Masentaako muitakin lihavia nämä "Sirpa laihtui 40kg /12kk "-lööpit? Ei motivoi

Vierailija kirjoitti:

Itseäni nämä otsikot päinvastoin motivoivat: kun tuo niin miksipä en minäkin? Ja tuollainen määrä tuossa ajassa. 

Luen jutut aina ja fiilistelen niiden kanssa. Olen saanut itsekin jo 20 kiloa pois.

Olen lukenut noita enemmän tai vähemmän 5 vuotta. Painoa heittelee +-6kg.

Ei toivoakaan että koskaan onnistuisin. Ap

Vierailija kirjoitti:

En laihduta, mutta toivoisin vastuullisuutta medialta. Liian nopea painonpudotus johtaa usein ongelmiin ja tietenkin takaisin lihomiseen. Minusta on moraalitonta hehkuttaa pikapudotuksia.

Älä lue niitä juttuja äläkä muutenkaan vertaa itseäsi kehenkään ❤️

40 kiloa huomattavasta ylipainosta vuodessa EI ole erityisen nopea painonpudotus. Mutta whatever, keep living the lie.

Mä taas aina mietin näitä suomalaisia naisia, kun kaikille tuntuu olevan elämän tärkein asia se herkkujen mässyttäminen. Mistä se johtuu? Tuleeko se jo kotoa, että koko ajan pitää pupeltaa jotain hyvää vai missä vaiheessa vinksahtaa ajatus? Mihin tarpeeseen sitä makeaa vedetään? Ois kiva kuulla. Onko se väsymystä, vitutusta, jonkun puutetta?

Vierailija kirjoitti:

Mä taas aina mietin näitä suomalaisia naisia, kun kaikille tuntuu olevan elämän tärkein asia se herkkujen mässyttäminen. Mistä se johtuu? Tuleeko se jo kotoa, että koko ajan pitää pupeltaa jotain hyvää vai missä vaiheessa vinksahtaa ajatus? Mihin tarpeeseen sitä makeaa vedetään? Ois kiva kuulla. Onko se väsymystä, vitutusta, jonkun puutetta?

Minä ainakin syön, kun tulee joku vastoin käyminen. Ja monesti päivän huippuhetki on lounas tai illalla juustoleivät ja suklaapatukka. Niitä miettiessä jaksaa paskaa elämää.

Ap

Mä rakastan muodonmuutoksia!

Rumasta ankanpoikasesta joutseneksi on ihan parhaita!

Mun kaveri kävi lihavuusleikkauksessa ja oli ihana seurata kun hän hoikistui ja sai päivä päivältä enemmän itsevarmuutta!

Nyt on painonpudotus selvästi pysähtynyt, voi olla jopa vähän noussut ja olen niin pettynyt (en tietenkään hänelle sitä näytä) kun en nähnyt juttua loppuun asti. Upea hän nytkin on, ei siinä mutta olisi silti ollut kiva nähdä hänet normaalipainossa.

Itse yritän kanssa laihduttaa.

En nyt ihan järkyttävän ylipainoinen ole enää. Olen onnistunut noin 20 kiloa saamaan hitaasti pois. Nyt kyllä pari vuotta jo junnattu tässä kun ei oikein löydy motivaatiota. 15 kiloa pitäisi tiputtaa.

Haluaisin itselläkin nähdä sen ankanpojasta joutseneksi jutun 😁

Tiedän että olen tosi hot jos pääsisin tästä ylimääräisestä kerroksesta eroon 😅😁

Eli mua ei ärsytä ne lehtien jutut.

On kiva nähdä onnistujia!

Sirpa ei valita. Sirpa ei uhriudu. Sirpa syö terveellisesti ja liikkuu. Sirpa laihtuu. Ole kuin Sirpa.

Itse pudottanut vajaassa kahdessa vuodessa reilu 30 kg. Tästä ei saisi mitään shokkiotsikoita aikaiseksi, enkä ole ottanut peilin edessä herutuskuvia, mutta elämänlaatu on parantunut kohisten. Aiemmin yritin aina painonpudotusta tosi kovalla tahdilla, ja sitten väsyin ja sorruin nälissäni ahmimaan. Nyt olen pitänyt tahdin maltillisena, ja välillä ottanut laihdutuksesta taukoja, joiden aikana olen keskittynyt painon ylläpitoon. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu, että olen ehkä pystynyt tekemään pysyvän muutoksen, ja epäterve suhde ruokaan on oikeasti parantumassa. -N30

Vierailija kirjoitti:

Mä taas aina mietin näitä suomalaisia naisia, kun kaikille tuntuu olevan elämän tärkein asia se herkkujen mässyttäminen. Mistä se johtuu? Tuleeko se jo kotoa, että koko ajan pitää pupeltaa jotain hyvää vai missä vaiheessa vinksahtaa ajatus? Mihin tarpeeseen sitä makeaa vedetään? Ois kiva kuulla. Onko se väsymystä, vitutusta, jonkun puutetta?

Mä syön väsymykseen. Syömisellä voi säädellä hyvin vireystilaa (lyhytnäköisesti).

Syön myös jos pitää keskittyä johonkin.

Nyt kun tämän tiedostan niin tätä on helpompi välttää.

Ehkä syön myös tylsyyteen?

Kiireessä en ehdi ajatella ruokaa ja hektisinä aikoina laihdunkin tosi nopeaa.

Syöminen on varmaan myös itsensä palkitsemista.

Ja onhan hyvä ruoka nyt nautinto!

Vierailija kirjoitti:

Mä taas aina mietin näitä suomalaisia naisia, kun kaikille tuntuu olevan elämän tärkein asia se herkkujen mässyttäminen. Mistä se johtuu? Tuleeko se jo kotoa, että koko ajan pitää pupeltaa jotain hyvää vai missä vaiheessa vinksahtaa ajatus? Mihin tarpeeseen sitä makeaa vedetään? Ois kiva kuulla. Onko se väsymystä, vitutusta, jonkun puutetta?

Mulla ainakin lihomisen syynä väsymys ja stressi. Kiva, että siinä on sulle ihmeteltävää. Olen ollut suurimman osan elämästäni hoikka, mutta molempien lapsien syntymä laukaisi n. 2 vuoden totaaliväsymyksen, missä vetää vaan suklaata, että jotenkin jaksaisi. Ja vaikka tietää, että ei se suklaa tuo kuin lyhytaikaisen helpotuksen ja sit väsyttää entistä enemmän niin on vaan kertakaikkiaan niin väsynyt, ettei hommalle jaksa tehdä mitään. Muuten en ole mitenkään perso makealle ja roskaruoalle, mutta väsymys mulla ajaa siihen. Sitten kun painoa kertyy ja kunto huononee niin väsyttää entistä enemmän. Se on noidankehä. Nyt onneksi taas pärjää ilman sokeria ja lisää lapsia ei ole tulossa.

Motivoi ja ei. Mieluummin lukisin ihmisistä jotka on tehneet sen muutoksen vuosia sitten ja pysyneet siinä.

Vähän kuin itse, laihdutin 15 vuotta sitten melkein 60 kiloa pois ja ovat pysyneet poissa. Toki mitään raflaavia otsikoita siitä ei olisi saanut, onnistuin ihan lautasmallilla ja ilman liikuntaa.

Liikunta tuli mukaan vasta normaalipainoisena. Tylsä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu täytti facensa cambridge ohjelmalla tässä taannoin. Joka päivä hehkutti, yritti värvätä porukkaa mukaan, alkoi valmentamaan muita. No laihtuihan hän nopeasti, oli hyvän näköinen jne. Kaikessa siinä huumassa otti avioeron, irtisanoi itsensä hyvästä vakiduunista, muutti toiselle puolelle maata, uusi suhde, uusi työ.

Ja entä nyt? Ei oo enää suhdetta, työpaikka on pätkää sillointällöin, cambridgekin näyttää jääneen, ja on taas näemmä massakaudella...

Mikä vaiva laihtumisen ja ulkonäön takia, josta ei kuitenkaan tullut pysyvää.

En osaa innostua näistä pikalaihduttajien tarinoista, kun ne on vaan yleensä noloja yrityksiä.

Siis mitä? Joku yritti olla onnellinen ja onnistui, otti vastuun elämästään ja muutti sitä haluamaansa suuntaan ja sinusta se oli nolo yritys? Mitä sinä itse olet tehnyt?? Istut kotona ja syöt??

No onhan se nolo yritys jos laittaa kaiken peliin, mutta lihoo kuitenkin takas. Näitä samoja tarinoita on lehdet pullollaan. On raakkelit, lolat ym plus sitten nää olet mitä syöt ja suurin pudottaja yrittäjät. Kaikki hehkuttaneet ihanaa laihaa ja tervettä oloaan, kaikki takaisin pullahtaneet. Noloa.

Elän ihan normaalia elämääni pikkuusen pyöreänä. Uhraamatta parisuhdetta tai työpaikkaani siinä pikalaihdutuksen hetken hurmiossa.

Eli parempi vaan olla yrittämättä mitään, koska epäonnistuminen on mahdollista? Hyvä asenne elämään, tsemppiä sulle 👍🏻

Läskit taas keksimässä tekosyitä omalle laiskuudelleen. Ei mitään uutta auringon alla.

Enemmän oikeastaan ärsyttää nää "jussianneli" sai soiton veikkaukselta maanantaina... jutut joissa hehkutetaan jonkun suurvoitoa. Tuollaista ei tavis pysty mitenkään itselleen työllä saamaan vaan kyse on täysin tuurista.

Laihduttaminen kyllä onnistuu terveeltä ihmiseltä vaikkei se erityisen hauskaa yleensä olekaan. Motivaatiostahan se on kiinni. Jos ei ole terve niin sitten juttu ei koske itseä, kuten esim. raskausuutiset ei koske miehiä tai eläkkeellejäämisuutiset nuoria jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on vähän turhia, koska jokainen hehkuttaa sitä omaa tapaansa maailman parhaana ja ainoana. Mun mielipide on, että jokaiselle on oma tapa laihtua / kuntoutua ja se pitää etsiä itse. Yleensä katson ne sosiaalipo*nona, koska itseäni ärsyttävät selfiet ja posetukset, mitkä on yleensä aina kaikki otettu täsmälleen samoilla ilmeillä ja asennoilla sekä hirveässä pakkelissa ja meikissä. Ymmärrän kyllä, että hoikistunut ihminen haluaa näyttää hyvältä, mutta 99% ihmisistä näyttäisi paremmalta jos ei ottaisi _kaikkia_ kuvia niillä kliseisimmillä tyyleillä. Mutta mitäpä se mulle kuuluu.

Neuvo ap:lle: älä katso niitä. Älä avaa linkkejä.

Ps. Laihdutus on itse asiassa helppoa, kunhan vaan jaksaa sitä tarpeeksi pitkään. Ylläpito on erittäin haastavaa monelle.

Sepä se, kun en pitkään jaksa sitä 1800 kcal rääkkiä.

Sitten joka tuutista tulee noita onnistujia.

Tuntuu, että sitä on alinta ihmissaastaa.

Lähiön narkkaritkin ylempänä, kun ovat tosi hoikkia

Itselläni on toiminut 5+2 dieetti. Ei tarvitse jaksaa rääkkiä kuin kahtena päivänä viikossa.

Ihmisen fysiologinen ravinnontarve on aika helposti ja "tylsästi" koostettavissa (lautasmalli) siten, että suurin osa ihmisistä alkaa laihtua ilman suurtakaan näläntunnetta ja ponnistelua.

Tämä ei toimi niillä, joille ruoka on lääkettä pahaan oloon, elämän tyhjyyteen, nautintojen puutteeseen. Syömisen halu jatkuu ja kohdistuu usein herkkuihin, mikä ei ole samaa nälkää kuin energiavaje kehossa.

Eli lautasmalli ja hyvää mieltä elämään jostain muusta lähteestä kuin ruoasta. Ihmiset pysyvät irroittautumaan muistakin addiktioista ilman, että heti tulee mitään korvaavaa nautintoa.

Kuinka moni laihduttaja tai painon kanssa kamppailija ajattelee muutakin kuin sitä syömisen määrää, kun yrittää muuttaa elämäänsä? Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä ottamaan vastuuta itse itsestään ja ohjata tietoisesti nautinnonlähteet muuhun kuin ruokaan. Kuka muu sen voisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

En laihduta, mutta toivoisin vastuullisuutta medialta. Liian nopea painonpudotus johtaa usein ongelmiin ja tietenkin takaisin lihomiseen. Minusta on moraalitonta hehkuttaa pikapudotuksia.

Älä lue niitä juttuja äläkä muutenkaan vertaa itseäsi kehenkään ❤️

Kaikki laihdutus johtaa helposti takaisin lihomiseen. Keho toimii niin. Mikä on sitten pikapudotusta? 30 kg kolmessa kuukaudessa? Varmasti voi tulla ongelmia, mutta laihdutus kuin laihdutus käy, jos se onnistuu ja sen painon saa pysymään poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas aina mietin näitä suomalaisia naisia, kun kaikille tuntuu olevan elämän tärkein asia se herkkujen mässyttäminen. Mistä se johtuu? Tuleeko se jo kotoa, että koko ajan pitää pupeltaa jotain hyvää vai missä vaiheessa vinksahtaa ajatus? Mihin tarpeeseen sitä makeaa vedetään? Ois kiva kuulla. Onko se väsymystä, vitutusta, jonkun puutetta?

Mulla ainakin lihomisen syynä väsymys ja stressi. Kiva, että siinä on sulle ihmeteltävää. Olen ollut suurimman osan elämästäni hoikka, mutta molempien lapsien syntymä laukaisi n. 2 vuoden totaaliväsymyksen, missä vetää vaan suklaata, että jotenkin jaksaisi. Ja vaikka tietää, että ei se suklaa tuo kuin lyhytaikaisen helpotuksen ja sit väsyttää entistä enemmän niin on vaan kertakaikkiaan niin väsynyt, ettei hommalle jaksa tehdä mitään. Muuten en ole mitenkään perso makealle ja roskaruoalle, mutta väsymys mulla ajaa siihen. Sitten kun painoa kertyy ja kunto huononee niin väsyttää entistä enemmän. Se on noidankehä. Nyt onneksi taas pärjää ilman sokeria ja lisää lapsia ei ole tulossa.

Sinäänsä on mielenkiintoista, että monessa muussa maassa tätä lapsiväsymysilmiötä, jota hoidetaan suklaalla ei ilmene.

Sinun kohdalla selitys on lapset, mutta mitenkäs nämä lapsettomat? Työ? No, se on monessa maassa vielä paljon väsyttävämpää ja kotiin päästään vielä myöhemmin ja työmatkat monissa maissa paljon pidempiä.

Eiköhän täällä pimeässä ja pakkasessa ole 1700-1800 -luvullakin pysyneet hengissä ne, joilla on keholla kyky säilöä rasvaa ja rakentaa tukeva kroppa. Jossain sademetsässä sitten ylimääräinen kehonpaino on vaan todennäköisesti haitta ja hidaste. 

Jos yhtään vaivautuu katsomaan maapalloa pallona ja meidän sijaintia siellä ja miettii auringon sijaintia ja valon suuntaa ja määrää, tajuaa meidän elävän aika poikkeusoloissa suurimpaan osaan maailmaa verrattuna. Me asumme muistaaksemme 5 % vähiten valoa saavien ihmisten joukossa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen fysiologinen ravinnontarve on aika helposti ja "tylsästi" koostettavissa (lautasmalli) siten, että suurin osa ihmisistä alkaa laihtua ilman suurtakaan näläntunnetta ja ponnistelua.

Tämä ei toimi niillä, joille ruoka on lääkettä pahaan oloon, elämän tyhjyyteen, nautintojen puutteeseen. Syömisen halu jatkuu ja kohdistuu usein herkkuihin, mikä ei ole samaa nälkää kuin energiavaje kehossa.

Eli lautasmalli ja hyvää mieltä elämään jostain muusta lähteestä kuin ruoasta. Ihmiset pysyvät irroittautumaan muistakin addiktioista ilman, että heti tulee mitään korvaavaa nautintoa.

Kuinka moni laihduttaja tai painon kanssa kamppailija ajattelee muutakin kuin sitä syömisen määrää, kun yrittää muuttaa elämäänsä? Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä ottamaan vastuuta itse itsestään ja ohjata tietoisesti nautinnonlähteet muuhun kuin ruokaan. Kuka muu sen voisi tehdä.

Oli helppoa lopettaa amfetamiinin käyttö, myöhemmin tupakan ja alkoholin.

Niitä kun ei tarvitse säilyttää kotona eikä tule luontaista tarvetta niille monta kertaa päivässä.

Vaihdoin nuo syömiseen ja painoa melkein 100kg. Todella vaikeaa päästää irti ja Saada nautintoa jostakin muusta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen fysiologinen ravinnontarve on aika helposti ja "tylsästi" koostettavissa (lautasmalli) siten, että suurin osa ihmisistä alkaa laihtua ilman suurtakaan näläntunnetta ja ponnistelua.

Tämä ei toimi niillä, joille ruoka on lääkettä pahaan oloon, elämän tyhjyyteen, nautintojen puutteeseen. Syömisen halu jatkuu ja kohdistuu usein herkkuihin, mikä ei ole samaa nälkää kuin energiavaje kehossa.

Eli lautasmalli ja hyvää mieltä elämään jostain muusta lähteestä kuin ruoasta. Ihmiset pysyvät irroittautumaan muistakin addiktioista ilman, että heti tulee mitään korvaavaa nautintoa.

Kuinka moni laihduttaja tai painon kanssa kamppailija ajattelee muutakin kuin sitä syömisen määrää, kun yrittää muuttaa elämäänsä? Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä ottamaan vastuuta itse itsestään ja ohjata tietoisesti nautinnonlähteet muuhun kuin ruokaan. Kuka muu sen voisi tehdä.

Oli helppoa lopettaa amfetamiinin käyttö, myöhemmin tupakan ja alkoholin.

Niitä kun ei tarvitse säilyttää kotona eikä tule luontaista tarvetta niille monta kertaa päivässä.

Vaihdoin nuo syömiseen ja painoa melkein 100kg. Todella vaikeaa päästää irti ja Saada nautintoa jostakin muusta asiasta.

Näinhän se menee, heikot sortuu elontiellä