useammalta, joita ON pakotettu syömään lapsena huonoin tuloksin. Pahimmillaan pakottamalla aiheutetaan vakaviakin syömishäiriöitä.
Jos uskot ja jopa tiedät toimineesi oikein, miksi sitten syyllistyt?
Ap
Juu ymmärrän, että viestit menivät sekaisin, kun oli muita kommentoijia, mutta useamman kerran minun piti sinulle kyllä sanoa, että meillä ei pakotettu etkä siltikään meinannut uskoa.
siinä kommentissani 23 mielestäni selitän, miksi syyllistyn ja koen olleeni huono äiti. Toisaalta sanotaan, että ei saa pakottaa, mutta toisaalta kun en pakottanut, nyt sitten syödään paahtoleipää ja nuudeleita eikä hienosti ravintoloissa portobellosieniä kuusenkerkkäpyreellä.
Tottakai minä syyllistyn, kun sinun kaltaisesi tulevat selittämään, miten oikein toimimalla lapsi oppii pitämään monenlaisista mauista. Et voi väittää, että et olisi tässä koko ajan vihjaillut, että vanhemmassa on jotain vikaa, ellei lapsi opi syömään.
"tyhmä ja epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Ei, nyt kyllä kirjoitat minun suuhuni asioita, joita en ole sanonut.
Ihmisistä iso osa on valikoivia aikuisinakin ja se on ominaisuus, jolle toki olisi ehkä voinut tehdä lapsena jotakin toimimalla toisin, ehkä ei - mutta joka on ok, kunhan ihminen tulee ruualla toimeen ja pysyy terveenä.
Kysyttäessä olen kertonut, miten lasta VOI houkutella maistamaan uusia makuja ja syömään. Jos todella olet kertomiani konsteja kokeillut, älä syyllisty.
Se, mitä OLEN sanonut on, että pakottaminen on tyhmää. Siitä ei ole HYÖTYÄ lapsen opettamisessa monipuolisemmin syöväksi.
Tuo minun autismikirjolaiseni esimerkiksi on kyllä muuten monipuolisesti syövä ja kokeilunhaluinen, tykkää etnisistä ruokalajeista. Mutta maitoa tai maitotuotteita sellaisenaan hän ei syö, eikä kyse ole edes allergiasta tai laktoosi-intoleranssista. Ei vain maistu, enkä todellakaan pakota tai tee siitä ongelmaa. Onneksi kerma, juusto yms. menevät sentään lämpimissä ruuissa, mikä on helpotus, koska ilman allergiadiagnoosia hänelle ei päiväkodissa tai koulussa olisi saanut erikoisruokavaliota. Maitoa on helppo aikuisena välttää juomana ja syödä kalsiumia purkista!
Eli ei, en minä pidä valikoivuutta aina vanhemman syynä tai edes isona ongelmana. Olen sanonut, että valikoivuutta ei kannata yrittää pakolla vähentää, koska pakko vain pahentaisi ongelmia.
Ap
Mä en voi sietää ruoan roskiin heittämistä. Se on niinkuin synneistä pahin. Lisäksi mun lapsi joutui neuvolan "kasvukontrolleihin" puolivuosittain, koska söi niin vähän, ettei kasvanut millään käyrällä. Todellakin oon tän jälkeen painostanut syömään. Jos lapsi alkaa olla kovin laiha tai pieni, niin sitten tulee ongelmia muuta kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syödään aina lautanen tyhjäksi tai ennen ei pöydästä lähdetä. Syö tai itkee ja syö.
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään aina lautanen tyhjäksi tai ennen ei pöydästä lähdetä. Syö tai itkee ja syö.
Uuuuu... pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään aina lautanen tyhjäksi tai ennen ei pöydästä lähdetä. Syö tai itkee ja syö.
Aikuisena ei syö sitten ollenkaan, itkee vain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Teet melkoisia yleistyksiä siitä, että mistä lapsi on mahdollista saada innostumaan.
Tosielämä ei sitten välttämättä ole ihan sellaista kukkaiskedolla tanssimista.
Kannattaisi muistaa, että vanhemmat jotka ovat tiukkoja lapsilleen ja pitävät kuria eivät suinkaan ole sen paremmin pahantahtoisia kuin tyhmiäkään, vaan yksinkertaisesti tekevät sen mikä on välttämätöntä.
23, tuoko ei ole sinun kirjoittamaasi, vaikka vastasit minun sinulle kirjoittamaani kommenttiin?
Kyllä, minä luen sen pakottamisen puolustamiseksi.
Ap
Ei, tämä ei ole minun kommenttini. Minä vastasin sinulle tuohon sinun kommenttiisi tuolla eri tavalla. En ole vastannut yhteenkään kommenttiisi kahta kertaa.
"tyhmä epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Uhriutumisen sijasta voit kyllä ihan vaan kirjoittaa 23.
Kai nyt kumminkin ymmärrät, miksi on aika mahdotonta tietää, mitkä noista ovat sinun kommenttejasi?
Minä muuten nyt kysyn toisin päin. Miksi ajattelet, että pakottaminen olisi ollut parempi strategia? Tässäkin ketjussa on viestejä useammalta, joita ON pakotettu syömään lapsena huonoin tuloksin. Pahimmillaan pakottamalla aiheutetaan vakaviakin syömishäiriöitä.
Jos uskot ja jopa tiedät toimineesi oikein, miksi sitten syyllistyt?
Ap
Juu ymmärrän, että viestit menivät sekaisin, kun oli muita kommentoijia, mutta useamman kerran minun piti sinulle kyllä sanoa, että meillä ei pakotettu etkä siltikään meinannut uskoa.
siinä kommentissani 23 mielestäni selitän, miksi syyllistyn ja koen olleeni huono äiti. Toisaalta sanotaan, että ei saa pakottaa, mutta toisaalta kun en pakottanut, nyt sitten syödään paahtoleipää ja nuudeleita eikä hienosti ravintoloissa portobellosieniä kuusenkerkkäpyreellä.
Tottakai minä syyllistyn, kun sinun kaltaisesi tulevat selittämään, miten oikein toimimalla lapsi oppii pitämään monenlaisista mauista. Et voi väittää, että et olisi tässä koko ajan vihjaillut, että vanhemmassa on jotain vikaa, ellei lapsi opi syömään.
"tyhmä ja epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Ei, nyt kyllä kirjoitat minun suuhuni asioita, joita en ole sanonut.
Ihmisistä iso osa on valikoivia aikuisinakin ja se on ominaisuus, jolle toki olisi ehkä voinut tehdä lapsena jotakin toimimalla toisin, ehkä ei - mutta joka on ok, kunhan ihminen tulee ruualla toimeen ja pysyy terveenä.
Kysyttäessä olen kertonut, miten lasta VOI houkutella maistamaan uusia makuja ja syömään. Jos todella olet kertomiani konsteja kokeillut, älä syyllisty.
Se, mitä OLEN sanonut on, että pakottaminen on tyhmää. Siitä ei ole HYÖTYÄ lapsen opettamisessa monipuolisemmin syöväksi.
Tuo minun autismikirjolaiseni esimerkiksi on kyllä muuten monipuolisesti syövä ja kokeilunhaluinen, tykkää etnisistä ruokalajeista. Mutta maitoa tai maitotuotteita sellaisenaan hän ei syö, eikä kyse ole edes allergiasta tai laktoosi-intoleranssista. Ei vain maistu, enkä todellakaan pakota tai tee siitä ongelmaa. Onneksi kerma, juusto yms. menevät sentään lämpimissä ruuissa, mikä on helpotus, koska ilman allergiadiagnoosia hänelle ei päiväkodissa tai koulussa olisi saanut erikoisruokavaliota. Maitoa on helppo aikuisena välttää juomana ja syödä kalsiumia purkista!
Eli ei, en minä pidä valikoivuutta aina vanhemman syynä tai edes isona ongelmana. Olen sanonut, että valikoivuutta ei kannata yrittää pakolla vähentää, koska pakko vain pahentaisi ongelmia.
Ap
Itse asiassa en kyllä kysynyt, millä tavoin voi houkutella. Kysyin, mitä voi tehdä, jos mikään houkuttelu ei auta. Sanoin senkin sinulle aika monta kertaa, että on kokeiltu ja kokeiltu ja kokeiltu ja kokeiltu, mutta silti väitit, että kyllä lapsi innostuu, kun vain vanhempi toimii oikein.
Ja onpas tosiaan hienoa kuulla, että se autisminkirjolaisesi onkin nyt kokeilunhaluinen ja tykkää monenlaisista ruoista, kun aluksi annoit ymmärtää, että hän on todella nirso tapaus. Tuotahan minä sinulle olen koko ajan yrittänyt selittääkin, että et tunnu käsittävän lainkaan miten vaikeaa joitakin lapsia on saada kokeilemaan oikein mitään edes sitä ensimmäistä kertaa. Silti vain väitit tietäväsi ja olleesi samassa tilanteessa. Etkö tosiaan näe, miten ylimielisiä nämä kommenttisi ja opetuksesi ovat?
"tyhmä ja epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Ja ap, voit lukea esim omat kommenttisi 55, 59, 63 ja 70 ja miettiä, oletko tosiaan sanonut niissä mitään, missä väität, että vanhempi toimii vain kertakaikkisen väärin, jos lapset eivät ole oppineet syömään monipuolisesti.
"tyhmä ja epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
"Pöydässä ei leikitä eikä ruualle yökötellä". Asia ei ole noinkaan, joskus lapsi ei voi mitään jos sanoo yök kuten aikuisetkin sanovat tai voi huonosti. Aikuisen egossa on ongelma jos ottaa liian voimakkaasti sellaisen sanan lapsen suusta. Aikuinen saattaa huomaamattaan tehdä pahaa ruokaa, eli ruuassa on virhe ja sen voi sanoa.
No jaa, itse kyllä käsken aika painokkaastikin uhmailevan eskarilaiseni maistamaan. Kunhan ruoka ei ole tulista tai mitään muutenkaan turhan eksoottista, aion jatkossakin katsoa että se lusikallinen kanaa ja riisiä tai mitä onkin menee alas. Jos on maistanut eikä tykkää, saa syödä vaikka leipää loppuajan, mutta muuten pistelisi pelkkää leipää päivästä toiseen. Luontaista uteliaisuutta ei ole lainkaan, sen sijaan kun on pitänyt maistaa niin 50% ajasta käykin niin, että "tää oli tosi hyvää".
Jos ei pakkosyötetä pahoinvointiin, ihminen ei mene rikki siitä että syö joskus myös ruokaa, josta ei erityisesti pidä. Ehkä olen sitten liian karu vanhempi, mutta itse toivoisin että lapset oppii myös kestämään tiettyjä normaaleja epämukavuuksia. Samoin usein laitetaan lasten valitsemia lemppareita, vaikka ne ei juuri mun ykkösherkkua olisikaan, esim. jauheliharuokia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
No höpöhöpö!
Nyt sepustelet kyllä ihan omiasi... :-/
Nälkä on primitiivivietti, ja siitä ei ”opi” irti, ok?
Alue: Aihe vapaa
Uhriutumisen sijasta voit kyllä ihan vaan kirjoittaa 23.
Kai nyt kumminkin ymmärrät, miksi on aika mahdotonta tietää, mitkä noista ovat sinun kommenttejasi?
Minä muuten nyt kysyn toisin päin. Miksi ajattelet, että pakottaminen olisi ollut parempi strategia? Tässäkin ketjussa on viestejä useammalta, joita ON pakotettu syömään lapsena huonoin tuloksin. Pahimmillaan pakottamalla aiheutetaan vakaviakin syömishäiriöitä.
Jos uskot ja jopa tiedät toimineesi oikein, miksi sitten syyllistyt?
Ap