Te joiden äidit olleet kaunottaria, oletteko itse kauniita?

Minä olen meidän perheen ruma ankanpoikanen. Äiti oli nuorena kaunis ja on sitä edelleen, veljeni on komea ja molemmat siskoni myös hyvin kauniita. Sitten olin minä, se ruma harmaavarpunen. Vaikka ulkonäköä ei sinänsä perheessämme painotettu, tuntui kurjalta olla rumin, vähän kuin pilaisin perhealbumin läsnäolollani. 

No joo, en nyt niin ruma ole. Ihan tavallinen kai. Vasta aikuisena olen osannut katsoa itseäni objektiivisemmin ja ymmärtänyt, etten ollut niin ruma kuin luulin vuosia. Myös vanheneminen sopii minulle paremmin kuin sisaruksilleni. Valahtanut naama tuo viimeinkin esiin ne kasvonpiirteet, mitä muillakin sisaruksillani on.

Äitini on kaunis mutta ei yhtään ole panostanut ulkonäköönsä. Itse luulin olevani aika tavis, kunnes huomasin myöhäisteininä että pojilta tuli paljon huomiota ja puhkesinkin sitten parikymppisenä kukkaan ja tajusin olevani erittäin kaunis, en kylläkään mikään täysin virheetön kaunotar jollaisia on ystäväpiirissäni yksi kappale. No purenta ja hampaat minulla on hammaslääkärin mukaan täydelliset. Nyt yli kolmekymppisenä sellainen hehku on jo haihtunut mutta tilalla kypsempää eleganssia. Hauska nähdä mitä lapsista kasvaa, mieheni on tosi kaunis mies (melko feminiininenkin, tavallaan harmitti kun olen mielestäni aina haaveillut sellaisesta pitkästä ja lihaksikkaasta alfasta) mutta tytöt vaikuttavat jo nyt ihan kaunottarilta ja perineet isänsä tummat piirteet ja siron luuston ja nenän <3 Toki toivon etteivät sitä itse tajua ainakaan kovin nuorena koska ihmiset jotka itse tajuvat olevansa hyvin kauniita eivät sitä sitten välttämättä sisäisesti ole..

Äitini oli siro ja kaunis. Minussa on samaa näköä mutta olen kuitenkin enemmän tavis enkä niin siro. Tyttäreni taas on äitini kopio.

En ole. Minulla on paljon huonommat kasvonpiirteet ja hiukset lyhyt ja ohut hiirenhäntä. Lisäksi olen huonoryhtinen ja jo nuoresta plösö. Jotain hyvää sentään minäkin saannut, nimittäin kauniit tummat kulmakarvat ja ripset.

Vierailija kirjoitti:

Jaahans. Vai oikein kaunottaria? Itse asun Helsingissä eikä minua ole vastaantullut koskaan tätä määrää kaunottaria mitä näissä kirjoituksissa on tuotu esiin!

Kauneus on katsojan silmissä?

Eikö ole hienoa, että näin päin? Mitä sitä turhaa vähättelemään omaa ulkonäköään, suurin osa ihmisistä on kuitenkin kauniita tavalla tai toisella.

Mun äiti oli nuorena kaunotar ja nyt seitsemänkymppisenäkin ihan huomattavan kaunis.

Meitä on neljä tytärtä, nuorin on äidin veroinen kaunotar ja ihan äidin näkoinenkin, vanhinkin oli nuorena kaunis tosin enemmän isän näkoinen ja edelleen  sirpakka melkein viiskymppinen. Me kaksi keskimmäistä ollaan aika taviksia, itse olen vähän kolho ja kaikkia siskojani isokokoisempi, siis päätä pidempi ja muutenkin sellainen leveäharteinen amatsoni, ja vaikka kasvojen piirteet ovat ihan selvästi äidiltä perityt niin jotenkin ne ei sovi tähän raamiin vaan lopputulos on, no sanotaanko vaikka persoonallinen. 

Hassua miten geenit jakautuu samassa perheessä. 

Sellaista olen havainnut, että ulkonäköönsä panostavat ja itsensä hoikkana pitävät äidit saatavat joskus suorastaan tuputtaa herkkuja tyttärilleen, niin että ylipainoa on jo pikkulapsena.

Mikähän tuossa on taustalla? Sekö että tytölle tulisi normaalimpi suhde ruokaan ja herkut ei olisi tabu? Vai että kun ei syö itse herkkuja niin nauttii niistä lapsensa kautta? Vai liittyisikö herkkujen överi tarjoaminen jotenkin siihen, että äidin oma hoikkuus ja hyvännäköisyys sitten korostuu suhteessaa tyttäreen?

Äitini oli nuorena erittäin kaunis ja oikeastaan on edelleen nyt yli 70-v. verrattuna muihin samanikäisiin. Silmät ovat kuin lautaset, nenä pienehkö ja täysin suora. Kasvot kapeat ja muutenkin siro.

Itse olen perinyt samanlaiset silmät, joista olen kiitollinen. Muutenkin on samanlaisia piirteitä, mutta ei ehkä aivan yhtä silmiinpistävinä kuin hänellä. Arvioisin siis olevani kauniimmanpuoleinen, mutta en varsinaisesti kaunotar. Siskolla sama tilanne. Isä meillä ei ollut nuorenakaan erityisen komea, mutta ei mikään suohirviökään. Vanhempamme ovat kyllä erittäin hyvin säilyneitä, mikä antaa toivoa tulevaisuuteen.

Toivoisin, että olisin perinyt enemmän äitini ulkonäön piirteitä, hänellä on kauniit piirteet,  heleä, kaunis iho ja sopusuhtainen hoikka vartalo.

Itse olen tullut enemmän isän sukuun, olen paljon raskasrakenteisempi, turhankin rintava (kaikki yläosat istuvat huonosti), kasvojen piirteetkin vähän epäsymmetriset. Hiusten ja silmien värit on enemmän äidiltäni, jotain hyvää sentään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäret näyttää useimminkin isältään. Minun äiti oli perusnätti, mutta itse perin isän ulkonäön ja olen kyllä kaunis.

Omat kolme tytärtä ovat taasen kaikki isänsä näköisiä. Ei tullut kaunottaria😂

Kamalaa että oma vanhempi haukkuu lapsiaan. Olet kamala.

Rehellisyydessä ei ole mitään kamalaa. Pahempaa on, jos jollekin tavispulliaiselle uskotellaan pienestä pitäen, että hän on "kaunotar". Sääliksi käy.

Saan muutenkin näppyjä näistä itsensä kauniiksi kehujista. Kyllä ne kehut pitää tulla muilta. Kauneus ja tänä päivänä myös hoikkuus on katsojan silmässä.

Kauneus on makuasia. Vanhempien tulee sanoa lastaan kauniiksi, koska muuten lapsi kokee itsensä rumaksi. Myöhemmin voi tulla ongelma, ettei pysty näkemään itseään kauniina, jos siitä ei saa positiivista palautetta. On lukuisia todella kauniita naisia, jotka pitävät itseään rumana. Terveen itsetunnon kehittymiseen vaaditaan vähän lehuja. Vanhan ajan kasvatus, jossa vain torutaan kaikesta, ei tuota hyvää lopputulosta.

Äitini oli nuorena todella kaunis, päätellen vihkikuvasta. Kapeat kasvot, suuret silmät, täyteläiset huulet ja hiukset marilyn- tyyliin. Äidinäiti oli myös nuorena kaunis, sinisilmäinen aito blondi ja viimeistelty ulkonäkö.

Isä oli komea nuorena, samoin ukki, ns. laatikkoleukainen staratyyppi. Itse olen jostain siltä ja väliltä, olen perinyt piirteitä sekä isän, että äidin suvuilta. Siskoni oli kaunotar, muttei kummankaan vanhemman näköinen. Itse en ole koskaan ollut missityyppi, korkeintaan laittamalla ns. hyvännäköinen.

Äitini on kaunis, pitkä, tummahiuksinen, symmetriset ja voimakkaat kasvonpiirteet, ruåtsalaissukuinen.

Itse olen vähän kuin laimennettu versio. Ihan kivannäköinen mutta lyhyempi, maantienvärinen, näytän paremmalta meikillä koska omat piirteet ei ole yhtä vahvat.

(Varmaan isältä peritty enemmän, hän oli nuorena sellainen söpön hyvännäköinen)

Aika usein kauniiden vanhempien lapsista tulee ihan taviksen näköisiä. Ja jos tytöstä tulee isänsä näköinen siitä huolimatta että isä on komea niin tytössä ne piirteet eivät ole kauniita. Samoin jos poika muistuttaa äitiään niin poika ei välttämättä ole komea vaikka äiti olisi kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäret näyttää useimminkin isältään. Minun äiti oli perusnätti, mutta itse perin isän ulkonäön ja olen kyllä kaunis.

Omat kolme tytärtä ovat taasen kaikki isänsä näköisiä. Ei tullut kaunottaria😂

Kamalaa että oma vanhempi haukkuu lapsiaan. Olet kamala.

Rehellisyydessä ei ole mitään kamalaa. Pahempaa on, jos jollekin tavispulliaiselle uskotellaan pienestä pitäen, että hän on "kaunotar". Sääliksi käy.

Saan muutenkin näppyjä näistä itsensä kauniiksi kehujista. Kyllä ne kehut pitää tulla muilta. Kauneus ja tänä päivänä myös hoikkuus on katsojan silmässä.

Kauneus on makuasia. Vanhempien tulee sanoa lastaan kauniiksi, koska muuten lapsi kokee itsensä rumaksi. Myöhemmin voi tulla ongelma, ettei pysty näkemään itseään kauniina, jos siitä ei saa positiivista palautetta. On lukuisia todella kauniita naisia, jotka pitävät itseään rumana. Terveen itsetunnon kehittymiseen vaaditaan vähän lehuja. Vanhan ajan kasvatus, jossa vain torutaan kaikesta, ei tuota hyvää lopputulosta.

Välimeren kulttuureissa kehutaan paljon lapsia ja tyttöjä kauniiksi näyttivät vaikka miltä. Mielestäni se on oikein, koska lapsi on lapsi, kehittyvä olento, eikä ulkonäkövikojen ruotiminen pienelle ole millään lailla perusteltua.

Omat tyttöni ovat puoliksi espanjalaisia ja olen kehunut heitä kaikin mahdollisin tavoin ulkonäöstä, koulumenestyksestä, hyvistä liikutasuorituksista ja fiksuudesta. Ja ihan aiheesta vielä. Ei ole edes tarvinnut valehdella:D

Kyllä näkisin niin, että positiivisella palautteella kannustaa ja tukee lapsen kehitystä sekä motivoi yrittämään.

Mitä tulee tytärten ulkonäköön, niin ovat perineet vaaleutta minulta. Molemmat ovat todella kauniita tyttöjä, toisella on isänsä puolelta pituus ja solakat, pitkät jäsenet. Toinen on lyhyempi, mutta yhtä lailla todella kaunis. Lapsilla on mun silmät, muttei yhtä isoina ja väri myös vihreä samoin kuin minulla, vaikka isänsä on ruskeasilmäinen ja lähes mustatukkainen.

T:31

Up

Tuli mieleen, kun äiti sanoi mulle että ei me lapset mitään kaunottaria olla, ihan tavallisia. Tottahan se on, mutta pitääkö noin sanoa teini-ikäiselle. Omalle lapselle en koskaan voisi sanoa niin. Tosin hän onkin isänsä sukuun tullut ja oikein nätti suurine silmineen ja pitkine ripsineen.

Omaa lasta pitää tietysti kehua, mutta silti tosiasioiden pohjalta. Jokainen on omalla tavallaan kaunis, oman lapsen silmät on ne ihanimmat. Jollain on herttainen hymy, toisella upeat hiukset. 

Olen keskittänyt omat kehuni ensisijaisesti luonteen ja tekojen kehumiseen, ulkonäössä sellaisiin piirteisiin, jotka voivat olla myös ongelma, mutta haluan että lapseni näkevät ne positiivisina ja persoonallisina asioina. 

Teinityttöni välillä valittelee, kun ei saa samanlaista huomiota kuin ystävänsä. Hän on tarpeeksi fiksu nähdääkseen valheen läpi ja kehun kyllä hänen hienoja ominaisuuksiaan. Me käydään rehellisesti keskustelua, että vaikka hän ei ole joka pojan ihailema söpöliini, niin oikeasti hän haluaisi tavata sen yhden, fiksun tyypin, joka tykkää vähän persoonallisemmasta mimmistä. 

Kauniiksi itseään kutsuu vain narsistit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäret näyttää useimminkin isältään. Minun äiti oli perusnätti, mutta itse perin isän ulkonäön ja olen kyllä kaunis.

Omat kolme tytärtä ovat taasen kaikki isänsä näköisiä. Ei tullut kaunottaria😂

Kamalaa että oma vanhempi haukkuu lapsiaan. Olet kamala.

Rehellisyydessä ei ole mitään kamalaa. Pahempaa on, jos jollekin tavispulliaiselle uskotellaan pienestä pitäen, että hän on "kaunotar". Sääliksi käy.

Saan muutenkin näppyjä näistä itsensä kauniiksi kehujista. Kyllä ne kehut pitää tulla muilta. Kauneus ja tänä päivänä myös hoikkuus on katsojan silmässä.

Jos puhutaan länsimaisesta kauneusihanteesta, niin kyllä sen yleensä itse näkee, onko sen mukaisia piirteitä itselle tullut. Ja usein niitä kehuja on myös tullut. Ei minustakaan ole asiallista kehua itseään muuten vaan, mutta tällainen kysely nimenomaan aiheesta ja vielä vastaukset anonyyminä, niin en näe mitään väärää siinä, jos pitää itseään kauniina ja myös kirjoittaa sen. Ja hoikkuus ei kyllä ole katsojan silmässä. Sen sijaan se, onko hoikkuus kaunista, on.

Ai että tavista pitäisi kehua kauniiksi vain tavan mukaan? Ja opettaa että on ok valehdella?? Jokainen on mitä on, valehtelemalla se ei parane.