Lue keskustelun säännöt.
Oletko uskossa?
05.02.2021 |
Oletko uskossa?Siis oletko uskovainen?
Jos et ole haluaisitko olla?
Kommentit (555)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.
Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.
Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".
Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?
No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää. Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?
:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?
Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.
Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto.
Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.
Miksi siis hössöttää mistään kun kerta asiat on järkätty jo päälle 2000 vuotta sitten.
Mitähän tarkoitat?
Vanhassa testamentissa on laki.
Jeesus sanoi että laista ei häviä pieninkään piirto.
Tällä palstalla annettiin ymmärtää että laki ei kumminkaan päde kun Jeesus sanoi sen jo täyttäneensä.
Mitä virkaa siis on lailla enää?
Paavali käy tätä teemaa paljon läpi kirjeissään, varsinkin roomalaiskirjeessä. Pitkä ja monimutkainen asia. Mutta lyhykäisyydessään mikä virka lailla enää on, niin ilman lain kautta tuli synnin tunto. Lain kautta ihminen ei voinut vanhurskautta, siksi tuli Jeesus. Joka täytti lain meidän puolestamme. Ilman lakia ei olisi armoa. Tämä näin hyvin tiivistetysti.
Ehkäpä pitäisi tiivistää vähemmän tai muuten vain selkeyttää. Selostuksessasi on seuraavat hankaluudet:
Mitä tarkoittaa "ilman lain kautta tuli synnin tunto" ?
Mitä tarkoittaa "ihminen ei voinut vanhurskautta"?
Mitä apua Jeesuksesta oli edelliseen?Mitä tarkoittaa "täytti lain"?
Miksi armoa ei olisi ilman lakia?
Mitä tarkoittaa "ilman lain kautta tuli synnin tunto" ?
Tuohon tuli kirjoitusvirhe, tuo ylim ilman. Eli lain avulla ihminen tuli tuntemaan synnin. Ilman synnintuntoa kukaan ei voi ottaa vastaan Jeesuksen sovitustyötä, joten siksi sitä tarvitaan. Lain tekoja tekemällä ihminen ei voinut vanhurskautua (autocorrect näköjään korjaa/korjasi vanhurskautta), vain uskosta voi. Ihminen ei voi siis pelastua omilla teoillaan ja ansioillaan, siihen tarvitaan usko ja Jeesuksen sovitustyö.
Lakia ei kukaan pystynyt toteuttamaan eli noudattamaan säntillisesti. Sen takia tuli Jeesus ja täytti lain meidän puolestamme. Eli ne puuttuvat kohdat mitä me emme pysty itse omassa syntisessä lihassamme täyttämään, sen teki Jeesus meidän puolestamme. Jos vaikka mietit 10 käskyä, miten vaikea niitä on noudattaa, joka päivä, koko ajan. Ja se joka rikkoo yhdessä kohdassa, rikkoo niissä kaikissa. Ja mitä Jeesus sanoo esim vuorisaarnassa niiden noudattamisesta, niin onhan se ihan mahdotonta kelle tahansa. Sen takia tarvitsemme Jeesuksen välimieheksemme.
Niin kuin sanoin, tämä ei ole ihan yksinkertainen asia selittää ja käsittää. Löydät lisää tietoa vaikka googlaamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.
Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.
Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".
Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?
No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää. Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?
:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?
Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.
Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto.
Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.
Miksi siis hössöttää mistään kun kerta asiat on järkätty jo päälle 2000 vuotta sitten.
Mitähän tarkoitat?
Vanhassa testamentissa on laki.
Jeesus sanoi että laista ei häviä pieninkään piirto.
Tällä palstalla annettiin ymmärtää että laki ei kumminkaan päde kun Jeesus sanoi sen jo täyttäneensä.
Mitä virkaa siis on lailla enää?
Paavali käy tätä teemaa paljon läpi kirjeissään, varsinkin roomalaiskirjeessä. Pitkä ja monimutkainen asia. Mutta lyhykäisyydessään mikä virka lailla enää on, niin ilman lain kautta tuli synnin tunto. Lain kautta ihminen ei voinut vanhurskautta, siksi tuli Jeesus. Joka täytti lain meidän puolestamme. Ilman lakia ei olisi armoa. Tämä näin hyvin tiivistetysti.
Ehkäpä pitäisi tiivistää vähemmän tai muuten vain selkeyttää. Selostuksessasi on seuraavat hankaluudet:
Mitä tarkoittaa "ilman lain kautta tuli synnin tunto" ?
Mitä tarkoittaa "ihminen ei voinut vanhurskautta"?
Mitä apua Jeesuksesta oli edelliseen?Mitä tarkoittaa "täytti lain"?
Miksi armoa ei olisi ilman lakia?
Mitä tarkoittaa "ilman lain kautta tuli synnin tunto" ?
Tuohon tuli kirjoitusvirhe, tuo ylim ilman. Eli lain avulla ihminen tuli tuntemaan synnin. Ilman synnintuntoa kukaan ei voi ottaa vastaan Jeesuksen sovitustyötä, joten siksi sitä tarvitaan. Lain tekoja tekemällä ihminen ei voinut vanhurskautua (autocorrect näköjään korjaa/korjasi vanhurskautta), vain uskosta voi. Ihminen ei voi siis pelastua omilla teoillaan ja ansioillaan, siihen tarvitaan usko ja Jeesuksen sovitustyö.
Lakia ei kukaan pystynyt toteuttamaan eli noudattamaan säntillisesti. Sen takia tuli Jeesus ja täytti lain meidän puolestamme. Eli ne puuttuvat kohdat mitä me emme pysty itse omassa syntisessä lihassamme täyttämään, sen teki Jeesus meidän puolestamme. Jos vaikka mietit 10 käskyä, miten vaikea niitä on noudattaa, joka päivä, koko ajan. Ja se joka rikkoo yhdessä kohdassa, rikkoo niissä kaikissa. Ja mitä Jeesus sanoo esim vuorisaarnassa niiden noudattamisesta, niin onhan se ihan mahdotonta kelle tahansa. Sen takia tarvitsemme Jeesuksen välimieheksemme.
Niin kuin sanoin, tämä ei ole ihan yksinkertainen asia selittää ja käsittää. Löydät lisää tietoa vaikka googlaamalla.
Onko siis niin että kukaan ennen Jeesusta eläneistä ei ns. pelastu?
Miksi Jeesus on niin ronkeli että teki sovitustyön, joka koskee kaikkia mutta silti kelpuuttaa vain oikealla lailla uskovat? Esimerkiksi hukkumaisillaan olevathan pelastetaan vaikka suorastaan panisivat vastaan (kuten voivatkin tehdä hädissään). Ihmisetkin siis ovat tuossa mielessä parempia kuin Jeesus.
Itse asiassa luulen tämän olevan hyvinkin yksinkertainen asia: kristinuskoahan ei olisi ellei tätä "sovitustyön vastaanottopykälää" olisi siihen sorvattu. Kukaan ei voisi tuntea itseään muita paremmaksi oikean uskonsa takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.
Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.
Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".
Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?
No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää. Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?
:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?
Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.
Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto.
Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.
Miksi siis hössöttää mistään kun kerta asiat on järkätty jo päälle 2000 vuotta sitten.
Mitähän tarkoitat?
Vanhassa testamentissa on laki.
Jeesus sanoi että laista ei häviä pieninkään piirto.
Tällä palstalla annettiin ymmärtää että laki ei kumminkaan päde kun Jeesus sanoi sen jo täyttäneensä.
Mitä virkaa siis on lailla enää?
Paavali käy tätä teemaa paljon läpi kirjeissään, varsinkin roomalaiskirjeessä. Pitkä ja monimutkainen asia. Mutta lyhykäisyydessään mikä virka lailla enää on, niin ilman lain kautta tuli synnin tunto. Lain kautta ihminen ei voinut vanhurskautta, siksi tuli Jeesus. Joka täytti lain meidän puolestamme. Ilman lakia ei olisi armoa. Tämä näin hyvin tiivistetysti.
Pötyä, Raamattu itse mainitsee vanhurskaita henkilöitä jo VTssä, esim. Job, Nooa ja Daniel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.
Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.
Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".
Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?
No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää. Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?
:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?
Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.
Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto.
Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.
Miksi siis hössöttää mistään kun kerta asiat on järkätty jo päälle 2000 vuotta sitten.
Mitähän tarkoitat?
Vanhassa testamentissa on laki.
Jeesus sanoi että laista ei häviä pieninkään piirto.
Tällä palstalla annettiin ymmärtää että laki ei kumminkaan päde kun Jeesus sanoi sen jo täyttäneensä.
Mitä virkaa siis on lailla enää?
Paavali käy tätä teemaa paljon läpi kirjeissään, varsinkin roomalaiskirjeessä. Pitkä ja monimutkainen asia. Mutta lyhykäisyydessään mikä virka lailla enää on, niin ilman lain kautta tuli synnin tunto. Lain kautta ihminen ei voinut vanhurskautta, siksi tuli Jeesus. Joka täytti lain meidän puolestamme. Ilman lakia ei olisi armoa. Tämä näin hyvin tiivistetysti.
Ehkäpä pitäisi tiivistää vähemmän tai muuten vain selkeyttää. Selostuksessasi on seuraavat hankaluudet:
Mitä tarkoittaa "ilman lain kautta tuli synnin tunto" ?
Mitä tarkoittaa "ihminen ei voinut vanhurskautta"?
Mitä apua Jeesuksesta oli edelliseen?Mitä tarkoittaa "täytti lain"?
Miksi armoa ei olisi ilman lakia?
Mitä tarkoittaa "ilman lain kautta tuli synnin tunto" ?
Tuohon tuli kirjoitusvirhe, tuo ylim ilman. Eli lain avulla ihminen tuli tuntemaan synnin. Ilman synnintuntoa kukaan ei voi ottaa vastaan Jeesuksen sovitustyötä, joten siksi sitä tarvitaan. Lain tekoja tekemällä ihminen ei voinut vanhurskautua (autocorrect näköjään korjaa/korjasi vanhurskautta), vain uskosta voi. Ihminen ei voi siis pelastua omilla teoillaan ja ansioillaan, siihen tarvitaan usko ja Jeesuksen sovitustyö.
Lakia ei kukaan pystynyt toteuttamaan eli noudattamaan säntillisesti. Sen takia tuli Jeesus ja täytti lain meidän puolestamme. Eli ne puuttuvat kohdat mitä me emme pysty itse omassa syntisessä lihassamme täyttämään, sen teki Jeesus meidän puolestamme. Jos vaikka mietit 10 käskyä, miten vaikea niitä on noudattaa, joka päivä, koko ajan. Ja se joka rikkoo yhdessä kohdassa, rikkoo niissä kaikissa. Ja mitä Jeesus sanoo esim vuorisaarnassa niiden noudattamisesta, niin onhan se ihan mahdotonta kelle tahansa. Sen takia tarvitsemme Jeesuksen välimieheksemme.
Niin kuin sanoin, tämä ei ole ihan yksinkertainen asia selittää ja käsittää. Löydät lisää tietoa vaikka googlaamalla.
Onko siis niin että kukaan ennen Jeesusta eläneistä ei ns. pelastu?
Miksi Jeesus on niin ronkeli että teki sovitustyön, joka koskee kaikkia mutta silti kelpuuttaa vain oikealla lailla uskovat? Esimerkiksi hukkumaisillaan olevathan pelastetaan vaikka suorastaan panisivat vastaan (kuten voivatkin tehdä hädissään). Ihmisetkin siis ovat tuossa mielessä parempia kuin Jeesus.
Itse asiassa luulen tämän olevan hyvinkin yksinkertainen asia: kristinuskoahan ei olisi ellei tätä "sovitustyön vastaanottopykälää" olisi siihen sorvattu. Kukaan ei voisi tuntea itseään muita paremmaksi oikean uskonsa takia.
Kyllä niitäkin pelastuneita on, jotka elivät ennen Jeesusta. Mutta he olivat käsittääkseni kaikki israelilaisia, Jumalan kansaa.
Mitähän tarkoitat sovitustyön vastaanottopykälällä? Jos ei usko Jeesukseen Kristukseen ja vastaanota häntä Herranaan ja Vapahtajanaan ei voi Raamatun mukaan pelastua. Se usko on se, mikä pelastaa. Jos ei usko Jeesukseen, niin miksi hänen pitäisi väkisin ihminen pelastaa, jos kerta ihminen itse ei edes sitä halua?
Ei Jumala ketään väkisin luokseen ota. Se on ihmisen oma valinta seuraako Jeesusta vai ei. Jos päättää seurata, siihen kuuluu myös se, että pyrkii pyhitykseen eli elämään Jeesuksen sanoja ja käskyjä noudattaen. Jos ei halua seurata Jeesusta, niin sekin on sitten oma valinta. Yleensä kaikilla valinnoilla on jonkinlaiset seurauksensa ja erilaisilla valinnoilla on erilaiset seuraukset, niin kuin kaikki tietää. Ei voi olettaa, että kaikki tiet johtaisivat perille.
Jumala on rakkaus. Tommy Hellsten kirjoitti hyvin kirjassaan Saat sen mistä luovut, että rakkaus voi elää vain vapaudessa. Jumala on antanut ihmiselle vapauden valita. Pakottaminen ei ole rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ja tykkään Luonnontieteestä ainakin pari vuotta, sitten eläkkeelle.
T el
Vierailija kirjoitti:
Usko on Jumalan lahja. Haluaisin uskoa, mutta Jumala ei jostain syystä halua antaa minulle uskomisen lahjaa. Olen rukoillut kymmeniä vuosia, että saisin uskomisen lahjan ja rauhan sisimpääni.
Jumala ei halua minun uskovan itseensä.
Sellainen se narsistimulkku on 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole. Eikä se ole halustani kiinni, luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan jumala tekee minut uskovaiseksi jos on suunnitellut niin, mutta itse en voi asiaan vaikuttaa.
Olet puoliksi oikeassa. Jumala antaa kyllä etsikkoaikoja, kutsuu luokseen ja antaa uskon lahjan, mut sinä voit kyllä itse vaikuttaa, vastustatko asiaa kuinka aktiivisesti, vai haluatko kenties rukoilla tai lukea ja tutkia Raamattua. Herra puhuu Sanansa kautta, siksi usko voi löytyä sieltä =)
yx luterilainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko on Jumalan lahja. Haluaisin uskoa, mutta Jumala ei jostain syystä halua antaa minulle uskomisen lahjaa. Olen rukoillut kymmeniä vuosia, että saisin uskomisen lahjan ja rauhan sisimpääni.
Jumala ei halua minun uskovan itseensä.
Sellainen se narsistimulkku on 😁
Ei tuossa puhuttu perkeleestä, sekoitit nyt täysin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Oon ehkä liiankin järkevä ja rationaalinen sellaiseen. Mut hyvä niille ketkä on, jos kokevat siitä jotain saavansa. Kunhan eivät toisille uskoaan tuputa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.
Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.
Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".
Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?
No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää. Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?
:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?
Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.
Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto.
Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.
Miksi siis hössöttää mistään kun kerta asiat on järkätty jo päälle 2000 vuotta sitten.
Mitähän tarkoitat?
Vanhassa testamentissa on laki.
Jeesus sanoi että laista ei häviä pieninkään piirto.
Tällä palstalla annettiin ymmärtää että laki ei kumminkaan päde kun Jeesus sanoi sen jo täyttäneensä.
Mitä virkaa siis on lailla enää?
Paavali käy tätä teemaa paljon läpi kirjeissään, varsinkin roomalaiskirjeessä. Pitkä ja monimutkainen asia. Mutta lyhykäisyydessään mikä virka lailla enää on, niin ilman lain kautta tuli synnin tunto. Lain kautta ihminen ei voinut vanhurskautta, siksi tuli Jeesus. Joka täytti lain meidän puolestamme. Ilman lakia ei olisi armoa. Tämä näin hyvin tiivistetysti.
Pötyä, Raamattu itse mainitsee vanhurskaita henkilöitä jo VTssä, esim. Job, Nooa ja Daniel.
Eivät hekään vanhurskautuneet lain teoista, vaan uskosta. Heidän luja uskonsa tulee erittäin selkeästi esille Raamatun sivuilta. Eipä siellä juuri ole luetteloita ja kertomuksia siitä, miten tarkasti he ovat lakia noudattaneet. Tässä joitain otteita aiheeseen liittyen.
"Laki saa aikaan vihaa, mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
Sen tähden vanhurskaus on uskosta, että se olisi armosta. Näin lupaus pysyy lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka perustautuu lakiin, vaan myös sille, jolla on Abrahamin usko.
Hän on meidän kaikkien isä, Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt vaan vahvistui uskossa antaen kunnian Jumalalle. Hän oli täysin varma, että Jumala voi tehdä sen, minkä on luvannut. Sen tähden usko luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
"
Room 4
" Niin toteutui Raamatun sana: ”Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä kutsuttiin Jumalan ystäväksi.
" Jaakob 2
" Samoin Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset on anteeksi annettu ja joiden synnit on peitetty! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!”
Room 4
" Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen , olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi uskomalla Kristukseen emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja.
Eihän kukaan tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja." Gal 2
Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.
Eihän yksikään ihminen tule hänen edessään vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja, sillä lain kautta tulee synnintunto." room 3
" En minä tee tyhjäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus saadaan lain kautta, silloin Kristus on kuollut turhaan." Gal 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.
Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.
Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".
Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?
No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää. Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?
:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?
Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.
Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto.
Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.
Miksi siis hössöttää mistään kun kerta asiat on järkätty jo päälle 2000 vuotta sitten.
Mitähän tarkoitat?
Vanhassa testamentissa on laki.
Jeesus sanoi että laista ei häviä pieninkään piirto.
Tällä palstalla annettiin ymmärtää että laki ei kumminkaan päde kun Jeesus sanoi sen jo täyttäneensä.
Mitä virkaa siis on lailla enää?
Paavali käy tätä teemaa paljon läpi kirjeissään, varsinkin roomalaiskirjeessä. Pitkä ja monimutkainen asia. Mutta lyhykäisyydessään mikä virka lailla enää on, niin ilman lain kautta tuli synnin tunto. Lain kautta ihminen ei voinut vanhurskautta, siksi tuli Jeesus. Joka täytti lain meidän puolestamme. Ilman lakia ei olisi armoa. Tämä näin hyvin tiivistetysti.
Ehkäpä pitäisi tiivistää vähemmän tai muuten vain selkeyttää. Selostuksessasi on seuraavat hankaluudet:
Mitä tarkoittaa "ilman lain kautta tuli synnin tunto" ?
Mitä tarkoittaa "ihminen ei voinut vanhurskautta"?
Mitä apua Jeesuksesta oli edelliseen?Mitä tarkoittaa "täytti lain"?
Miksi armoa ei olisi ilman lakia?
Mitä tarkoittaa "ilman lain kautta tuli synnin tunto" ?
Tuohon tuli kirjoitusvirhe, tuo ylim ilman. Eli lain avulla ihminen tuli tuntemaan synnin. Ilman synnintuntoa kukaan ei voi ottaa vastaan Jeesuksen sovitustyötä, joten siksi sitä tarvitaan. Lain tekoja tekemällä ihminen ei voinut vanhurskautua (autocorrect näköjään korjaa/korjasi vanhurskautta), vain uskosta voi. Ihminen ei voi siis pelastua omilla teoillaan ja ansioillaan, siihen tarvitaan usko ja Jeesuksen sovitustyö.
Lakia ei kukaan pystynyt toteuttamaan eli noudattamaan säntillisesti. Sen takia tuli Jeesus ja täytti lain meidän puolestamme. Eli ne puuttuvat kohdat mitä me emme pysty itse omassa syntisessä lihassamme täyttämään, sen teki Jeesus meidän puolestamme. Jos vaikka mietit 10 käskyä, miten vaikea niitä on noudattaa, joka päivä, koko ajan. Ja se joka rikkoo yhdessä kohdassa, rikkoo niissä kaikissa. Ja mitä Jeesus sanoo esim vuorisaarnassa niiden noudattamisesta, niin onhan se ihan mahdotonta kelle tahansa. Sen takia tarvitsemme Jeesuksen välimieheksemme.
Niin kuin sanoin, tämä ei ole ihan yksinkertainen asia selittää ja käsittää. Löydät lisää tietoa vaikka googlaamalla.
Onko siis niin että kukaan ennen Jeesusta eläneistä ei ns. pelastu?
Miksi Jeesus on niin ronkeli että teki sovitustyön, joka koskee kaikkia mutta silti kelpuuttaa vain oikealla lailla uskovat? Esimerkiksi hukkumaisillaan olevathan pelastetaan vaikka suorastaan panisivat vastaan (kuten voivatkin tehdä hädissään). Ihmisetkin siis ovat tuossa mielessä parempia kuin Jeesus.
Itse asiassa luulen tämän olevan hyvinkin yksinkertainen asia: kristinuskoahan ei olisi ellei tätä "sovitustyön vastaanottopykälää" olisi siihen sorvattu. Kukaan ei voisi tuntea itseään muita paremmaksi oikean uskonsa takia.
"Esimerkiksi hukkumaisillaan olevathan pelastetaan vaikka suorastaan panisivat vastaan (kuten voivatkin tehdä hädissään). Ihmisetkin siis ovat tuossa mielessä parempia kuin Jeesus."
Jeesus on pelastusrengas, joka sulle on heitetty. Sun pitää itse tarrata siihen kiinni. Jos vaan möllötät vieressä tympeänä tai käännät sille selkäsi, niin ei se sua pelasta. Sen verran pitää itsekin tehdä ja nähdä vaivaa, että tarraa siihen renkaaseen kiinni, jotta voi pelastua.
"kristinuskoahan ei olisi ellei tätä "sovitustyön vastaanottopykälää" olisi siihen sorvattu. "
Usko on lahja. Kyllähän kaikki synttäri ym lahjatkin pitää ottaa vastaan, jotta sä saisit ne. Jos vain vihaisena möllötät kädet puuskassa, että" en ota!" niin ei sitä lahjaa sit sulle annetakaan. Sen verran pitää itse vaivautua, että ojentaa ne kätensä ja ottaa sen lahjan vastaan. Ja usein joutuu vielä käärimäänkin sen paketin auki, jotta se varsinainen lahja sieltä paljastuu.
Tää on niin tätä nykynuorisoa, kun kaikki pitäis saada ihan ilmaiseks, nenän eteen toimitettuna ja mitään ei pitäisi joutua itse tekemään minkään asian eteen. Laiskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tuleuskoon.fi
ääniraamattu psalmi 91.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Ollut jo 24 vuotta.
Jeesuksen armoon ja apuun turvautuen päivä vain ja hetki kerrallaan.Siunausta sinulle.
Valinta. Ateismikin on valinta olla uskomatta. Loppupeleissä sitten jokainen on oman valintansa vanki. Silloin ei ole valitusoikeutta eika selityksiä. Kannattaa miettiä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko on Jumalan lahja. Haluaisin uskoa, mutta Jumala ei jostain syystä halua antaa minulle uskomisen lahjaa. Olen rukoillut kymmeniä vuosia, että saisin uskomisen lahjan ja rauhan sisimpääni.
Jumala ei halua minun uskovan itseensä.
Sellainen se narsistimulkku on 😁
Ei tuossa puhuttu perkeleestä, sekoitit nyt täysin ;)
Ei niin. Saatana onkin ainoa ihmisten puolella oleva satuhahmo raamatussa. Hän haluaa vain että ihminen olisi viisas ja oppisi ajattelemaan omilla aivoillaan. Jumala sen sijaan tappaa lähes koko ihmiskunnan useaan otteeseen ihan vaan pikkumaisuuttaan, vaatii ihme uhreja ja uhrauksia, haluaa miehen panevan veljensä vaimoa ja mitä kaikkea sairasta tuo narsistimulkku keksiikään. Ja joku ääliö vielä uskoo ja palvoo sellaista. Kyllä täytyy olla sairas päästään…
Jos olisit oikeasti lukenut Raamatun myös Uuden testamentin kohdalta, tietäisit, että Jeesus sovitti kaikki synnit, eli noita muita uhreja ei enää tarvita. Kristinuskossa pelastus on lahja.
Ehkäpä pitäisi tiivistää vähemmän tai muuten vain selkeyttää. Selostuksessasi on seuraavat hankaluudet:
Mitä tarkoittaa "ilman lain kautta tuli synnin tunto" ?
Mitä tarkoittaa "ihminen ei voinut vanhurskautta"?
Mitä apua Jeesuksesta oli edelliseen?
Mitä tarkoittaa "täytti lain"?
Miksi armoa ei olisi ilman lakia?