Luetellaan klassikkokirjoja, joita jokaisen sivistyneen ihmisen tulisi lukea

Slaughter of the innocent.

Musta raamattu

Jotain hyvänmielen kirjavinkkiä? Ei mitään riipivää rakkautta, kuivaa historiaa, itkuvirsiä tai tappamista... vaan jotain hyvää juonta ja toimintaa, josta jää hyvä mieli? 

Vierailija kirjoitti:

(Uusi) käytöksen kultainen kirja. Kannattaisi kyllä ihan kaikkien, sivistynyt eli ei, lukea.

Don Rosan ja Carl Barksin tuotanto olisi myös hyvä tuntea.

Satuja alkuperäisinä kannattaisi myös lukea, ei vain niitä koko perheen onnellinen loppu -versioita.

Kyllä Tuomi Elmgren-Heinosen Käytöksen kultainen kirja on 1930-luvulta ja tyyliopas sekä tietopankki. Lukemisen väärtiksi sen tekee erityisesti kirjailijan  yleisohje: "Kaiken voi tehdä, kun tekee sen tyylikkäästi."

-

Kannattaa ainakin yrittää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Waltarin Sinuhe egyptiläinen jakaa aina mielipiteitä, kuten koko muukin Waltarin tuotanto. Itse suorastaan rakastan Waltaria ja palaan aina hänen kirjoihinsa uudelleen. Se, mikä itsessäni kiehtoo Waltarin tuotannossa ja mikä tulee loistavasti esiin Sinuhessakin, on ihmisen olemisen turhuus ja merkittömyys. Se on omankin filosofiani ydin eli ihmisen onni ja kärsimys on lopulta kaikki täysin merkityksetöntä, koska ihminen ei opi mitään ja samat asiat toistuvat historian kulussa yhä uudelleen. 

Olin nuorena syvästi masentunut ja ajattelin itsekin jo silloin noin, mutta Waltarin myötä joku puki ajatteluni kauniisti sanoiksi. Omaan varmaan yhtä kyynisen elämänasenteen ja ajattelun kuin Waltari, minkä lisäksi uskonnollinen tematiikka on aina kiinnostanut minua. Waltari osasi rinnastaa nykyisen ja menneen sekä erilaiset kulttuurit yhdeksi ainoaksi ihmislajille ominaiseksi käyttäytymismalliksi: hän antoi ihmiselle kaavan. Siihen kaavaan, malliin, palaan aina ja yhä edelleen luen sitä samalla tavalla: elämä on merkityksetöntä, turhaa ja kiertää alati samaa kehää. 

Itse löysin Waltarista, ja tarkoitan erityisesti hänen historiallisia romaanejaan, ihmisen, joka näki ihmisyydessä saman kuin minä itse näin. Ja välillä mietin, etteikö muut tosiaan huomaa tätä samaa? Olen lukenut paljon sekä fiktiivisiä romaaneja että tietokirjallisuutta, erityisesti historiaan painottuen, ja siinä missä moni yrittää selittää ja antaa tarkoitusta, Waltari riistää ihmiseltä merkityksen. 

Hieno kirjoitus sinulta. Oletko kenties kirloittanut muutakin?😘Tämän luettuani saatan yrittää vielä neljännen kerran aloittamista Sinuhen parissa.

T.se, joka vertasi sitä keisarin uusiin vaatteisiin.

Waltarin historiallisissa romaaneissa toistuu usein tietty maailmankuva ja hahmot. Siinä kuvataan päähenkilöä, joka on heikko ja vahvempien vietävissä sekä petollisten naisten vieteltävissä (jotkut väittävät sitä Walarin omakuvaksi...). Hyvää tarkoittava hölmö päähenkilö kyynistyy ja katkeroituu Sinuhessa ja pettyy etenkin vallanhimoisten ja materialististen ihmisten pyrkyryyteen ja moraalittomuuteen. Päähenkilö on itse tavallaan tiedostamattaan humanisti ja ehkä vähän idelistikin.

Waltarin kirjoissa vahvasti tarinaa ohjaa myös usko kohtaloon. Pieni ihminen on kohtalon kuvioissa kuin kala verkossa. Mutta kohtaloa ohjaavat vain vallanhimoiset ja ahneet ihmiset. Sinuhe tympääntyy vähän kaikkeen elämässä myös jumaliin.

Kirjassa Turms, kuolematon, on mielestäni Sinuhea kiinnostavampi tarina, jossa pohditaan uskontoa ja kohtaloa myönteisemmästä näkökulmasta, sekä kreikkalaisesta, roomalaisesta, etruskien että Sisilian alkuperäiskansojen näkökulmasta.

Waltarin viimeiset elämän aikana julkaisut teokset ovat myös hyviä: Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset. Tässä kerrotaan Antiikin Roomasta, keisarin Neron ja Vespasianuksen aikakausilla. Kirjojen päähenkilöt ovat isä ja poika, joiden kohtalot nivoutuvat kristittyjen vainoon Roomassa. Tässä kirjassa Waltarin musta huumori pääsee oikein kukkimaan hänen kuvatessaan järkyttäviä ja julmia tapahtumia henkilöidensä kepeästi kuvaamina. Pyhä Graalikin seikkailee lähes huomaamattomasti kirjoissa.

Waltarin vahvuus on kuvata maailmaa henkilöidensä silmin heidän persoonaallisuutensa ja aikakauden maailmankuvan kautta. Lukijan nykyajan arvomaailma ja jälkikäteinen tieto historian tapahtumista luo teokseen toisen tulkinnallisen kerroksen rivien väliin.

Kyllä nämä ovat ihan maailmankirjallisuuden huippua ja kannattaa lukea.

Ruohometsän kansa

Daniil Harms - Sattumia

Oman elämänsä sankari

Syrjästäkatsojan tarina

Pojat

Seitsemän veljestä

Mushashi

Vierailija kirjoitti:

Jotain hyvänmielen kirjavinkkiä? Ei mitään riipivää rakkautta, kuivaa historiaa, itkuvirsiä tai tappamista... vaan jotain hyvää juonta ja toimintaa, josta jää hyvä mieli? 

Marian Keyesin kirjat

Anni Kytömäen Kultarinta

Dalton Trumbo: Sotilaspoika (Johnny Got His Gun)

Mein Kampf

Luen paljon ja Tolkienin, kivet ym ovat tuttuja. Onko kenelläkään yhtään tuntemattomampien klassikoiden suosittelulistaa? Itse suosittelen mielenkiintoista Wilkie Collinsin Valkopukuinen nainen. Wilkie Collins oli englannin ensimmäinen salapoliisikirjailija ja rikosromaanin edelläkävijä. Valkopukuinen nainen on todellinen klassikko, kiinnostava ja hyvä tarina edelleen!

Seitsemän veljestä

Sinuhe egyptiläinen ja koko Waltarin tuotanto

Sadan vuoden yksinäisyys

Silja nuorena nukkunut

Lumen taju

Buddenbrookit

Eino Leinon runot

Hullun puolustuspuhe

Milan Kunderan tuotanto

Ihan kaikki Nobel-voittajien "voittokirjat"

Potterit (sopii myös aikuisille)

Aku Ankan taskukirjat

Luin kirjahyllystäni löytyneet Antti Tuurin teokset Eerikinpojat ja Alkemistit. Innostuin tuosta sukuromaanisarjasta ja tilasin Entressen lähikirjastooni kahdeksan kirjaa Antti Tuuria. Oli pakko ahmia kirjat viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen.

Tämä on kyllä kova! Berger & Luckmann oli parhaita yliopistossa lukemiani kirjoja silloin aikoinaan.

https://kustannusliike-parkko.vilkas.shop/p/t-s-eliot-joutomaa

Tässä on sitä jotain... T.S Eliotin joutomaa

Uljas uusi maailma