Oletko uskossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo. Ei siinä ole yhdellä sivulla tai kappaleesta esitetty aina koko asiaa pohjia myöten vaan sitä tietoa löytyy pitkin Raamattua. Yhdessä kohdassa asiasta saatetaan kertoa melko laveastikin, ylimalkaisesti voisi jopa sanoa, mutta sitä asiaa täydennetään sitten toisessa kohdassa, jossa siitä kerrotaan tarkemmin ja syvällisemmin. Sitä tietoa ja ymmärrystä karttuu sitten ihmisellekin sitä mukaa kuin lukee ja opiskelee Raamattua.

Sitä paitsi suurin osa UT teksteistä on kirjeitä eri srk:lle, joilla on ollut erilaisia haasteita ja tarpeita. Ja ne kirjeet on kirjoitettu sen pohjalta, vastaamaan heidän kysymyksiin ja tarpeisiin. Toki ne ovat täysin toimivia ja hyviä myös nykypäivänä opetukseksi, nuhteeksi, rohkaisuksi, kehoitukseksi ym.

Tässä ei ole kyse mistään kirjeistä vaan itsensä Jumalan eli Jeesuksen lupauksesta, joka on kirjattu Raamattuun. Rohkenetko epäillä? Ja jos rohkenet niin eipä sitten ole koko "Raamattu" -nimisellä opuksella ole mitään vakavasti otettavaa virkaa

Arvasin, että joku tuohon nyt tarttuu, kun en ulottanut esimerkkiäni evankeliumeihin asti. Ajattelin ihmisten ymmärtävän, että sama koskee myös niitä.

Jeesuskin puhui ja selitti asiat sen mukaan kenelle puhui tai keitä olo kuuntelemassa. Esim opetuslapsilleen eri tavalla kuin muille kuulijoille. Ei hänen niille 12 opetuslapselle tarvinnut selittää perusasioita juurta jaksain, koska he tiesivät ne jo. Tuon ko sanoman tarkoitus ei ollut opettaa rukoilemaan oikein tai oikealla asenteella (siitäkin Jeesus kyllä puhui), vaan enemmänkin ehkä rohkaista ja ohjata yhteiseen rukoukseen ja uskovien yhteyteen muutenkin. Lue se koko konteksti, jossa tuo lause tulee esille.

Tuo sun rohkenetko epäillä tokaisu oli aika outo, en ymmärtänyt mihin sillä pyrit tai mitä tarkoitit. Lue sinäkin enemmän Raamattua, niin nämä asiat selkenevät paremmin sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen. Nyt oon taas saanut niin paljon vahvistusta omaan uskooni rukousvastausten myötä, että ei voi kuin vain ihmetellä Jumalan suuruutta ja hyvyyttä, ja olla siitä kaikesta kiitollinen. Asiat joskus järjestyvät aivan uskomattomalla tavalla.

Totta. Asiat joskus järjestyvät uskomattomalla tavalla.

Mutta useimmiten ne kuitenkin järjestyvät aivan uskottavalla tavalla, tai sitten eivät, ikävä kyllä, järjesty ollenkaan..

Millainen asioiden järjestyminen tässä mahtaa ja olla kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.

Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.

Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".

Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?

Olen uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo. Ei siinä ole yhdellä sivulla tai kappaleesta esitetty aina koko asiaa pohjia myöten vaan sitä tietoa löytyy pitkin Raamattua. Yhdessä kohdassa asiasta saatetaan kertoa melko laveastikin, ylimalkaisesti voisi jopa sanoa, mutta sitä asiaa täydennetään sitten toisessa kohdassa, jossa siitä kerrotaan tarkemmin ja syvällisemmin. Sitä tietoa ja ymmärrystä karttuu sitten ihmisellekin sitä mukaa kuin lukee ja opiskelee Raamattua.

Sitä paitsi suurin osa UT teksteistä on kirjeitä eri srk:lle, joilla on ollut erilaisia haasteita ja tarpeita. Ja ne kirjeet on kirjoitettu sen pohjalta, vastaamaan heidän kysymyksiin ja tarpeisiin. Toki ne ovat täysin toimivia ja hyviä myös nykypäivänä opetukseksi, nuhteeksi, rohkaisuksi, kehoitukseksi ym.

Tässä ei ole kyse mistään kirjeistä vaan itsensä Jumalan eli Jeesuksen lupauksesta, joka on kirjattu Raamattuun. Rohkenetko epäillä? Ja jos rohkenet niin eipä sitten ole koko "Raamattu" -nimisellä opuksella ole mitään vakavasti otettavaa virkaa

Jeesuskin puhui ja selitti asiat sen mukaan kenelle puhui tai keitä olo kuuntelemassa. Esim opetuslapsilleen eri tavalla kuin muille kuulijoille. Ei hänen niille 12 opetuslapselle tarvinnut selittää perusasioita juurta jaksain, koska he tiesivät ne jo.

Ehkä ei tarvinnut selittää juurta jaksain mutta ilmeisesti varmuuden vuoksi kuitenkin teki niin sanomalla: "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa"

Onko siis ymmärrettävä että Jeesus ei noin sanonutkaan / tai sanoi että ei tarkoittanutkaan sitä (mitä sitten tarkoitti, miksi?). Vai mikä ihme argumetti tekee tyhjäksi itsensä Jeesuksen sanat? Tuntuu vähän siltä että uskovat tietävät asioita oaremmin kuin jumalansa, outoa??!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.

Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.

Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".

Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?

No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää.  Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo. Ei siinä ole yhdellä sivulla tai kappaleesta esitetty aina koko asiaa pohjia myöten vaan sitä tietoa löytyy pitkin Raamattua. Yhdessä kohdassa asiasta saatetaan kertoa melko laveastikin, ylimalkaisesti voisi jopa sanoa, mutta sitä asiaa täydennetään sitten toisessa kohdassa, jossa siitä kerrotaan tarkemmin ja syvällisemmin. Sitä tietoa ja ymmärrystä karttuu sitten ihmisellekin sitä mukaa kuin lukee ja opiskelee Raamattua.

Sitä paitsi suurin osa UT teksteistä on kirjeitä eri srk:lle, joilla on ollut erilaisia haasteita ja tarpeita. Ja ne kirjeet on kirjoitettu sen pohjalta, vastaamaan heidän kysymyksiin ja tarpeisiin. Toki ne ovat täysin toimivia ja hyviä myös nykypäivänä opetukseksi, nuhteeksi, rohkaisuksi, kehoitukseksi ym.

Tässä ei ole kyse mistään kirjeistä vaan itsensä Jumalan eli Jeesuksen lupauksesta, joka on kirjattu Raamattuun. Rohkenetko epäillä? Ja jos rohkenet niin eipä sitten ole koko "Raamattu" -nimisellä opuksella ole mitään vakavasti otettavaa virkaa

Jeesuskin puhui ja selitti asiat sen mukaan kenelle puhui tai keitä olo kuuntelemassa. Esim opetuslapsilleen eri tavalla kuin muille kuulijoille. Ei hänen niille 12 opetuslapselle tarvinnut selittää perusasioita juurta jaksain, koska he tiesivät ne jo.

Ehkä ei tarvinnut selittää juurta jaksain mutta ilmeisesti varmuuden vuoksi kuitenkin teki niin sanomalla: "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa"

Onko siis ymmärrettävä että Jeesus ei noin sanonutkaan / tai sanoi että ei tarkoittanutkaan sitä (mitä sitten tarkoitti, miksi?). Vai mikä ihme argumetti tekee tyhjäksi itsensä Jeesuksen sanat? Tuntuu vähän siltä että uskovat tietävät asioita oaremmin kuin jumalansa, outoa??!!!

Ei Raamatusta voi napsia vain niitä mieleisiään jakeita. Niin kuin sanoin lue se koko asiakokonaisuus ja kontekstit.

Ei kukaan ole väittänyt, että Jeesus ei olisikaan sanonut noin tai hän olisi väärässä.

Raamatussa on paljon lupauksia, jotka ovat ehdollisia. Kuten jo aiemmin sanoin, lue sitä enemmän, niin alat ehkä itsekin ymmärtämään asioita. Alkaa tuntua, että et tunne koko kirjaa lainkaan, niin on aika turhaa yrittää selittää tässä sinulle perusasioita siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.

Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.

Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".

Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?

No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää.  Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?

:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?

Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.

En . Luojan kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo. Ei siinä ole yhdellä sivulla tai kappaleesta esitetty aina koko asiaa pohjia myöten vaan sitä tietoa löytyy pitkin Raamattua. Yhdessä kohdassa asiasta saatetaan kertoa melko laveastikin, ylimalkaisesti voisi jopa sanoa, mutta sitä asiaa täydennetään sitten toisessa kohdassa, jossa siitä kerrotaan tarkemmin ja syvällisemmin. Sitä tietoa ja ymmärrystä karttuu sitten ihmisellekin sitä mukaa kuin lukee ja opiskelee Raamattua.

Sitä paitsi suurin osa UT teksteistä on kirjeitä eri srk:lle, joilla on ollut erilaisia haasteita ja tarpeita. Ja ne kirjeet on kirjoitettu sen pohjalta, vastaamaan heidän kysymyksiin ja tarpeisiin. Toki ne ovat täysin toimivia ja hyviä myös nykypäivänä opetukseksi, nuhteeksi, rohkaisuksi, kehoitukseksi ym.

Tässä ei ole kyse mistään kirjeistä vaan itsensä Jumalan eli Jeesuksen lupauksesta, joka on kirjattu Raamattuun. Rohkenetko epäillä? Ja jos rohkenet niin eipä sitten ole koko "Raamattu" -nimisellä opuksella ole mitään vakavasti otettavaa virkaa

Jeesuskin puhui ja selitti asiat sen mukaan kenelle puhui tai keitä olo kuuntelemassa. Esim opetuslapsilleen eri tavalla kuin muille kuulijoille. Ei hänen niille 12 opetuslapselle tarvinnut selittää perusasioita juurta jaksain, koska he tiesivät ne jo.

Ehkä ei tarvinnut selittää juurta jaksain mutta ilmeisesti varmuuden vuoksi kuitenkin teki niin sanomalla: "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa"

Onko siis ymmärrettävä että Jeesus ei noin sanonutkaan / tai sanoi että ei tarkoittanutkaan sitä (mitä sitten tarkoitti, miksi?). Vai mikä ihme argumetti tekee tyhjäksi itsensä Jeesuksen sanat? Tuntuu vähän siltä että uskovat tietävät asioita oaremmin kuin jumalansa, outoa??!!!

Ei Raamatusta voi napsia vain niitä mieleisiään jakeita. Niin kuin sanoin lue se koko asiakokonaisuus ja kontekstit.

Ei kukaan ole väittänyt, että Jeesus ei olisikaan sanonut noin tai hän olisi väärässä.

Raamatussa on paljon lupauksia, jotka ovat ehdollisia. Kuten jo aiemmin sanoin, lue sitä enemmän, niin alat ehkä itsekin ymmärtämään asioita. Alkaa tuntua, että et tunne koko kirjaa lainkaan, niin on aika turhaa yrittää selittää tässä sinulle perusasioita siitä.

Ei voikaan napsia, silti uskovat niin tekevät kaiken aikaa. Mikä sitä paitsi on pielessä tässä "napsinnassa"? Eikö Jeesus snanonutkaan noin? Eikö tarkoittanut mitä sanoi?  Vai mikä siinä on että juuri tätä Raamatun kohtaa ei pidä ottaa tosissaan? Raamatussa on kenties ehdollisia lupauksia mutta mistä löytyy ehto, joka kumoaa tämän Jeesuksen itsensä lausuman lupauksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo. Ei siinä ole yhdellä sivulla tai kappaleesta esitetty aina koko asiaa pohjia myöten vaan sitä tietoa löytyy pitkin Raamattua. Yhdessä kohdassa asiasta saatetaan kertoa melko laveastikin, ylimalkaisesti voisi jopa sanoa, mutta sitä asiaa täydennetään sitten toisessa kohdassa, jossa siitä kerrotaan tarkemmin ja syvällisemmin. Sitä tietoa ja ymmärrystä karttuu sitten ihmisellekin sitä mukaa kuin lukee ja opiskelee Raamattua.

Sitä paitsi suurin osa UT teksteistä on kirjeitä eri srk:lle, joilla on ollut erilaisia haasteita ja tarpeita. Ja ne kirjeet on kirjoitettu sen pohjalta, vastaamaan heidän kysymyksiin ja tarpeisiin. Toki ne ovat täysin toimivia ja hyviä myös nykypäivänä opetukseksi, nuhteeksi, rohkaisuksi, kehoitukseksi ym.

Tässä ei ole kyse mistään kirjeistä vaan itsensä Jumalan eli Jeesuksen lupauksesta, joka on kirjattu Raamattuun. Rohkenetko epäillä? Ja jos rohkenet niin eipä sitten ole koko "Raamattu" -nimisellä opuksella ole mitään vakavasti otettavaa virkaa

Jeesuskin puhui ja selitti asiat sen mukaan kenelle puhui tai keitä olo kuuntelemassa. Esim opetuslapsilleen eri tavalla kuin muille kuulijoille. Ei hänen niille 12 opetuslapselle tarvinnut selittää perusasioita juurta jaksain, koska he tiesivät ne jo.

Ehkä ei tarvinnut selittää juurta jaksain mutta ilmeisesti varmuuden vuoksi kuitenkin teki niin sanomalla: "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa"

Onko siis ymmärrettävä että Jeesus ei noin sanonutkaan / tai sanoi että ei tarkoittanutkaan sitä (mitä sitten tarkoitti, miksi?). Vai mikä ihme argumetti tekee tyhjäksi itsensä Jeesuksen sanat? Tuntuu vähän siltä että uskovat tietävät asioita oaremmin kuin jumalansa, outoa??!!!

Ei Raamatusta voi napsia vain niitä mieleisiään jakeita. Niin kuin sanoin lue se koko asiakokonaisuus ja kontekstit.

Ei kukaan ole väittänyt, että Jeesus ei olisikaan sanonut noin tai hän olisi väärässä.

Raamatussa on paljon lupauksia, jotka ovat ehdollisia. Kuten jo aiemmin sanoin, lue sitä enemmän, niin alat ehkä itsekin ymmärtämään asioita. Alkaa tuntua, että et tunne koko kirjaa lainkaan, niin on aika turhaa yrittää selittää tässä sinulle perusasioita siitä.

Ei voikaan napsia, silti uskovat niin tekevät kaiken aikaa. Mikä sitä paitsi on pielessä tässä "napsinnassa"? Eikö Jeesus snanonutkaan noin? Eikö tarkoittanut mitä sanoi?  Vai mikä siinä on että juuri tätä Raamatun kohtaa ei pidä ottaa tosissaan? Raamatussa on kenties ehdollisia lupauksia mutta mistä löytyy ehto, joka kumoaa tämän Jeesuksen itsensä lausuman lupauksen?

Käyttäisit edes hetken aikaa ajatteluun. Siten tajuaisit ehkä itsekin vastuksen tuohon napsimiskysymykseen. Lue tuo viestini uudelleen, siitä löydät vastauksen pariin seuraavaan kysymykseen. Ja loppukysymykseen löydät vastauksen suoraan sieltä Raamatusta. Lue sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo. Ei siinä ole yhdellä sivulla tai kappaleesta esitetty aina koko asiaa pohjia myöten vaan sitä tietoa löytyy pitkin Raamattua. Yhdessä kohdassa asiasta saatetaan kertoa melko laveastikin, ylimalkaisesti voisi jopa sanoa, mutta sitä asiaa täydennetään sitten toisessa kohdassa, jossa siitä kerrotaan tarkemmin ja syvällisemmin. Sitä tietoa ja ymmärrystä karttuu sitten ihmisellekin sitä mukaa kuin lukee ja opiskelee Raamattua.

Sitä paitsi suurin osa UT teksteistä on kirjeitä eri srk:lle, joilla on ollut erilaisia haasteita ja tarpeita. Ja ne kirjeet on kirjoitettu sen pohjalta, vastaamaan heidän kysymyksiin ja tarpeisiin. Toki ne ovat täysin toimivia ja hyviä myös nykypäivänä opetukseksi, nuhteeksi, rohkaisuksi, kehoitukseksi ym.

Tässä ei ole kyse mistään kirjeistä vaan itsensä Jumalan eli Jeesuksen lupauksesta, joka on kirjattu Raamattuun. Rohkenetko epäillä? Ja jos rohkenet niin eipä sitten ole koko "Raamattu" -nimisellä opuksella ole mitään vakavasti otettavaa virkaa

Jeesuskin puhui ja selitti asiat sen mukaan kenelle puhui tai keitä olo kuuntelemassa. Esim opetuslapsilleen eri tavalla kuin muille kuulijoille. Ei hänen niille 12 opetuslapselle tarvinnut selittää perusasioita juurta jaksain, koska he tiesivät ne jo.

Ehkä ei tarvinnut selittää juurta jaksain mutta ilmeisesti varmuuden vuoksi kuitenkin teki niin sanomalla: "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa"

Onko siis ymmärrettävä että Jeesus ei noin sanonutkaan / tai sanoi että ei tarkoittanutkaan sitä (mitä sitten tarkoitti, miksi?). Vai mikä ihme argumetti tekee tyhjäksi itsensä Jeesuksen sanat? Tuntuu vähän siltä että uskovat tietävät asioita oaremmin kuin jumalansa, outoa??!!!

Ei Raamatusta voi napsia vain niitä mieleisiään jakeita. Niin kuin sanoin lue se koko asiakokonaisuus ja kontekstit.

Ei kukaan ole väittänyt, että Jeesus ei olisikaan sanonut noin tai hän olisi väärässä.

Raamatussa on paljon lupauksia, jotka ovat ehdollisia. Kuten jo aiemmin sanoin, lue sitä enemmän, niin alat ehkä itsekin ymmärtämään asioita. Alkaa tuntua, että et tunne koko kirjaa lainkaan, niin on aika turhaa yrittää selittää tässä sinulle perusasioita siitä.

Ei voikaan napsia, silti uskovat niin tekevät kaiken aikaa. Mikä sitä paitsi on pielessä tässä "napsinnassa"? Eikö Jeesus snanonutkaan noin? Eikö tarkoittanut mitä sanoi?  Vai mikä siinä on että juuri tätä Raamatun kohtaa ei pidä ottaa tosissaan? Raamatussa on kenties ehdollisia lupauksia mutta mistä löytyy ehto, joka kumoaa tämän Jeesuksen itsensä lausuman lupauksen?

Käyttäisit edes hetken aikaa ajatteluun. Siten tajuaisit ehkä itsekin vastuksen tuohon napsimiskysymykseen. Lue tuo viestini uudelleen, siitä löydät vastauksen pariin seuraavaan kysymykseen. Ja loppukysymykseen löydät vastauksen suoraan sieltä Raamatusta. Lue sitä.

Et siis itsekään tiedä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.

Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.

Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".

Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?

No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää.  Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?

:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?

Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.

Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.

Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.

Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".

Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?

No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää.  Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?

:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?

Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.

Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto. 

Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.

Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.

Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".

Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?

No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää.  Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?

:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?

Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.

Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto. 

Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.

Miksi siis hössöttää  mistään kun kerta asiat on järkätty jo  päälle 2000 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.

Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.

Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".

Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?

No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää.  Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?

:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?

Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.

Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto. 

Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.

Miksi siis hössöttää  mistään kun kerta asiat on järkätty jo  päälle 2000 vuotta sitten.

Mitähän tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.

Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.

Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".

Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?

No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää.  Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?

:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?

Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.

Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto. 

Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.

Miksi siis hössöttää  mistään kun kerta asiat on järkätty jo  päälle 2000 vuotta sitten.

Mitähän tarkoitat?

Vanhassa testamentissa on laki.

Jeesus sanoi että laista ei häviä pieninkään piirto.

Tällä palstalla annettiin ymmärtää että laki ei kumminkaan päde kun Jeesus sanoi sen jo täyttäneensä.

Mitä virkaa siis on lailla enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!

Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.

Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.

Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".

Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?

No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää.  Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?

:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?

Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.

Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto. 

Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.

Miksi siis hössöttää  mistään kun kerta asiat on järkätty jo  päälle 2000 vuotta sitten.

Mitähän tarkoitat?

Vanhassa testamentissa on laki.

Jeesus sanoi että laista ei häviä pieninkään piirto.

Tällä palstalla annettiin ymmärtää että laki ei kumminkaan päde kun Jeesus sanoi sen jo täyttäneensä.

Mitä virkaa siis on lailla enää?

Paavali käy tätä teemaa paljon läpi kirjeissään, varsinkin roomalaiskirjeessä. Pitkä ja monimutkainen asia. Mutta lyhykäisyydessään mikä virka lailla enää on, niin ilman lain kautta tuli synnin tunto. Lain kautta ihminen ei voinut vanhurskautta, siksi tuli Jeesus. Joka täytti lain meidän puolestamme. Ilman lakia ei olisi armoa. Tämä näin hyvin tiivistetysti.

Kyllä olen, ja haluan olla. Saan uskosta paljon voimaa elämääni.

Joo. Uskon, että ihminen maailmankaikkeuden tyhmin olento.