Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asioita, jotka tuntuvat kiusallisilta, vaikka eivät ole
Itselle tuli tämä mieleen, joten tulkaa kertomaan onko muillakin jotain.
Kun nousen melko täyteen bussiin, ja alan etsiä itselleni istumapaikkaa, tulee itselleni tosi kiusallinen olo, pitää löytää paikka nopeasti. En tiedä mikä siinä on muka niin kiusallista 😁 sama toimii elokuvateatterissa, kun tulen sinne "kaikki tuijottaa" kun etsin omaa paikkaani.
Kommentit (661)
https://atena.fi/kirjat/suomalaisten-painajaisia
Tämä oli niin samaistuttavaa. Aivan mahtavaa kerrontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurin kanssa kohtaaminen, joka ei ole koskaan moikannut takaisin (ja jonka olet itse lopettanut, kiusallinen hiljaisuus)
Kiusallinen hiljaisuus kun olet lopettanut naapurin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gynekologinen tutkimus.Sehän on periaatteessa sama kuin kieltään näyttäisi lääkärille mutta aina vaan tuntuu tosi kiusalliselta.
hirveintä siinä on se pöydälle kiipeämishetki ja koipien asettelu. Vihaan. Vihaan. Vihaan. Enkä ymmärrä naisia, jotka käy miesgynellä!
Tykkään miesgyneistä enemmän, koska olen seksuaalisesti kiinnostunut naisista. Mies tuntuu neutraalimmalta. Ihan sama mitä se ajattelee, kunhan tekee työnsä.
Minullapa on teille kauhutarinoiden kauhutarina - jonka elän uudelleen joka arkiaamu.
Menen töihin joka aamu samalla bussilla, kuin puolituttu kollegani. Töissä lähinnä smalltalkkaamme juuri niin kiusallisesti miten joku tuolla alkusivuilla kuvasi. Olen introvertti ja muutenkin sosiaalisesti paska, joten missään nimessä ei tule kyseeseen, että istuisin hänen kanssaan joka aamu. Minä nousen bussiin ensimmäisenä, ja yritän mennä mahdollisimman perimmäisille penkeille ja esitän torkkuvaa aina kollegan noustessa bussiin myöhemmällä pysäkillä, jotta katseemme eivät vaan kohtaisi. Koska jos ne kohtaa, tuntuu hölmöltä, ettemme sitten istuisi vierekkäin ja iloisesti vaihtaisi kuulumisia.
No, sitten tulee se hetki kun täytyy jäädä bussista pois. Minä menen aina takaovesta, hän keskiovesta. Köpöttelemme sen 400 metriä työpaikalle sitten peräkanaa, yritän aina hidastella jotta jäisin huomattavasti jälkeen. Sitten pukkarissa olemme aina että "No mooi kappas kappas", niinkun ei tiedettäis että just tultiin samasta bussista.
Vierailija kirjoitti:
Minullapa on teille kauhutarinoiden kauhutarina - jonka elän uudelleen joka arkiaamu.
Menen töihin joka aamu samalla bussilla, kuin puolituttu kollegani. Töissä lähinnä smalltalkkaamme juuri niin kiusallisesti miten joku tuolla alkusivuilla kuvasi. Olen introvertti ja muutenkin sosiaalisesti paska, joten missään nimessä ei tule kyseeseen, että istuisin hänen kanssaan joka aamu. Minä nousen bussiin ensimmäisenä, ja yritän mennä mahdollisimman perimmäisille penkeille ja esitän torkkuvaa aina kollegan noustessa bussiin myöhemmällä pysäkillä, jotta katseemme eivät vaan kohtaisi. Koska jos ne kohtaa, tuntuu hölmöltä, ettemme sitten istuisi vierekkäin ja iloisesti vaihtaisi kuulumisia.
No, sitten tulee se hetki kun täytyy jäädä bussista pois. Minä menen aina takaovesta, hän keskiovesta. Köpöttelemme sen 400 metriä työpaikalle sitten peräkanaa, yritän aina hidastella jotta jäisin huomattavasti jälkeen. Sitten pukkarissa olemme aina että "No mooi kappas kappas", niinkun ei tiedettäis että just tultiin samasta bussista.
Onneksi nyt on ollut vaan etätöitä, niin ei ole tarvinnut aina mennä samalla bussilla puolitutun kollegan kanssa. Supersosiaalinen liettualainen, joka hyökkää juttelemaan piiloutumisyrityksistä huolimatta ja pitää vielä puhua englanniksi. Ei siinä mitään kummallista enää nykypäivänä edes ole ja osaan ihan hyvin, mutta tuntuu, että kaikki kiinnittävät huomiota siihen kieleenkin bussissa... vaikka tuskin ketään kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun ajaa köröttelet vahingossa yksisuuntaista katua väärään suuntaan ja vastaan tulee autoja molemmilla kaistoilla. Kuten minulle kävi eilen.
Kun tulee yllätysvieraita ja koti on sikin sokin. Sitten kun puhdas koti, kukaan ei tule. No, ei tämäkään ole mitään maatakaatavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tulee yllätysvieraita ja koti on sikin sokin. Sitten kun puhdas koti, kukaan ei tule. No, ei tämäkään ole mitään maatakaatavaa!
Kun joudut kävelemään väkijoukon katsoessa. Menet esim esiintymään tai muuten joudut kävelemään niin että muut katsoo sinua. Tuntuu että jalat sotkeutuu toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko kukaan samaistua tähän. Mutta minusta toisen herättäminen on todella kiusallista. Etenkin silloin jos he nukkuvat oikein syvää unta. Mikä mua vaivaa :D
Kyllä, samaistun tähän!
Esim. purjehdusreissuilla tää tulee eteen kun pitää herättää seuraavat vahtivuorolaiset vaikka keskellä yötä. Se on hirveää, jotenkin tunkeutuu toisen henkilökohtaiseen tilaan, eikä haluaisi mitenkään häiritä toisten hyviä unia.
No voi kuulkaas.. Mulla on ihan sama ongelma, edelleenkin 27-vuotiaana. Kun olin 13 - eli kaikki oli aina vielä extrameganoloa - aloin seurustelemaan ekan poikaystäväni kanssa. Hän sitten pyysi minua HERÄTTÄMÄÄN HÄNET SOITTAMALLA AAMULLA ENNEN KOULUN ALKUA. Vihaan myös puhelimessa puhumista. En kehdannut kieltäytyäkään - koska taas noloa. Kädet hiestä märkinä sitten soitin ja oikein oksettavan hellästi kuiskuttelin puhelimeen "herätyyyysss" AARRGH nään tästä vieläkin painajaisia
Lentokoneessa kävely käytävällä wc:hen. Sieltä suoriutuminen kun oven takana on jonoa. Kun tulet paikallesi ja toisten on noustava käytäväpaikalta ja keskipaikalta että pääset ikkunapaikallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suuhygienisti. Tämä on niin typerä juttu, mutta jostain syystä häpeän pyytää potilasta kääntämään päätä esim. minuun päin jotta nään tietyt hampaan pinnat paremmin. En tajua tätä, jotenkin ajattelen etten halua rasittaa sitä potilasta lisää jo muutenkin tukalassa tilanteessa :DD Mietin aina myös liikaa sitä äänensävyä jolla sen sanon. Yleensä tingin vaan omasta ergonomiasta ja pahasti
Vierailija kirjoitti:
Minulla yleisesti syöminen julkisella paikalla. Pelkään sotkevani jotenkin ja tämä pelko vielä kasvoi, kun eräällä työpaikalla ollessa ( olin harjoittelussa) onnistuin kaatamaan juomapulloni kaksi kertaa ja siitä varsinkin yksi henkilö aina kovaan ääneen valitti. Siivosin silti jälkeni, mutta jäi mieleen. Samaten jonkun jäätelön nuoleminen ei enää tunnu kovin mukavalta ihmisjoukossa.
Vessassa käyminen varsinkin jos muita ihmisiä on vielä jonossa samaan vessan on ikävää. Tämä pelko tuli jo kouluajoilta, kun meillä jotkut oikein laskivat kuinka kauan vessassa ollaan ja jos oli pitkään niin kävi tietenkin isolla hädällä joten siitä oli mukavaa naureskella. Samaten kerran muistan, kun edellinen vessassa käynyt oli jättänyt vessan oikein pahanhajuiseksi ja mitä kävin vaan hiuksia laittamassa niin tietysti ne jälkeeni vessan tulleet kiusaajat ajattelivat heti minä olen itse sen vessan ilman pilannut ja sain kuulla siitä. Vessassa käyminen olikin aika taitolaji silloin ja mietin tarkkaan, koska käyn. Tunnilta kesken vessaan lähteminen oli myös sellainen asia, mitä kaikki välttivät. Tietysti tämä on typerää ja ei saisi välittää.
Minulle myös kaikki vieraisiin paikkoihin meneminen on vaikeaa jos en tiedä miten toimin. Pelkään mokaavani jotenkin ( en esim ravintolassa osaa tilata oikein, tai annan väärin jonkun lipun junassa yms) ja tämän takia välttelen uusia tilanteita. Pelkona juuri se, että mokaan ja muut katsovat. Tuli vielä mieleen se tilanne jos tapaa jonkun vanhan luokkatoverin jonka tietää pärjänneen jo hyvin elämässään. Minun oli pakko teeskennellä etten huomannut häntä, kun sattumalta hänet huomasin kaupungissa. Syynä se, että hän pääsi opiskelemaan ja viettää aika hyvää elämää ja itse olin vasta pääsykokeissa saman kaupungin yliopistoon ja en huonosti menneen kokeen jälkeen vaan halunnut alkaa hänen kanssaan puhumaan. Kyseessä vielä ihan mukava ihminen ja jälkeenpäin tuli ikävä olo, kun toimin noin. Toisaalta itse en tykkää nähdä muutenkaan ihmisiä kouluvuosilta, koska minulla monista ikäviä muistoja eli yleisestikin heidän näkemisensä ei ole kiva asia. Silti kun näin tämän mukavan ihmisen niin tuli tunne, että olisi pitänyt puhua jotain, mutta häpesin itseäni ja tilannettani jotenkin niin paljon. Sama ilmiö näkyy jos tapaa jotain sukulaisia joilla samat kyselyt, mitä opiskelet, missä asut, oletko töissä jne joihin en haluaisi vastata. Sori pitkä viesti.
Hetken mietin jo että olenko kirjoittanut tämän ilman että muistan sitä. Lohduttavaa että meitä on muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en pysty puhumaan puhelimessa, jos ihan kuka tahansa kuuntelee lähettyvillä. En vain vastaa ja soitan tarvittaessa myöhemmin takaisin tai laitan tekstiviestin. Ei ole väliä asialla tai soittajalla - sama vaikka soittaisi äiti, puhelinmyyjä tai pitäisi varata lääkäriaika.
Koomisinta tässä on, että olen työtehtävissä, jossa voin ottaa 20 puhelua päivässä vastaan avokonttorissa (ennen etätyöaikaa), eikä siinä ole mitään ongelmaa. Mutta ne omat puhelut..
Kylän ainoasta kaupasta herkkujen ja menkkatuotteiden ostaminen :D:) kassalla aina samat tyypit... kiva kun tietävät kuukautiskiertoni. Aargh
Viereisen kylän kaupasta ostan sit megatamponit joita ei lähilaupasta saa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alat kertoa jotain asiaa pomolle tai työkaverille ja huomaat, että tämä onkin puhelimessa.
Kun selittää juurta jaksain a)vastaajan ääniviestille b) keskuksen hoitajalle.
Joo. Se kun puhelinvaihteessa työskentelevä ei voi sanoa vastatessaan, että vaihde tai keskus. Yleensä puhelu ohjautuu sinne, koska siellä ei vastata minne on yrittänyt soittaa, eli soittaja olettaa puhelun päätyneen oikeaan paikkaan. Tosin minusta tämä ei ole kiusallista, vaan puhelinvaihteiden huonoa perehdytystä.
Puhelinvaihde sanoo vastatessaan juuri niin, kuin vaihdetta on käsketty sanomaan.
Terveisin vaihdepalvelun täti.
Niin, eli huonoa perehdytystä. MOT.
Raskausmahan kanssa ihmisten edessä oleminen, pois lukien nyt tyyliin oma perhe. Joo, tiedän ettei moni varmaan koe samoin.
Alue: Aihe vapaa
Jostain syystä apteekista ei ikinä viitsi ostaa,kun korkeintaan yhden tai pari tuotetta.Onneksi nykyään voi tilata netistä apteekkituotteita.