Masentaako muitakin lihavia nämä "Sirpa laihtui 40kg /12kk "-lööpit? Ei motivoi
ollenkaan, vaikka siksi niitä julkaistaan, kai?
Minulla ainakin ensimmäisenä iskee suru ja ahdistus. Että miksi minä en koskaan onnistu, sitten viha(!) sitä onnistujaa kohtaan ja lopulta tulee itku ja alan ahmimaan kahta kauheammin.
Onko normaalia?
BMI 36
Kommentit (99)
Tokihan nuo lööpit kannustavat. Tai vähintäänkin antavat perspektiiviä siihen, mikä ilman tekosyitä olisi jokaiselle tai ainakin suurimmalle osalle ihmisistä mahdollista.
Terveellisesti voi laihduttaa kilon viikossa joten on voinut tehdä tuon oikeinkin. Lisäksi aloituspaino kertoo paljon. Hänen on ehkä tarvinnut laihtua tuo määrä de ei kuitenkaan tarkoita ettö sinun pitöä laihtua sama määrä. Et onnistu niin kauan kun syy siihen tulee ulkopuolelta. Onnistut kun syy laihdutukseen löytyy sisältäsi ja o lähtöisin itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole moksiskaan. Ilmeisesti helposti laihtuvat ovat suursyömäreitä. Silloin laihtuminen on nopeaa, kun vaikka aluksi jättää päivittäisen 1,5 litran limun pois.
Juon limua ehkä kerran kuussa ja sekin sokeritonta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut että olen varmaan ainoa, joka lannistuu niistä enemmän ja enemmän.
Et ole, olen laihduttanut viimeiset 30v, sillä tuloksella että bmi on noussut 25 tuohon samaan 36. Ja todella haluaisin nähdä Sirpat 2v kuluttua kun ovat 40+20kg lihavampia.
Joo ja ne "näillä kolmella muutoksella laihdut varmasti :syö vähemmän, liiku enemmän ja nuku paremmin " . No tuota kukaan laihduttajahan ei ole ikinä noita kokeillutkaan.
Plus sitten se stereotypia, että laihtuu kun nousee vaan sohvalla makaamasta..no ei laihdu kun on vaihdevuodet ja hormonit sekaisin.
Kuinka monta kiloa nämä neuvojat ovat laihduttaneet, pysyvästi?
Nuorena oli tosi helppo laihduttaa. Paino putosi pienellä ruokavalioremontilla ja painon lasku lisäsi motivaatiota entisestään. Nyt 50+ tuntuu olevan tosi tiukassa. Saa tehdä tosissaan töitä ja silti muutos on hidasta.
Luen aina nuo "Sari laihdutti 40kg vuodessa" -jutut saadakseni intoa ja motivaatiota omaan yritykseeni. Olen valitettavasti ikuinen laihduttaja.
Jo on taas vinkuja! Ainakin itseä motivoi hulluna kun muutkin naiset onnistuvat
Olen vuoden alusta alkaen ollut ilman alkoholia, syön 1500 kcal ja teen tunnin lenkin viisi kertaa viikossa. Vaa’alla en ole käynyt, mutta ostin jo kokoa pienemmät farkut. Ylipainoa oli alussa ehkä n. 15 kg ja ikää 50v. Minulla on tavoitefarkut, joihin haluan vielä mahtua.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kiloa nämä neuvojat ovat laihduttaneet, pysyvästi?
Olen laihduttanut 18 kiloa vuonna 2019 ja pysynyt normaalipainoisena siitä saakka. Punnitsen itseni joka aamu niin ei tässä pääse yllätyksiä tulemaan että yhtäkkiä oliskin kiloja tullut takaisin!
Tässä teille alapeukutettavaa:
Mä en mitenkään ymmärrä ihmistä joka ei laihda, vaikka kovasti haluaa. Kun se nyt vain oikeasti on vain kiinni siitä miten paljon niitä kaloreita kurkustaan vetää. Hengittämällä kaloreita ei tule, kaikki ne pitää ihan itse syödä tai juoda. Kun mä tiputin 40kg vuodessa, niin muutin elintavat ja yksinkertaisesti pitäydyin niissä kalorimäärissä mikä oli laskettu. Mikä siinä jollekin on sitten niin vaikeaa, en kyllä ymmärrä. Sä vain päätät, että nämä on ne kalorit ja that’s it.
Tuttu täytti facensa cambridge ohjelmalla tässä taannoin. Joka päivä hehkutti, yritti värvätä porukkaa mukaan, alkoi valmentamaan muita. No laihtuihan hän nopeasti, oli hyvän näköinen jne. Kaikessa siinä huumassa otti avioeron, irtisanoi itsensä hyvästä vakiduunista, muutti toiselle puolelle maata, uusi suhde, uusi työ.
Ja entä nyt? Ei oo enää suhdetta, työpaikka on pätkää sillointällöin, cambridgekin näyttää jääneen, ja on taas näemmä massakaudella...
Mikä vaiva laihtumisen ja ulkonäön takia, josta ei kuitenkaan tullut pysyvää.
En osaa innostua näistä pikalaihduttajien tarinoista, kun ne on vaan yleensä noloja yrityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole moksiskaan. Ilmeisesti helposti laihtuvat ovat suursyömäreitä. Silloin laihtuminen on nopeaa, kun vaikka aluksi jättää päivittäisen 1,5 litran limun pois.
Höpöhöpö, ne ovat niitä jotka ottavat vastuun omasta elämästään ja heillä on itsekuria.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu täytti facensa cambridge ohjelmalla tässä taannoin. Joka päivä hehkutti, yritti värvätä porukkaa mukaan, alkoi valmentamaan muita. No laihtuihan hän nopeasti, oli hyvän näköinen jne. Kaikessa siinä huumassa otti avioeron, irtisanoi itsensä hyvästä vakiduunista, muutti toiselle puolelle maata, uusi suhde, uusi työ.
Ja entä nyt? Ei oo enää suhdetta, työpaikka on pätkää sillointällöin, cambridgekin näyttää jääneen, ja on taas näemmä massakaudella...
Mikä vaiva laihtumisen ja ulkonäön takia, josta ei kuitenkaan tullut pysyvää.
En osaa innostua näistä pikalaihduttajien tarinoista, kun ne on vaan yleensä noloja yrityksiä.
Siis mitä? Joku yritti olla onnellinen ja onnistui, otti vastuun elämästään ja muutti sitä haluamaansa suuntaan ja sinusta se oli nolo yritys? Mitä sinä itse olet tehnyt?? Istut kotona ja syöt??
Itseäni nämä otsikot päinvastoin motivoivat: kun tuo niin miksipä en minäkin? Ja tuollainen määrä tuossa ajassa.
Luen jutut aina ja fiilistelen niiden kanssa. Olen saanut itsekin jo 20 kiloa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein törmää reippaasti ylipainoisten uhmakkuuteen, kuten aloituksessa esin viha->itku->ahmiminen.
Tuohon kait tarvitsisi sitä apua, tiedän monta erittäin uhmakasta ylipainoista, laihtuminen ei onnistu ennen kuin oma asenne saadaan kuntoon. Uskon, settä tämä on syy miksi lääkärikunta ei välitä puuttua yksilötasolla ylipainoon.
No se on sitä tunnesyömistä!
Pitäisi oppia siihen, että ruoka on vain energian lähde.
Heti kun aloin ajatella vatsaani litran mittana, joka tyhjenee 4 tunnissa, aloin laihtua. Lasken juomat mukaan ja pidän huolta että vatsa on illalla jokseenkin tyhjä. Ei siinä mitään tunteita ole eikä kaloreiden laskentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu täytti facensa cambridge ohjelmalla tässä taannoin. Joka päivä hehkutti, yritti värvätä porukkaa mukaan, alkoi valmentamaan muita. No laihtuihan hän nopeasti, oli hyvän näköinen jne. Kaikessa siinä huumassa otti avioeron, irtisanoi itsensä hyvästä vakiduunista, muutti toiselle puolelle maata, uusi suhde, uusi työ.
Ja entä nyt? Ei oo enää suhdetta, työpaikka on pätkää sillointällöin, cambridgekin näyttää jääneen, ja on taas näemmä massakaudella...
Mikä vaiva laihtumisen ja ulkonäön takia, josta ei kuitenkaan tullut pysyvää.
En osaa innostua näistä pikalaihduttajien tarinoista, kun ne on vaan yleensä noloja yrityksiä.Siis mitä? Joku yritti olla onnellinen ja onnistui, otti vastuun elämästään ja muutti sitä haluamaansa suuntaan ja sinusta se oli nolo yritys? Mitä sinä itse olet tehnyt?? Istut kotona ja syöt??
No onhan se nolo yritys jos laittaa kaiken peliin, mutta lihoo kuitenkin takas. Näitä samoja tarinoita on lehdet pullollaan. On raakkelit, lolat ym plus sitten nää olet mitä syöt ja suurin pudottaja yrittäjät. Kaikki hehkuttaneet ihanaa laihaa ja tervettä oloaan, kaikki takaisin pullahtaneet. Noloa.
Elän ihan normaalia elämääni pikkuusen pyöreänä. Uhraamatta parisuhdetta tai työpaikkaani siinä pikalaihdutuksen hetken hurmiossa.
Minä tiputin vuonna 2014 15kg ja ovat pysyneet poissa. Olen lopettanut kotona viinin tissuttelun, syön 4-6 kertaa päivässä, käyn salilla 3-57krt viikossa, koska se on mun juttu. Lisäksi kävelylenkkejä, kesällä golfia, ym liikuntaa. Mistään ei tarvitse luopua kokonaan ja herkkujakin syön mutta herkkupäivä ei ole joka päivä, eikä edes joka toinen. Syön mielestäni ihan tavallista kotiruokaa. Mulla on vielä lisäksi v.2010 todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Ei se ole kuin aloittaa ja pysyä suunnitelmassa. Sallia herkkujakin mutta järki niidenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tiputin vuonna 2014 15kg ja ovat pysyneet poissa. Olen lopettanut kotona viinin tissuttelun, syön 4-6 kertaa päivässä, käyn salilla 3-57krt viikossa, koska se on mun juttu. Lisäksi kävelylenkkejä, kesällä golfia, ym liikuntaa. Mistään ei tarvitse luopua kokonaan ja herkkujakin syön mutta herkkupäivä ei ole joka päivä, eikä edes joka toinen. Syön mielestäni ihan tavallista kotiruokaa. Mulla on vielä lisäksi v.2010 todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Ei se ole kuin aloittaa ja pysyä suunnitelmassa. Sallia herkkujakin mutta järki niidenkin kanssa.
siis salilla 3-5krt/vko
No se on sitä tunnesyömistä!
Pitäisi oppia siihen, että ruoka on vain energian lähde.