Haluan sairaanhoitajaksi kolmekymppisenä!
Onko tämä edes tavoitettavissa, varataanko kaikki aloituspaikat ensikertalaisille? Onko muita jotka ovat vaihtaneet alaa hoitoalalle, miksi teit sen ja kuinka nopeasti pääsit opiskelemaan? Oletko pitänyt työstäsi?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Kolmivuorotyötä julkisella. Huono palkka. Arvostus nolla.
On myös ihan päivä- ja kaksivuorotöitä ihan saatavilla. Ihan riippuu, millaiseen työympäristöön haluaa.
Kaksivuorotyö voi olla ihan yhtä hirveää kuin kolmivuorotyö ja usein onkin hoitoalalla, koska hoitajapulan ja hoidon jatkuvuuden takia vuoroja ei voi tai haluta suunnitella ergonomisesti. Vuorot voivat olla tyyliin ilta-aamu-aamu-ilta-aamu ja päivän vapaa jne.
Päivätyötä taas on häviävän vähän.
Kyllä. Mielenkiintoinen työ ja melko hyvä palkka. Työtä riittää varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vielä sinua vanhempi, vaihdoin työllisyyssyistä, pääsin heti opiskelemaan enkä ole pitänyt alasta.
Mikä alassa on ollut erityisen epämiellyttävää :)?
En viitsi kauhean tarkasti kertoa tunnistuskuumotuksissani, mutta sanotaan nyt että äärimmilleen vedetty henkilömitoitus ja kiire yhdistettynä äärimmäiseen vastuuseen, epäergonomisiin vuoroihin, siihen että työssä ei ehdi perehtymään uusiin asioihin (olen niitä jotka eivät opi muilta tippuneista tiedonmuruista) ja jatkuva työtehtävien keskeytyminen ja seuraavasta tehtävästä stressaaminen mm. ensin mainitusta syystä. Varmaan tuo toiseksi viimeinen on persoonakysymys. Palkka sinänsä riittää mutta se summa vtuttaa kun vertaat mitä sen eteen on tehnyt ja miten työ kuormittaa terveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kolmivuorotyökin on mukavampaa kuin toimistoon kuoleminen. Vuorotyön etuja ovat myös pitkät vapaat joista toimistolaiset voi vaan haaveilla.
Tämähän riippuu ihmisestä, puhu vain omasta puolestasi. Luovun parista varpaasta jos pääsen vielä joskus tietokoneen ääreen toimistoon. Arvostan viikonloppuvapaita enkä vapaita tiistai-aamuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Kolmivuorotyötä julkisella. Huono palkka. Arvostus nolla.
On myös ihan päivä- ja kaksivuorotöitä ihan saatavilla. Ihan riippuu, millaiseen työympäristöön haluaa.
Nämä paikat menevät yleensä niille, joilla on jo kokemusta. Ja kokemus = työskentely kolmessa vuorossa sairaaloissa. Ei siltä voi välttyä ja ihan sen oman oppimisenkin kannaltakin se on välttämätöntä.
Sairaanhoitajan ammatti on siitä erikoinen, että niitä fiiliksiä ei voi tietää etukäteen mitä kenttätyö tuo tullessaan. Insinööri voi opiskella kaavat ja toimia niiden mukaan töissä, sairaanhoitaja opettelee keskeiset hoitotekniikat ja lääkkeet, mutta työelämässä muuttujia on niin paljon, että paljon on tuuristakin kiinni. Niitäkin tyyppejä on nähty, jotka ovat valmistuneet huippuarvosanoin, mutta lopettaneet heti kun ensimmäinen uhkailu potilaan toimesta on koettu.
Minä olen 44 ja opiskelen sh:ksi, kurssilla myös muita nelikymppisiä ja viisikymppisiä. Sekaan vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Kolmivuorotyötä julkisella. Huono palkka. Arvostus nolla.
On myös ihan päivä- ja kaksivuorotöitä ihan saatavilla. Ihan riippuu, millaiseen työympäristöön haluaa.
Kaksivuorotyö voi olla ihan yhtä hirveää kuin kolmivuorotyö ja usein onkin hoitoalalla, koska hoitajapulan ja hoidon jatkuvuuden takia vuoroja ei voi tai haluta suunnitella ergonomisesti. Vuorot voivat olla tyyliin ilta-aamu-aamu-ilta-aamu ja päivän vapaa jne.
Päivätyötä taas on häviävän vähän.
Tämä on ihan totta lähes kaikissa vuorotöissä, esim kaupan alalla viikot ovat usein aamu-ilta-ilta-aamu-ilta-aamu ja viikot voivat olla myös 7 jopa 9 päivää pitkiä ja välissä yksi vapaapäivä.
Perusta telkkkarrin joku oma eennususohjelma. Helsingissä on varmaaan paljon kaikenlaista ongelmaa sekä alllergiaaa ja paljon rahaaa maksaa. Paljon helpommalla päääsee kuin joku sairaanhoitaja ja tienestit on paljon suuuremmmat.
Mikä helvetin hinku teillä on tulla tälle alalle hajoilemaan? Surkea palkka suhteessa vastuuseen, ikävät asiakkaat, jatkuva kiire.
Olkaa hakematta, niin päättäjien on pakko alkaa vakavissaan miettimään alan houkuttelevuutta.
Tuttu valmistui 50 -vuotiaana lääkäriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Kolmivuorotyötä julkisella. Huono palkka. Arvostus nolla.
On myös ihan päivä- ja kaksivuorotöitä ihan saatavilla. Ihan riippuu, millaiseen työympäristöön haluaa.
Nämä paikat menevät yleensä niille, joilla on jo kokemusta. Ja kokemus = työskentely kolmessa vuorossa sairaaloissa. Ei siltä voi välttyä ja ihan sen oman oppimisenkin kannaltakin se on välttämätöntä.
Sairaanhoitajan ammatti on siitä erikoinen, että niitä fiiliksiä ei voi tietää etukäteen mitä kenttätyö tuo tullessaan. Insinööri voi opiskella kaavat ja toimia niiden mukaan töissä, sairaanhoitaja opettelee keskeiset hoitotekniikat ja lääkkeet, mutta työelämässä muuttujia on niin paljon, että paljon on tuuristakin kiinni. Niitäkin tyyppejä on nähty, jotka ovat valmistuneet huippuarvosanoin, mutta lopettaneet heti kun ensimmäinen uhkailu potilaan toimesta on koettu.
Voihan työpaikkaa vaihtaa ja jos hankalat asiakkaat tulevat yllätyksenä, olisi alavalintaa pitänyt miettiä hieman aikaisemmin - missä tahansa missä ollaan päivittäin ihmisten kanssa tekemisissä saa kuulla ja kokea kaikenlaista - se ei vaan ole kaikkia varten.
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin hinku teillä on tulla tälle alalle hajoilemaan? Surkea palkka suhteessa vastuuseen, ikävät asiakkaat, jatkuva kiire.
Olkaa hakematta, niin päättäjien on pakko alkaa vakavissaan miettimään alan houkuttelevuutta.
Vähän ristiriitaista ettet toivo lisää työntekijöitä alalle jolla on valtava työntekijäpula ja itsekin siitä kärsit.
Mikäli olet sellainen, että et vähästä (epäasiallisesta kohtelusta) hätkähdä ja osaat pitää puolesi, et vie töitä mielessäsi kotiin, niin mikä ettei. Mitään sisar hento valkoinen -hommia ei ole tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Kolmivuorotyötä julkisella. Huono palkka. Arvostus nolla.
On myös ihan päivä- ja kaksivuorotöitä ihan saatavilla. Ihan riippuu, millaiseen työympäristöön haluaa.
Nämä paikat menevät yleensä niille, joilla on jo kokemusta. Ja kokemus = työskentely kolmessa vuorossa sairaaloissa. Ei siltä voi välttyä ja ihan sen oman oppimisenkin kannaltakin se on välttämätöntä.
Sairaanhoitajan ammatti on siitä erikoinen, että niitä fiiliksiä ei voi tietää etukäteen mitä kenttätyö tuo tullessaan. Insinööri voi opiskella kaavat ja toimia niiden mukaan töissä, sairaanhoitaja opettelee keskeiset hoitotekniikat ja lääkkeet, mutta työelämässä muuttujia on niin paljon, että paljon on tuuristakin kiinni. Niitäkin tyyppejä on nähty, jotka ovat valmistuneet huippuarvosanoin, mutta lopettaneet heti kun ensimmäinen uhkailu potilaan toimesta on koettu.
Lähtökohtaisesti on sama kaikilla aloilla joissa on sekä päivä että vuorotöitä tarjolla, päästäkseen haluamaansa tehtävään pitää tehdä töitä sen eteen. Ei sellaista työtä olekkaan missä heti valssataan parhaisiin hommiin juuri alalle tulleena, tämä on päivänselvää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 44 ja opiskelen sh:ksi, kurssilla myös muita nelikymppisiä ja viisikymppisiä. Sekaan vaan!
Kiitos! :) Mistä oot pitänyt tähän asti eniten :)? Mikä johti päätökseen lähteä opiskelemaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Kolmivuorotyötä julkisella. Huono palkka. Arvostus nolla.
On myös ihan päivä- ja kaksivuorotöitä ihan saatavilla. Ihan riippuu, millaiseen työympäristöön haluaa.
Nämä paikat menevät yleensä niille, joilla on jo kokemusta. Ja kokemus = työskentely kolmessa vuorossa sairaaloissa. Ei siltä voi välttyä ja ihan sen oman oppimisenkin kannaltakin se on välttämätöntä.
Sairaanhoitajan ammatti on siitä erikoinen, että niitä fiiliksiä ei voi tietää etukäteen mitä kenttätyö tuo tullessaan. Insinööri voi opiskella kaavat ja toimia niiden mukaan töissä, sairaanhoitaja opettelee keskeiset hoitotekniikat ja lääkkeet, mutta työelämässä muuttujia on niin paljon, että paljon on tuuristakin kiinni. Niitäkin tyyppejä on nähty, jotka ovat valmistuneet huippuarvosanoin, mutta lopettaneet heti kun ensimmäinen uhkailu potilaan toimesta on koettu.
Lähtökohtaisesti on sama kaikilla aloilla joissa on sekä päivä että vuorotöitä tarjolla, päästäkseen haluamaansa tehtävään pitää tehdä töitä sen eteen. Ei sellaista työtä olekkaan missä heti valssataan parhaisiin hommiin juuri alalle tulleena, tämä on päivänselvää.
Täh? Kyllä minä olen aikasemmalla alalla päässyt ihan siedettäviin hommiin heti aluksi, töitä vaan oli alalla liian vähän.
Valmistuin viime vuonna ja olen 42v.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä minkä ikäinen olet, jos oot kolmekymppinen, ei onnistu.
'höpöhöpöpöhpö kaverini oli yli 40v,pyrki ja pääsi sisään,on nyt vuosia ollut töissä sairaanhoitjana.
EI pidä puhu kun ei tiedä!
No tämä juuri! Ystäväni on sairaanhoitaja päivätyössä ja viihtyy kyllä hyvin työssään.