Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?

Tajusin aivan liian myöhään, että VR tulee sanoista valtion rautatie…

Minulle selvisi kohtuullisen myöhään, vasta n. 25-vuotiaana, että odottelemalla ja rauhallisesti "katselemalla" ei näin miespuolisena parisuhdetta saa. Hihat heilumaan, ykköset ylle ja metsästys käyntiin, tulosta tuli nopeasti.

Samalla valkeni useimpien kumppaninhakuneuvojen kelvottomuuden syy - ne on kaikki suunnattu naisille. Miehille vallitsevat ja pätevät toiset lait. :)

Lapsena luulin, että Saksan kansallishymni on vaan jokin random kappale, joka soitetaan aina formuloiden palkintojenjaossa vakiona (Schumacher taisi voittaa aika usein).

Muutaman vuoden vanhempana jotakin urheilua katsoessa ja saksalaisen voittaessa vasta tajusin, että hetkinen, tämä kappale on kansallislaulu eikä mikään formuloiden tunnuskappale.

Se, että mä olen hyödytön resurssien tuhlaaja. Enkä lainkaan niin mukava tai hyvätapainen minä olen itseäni pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ehkä selvisi kavereille aivan liian myöhään, mutta lapsena itselleni oli itsestään selvää, että haluan opiskella mahdollisimman pitkälle ja mennä yliopistoon. Kavereiden mielestä taas opiskelussa ei ollut mitään järkeä vaan järkevää oli lähteä mahdollisimman pian suoraan koulusta "oikeisiin töihin" (siis duunarihommiin), joilla ansaita omaa rahaa ja "isoja" summia. Pitkään ajattelin lapsena, että tämä varmaankin on sitten totta kun opiskelijana (ainakin monien opiskeluikäisten sukulaisten ja tuttavien tapauksessa) joutuu elämään opiskelijaelämää opiskelijabudjetilla kun amiksilla on varaa ostella mopoja ja muuta "kallista". Tähän toi oman lisänsä joidenkin tällaisten kavereiden vanhemmat, jotka muistivat joka tilanteessa kertoa omille ja naapuruston lapsille, miten "kouluja käymällä" ja "kirjaviisaudella" ei tee mitään ja hyvin on kuulemma pärjätty ilmankin. Se ei silti muuttanut millään tavalla omia suunnitelmiani seurata omia intohimojani ja päästä opiskelelemaan myöhemmin. Nyt tohtorina ja omalla työllä multimiljonääriksi vaurastuneena, mielekästä ja tärkeää työtä ilolla ja kovilla tuloilla tekevänä alkaa asia jo huvittamaan. Varsinkin kun vertaa omaa elämää niihin entisiin lapsuusajan kavereihin, jotka nykyisin viettävät aikaansa lähinnä työttömien yhdistyksissä ja leipäjonoissa eikä ole varaa enää edes siihen mopoonkaan.

Opintoihin ei sisältynyt mitään, mikä liippaisi läheltä empatiaa ja kusipäisyyden välttämistä?

Vierailija kirjoitti:

Koko Suomea ei pysty eikä kannata pelastaa.

Suomessa on aivan liian paljon vihervassarisektiläisiä jotka haraavat kaikin tavoin mitä tahansa järkevää muutosta vastaan.

Puhumattakaan 80-lukua elävistä persuista.

Yritän muistaa, että valinnoilla on väliä. Yhdenkin ihmisen on mahdollista muuttaa asenteellaan asioita. Roskat roskikseen, koiran kakat kerätään, ikäihmisiä autetaan esim. avaamalla ovi. Kohteliaisuus kunniaan, muistetaan tervehtiä ja kiittää.

.

Usein metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Koko maailma en voi pelastaa, puhdistaa, parantaa, mutta oman osani voin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ammattia valitessa kannattaisi katsoa myös palkkatasoa.

Tämä! Hain vain niihin paikkoihin, jotka tuntui kiinnostavilta. Ihan hölmöihinkin. Aloille, millä ei selkeästi ollut mitään tulevaisuutta. Tulin duunariperheestä, eikä kukaan opastanut minua. Jälkeenpäin tämä on harmittanut. Sain kyllä opiskeltua ihan ok ammatin, mutta ehdottomasti olisin tarvinnut opastusta. Yläasteen opo ei puuttunut juuri millään tavalla sen jälkeen, kun sanoin, etten halua lukioon. Harmittanut on sata kertaa jälkeen päin se, etten mennyt lukioon.

Meillä kun lukiossa kysyttiin mihin aikoo lukion jälkeen sanoin ihan suoraan että muutan johonki metsämökkiin ja syön tölkkiruokaa enkä näe ketään, ja meidän opo hyväksyi sen ja sanoi, että hän saa saman palkan oli mun suunnitelma mikä vaan. Jälkeenpäin olen tajunnut ja on harmittanut, että miksei kukaan silloin sanonut että voin edes yrittää hakea kouluun, että saan tavoitella hyvää työtä ja elämää. Olin masentunut ja itsetuhoinen nuori. Nyt harmittaa etten ajoissa opiskellut kunnolla. En vain silloin uskonut itseeni, eikä kukaan muukaan.

Muutin 21-vuotiaana opiskelijana vuokra-asuntoon, kerrostaloon.

Eräs kaverini tuli kylään. Hän sanoi, että onpa viileä asunto, eikö pattereita saa isommalle. Sanoin, että yritän säästää vähiä rahojani, ettei sähköä kulu lämpöön liikaa ja siksi patterit ovat pienellä.

Kaverini sanoi, että kerrostalossa lämpö kuuluu ihan asunnon vuokraan, eivätkä patterini ole sähkölämmitteisiä. Pattereissa kiertää kuuma vesi.

Olihan tämäkin hyvä tietää viimein. Ei tarvinnut enää palella.

Olin asunut aina omakotitalossa, eikä minulla ollut tällaisesta mitään tietoa. Kotiamme lämmitettiin puu-uuneilla ja sähköllä.

Että on ok esittää parempaa kuin oikeasti onkaan.

Luulin vielä vähänaikaa sitten, että kerrostaloissa jokainen asunto on tehty saman pohjakaavan mukaan.

Tajusin vasta lukion viimeisillä luokilla, etteivät kaikki pojat kasvakaan 185-senttisiksi. Veljeni ja sukuni miehet on kaikki pitkiä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen järkytyksen, kun 12-vuotiaana tajusin, että opettajatkin voivat polttaa tupakkaa. Olin pitänyt itsestään selvyytenä, ettei opettaja voi tehdä mitään paheellista, mutta sitten näin ala-asteen luokanopettajani tupakalla ja järkytyin perin juurin. :D

nykyään eivät saa. sitkeimmät polttaa autossaaan kun se on yksityistila..

Sain ylioppilaslahjaksi shekkejä. Jonotin eri pankeissa lunastamassa niitä. Olisin saanut lunastettua ne kaikki omassa pankissani, myös ne muiden pankkien shekit. Eipä kukaan lukiossa tätä opettanut, eikä lähipiirissäkään ollut ketään valveutunutta.

Varmaan se että ei ole häpeä pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena luulin, että Saksan kansallishymni on vaan jokin random kappale, joka soitetaan aina formuloiden palkintojenjaossa vakiona (Schumacher taisi voittaa aika usein).

Muutaman vuoden vanhempana jotakin urheilua katsoessa ja saksalaisen voittaessa vasta tajusin, että hetkinen, tämä kappale on kansallislaulu eikä mikään formuloiden tunnuskappale.

Tuo ns. Saksan kansallislaulu ei ole alkuunkaan  Saksan, vaan Itävallan "Kaiserhymn", kun sen tajuat, niin alat päästä jyvälle.

Vasta kun toinen lapseni oli poika, tajusin että miehet ovat aivan yhtä herkkiä kuin naiset. Minulle oli pienestä pitäen opetettu, että miehet ei ole naisten tapaan tunteellisia, vaan kestävät lähes mitä vaan, joskus hammasta purren.

Tajusin vasta eron jälkeen että minulla on oikeasti iso. Luulin ex-vaimoni vain miellyttääkseen minua sanoneen asiasta. Elämä jatkukoon siis astetta isompana.

Että kuukautisten ei kuulu sattua aivan h*lvetisti ja kierron pituuden pitäisi jossain kohtaa teini-ikää asettua. Peruuttamatonta vahinkoa oli jo tapahtunut, kun sain tämän asian otettua lääkärissä esille ja sain hoitoa.

Hah, näitä on monta, mutta tässä nyt päällimmäiset. Eli siis, tajusin aivan liian muöhään, että:

1. Olen joskus ollut kenen tahansa (yksityisen?) vuokranantajan unelmavuokralainen, siten että olen ollut savuton, lemmikitön ja seurustelematon työssäkäyvä hissukkaopiskelijanainen, jonka riskaabeleinta käytöstä on ollut yöllä yksin kotiin käveleminen. Jos olisin tämän tajunnut, en olisi opiskeluaikanani asunut kaikenmaailman koinsyömissä loukoissa hankalilla sijainneilla, vaan olisin rohkeammin neuvotellut itselleni jos en parempaa asuntoa, niin ainakin paremman vuokran.

2. On eräs suomalaisten melko yleinen alalaji, joka mieltää tylyyden, tarpeettoman suoruuden sekä esimerkiksi tervehtimättömyyden ja vaikka juhliin alipukeutumisen jotenkin ainoaksi oikeaksi aitoudeksi. Että kaikki peruskohteliaisuudet tai kuulumisten vaihto ihan vaan vaikka puolituttujen kanssa, tai vaikka juhlien järjestäminen ns. vimpan päälle koristeluineen, ohjelmineen ja ruokineen, olisivat jotenkin epäaitoa tai teeskentelyä. Näinhän asia ei ole, ja tällainen käytös on hyvin monessa muussa maassa yksinkertaisesti tökeröä, suorastaan törkeää.

3. Vaikka kuinka inhoaisi Suomea ja suomalaisuutta ja haluaisi täältä epätoivoisesti pois, niin mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kitkaa uuteen kotimaahan asettumisessa on. Jos vakaasti aikoo Suomesta pysyvästi pois, pitäisi lähteä niin nuorena kuin mahdollista. Nimimerkillä kokemusta on, katkerasti.