Kaksi saksanpaimenkoiraa raadellut lenkkeilijän henkihieveriin
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007784176.html?utm_medium=promobox&ut…
Mitä mieltä koira-asiantuntijat olette tästä:
Minun mielestäni ei ole normaalia, että saksanpaimenkoira hyökkää satunnaisen lenkkeilijän kimppuun. Sakemannithan ovat mielettömän ystävällisiä koiria.
Mikä tähän lienee syynä?
Miten pitää toimia, jos itseä kohti on juoksemassa uhkaavan näköinen saksanpaimenkoira tai mikä tahansa iso koira?
Kommentit (486)
Minulla on koira, joka kulkee kaikki ulkoilut hihnassa, ei koskaan vapaana.
Hämmästyttävän paljon tulee silti ihan omakotialueella vastaan koiria omistajineen niin että koiraa pidetään vapaana. Oma koirani juoksisi vaikka auton alle, jos tulisi esim. orava tai jänis vastaan, jonka perään lähtisi sokeasti jahtaamaan. Ja useimmiten nämä vapaalle kirmaamaan päästetyt koirat ovat sieltä isoimmasta päästä. Olisiko ongelmana, ettei jakseta itse liikuttaa sitä koiraa, niin on helpompi vaan päästää koira vapaaksi vähän höntsäilemään sitä energiaa pois?
Pikkukoira on vielä helppo lenkittää, kun ei se vaadi mitään kymmenien kilometrien lenkkejä päivittäin, mutta ison koiran omistajan täytyy olla hurja himoliikkuja itsekin, ja paljon vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät osaa reagoida eläimiin. "Kerjäävät" vastinetta epärationaalisiin pelkoihinsa.
Eiis mitä ** oikein horiset.. ? Reagoipa itse kun kaksi sekaisin olevaa hurttaa hyökkää päälle. Sakemanni voi varsinkin vanhemmiten olla juuri tuollainen, arvaamaton vaikka olisi miten hyvässä perheessä. Se ei sovi seurakoiraksi.
Tosi moni kuvittelee (etenkin hiihtäjät talvisin) että rotikkani olisi joku munanjatke.
Tietenkin niitä ärsyttää kun en anna latua. Pirun katkeria jostain ladunpätkästä missä on kakkaa ja saappaanjälkiä keskellä metsää.
Oma koira murisee kaikille ulkopuolisille, kun se aistii heistä pelon ja heikkouden.
Ei mun tarttis pitää sitä edes remmissä, mutta pidän aina, myös sisällä.
Riittää kun sanoo aina painokkaasti: "maa-haan, MaaaHAAAN, Nyth MAihiiiiinnn änänänä".
Niin johan menee maihin. Joskus sormien napautus riittää maihin menoon, kun on niin valpas pojju. Ei se maista nouse mihinkään ennen kuin käsken nousemaan. Murina loppuu kun tivaan: "päää kiiii, pää kiiiiee".
Sitten se vaan mollottelee silmillään kulmien alta lupsakkaasti.
On se fiksu pojju tai läskipääksihän me sitä kutsutaan, kun sillä on läskipoimuja päässä.
Sitä ne lapsetkin taputtelee, sen läskiä otsaa. Siitä se tykkää ja läähättää.
Mutta kyllä naapurusto meitä pelkää. Ehkä eniten minua ja koira on vain syypää heille.
Tämä on sitä toksisen maskuliinisuuden aikaa, näin se vaimokin on sanonut, että ei kannata välittää muista. Aina löytyy kiusaajia joka matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saalisvietti iski voimalla päälle, kun poika lähti karkuun ja laumassa se vielä korostuu, jos poika olisi pysähtynyt niin todennäköisesti mitään ei olisi tapahtunut.
Sellaiben vietti ei saa olla alueella, jossa on muita elollisia.
Eli siis mielestäsi poliiseilla, rajavartijoilla ym ei saisi olla koiria?
Poliisit, rajamiehet ym. osaaavat hallita koiransa eivätkä pidä niitä vain siksi että ne vaan ovat niin ihquja tai miehekkäitä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää.
Kun kyseessä on saksanpaimenkoirat, niin tulee tekstiä "no varmasti omistajissa vika, saksanpaimenkoirat ovat lapsiystävällisiä".Jos olisi ollut bulldoggi, niin heti olisi tullut "Lopetetaan tuo koko rotu se on niin vaarallinen!111!!!"
Totuus on, että omistajissa on syy, miksi koirat hyökkäävät ihmisten kimppuun, ei koirarotu.
Sanoisin, että sekä omistajissa että tietyissä roduissa. Joillakin roduilla on ominaisuuksia, joita juuri kukaan ei nykyaikana koirallaan tarvitse ja jotka tekevät niistä riskialttiita lemmikkejä muille kuin todella osaaville ja vastuuntuntoisille omistajille.
Mutta tässä kuitenkin nähdään, että ei kyse yhä ole rodusta vaan omistajasta, sekä tottakai jokaisessa rodussa voi olla "ongelmapiirteitä", jotka ilmenevät.
Esimerkiksi pit bullit olivat alunperin lapsiperhe-koiria.
fake news, pitbullit EIVÄT ole olleet lapsiperhekoiria (eli seurakoiria) alunperin:
It is believed all dogs that are now classified as pit bulls descend from the British bull and terrier, which were first imported into North America from the 1870s.[6][7] The bull-and-terrier was a type of dog developed in the United Kingdom in the early–19th century for the blood sports of dog fighting and rat baiting, it was created by crossing the ferocious, thickly muscled Old English Bulldog with the agile, lithe, feisty Black and Tan Terrier.[6][7] The aggressive Old English Bulldog, which were bred for bear and bull baiting, was often also pitted against its own kind in organised dog fights, but it was found that lighter, faster dogs were better suited to dog fighting than the heavier Bulldog.[6][7][8] To produce a lighter, faster more agile dog which retained the courage and tenacity of the Bulldog, outcrosses from local terriers were tried, and ultimately found to be successful.[6][7][8]
Pit bulls were originally bred for bull baiting and dog fighting, and because of this heritage, they often show a tendency to attack other animals
Rotikan omistaja täs kirjoitti:
Tosi moni kuvittelee (etenkin hiihtäjät talvisin) että rotikkani olisi joku munanjatke.
Tietenkin niitä ärsyttää kun en anna latua. Pirun katkeria jostain ladunpätkästä missä on kakkaa ja saappaanjälkiä keskellä metsää.
Oma koira murisee kaikille ulkopuolisille, kun se aistii heistä pelon ja heikkouden.
Ei mun tarttis pitää sitä edes remmissä, mutta pidän aina, myös sisällä.
Riittää kun sanoo aina painokkaasti: "maa-haan, MaaaHAAAN, Nyth MAihiiiiinnn änänänä".
Niin johan menee maihin. Joskus sormien napautus riittää maihin menoon, kun on niin valpas pojju. Ei se maista nouse mihinkään ennen kuin käsken nousemaan. Murina loppuu kun tivaan: "päää kiiii, pää kiiiiee".
Sitten se vaan mollottelee silmillään kulmien alta lupsakkaasti.
On se fiksu pojju tai läskipääksihän me sitä kutsutaan, kun sillä on läskipoimuja päässä.
Sitä ne lapsetkin taputtelee, sen läskiä otsaa. Siitä se tykkää ja läähättää.
Mutta kyllä naapurusto meitä pelkää. Ehkä eniten minua ja koira on vain syypää heille.
Tämä on sitä toksisen maskuliinisuuden aikaa, näin se vaimokin on sanonut, että ei kannata välittää muista. Aina löytyy kiusaajia joka matkaan.
Olet luonnevikainen myös itse. Juokse järveen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää. Pelottaa päästää omia alakoululaisia ulkoilemaan kun kaiken maailman hullut rakit käy päälle. Eilenkin juoksi ikkunan alta irrallaan vaalea iso koira. Nämä vaaralliset rodut (jotka voivat seotessaan aiheuttaa suurta tuhoa tai jopa kuoleman) pitäisi kieltää tavan tallaajilta.
Joku tietty painoraja pitäisi olla että koiran voi ottaa lemmikiksi.
Isompiin ja vaarallisempiin rotuihin täytyisi olla lupa. Vähän kuin aseenkantolupa. Kriteerit yhtä tiukat kuin aseenkantoluvassa eli kuka tahansa ei sitä koiraa voisi saada.Näin varmaan vaarallisten rotujen myynti ja antaminen toisille vähenisi ja loppuisi. Ethän omaa luvallista asettakaan voi toiselle antaa tai myydä. Tai lainata.
Painoraja ei sinänsä auta mitään. Olen nähnyt omin silmin kuinka hädin tuskin 30 kiloinen jämtlanninpystykorva vie isoa, aikuista miestä, kuin litran mittaa hirven jäljen löydettyään.
Sen sijaan tuo luvanvaraisuus ihan kaikkeen eläimenpitoon pitäisi olla ihan ehdoton. Saa nähdä mikä pommi meitä odottaa kun kaikki vuoden aikana otetut korona-koirat pääsevät parin vuoden ikään.
Onhan 30 kiloinen koira nyt jo iso koira.
Painoraja voisi olla paljon pienempi. Sellainen joka ei tappavaa vahinkoa pysty tekemään vaikka päässä napsahtaisi.
Mutta olisihan se hyvä jos joka eläimeen tarvitsisi hakea lupa.
Eläinten olot paranisivat varmaan huomattavasti kun päihde- ja pahat mt-ongelmat olisi este.
Isoihin koirarotuihin sitten jo ihan kunnon perusteet ja todistukset että olet vastuuntuntoinen eläimen kanssa ja että koiralla joku tarkoitus.
Rotikan omistaja täs kirjoitti:
Tosi moni kuvittelee (etenkin hiihtäjät talvisin) että rotikkani olisi joku munanjatke.
Tietenkin niitä ärsyttää kun en anna latua. Pirun katkeria jostain ladunpätkästä missä on kakkaa ja saappaanjälkiä keskellä metsää.
Oma koira murisee kaikille ulkopuolisille, kun se aistii heistä pelon ja heikkouden.
Ei mun tarttis pitää sitä edes remmissä, mutta pidän aina, myös sisällä.
Riittää kun sanoo aina painokkaasti: "maa-haan, MaaaHAAAN, Nyth MAihiiiiinnn änänänä".
Niin johan menee maihin. Joskus sormien napautus riittää maihin menoon, kun on niin valpas pojju. Ei se maista nouse mihinkään ennen kuin käsken nousemaan. Murina loppuu kun tivaan: "päää kiiii, pää kiiiiee".
Sitten se vaan mollottelee silmillään kulmien alta lupsakkaasti.
On se fiksu pojju tai läskipääksihän me sitä kutsutaan, kun sillä on läskipoimuja päässä.
Sitä ne lapsetkin taputtelee, sen läskiä otsaa. Siitä se tykkää ja läähättää.
Mutta kyllä naapurusto meitä pelkää. Ehkä eniten minua ja koira on vain syypää heille.
Tämä on sitä toksisen maskuliinisuuden aikaa, näin se vaimokin on sanonut, että ei kannata välittää muista. Aina löytyy kiusaajia joka matkaan.
Niin myös ego-koirien omistajia..
koiria on ainakin kaupungeissa muutenkin liikaa eikä kaikista edes ole vastuulliseksi koiranomistajiksi. tarttis varmaan käydä joku kurssi siihen ja sieltä jokin koirapassi ensin. muuten ei.
En kyllä jättäisi koiraa hetkeksikään vapaaksi pihallekaan ilman valvontaa. Itselläkin oli koira, ei tuon rotuinen, mutta purentavoimaa löytyy joka koiralta. Asuimme rivitalossa, rauhallisella paikalla ja suhteellisen etäällä autoteistä. Välillä naapurit sanoivat, että antakaa vaan koiran olla vapaana pihassa. Ei annettu. Ei kaikki välttämättä edes pidä koirista, saati irrallaan vaeltavista.
Lenkeillä oli myös aina hihnassa toisin kuin monet muut lajitoverit. Usein lenkeillä tapasi myös isoja koiria, joiden isännät eivät niitä hallinneet. Tosi pelottavia kohtaamisia.
Hyvä omistaja oli kuitekin loppupelissä. Lopetti eläimensä ja otti vastuun, eikä paennut tiehensä.
Sellaistakin sattuu että koira käy päälle ja omistaja luikkii mäkeen. Se on kaikista törkeintä.
Sama pätee liikennnerikkomuksiin, jossa kaahataan pois paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koira, joka kulkee kaikki ulkoilut hihnassa, ei koskaan vapaana.
Hämmästyttävän paljon tulee silti ihan omakotialueella vastaan koiria omistajineen niin että koiraa pidetään vapaana. Oma koirani juoksisi vaikka auton alle, jos tulisi esim. orava tai jänis vastaan, jonka perään lähtisi sokeasti jahtaamaan. Ja useimmiten nämä vapaalle kirmaamaan päästetyt koirat ovat sieltä isoimmasta päästä. Olisiko ongelmana, ettei jakseta itse liikuttaa sitä koiraa, niin on helpompi vaan päästää koira vapaaksi vähän höntsäilemään sitä energiaa pois?
Pikkukoira on vielä helppo lenkittää, kun ei se vaadi mitään kymmenien kilometrien lenkkejä päivittäin, mutta ison koiran omistajan täytyy olla hurja himoliikkuja itsekin, ja paljon vapaa-aikaa.
Ei ole koiranelämää jos se koskaan ei saa juosta vapaana, nuuskia ja tonkia metsässä. Olisit ollut ottamatta koira ollenkaan, jos pystyt tarjoamaan sille vain hihnalenkkejä etkä mitää'n rodunomaista toimintaa. Itselläni on alle 10 kg seurakoira, olen kouluttanut sen niin, että se pysyy lähelläni ja tulee kutsusta luokse, kävelemme päivittäin metsässä, joskus harvoin vastaan tulee toinen koirakko tai ihminen, mutta silloin otan koirani kiinni ajoissa. Se on välittömästi kytkettävissä koska ei huitele kaukana minusta. Lisäksi käymme rotuyhdistyksen tapaamisissa jossa saavat aidatulla alueella leikkiä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saalisvietti iski voimalla päälle, kun poika lähti karkuun ja laumassa se vielä korostuu, jos poika olisi pysähtynyt niin todennäköisesti mitään ei olisi tapahtunut.
Sellaiben vietti ei saa olla alueella, jossa on muita elollisia.
Eli siis mielestäsi poliiseilla, rajavartijoilla ym ei saisi olla koiria?
Poliisit, rajamiehet ym. osaaavat hallita koiransa eivätkä pidä niitä vain siksi että ne vaan ovat niin ihquja tai miehekkäitä..
Ovat poliisikoiratkin pureet ihmisiä esim. vuonna 2017 etsittävää naista päähän ja kasvoihin, vahinkoja sattuu sille ei voi mitään ja jos on sitä mieltä että se on poikki ensimmäisestä vahingosta niin silloin ei voi olla myöskään virkakoiria koska jotain voi sattua uudelleen...
Rotikan omistaja täs kirjoitti:
Tosi moni kuvittelee (etenkin hiihtäjät talvisin) että rotikkani olisi joku munanjatke.
Tietenkin niitä ärsyttää kun en anna latua. Pirun katkeria jostain ladunpätkästä missä on kakkaa ja saappaanjälkiä keskellä metsää.
Oma koira murisee kaikille ulkopuolisille, kun se aistii heistä pelon ja heikkouden.
Ei mun tarttis pitää sitä edes remmissä, mutta pidän aina, myös sisällä.
Riittää kun sanoo aina painokkaasti: "maa-haan, MaaaHAAAN, Nyth MAihiiiiinnn änänänä".
Niin johan menee maihin. Joskus sormien napautus riittää maihin menoon, kun on niin valpas pojju. Ei se maista nouse mihinkään ennen kuin käsken nousemaan. Murina loppuu kun tivaan: "päää kiiii, pää kiiiiee".
Sitten se vaan mollottelee silmillään kulmien alta lupsakkaasti.
On se fiksu pojju tai läskipääksihän me sitä kutsutaan, kun sillä on läskipoimuja päässä.
Sitä ne lapsetkin taputtelee, sen läskiä otsaa. Siitä se tykkää ja läähättää.
Mutta kyllä naapurusto meitä pelkää. Ehkä eniten minua ja koira on vain syypää heille.
Tämä on sitä toksisen maskuliinisuuden aikaa, näin se vaimokin on sanonut, että ei kannata välittää muista. Aina löytyy kiusaajia joka matkaan.
Ihmiset on ennakkoluuloisia luontaisesti. Etenkin jos on iso, rujo perinteisen suomalaisen miehen näköinen jöllikkä uros. Sama pätee koiriinkin. Aika moni on ketjuun kirjoittanut pelkäävänsä susikoiran ulkonäköä, vaikka koira olisikin kiltti. Ei meistä kukaan ulkonäköään voi valita tai vaihtaa.
Otan osaa että hienostoalueella ulkonäkösi takia sinua syrjitään poliittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koira, joka kulkee kaikki ulkoilut hihnassa, ei koskaan vapaana.
Hämmästyttävän paljon tulee silti ihan omakotialueella vastaan koiria omistajineen niin että koiraa pidetään vapaana. Oma koirani juoksisi vaikka auton alle, jos tulisi esim. orava tai jänis vastaan, jonka perään lähtisi sokeasti jahtaamaan. Ja useimmiten nämä vapaalle kirmaamaan päästetyt koirat ovat sieltä isoimmasta päästä. Olisiko ongelmana, ettei jakseta itse liikuttaa sitä koiraa, niin on helpompi vaan päästää koira vapaaksi vähän höntsäilemään sitä energiaa pois?
Pikkukoira on vielä helppo lenkittää, kun ei se vaadi mitään kymmenien kilometrien lenkkejä päivittäin, mutta ison koiran omistajan täytyy olla hurja himoliikkuja itsekin, ja paljon vapaa-aikaa.
Ei ole koiranelämää jos se koskaan ei saa juosta vapaana, nuuskia ja tonkia metsässä. Olisit ollut ottamatta koira ollenkaan, jos pystyt tarjoamaan sille vain hihnalenkkejä etkä mitää'n rodunomaista toimintaa. Itselläni on alle 10 kg seurakoira, olen kouluttanut sen niin, että se pysyy lähelläni ja tulee kutsusta luokse, kävelemme päivittäin metsässä, joskus harvoin vastaan tulee toinen koirakko tai ihminen, mutta silloin otan koirani kiinni ajoissa. Se on välittömästi kytkettävissä koska ei huitele kaukana minusta. Lisäksi käymme rotuyhdistyksen tapaamisissa jossa saavat aidatulla alueella leikkiä keskenään.
Koirapuistot lienee ainoa paikka missä saa koiria vapaasti pitää omalla vastuullaan.
Ei todellakaan vapaana pidetä koiria missään julkisesti!
on myös sellaisia "ulkoiluttajia" jotka käyttävät oman hysteriansa ja "valtansa" jatkeena, kun einkaikki ole kohdalla korvien välissä. Näille ei pitäisi olla edes sallittua hankkia minkään tyyppistälemmikkiä. Jsspa otamme "Rakeemin" mekin seuraavaksi mukaan?
pitääkö olla eriniäisiä välineitä mukana aina kun liikkuu ulkona?
"tossakin tulee joku epämääräisnen vastaantulija" koiran kanssa huutajia on huomattu muuallakin.
kuuden bitburgerin omistaja kirjoitti:
Rotikan omistaja täs kirjoitti:
Tosi moni kuvittelee (etenkin hiihtäjät talvisin) että rotikkani olisi joku munanjatke.
Tietenkin niitä ärsyttää kun en anna latua. Pirun katkeria jostain ladunpätkästä missä on kakkaa ja saappaanjälkiä keskellä metsää.
Oma koira murisee kaikille ulkopuolisille, kun se aistii heistä pelon ja heikkouden.
Ei mun tarttis pitää sitä edes remmissä, mutta pidän aina, myös sisällä.
Riittää kun sanoo aina painokkaasti: "maa-haan, MaaaHAAAN, Nyth MAihiiiiinnn änänänä".
Niin johan menee maihin. Joskus sormien napautus riittää maihin menoon, kun on niin valpas pojju. Ei se maista nouse mihinkään ennen kuin käsken nousemaan. Murina loppuu kun tivaan: "päää kiiii, pää kiiiiee".
Sitten se vaan mollottelee silmillään kulmien alta lupsakkaasti.
On se fiksu pojju tai läskipääksihän me sitä kutsutaan, kun sillä on läskipoimuja päässä.
Sitä ne lapsetkin taputtelee, sen läskiä otsaa. Siitä se tykkää ja läähättää.
Mutta kyllä naapurusto meitä pelkää. Ehkä eniten minua ja koira on vain syypää heille.
Tämä on sitä toksisen maskuliinisuuden aikaa, näin se vaimokin on sanonut, että ei kannata välittää muista. Aina löytyy kiusaajia joka matkaan.
Ihmiset on ennakkoluuloisia luontaisesti. Etenkin jos on iso, rujo perinteisen suomalaisen miehen näköinen jöllikkä uros. Sama pätee koiriinkin. Aika moni on ketjuun kirjoittanut pelkäävänsä susikoiran ulkonäköä, vaikka koira olisikin kiltti. Ei meistä kukaan ulkonäköään voi valita tai vaihtaa.
Otan osaa että hienostoalueella ulkonäkösi takia sinua syrjitään poliittisesti.
Mutta miksi **:ssa pitää mennä juuri hiihtoladulle isottelemaan sen hurttansa kanssa?? Eivät kai ihmiset pidä jos ei edes päästä hiihtäjää ohi reitillä, joka kuuluu hiihtäjille eikä koirillaan elvisteleville urpoille. Ja saksanpaimenkoirista tiedän ainakin kolme tapausta, joissa perheen koira on purrut joko perheenjäsentä tai ulkopuolista ja varmasti ilman syytä. Ne eivät ole lemmikkejä.
Rotikan omistaja täs kirjoitti:
Tosi moni kuvittelee (etenkin hiihtäjät talvisin) että rotikkani olisi joku munanjatke.
Tietenkin niitä ärsyttää kun en anna latua. Pirun katkeria jostain ladunpätkästä missä on kakkaa ja saappaanjälkiä keskellä metsää.
Oma koira murisee kaikille ulkopuolisille, kun se aistii heistä pelon ja heikkouden.
Ei mun tarttis pitää sitä edes remmissä, mutta pidän aina, myös sisällä.
Riittää kun sanoo aina painokkaasti: "maa-haan, MaaaHAAAN, Nyth MAihiiiiinnn änänänä".
Niin johan menee maihin. Joskus sormien napautus riittää maihin menoon, kun on niin valpas pojju. Ei se maista nouse mihinkään ennen kuin käsken nousemaan. Murina loppuu kun tivaan: "päää kiiii, pää kiiiiee".
Sitten se vaan mollottelee silmillään kulmien alta lupsakkaasti.
On se fiksu pojju tai läskipääksihän me sitä kutsutaan, kun sillä on läskipoimuja päässä.
Sitä ne lapsetkin taputtelee, sen läskiä otsaa. Siitä se tykkää ja läähättää.
Mutta kyllä naapurusto meitä pelkää. Ehkä eniten minua ja koira on vain syypää heille.
Tämä on sitä toksisen maskuliinisuuden aikaa, näin se vaimokin on sanonut, että ei kannata välittää muista. Aina löytyy kiusaajia joka matkaan.
Onko sun koira siis kotonakin sisällä kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koira, joka kulkee kaikki ulkoilut hihnassa, ei koskaan vapaana.
Hämmästyttävän paljon tulee silti ihan omakotialueella vastaan koiria omistajineen niin että koiraa pidetään vapaana. Oma koirani juoksisi vaikka auton alle, jos tulisi esim. orava tai jänis vastaan, jonka perään lähtisi sokeasti jahtaamaan. Ja useimmiten nämä vapaalle kirmaamaan päästetyt koirat ovat sieltä isoimmasta päästä. Olisiko ongelmana, ettei jakseta itse liikuttaa sitä koiraa, niin on helpompi vaan päästää koira vapaaksi vähän höntsäilemään sitä energiaa pois?
Pikkukoira on vielä helppo lenkittää, kun ei se vaadi mitään kymmenien kilometrien lenkkejä päivittäin, mutta ison koiran omistajan täytyy olla hurja himoliikkuja itsekin, ja paljon vapaa-aikaa.
Ei ole koiranelämää jos se koskaan ei saa juosta vapaana, nuuskia ja tonkia metsässä. Olisit ollut ottamatta koira ollenkaan, jos pystyt tarjoamaan sille vain hihnalenkkejä etkä mitää'n rodunomaista toimintaa. Itselläni on alle 10 kg seurakoira, olen kouluttanut sen niin, että se pysyy lähelläni ja tulee kutsusta luokse, kävelemme päivittäin metsässä, joskus harvoin vastaan tulee toinen koirakko tai ihminen, mutta silloin otan koirani kiinni ajoissa. Se on välittömästi kytkettävissä koska ei huitele kaukana minusta. Lisäksi käymme rotuyhdistyksen tapaamisissa jossa saavat aidatulla alueella leikkiä keskenään.
Samaa mieltä. Itse ulkoilutin sakemanniani koirapuistossa sekä metsässä, jossa ei liikkunut muita. Kyllä koiran pitää saada juosta välillä täysillä, koska hihnassa se joutuu himmailemaan. Myöskään en ymmärrä kuonopannan käyttöä. Jos ei muuten saa koiraansa kuriin, kannattaa ehkä luovuttaa toiselle.
Sinä levität pahansuopaisia ajatuksia ja negatiivisuutta ympäristöösi, ole pahin saastuttaja, hävitä itsesi.