Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?

Että vanha sinkkunainen on arvoton ja epä-kiinnostava hylkiö.

Koronan ansiosta eksyin tälle palstalle viime vuonna ja tällä palstalla vasta huomasin ihmisten tyytymättömyyden elämään.

Että monet etsivät sisäistä rauhaa ties mistä,vaikka oikea vastaus olisi että Jeesus täyttäisi elämässä sen tyhjiön. Mutta Jeesuksessa on vain yksi huono puoli: vain harvat sen löytyvät ja lisäksi rukouksiin ei tule vastauksia ihan heti voi joutua rukoilemaan pitkän aikaa ja siltikään rukous vastaus ei välttämättä ole sellainen kuin ihminen sen haluaisi.

Että suvussani on vakavia mielenterveysongelmia ja sitä en tajunnut että olen tyhmä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu opetti linnut, matelijat, hyönteiset, kalat jne ja nisäkkäät. Minä en kertakaikkiaan käsittänyt, mitä ovat nisäkkäät. Taisin olla jo aika iso tyttö, kun ymmärsin nisä-sanan.

Kannattaa googlettaa nisäkäs sana niin saat enemmän irti sanasta. Itselleni hyvin koulussa opetettiin sanan tarkoitus. Tasalämpöinen, selkärangallinen eläin on nisäkäs. Nisäkkäät eivät muni vaan synnyttävät. Nisäkkäisiin eivät kuulu kalat, linnut ja matelijat.

Nisäkkäiden vanha suomenkielinen nimi oli imettäväinen. :D

Luulin ettei naisilla kasva kainalokarvoja. En ollut ikinä nähnyt kenelläkään. En äidilläni, mummollani, kenelläkaan naisella todielämässä tai tv:ssä.

Järkyttin 13 vuotiaana kun huomasin minulla olevan niitä. Luulin että olen jotenkin virheellinen ja sisäisesti mies. Pelästyin oikeasti niin paljon että tärisin ja melkein taju lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outlookissa saa peruutettua/poistettua lähetetyn sähköpostin, jos sitä ei ole vielä luettu.

miten??

?

https://support.microsoft.com/fi-fi/office/l%C3%A4hetetyn-viestin-peruu…

Kun uutisissa puhuttiin sotauutisten yhteydessä sisseistä, luulin lapsena, että ne on jotain naistaistelijoita joiden nimitys tulee naisen nimestä Sissi.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuvittelin lapsena, että kukaan ei voi päättää omaa ammattiaan itse vaan että se on jotenkin ennalta määrättyä ja joku vaan joutuu telkkariin kertomaan säästä ja jonkun toisen on pakko olla tylsä poliitikko.

Tämä kuvitelma oli oikeasti niin vahva, että olin liki kolmekymppinen kun tajusin että ei hlvetti minäkin olisin voinut mennä lukioon ja pyrkiä sitten yliopistoon farmasiaa lukemaan eikä sitä olisi kukaan/mikään estänyt :-(

Valitettavan monessa vähemmän koulutetussa perheessä kuulee, kuinka vanhemmat ohjelmoivat lapsensa pienestä pitäen, että "meidän perheessä ja suvussa ei ole kukaan kouluja käynyt..." ja jos lapsi haluaisi kokeilla vaikka jotain kehittävää harrastusta, vanhemmat tyrmäävät sen heti "ei me sellaista tarvita."...

Yaleniitti kirjoitti:

Näin telkkarista Oraksen mainoksen, jossa mainostettiin uutta suihkua ja ajattelin, että nyt kaikki saavat sellaisen kun on kerran kehitetty parempi malli. Mainoksessa ei siis puhuttu hinnasta mitään.

Kuulostaa vasemmiston tavoittelemalta utopiamaailmalta, jossa kaikki vaan saavat kaikkea ihan itsestään, elävät tuilla, kukaan ei tee töitä ja mikään ei maksa mitään.

Että laskuja ei ole mikään pakko maksaa ajallaan ja puolen vuoden eräpäivän myöhästymisetkään ei kaada maailmaa.  Olisi omat talousasiat paljon paremmassa jamassa tällä hetkellä jos sen olisi ymmärtänyt jo vuosia sitten. Mutta aina toitotetaan, että laskut on maksettava ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Se päivä kun silmät aukesi totuudelle jota koululaitoksessa ja mediassa on yritetty vuosikymmeniä manipuloida peitellä pienestä lapsesta alkaen.

Että suomi olisi rikas onnellinen hyvinvoiva hyvinvointivaltio länsimaa.

Todellisuudessa täällä ollaan euroopan p-koreassa, jota kansa ei edes näe muuta kuin nyt vasta voi uutisista asiaa alkaa lukemaan. Hyvinvointi ja onnellisuus on ihan pelkkää höpöhöpöä. Valtio kiusaa kansaa päivät pitkät. Kansa kiusaa toisiaan. Suomalainen ryhti ja laatu, luottamus on pelkkä vitsi. Kaikki vedättää vasemmalta ja oikealta. Ikivanhat puolihävitetyt neuvostoliiton satelliittivaltiotkin on vetänyt ohi jo vasemmalta ja oikealta. Koko maa on pelkkää huijausta, oli se sitten kunnantalo koulu tai sairaala. Ihan kuin sielä aasian nurkillakin.

Ollaan ihan kaikessa ja aina - euroopan ja pikkuhiljaa jopa koko maapallon surkeimpia.

Itselleni kävi taas juuri käänteisesti. Lapsena kuvitteli, että muualla on asiat paremmin. Kaikilla mantereilla matkustaminen ja ulkomailla asuminen ja työskentely todella avaa silmät reaalitodellisuudelle. Siksi ei tulisi mieleenkään lähteä enää mihinkään Suomesta ja toivon todella, että Suomea ei pilata samalla tavalla kuin niin moni länsimaakin on jo pilattu.

Tämä ehkä selvisi kavereille aivan liian myöhään, mutta lapsena itselleni oli itsestään selvää, että haluan opiskella mahdollisimman pitkälle ja mennä yliopistoon. Kavereiden mielestä taas opiskelussa ei ollut mitään järkeä vaan järkevää oli lähteä mahdollisimman pian suoraan koulusta "oikeisiin töihin" (siis duunarihommiin), joilla ansaita omaa rahaa ja "isoja" summia. Pitkään ajattelin lapsena, että tämä varmaankin on sitten totta kun opiskelijana (ainakin monien opiskeluikäisten sukulaisten ja tuttavien tapauksessa) joutuu elämään opiskelijaelämää opiskelijabudjetilla kun amiksilla on varaa ostella mopoja ja muuta "kallista". Tähän toi oman lisänsä joidenkin tällaisten kavereiden vanhemmat, jotka muistivat joka tilanteessa kertoa omille ja naapuruston lapsille, miten "kouluja käymällä" ja "kirjaviisaudella" ei tee mitään ja hyvin on kuulemma pärjätty ilmankin. Se ei silti muuttanut millään tavalla omia suunnitelmiani seurata omia intohimojani ja päästä opiskelelemaan myöhemmin. Nyt tohtorina ja omalla työllä multimiljonääriksi vaurastuneena, mielekästä ja tärkeää työtä ilolla ja kovilla tuloilla tekevänä alkaa asia jo huvittamaan. Varsinkin kun vertaa omaa elämää niihin entisiin lapsuusajan kavereihin, jotka nykyisin viettävät aikaansa lähinnä työttömien yhdistyksissä ja leipäjonoissa eikä ole varaa enää edes siihen mopoonkaan.

Tajusin aivan liian myöhään että monikulttuurisuus ei vain toimi. Toivottavasti yhteiskunta ei ole päästänyt tilannetta jo liian pitkälle.

Veljeni sanoi kun olin ihan pieni että telkkarin kaukosäätimellä kun osoittaa ihmistä niin se valo siinä on vaarallista. Kuin jokin laser. Käytin vuosia kaukosäädintä erittäin varovasti etten osoittaisi ketään. Aikuisena vasta tajusin että olisi varmaan aika monta vammautunutta ihmistä jos niissä käytettäisiin vaarallista säteilyä.

Luulin että tytöt ovat fiksuja ja hyviä koulussa ja saavat ysejä ja kymppejä, itse sain vaan seiskaa ja kasia paitsi matikassa kerrans tuli 10 ja opettaja kiitteli niin maan kovasti kun yläasteella kuulin että tyttö johon olin ihastunut oli saanut kutosen todistukseen vai oliko kokeesta, vasta tajusin ajattelevani että hän on kaunis mutta ehkä vähän tyhmä.

myös rumemmat ihmiset luulin saavan huonompia numeroita kuin normaalit ja finnittömat ja puhtaissa siisteissä vaatteissa kulkevat ja kauniit.

ajattelen yhä joskus että tavikset on rumia ja tyhmia = tavis.

Olen pian 57 ja vasta alkuvuodesta selvisi, että hiusraja otsan päällä on periytyvä. Eli se voi olla pyöreä tai v-mallinen. Itselläni se on v-mallunen ja myös äidilläni.

Eräs luokkakaverini luuli lapsena että henkivakuutus tarkoittaa sitä, että jos kuolet, sinut voidaan herättää henkiin. Huuteli autoilijoille: ei haittaa jos ajat yli, miulapa onkin henkivakuutus!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ehkä selvisi kavereille aivan liian myöhään, mutta lapsena itselleni oli itsestään selvää, että haluan opiskella mahdollisimman pitkälle ja mennä yliopistoon. Kavereiden mielestä taas opiskelussa ei ollut mitään järkeä vaan järkevää oli lähteä mahdollisimman pian suoraan koulusta "oikeisiin töihin" (siis duunarihommiin), joilla ansaita omaa rahaa ja "isoja" summia. Pitkään ajattelin lapsena, että tämä varmaankin on sitten totta kun opiskelijana (ainakin monien opiskeluikäisten sukulaisten ja tuttavien tapauksessa) joutuu elämään opiskelijaelämää opiskelijabudjetilla kun amiksilla on varaa ostella mopoja ja muuta "kallista". Tähän toi oman lisänsä joidenkin tällaisten kavereiden vanhemmat, jotka muistivat joka tilanteessa kertoa omille ja naapuruston lapsille, miten "kouluja käymällä" ja "kirjaviisaudella" ei tee mitään ja hyvin on kuulemma pärjätty ilmankin. Se ei silti muuttanut millään tavalla omia suunnitelmiani seurata omia intohimojani ja päästä opiskelelemaan myöhemmin. Nyt tohtorina ja omalla työllä multimiljonääriksi vaurastuneena, mielekästä ja tärkeää työtä ilolla ja kovilla tuloilla tekevänä alkaa asia jo huvittamaan. Varsinkin kun vertaa omaa elämää niihin entisiin lapsuusajan kavereihin, jotka nykyisin viettävät aikaansa lähinnä työttömien yhdistyksissä ja leipäjonoissa eikä ole varaa enää edes siihen mopoonkaan.

Oikeassa taisivat olla, että kirjaviisaudella ja kouluja käymällä ei tee mitään, jos ei jollekin vaan ole annettu sydämen viisautta ja empatiakykyä.

Vasta äskettäin minulle on selvinnyt se, että terveydenhuoltojärjestelmässämme on aika karseita ammottavia epäkohtia. Vähän hävettää myöntää, mutta kyllä tähän vain tarvittiin omia aikuisiän huonoja kokemuksia ennen kuin ymmärsin.