Te joiden äidit olleet kaunottaria, oletteko itse kauniita?

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kaunis, pitkä, tummahiuksinen, symmetriset ja voimakkaat kasvonpiirteet, ruåtsalaissukuinen.

Itse olen vähän kuin laimennettu versio. Ihan kivannäköinen mutta lyhyempi, maantienvärinen, näytän paremmalta meikillä koska omat piirteet ei ole yhtä vahvat.

(Varmaan isältä peritty enemmän, hän oli nuorena sellainen söpön hyvännäköinen)

Kun tässä oli puhetta että omia lapsia pitäisi kehua kauniiksi, niin mun äiti sanoi kun olin teini että ”et ole sellainen klassisen kaunis, mutta olet todella nätti ja söötti, pojat juoksee varmasti perässä”. Tässä oli siis muutenkin ollut puhetta ulkonäöstä. En tiedä oliko tuo hyvin vai huonosti sanottu, totta se varmaan ainakin oli.

Äiti oli kaunotar, menestyi kisoissakin. Meitä on 3 siskoa, joista minä ja toinen sisko kaunottaria, yksi taas ei. 

Äitini oli varsinkin nuorempana hyvin kaunis. Sai minut aika vanhana niin on jo vähän rupsahtanut vaikka hyvältä näyttää edelleen. Itse olen parikymppinen ja näytän paljon rumemmalta verrattuna äitiini, minulla on liian pyöreät posket ja nenä, olen kumminkin kropaötani pidempi ja hoikempi kuin äitini, mutta mielelläni ottaisin hänen kasvonsa. Äitini äiti ei puolestaan ole mielestäni koskaan kaunis, ja hänellä on myös pullaposket. Jos joku päivä saisin lapsen niin toivon, että näyttäisi enemmän äidiltäni kuin minulta.

Mä olen aina ollut sellainen persoonallisen näköinen luukasa= susiruma enkä yhtään mutsin näköinen joka oli taas ihan kauniiksikin tituleerattua mallia. 

Isoäitini oli todella kaunis. Jotenkin se ei sieltä ole periytynyt toistaiseksi kunnolla kenellekään... :D Ollaan koko perhe ihan siedettävän näköisiä, mutta mua ei ole KOSKAAN miesten taholta sanottu kauniiksi vaan aina söpöksi.

Tyttäreni on toistaiseksi aika paljon edesmenneen isoisoäitinsä näköinen. On kuitenkin vasta tarhaikäinen, joten lapsenpyöreydeltä on vielä vaikea nähdä, voisiko hänestä oikeasti tulla isomummonsa kaltainen kaunotar. Olisi kiva, jos tulisi.

Olen kyllä kaunis, miksi en sanoisi sitä kerta se ei ole edes omaa saavutustani. Näytän hyvältä oli päällä mitä tahansa ja kasvot on kauniit.

Veljeni ovat komeita. Joten geenit, minkäs teet.

Poikani ovat perineet minun piirteeni. Ovat komeita. Tyttäreni ei näytä lainkaan minulta, vaan miehen suvulta. Ja vierastan hänen ulkonäköään.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa sanoa näin mutta muistan ajatelleeni jo päiväkodin pihalla muita äitejä katsoessa, että oma äiti näyttää ihan noita-akalta kun muut äidit oli kauniita. Äiti-rukka oli perinyt isänsä ison "juutalaisnenän". Me lapset saimme isän suvun nenät, onneksi, mutta emme mekään mitään katalogikasvoja olla.

Sori repesin ihan täydellisesti täällä. Riipaisevan realistista tekstiä, todellakin.

Äitini on ollut nuorena tosi kaunis, ja minäkin olen perusnätti, vaikka olenkin enemmän isäni näköinen. Äidillä on ollut aina mielestäni parempi kroppa eli on ollut siro ja kapeampilanteinen, mutta vanhemmiten minäkin oon oppinut hyväksymään ja löytämään lanteikkaasta ja reitevästä kropastani hyviä puolia :-)

Tyttäreni taas on tullut isänsä sukuun, mutta näyttäisi kyllä kasvavan kaunottareksi, vähän sellaiseksi erikoisemmaksi Uma Thurman -tyyliseksi naiseksi. Ihan eri tyyppinen kuin minä ja vieläpä vaalea, kun minä olen tummaverikkö. 

Äitini oli kamalan kaunis.  Sai paljon huomiota osakseen lapsena ja nuorena ja aikuisenakin vielä.  Meillä parveili miehiä ihan äitiä ihailemassa.  Sai kohteliaisuuksia ja kukkia kauniille rouvalle.  

Isä vain naureskeli, sanoi aina että on minulla komea muija.  Äiti tosiaan poikkesi ulkomuodoltaan kaikista muista äideistä, huomasin sen jo pienenä.  Äitini omasi kauniitten kasvonpiirteitten lisäksi epätavallisen tummat vahvat hiukset ja mustat silmät ja kulmakarvat, oli siis sellainen näyttävän näköinen.

No minä perin häneltä sen tummuuden ja paksut hiukset.   Mutta kaiken muun sain sitten isältä ja isän suvusta.  Ihan vartalon muotoa myöten.  Ihmettelin joskus että miksi mulla on tällainen leveä lantio ja iso pehva, kun ei äidillä eikä siskolla ollut,  no sitten äkkäsin että noilla isän siskoillahan on kaikilla sama malli.  Kiitos.

Sain äidiltä vielä hyvän ihon, ei vaivannut akne pahemmin nuorenakaan.  Molemmilla sisaruksillani kyllä oli iho-ongelmia nuorena ja toisella vähän vieläkin.  Minulla on aina ollut puhdas iho.

Äiti jäi leskeksi viisikymppisenä, meillä alkoi taas käydä niitä miehiä kylässä, kyllä sitä usein naureskeltiin.  Yksikin naimisissa oleva mies soitteli jatkuvasti, kovasti teki tuttavuutta, kas kun ei isän eläessä ollut yhtä innokas.  Äiti ei huolinut enää ketään isän jälkeen.

Tyttäreni tuli toiseen mummoonsa, mutta peri tämän tummaverisyyden minulta ja äidiltäni.  Ja yhtä tumma on hänenkin lapsensa, on ilmeisesti hyvin dominoiva geeni kyseessä.  Tyttäreni on kyllä kaunis, koska sai siltä toiselta mummoltaan juuri ne parhaat piirteet, eli menee se joskus niinkin.

Vierailija kirjoitti:

Jaahans. Vai oikein kaunottaria? Itse asun Helsingissä eikä minua ole vastaantullut koskaan tätä määrää kaunottaria mitä näissä kirjoituksissa on tuotu esiin!

Kauneus on katsojan silmissä?

Kyllä kauniita naisia on paljonkin, mutta monelle se jää vain lyhyeksi vaiheeksi nuoruudessa. Osasyynä nykyiset elintavat.

Sitä paitsi kukaan ei näytä kaunottarelta vaeltaessaan myssy silmillä arki-iltapäivänä töistä kauppaan räntäsateessa xD Kaunotarkin on kaunotar vasta vähän pukeutuneena ja laittautuneena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa sanoa näin mutta muistan ajatelleeni jo päiväkodin pihalla muita äitejä katsoessa, että oma äiti näyttää ihan noita-akalta kun muut äidit oli kauniita. Äiti-rukka oli perinyt isänsä ison "juutalaisnenän". Me lapset saimme isän suvun nenät, onneksi, mutta emme mekään mitään katalogikasvoja olla.

Sori repesin ihan täydellisesti täällä. Riipaisevan realistista tekstiä, todellakin.

Se nenä voi putkahtaa esiin joskus myöhemmin, piirteet periytyy joskus vaikka kuinka kaukaa.  Minäkin olen ihmetellyt nenäni muotoa, kun se on juurikin tuollaista juutalaiskonkoa, vaikkei olla juutalaisiakaan.  Eikä se ihan pahinta mallia ole onneksi kuitenkaan, mutta sitä tyyliä.  Epäilin jo äitini muinaista moraalia, kun ei kellaan sisaruksista tällaista ole.  Sukulaisissa käydessämme katseltiin heillä olevia ikivanhoja valokuvia, ja sieltähän se sitten ilmaantui parillakin tapauksella muutaman polven takaa.

Lapseni sai onneksi isänsä suvun pienen nykerön.

Äitini on todella kaunis, missityyppinen nainen. Itse olen kaunis myös, en kuitenkaan ihan niin näyttävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahans. Vai oikein kaunottaria? Itse asun Helsingissä eikä minua ole vastaantullut koskaan tätä määrää kaunottaria mitä näissä kirjoituksissa on tuotu esiin!

Kauneus on katsojan silmissä?

Kyllä kauniita naisia on paljonkin, mutta monelle se jää vain lyhyeksi vaiheeksi nuoruudessa. Osasyynä nykyiset elintavat.

Sitä paitsi kukaan ei näytä kaunottarelta vaeltaessaan myssy silmillä arki-iltapäivänä töistä kauppaan räntäsateessa xD Kaunotarkin on kaunotar vasta vähän pukeutuneena ja laittautuneena. 

Se on totta, monet näyttää ihan vaan tavallisilta arkivaatteissaan ja kampauksissaan ja meikkaamattomina, mutta puhkeaa kukkaan vasta laittautuneena.  Sellaiset tosi erityisen kauniit naiset on tietysti asia erikseen.  Minä olen sellainen tavallisen näköinen tallukka, mutta minulla on kauniit silmät.  Ne minun täytyy vain piirtää esiin meikkaamalla.  Silloin vasta ne näkyy kunnolla.  Ilman meikkiä ne ei näy valokuvissakaan oikein ollenkaan, ne on vaan jotkut viirut.  Muuten en olekaan kaunis.

Äitini oli erityisesti nuorena oikea kaunotar, ja kaunottaren kasvonpiirteet ovat valtaosin periytyneet minullekin. Satun vain syntymään mieheksi.

'Toki toivon etteivät sitä itse tajua ainakaan kovin nuorena koska ihmiset jotka itse tajuavat olevansa hyvin kauniita eivät sitä sitten välttämättä sisäisesti ole..'

Tähän sellainen kommentti, että ne hyvin kauniit ihmiset jotka tunnen ovat itse tietoisia siitä ja ovat jotenkin henkisesti laiskoja ja /tai jääneet kehittymättä ja vasta myöhemmin alkaneet ajatella elämän muita puolia. Ilmeisesti joillekin kauneus on tuonut asioita helposti ja ei ole tarvinnut ponnistella eikä koskaan olla yksin esim. ilman seurustelukumppania. 

Itse olen tavallisen ja ruman lapsi ja melko ruma (no nuoruuskuvia katsoessa ok), mieheni on taas hyvännäköinen. Toinen lapsistamme on kaunis ja hänestä näyttäisi tulevan komea mies, toinen taas on aika tavis.

Äiti oli niin kaunis että ihmiset tuijotti kadulla ja jäivät perään katsomaan. Minä näytän isältä tietysti. Veljen tyttäressä on samaa näköä, vaikea sanoa tuleeko yhtä kaunis kun on pieni vielä.

Äiti oli kaunis. Olen kaunis itsekin ja tytär on vielä kauniimpi, kuin paranneltu painos itsestäni. Myös pojat on hyvännäköisiä. Ei voi valittaa, on noiden nuortenkin elämä paljon helpompaa noin. Ulkonäkö vaikuttaa paljon! Liikaa, sanon minä.

Äitini on persoonallisen näköinen, isäni tavis. Itse olen jotain tavallisen ja kauniin väliltä, riippuu päivästä. Hyvänä päivänä näytän enemmän äidiltäni ja huonona päivänä isältäni. Vaikea sanoa olenko kaunis vai tavis, kun se vaihtelee niin radikaalisti yöunien, mielialan etc mukaan.

Äitini oli nuorena nätti vaaleaverikkö ja isä tummempi,todella komea kasvoiltaan. Minä oli(si)n hoikkana aika nätti, joskin lyhyt ja hyvin kurvikas. Olen kovasti miesten mieleen mutta en mitään mallityyppiä. Siskoni on kasvoiltaan todella kaunis mutta hyvin lyhyt. Hänen tyttönsä taas on ihan mallitasoa kaikin puolin, kun on perinyt isältään pitkän ja hoikan varren.

Pitäis saada Ruotsin Victoria vastaamaan tähän ketjuun.