Lue keskustelun säännöt.
Oletko uskossa?
05.02.2021 |
Oletko uskossa?Siis oletko uskovainen?
Jos et ole haluaisitko olla?
Kommentit (555)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus on Herra
ihminen on saatanan lapsi jos ei ole uskossa
En kuulu enkä omakseni koe karismaattista tapaa uskoa ja elää, näihin suuntauksiin yleensä viitataan kun puhutaan uskossa olemisesta. Jumalalla ja armolla on kyllä pysyvä sija elämässäni, mutta sanoitan asiaa hyvin erilailla.
Kyllä olen. 16-vuotiaasta asti. Etsikkoaikani päättyi, kun rukoilin syntejäni anteeksi Jeesuksen nimessä. Sain kokea mitä tarkoittaa "syntyä uudesti, ylhäältä".
Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
En ole. Eikä se ole halustani kiinni, luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan jumala tekee minut uskovaiseksi jos on suunnitellut niin, mutta itse en voi asiaan vaikuttaa.
Tuo on ehkä liian raju yksinkertaistus. Itse olen uskovien puheista ymmärtänyt asian näin: Uskovaksi ei voi omin voimin ryhtyä sillä usko on Jumalalta saatu lahja. Sitä ei kuitenkaan saa ellei vilpittömin mielin rukoile sen saamista Jumalalta, joka kutsuu ihmistä kolme kertaa. Jos kutsua ei millään kerralla huomaa niin se on sitten sillä selvä, ikuiseen käristykseen ollaan matkalla. Avoimia kysymyksiä ovat ainakin itselleni noiden kutsujen huomaaminen ja se miten vilpittömästi rukoillaan jumalaa, johon ei usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko on Jumalan lahja. Haluaisin uskoa, mutta Jumala ei jostain syystä halua antaa minulle uskomisen lahjaa. Olen rukoillut kymmeniä vuosia, että saisin uskomisen lahjan ja rauhan sisimpääni.
Jumala ei halua minun uskovan itseensä.
Olen omalla tavallani.
Erosin kirkosta lapseni kuoleman jälkeen, osasyynä kotiseurakunnan työntekijöiden
tyhmä tapa kohdella seksuaalivähemmistöä( ihana mies ei saanut jatkaa työssään, kun tuli ilmi että hänellä on mies kumppanina).
Eli hoidan taivasasiat tavallani.
Lisäksi elämän varrella on tullut vastaan niitä todella ilkeitä ja inhottavia ”uskovaisia”,
jotka vetävät itsensä korkeaan kastiin uskonsa ansiosta.
Toki on hyviäkin uskovaisia esim.pari ystävääni, he eivät tuo uskoa esille jokaisessa lauseessaan ja käytä uskoa tekosyynä.
Avauduin, saattoi mennä vähän ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole uskossa, olen tiedossa.
Ja joo, joskus kun uskovien juttuja kuuntelee ja lueskelee, niin toivoisin olevani uskossa. Olisi niin helppoa elää, kun voisi jättää kaiken jonkun muun harteille.
Ei elämässä voi jättää kaikkea jonkun muun harteille, ei edes Jumalan. Kyllä ihminen on nyös itse vastuussa elämästään ja teoistaan. Jumalalta voi toki pyytää apua ja suojelua elämässä, mutta kyllä ihminen joutuu silti myös valitsemaan ja tekemään asioita elämässä itse.
Mutta Jumalan kämmenellä. Ja me päästään taivaaseen, sinä et pääse. Olemme Jumalan valittuja. Pahoja tekoja pyydetään vain Jeesukselta anteeksi, ja vähintään toinen uskonveli/sisar voi julistaa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kyllä Jumala omistaan huolen pitää. Ja niin edelleen.
Tässä taas yksi, joka on tietävinään paremmin kuin kaikkitietävä. Ei jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää kun kerrotaan, että tulin uskoon. Miten se voi tapahtua,kun on uskonut aina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Mormoni-isäni ja mormoni-sisarukseni ovat rukoilleet vuosia sen puolesta, että alkaisin uskoa kuten mormonismi opettaa.
Helluntailainen tätini rukoili uskoontuloni puolestani kuolemaansa sakka.
En vain tule uskoon. Jumala ei anna minulle uskon lahjaa, vaikka olen rukoillut.
Lyhyesti: ohjeesi ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Mormoni-isäni ja mormoni-sisarukseni ovat rukoilleet vuosia sen puolesta, että alkaisin uskoa kuten mormonismi opettaa.
Helluntailainen tätini rukoili uskoontuloni puolestani kuolemaansa sakka.
En vain tule uskoon. Jumala ei anna minulle uskon lahjaa, vaikka olen rukoillut.
Lyhyesti: ohjeesi ei toimi.
Ei ole oma ohjeeni vaan kristinuskon jumalan ohje. Eikä se tosiaan ilmeisesti toimi. Yksi selitys tietysti voisi olla että vielä ei maailmaan ole ilmaantunut kahta uskovaa yhtaikaa, ainakaan sellaista, jotka olisivat jostakin asiasta samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo. Ei siinä ole yhdellä sivulla tai kappaleesta esitetty aina koko asiaa pohjia myöten vaan sitä tietoa löytyy pitkin Raamattua. Yhdessä kohdassa asiasta saatetaan kertoa melko laveastikin, ylimalkaisesti voisi jopa sanoa, mutta sitä asiaa täydennetään sitten toisessa kohdassa, jossa siitä kerrotaan tarkemmin ja syvällisemmin. Sitä tietoa ja ymmärrystä karttuu sitten ihmisellekin sitä mukaa kuin lukee ja opiskelee Raamattua.
Sitä paitsi suurin osa UT teksteistä on kirjeitä eri srk:lle, joilla on ollut erilaisia haasteita ja tarpeita. Ja ne kirjeet on kirjoitettu sen pohjalta, vastaamaan heidän kysymyksiin ja tarpeisiin. Toki ne ovat täysin toimivia ja hyviä myös nykypäivänä opetukseksi, nuhteeksi, rohkaisuksi, kehoitukseksi ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo. Ei siinä ole yhdellä sivulla tai kappaleesta esitetty aina koko asiaa pohjia myöten vaan sitä tietoa löytyy pitkin Raamattua. Yhdessä kohdassa asiasta saatetaan kertoa melko laveastikin, ylimalkaisesti voisi jopa sanoa, mutta sitä asiaa täydennetään sitten toisessa kohdassa, jossa siitä kerrotaan tarkemmin ja syvällisemmin. Sitä tietoa ja ymmärrystä karttuu sitten ihmisellekin sitä mukaa kuin lukee ja opiskelee Raamattua.
Sitä paitsi suurin osa UT teksteistä on kirjeitä eri srk:lle, joilla on ollut erilaisia haasteita ja tarpeita. Ja ne kirjeet on kirjoitettu sen pohjalta, vastaamaan heidän kysymyksiin ja tarpeisiin. Toki ne ovat täysin toimivia ja hyviä myös nykypäivänä opetukseksi, nuhteeksi, rohkaisuksi, kehoitukseksi ym.
Tässä ei ole kyse mistään kirjeistä vaan itsensä Jumalan eli Jeesuksen lupauksesta, joka on kirjattu Raamattuun. Rohkenetko epäillä? Ja jos rohkenet niin eipä sitten ole koko "Raamattu" -nimisellä opuksella ole mitään vakavasti otettavaa virkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.
Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.
Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".
Toki. En minkään uskonnon mukaisesti kylläkään, uskonnot ovat ihmisten keksimiä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Jeesus tästä armon päivästä.Saan olla uskossa tänäänkin.
Mitä tarkoittaa "armon päivä"? Sitäkö että kyseisenä päivänä kuolee tuhansia ihmisiä koronaan, jonka Jumala käsittämättömässä armossaan meille lahjoitti?
Kiitos Jeesus tästä armon päivästä.Saan olla uskossa tänäänkin.