Luetellaan klassikkokirjoja, joita jokaisen sivistyneen ihmisen tulisi lukea

Orweltaja Taas kirjoitti:

Omista lukemistani näitä voisi luokitella sivistäväksi (ja hyviksi):

Dostojevski : Rikos ja Rangaistus, Idootti

Hesse: Arosusi

Bulgakov: Saatana Saapuu Moskovaan

Hemmingway: Kenelle Kellot Soivat, Vanhus ja Meri

Gogol: Kuolleet Sielut

Vonnegut: Teurastamo 5

Steinbeck: Edenistä Itään, Miehiä ja Hiiriä

Kundera: Olemisen Sietämätön Keveys

Tolstoy: Anna Karenina

Orwell: Eläinten Vallankumous

Rushdie: Saatanalliset Säkeet

Garcia Marquez: Sadan Vuoden Yksinäisyys

Svetlana Aleksievich: Tsernobylistä Nousee Rukous

Solzhenitsyn: Vankileirien Saaristo, Syöpäosasto

Harper Lee: Kuin Surmaisi Satakielen

T.S. Elliotin ja Pushkinin runot.

Suomalaisista pitäisi tuntea kai elokuvan tai kirjana; Seitsemän Veljestä, Täällä Pohjan Tähden Alla, Tuntematon Sotilas, Sinuhe. Ulkomaalaisista ainakin Joycen Odysseus sekä Proustin Kadonnutta Aikaa Etsimässä (en ole kaikkia lukenut, enkä aio, pitäisi näistä tuntea homman clue joka tapauksessa).

Hyvin pitkälti makukysymys, listaltani puuttu hirveästi hyviä teoksia. Kovin on venäläis (lähialue) painoitteinen tietysti.

Lukeminen sinänsä tunnetusti kannattaa aina.

Kuka tuommoinen T.S. Elliot on? Tiedän vain runoilija Eliotin.

Hirveää käydä läpi listaasi kun kirjoitat lähes jokaisen teoksen nimen väärin. (Amerikkalaisittain, mutta miksi?)

"homman clue" no niin tietysti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirja: Nancy (eng. And I Don’t Want to Live This Life)

Kirjoittaja: Spungen, Deborah

Deborah Spungen - Nancy

Nancy on äidin näkökulmasta kerrottu tositarina, joka päättyi 70-luvun loppupuolella murhenäytelmään ja sensaatiolehtien otsikoihin.

Kirja kertoo Nancy Spungenista, joka tuli tunnetuksi Sex Pistols bändin basisti Sid Viciousin tyttöystävänä. Kirjailija on Nancyn äiti Deborah Spungen, joka kertoo Nancyn koko tarinan syntymästä kuolemaan ja kuinka Deborah itsekin kärsi kasvattessaan ongelmalasta. Kirja lisäksi tuo puolustusta vanhemmille, joilla on vaikeita lapsia.

Jo syntyessään Nancy oli erikoisempi. Hänen ihonsa oli keltainen veren korkean bilirubiinitason takia, ja vauva joutui välittömästi verensiirtoon. Äitinsä mukaan verensiirrosta toivuttuaan Nancy itki jatkuvasti ja potki ilmaan voimakkaasti, aivan kuin olisi taistellut jotakin vastaan. Nancy oli räväkkä tyttö koko ikänsä ja ihmiset eivät pitäneet juurikaan Nancystä. He näkivät hänet epätoivoisena bändärinä ja narkkarina. Hän oli kuin domina, joka otti ohjat käsiinsä hänen ja Sidin parisuhteessa. Uskotaan että Nancy oli syypää miksi Sidin elämä meni pilalle huumeiden myötä.

Tosin osa aikalaisista on kumonnut kertomuksen siltä osin kuin tunsivat Nancy.

Sid taas käytti huumeita jo ennen Nancya eikä ollut kummoinen basisti muutenkaan. Lemmy on kertonut soittaneensa studiossa osan kappaleista koska Sid ei siihen pystynyt soittotaidottomuutensa ja/tai huumeiden käyttönsä vuoksi.

En itse pidä kirjaa kovin kummoisena klassikkona, luin sen teininä ja uudestaan aikuisena. Mielenkiintoinen yksityiskohta punkin historiassa kyllä.

Samaa sarjaa on vaikka Juokse poika juokse. Tarina jengiläisestä ja huumemaailmasta. Nuorille suunnattuja huumevalistuskirjoja molemmat.

Ja tuon Nancy-kirjan opetus ei loppujen lopuksi ole huumevalistusta vaan että älä synny nepsyksi/kaksisuuntaiseksi/skitsofreenikoksi tms miksi hänet nykyaikana, jo ajoissa, olisi diagnosoitu. Vaikka tietenkään aineet tai ”huonot piirit” eivät tehneet hyvää niin ne olivat seuraus eivät syy.

It is maybe my Darling since I don´t live in the cold North anymore and read those books in different languages long time ago.

Yes, Eliot. Cheers.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt miksi Sinuhe Egyptiläinen aina nousee tällaisissa jutuissa korkealle.

Juu, olen lukenut. Jopa kahdesti.

Ei se nyt niin loistava ole.

Samaa mieltä. Luin 16-vuotiaana ja uudestaan nostalgiasyistä 43-44-vuotiaana. Olin saanut kirjan lahjaksi mummoltani silloin 16-vuotiaana. Totesin toisella lukemalla, että olen lukenut paljon parempiakin teoksia.

Onkohan mainittu vielä

Jänis Ulvoo - Truddi Chase ja joukot

Tuo on syvästi arvomaailmaani vaikuttanein kirja. Jokaisen tulisi mielestäni lukea se, ja pohtia hyvää ja pahaa ihmisessä.

Toivoisin ettei kukaan joutuisi kokemaan moista pahuutta elämässään. Ikinä.

J.D.Salinger: Sieppari ruispellossa. J.D.Salinger: Franny and Zooey

Vierailija kirjoitti:

Eeva Joenpelto Neito kulkee vetten päällä. Kuvaus työläisnaisten elämänvaiheista, kurjuudesta, laiminlyödyistä lapsista, naisten asemasta tehdasmiljöössä.

Vitsit, tuo on kyllä todella hyvä. En ole muistanut vuosikymmeniin. Kiitos kun palautit mieleen!

Orweltaja Taas kirjoitti:

Omista lukemistani näitä voisi luokitella sivistäväksi (ja hyviksi):

Dostojevski : Rikos ja Rangaistus, Idootti

Hesse: Arosusi

Bulgakov: Saatana Saapuu Moskovaan

Hemmingway: Kenelle Kellot Soivat, Vanhus ja Meri

Gogol: Kuolleet Sielut

Vonnegut: Teurastamo 5

Steinbeck: Edenistä Itään, Miehiä ja Hiiriä

Kundera: Olemisen Sietämätön Keveys

Tolstoy: Anna Karenina

Orwell: Eläinten Vallankumous

Rushdie: Saatanalliset Säkeet

Garcia Marquez: Sadan Vuoden Yksinäisyys

Svetlana Aleksievich: Tsernobylistä Nousee Rukous

Solzhenitsyn: Vankileirien Saaristo, Syöpäosasto

Harper Lee: Kuin Surmaisi Satakielen

T.S. Elliotin ja Pushkinin runot.

Suomalaisista pitäisi tuntea kai elokuvan tai kirjana; Seitsemän Veljestä, Täällä Pohjan Tähden Alla, Tuntematon Sotilas, Sinuhe. Ulkomaalaisista ainakin Joycen Odysseus sekä Proustin Kadonnutta Aikaa Etsimässä (en ole kaikkia lukenut, enkä aio, pitäisi näistä tuntea homman clue joka tapauksessa).

Hyvin pitkälti makukysymys, listaltani puuttu hirveästi hyviä teoksia. Kovin on venäläis (lähialue) painoitteinen tietysti.

Lukeminen sinänsä tunnetusti kannattaa aina.

Muutama hyvä, mutta loput alempaa keskitasoa nykypäivän standardeilla.

Rakkaudella, Hynynen kirjoittanut Jouni Hynynen

Vierailija kirjoitti:

Orweltaja Taas kirjoitti:

Omista lukemistani näitä voisi luokitella sivistäväksi (ja hyviksi):

Dostojevski : Rikos ja Rangaistus, Idootti

Hesse: Arosusi

Bulgakov: Saatana Saapuu Moskovaan

Hemmingway: Kenelle Kellot Soivat, Vanhus ja Meri

Gogol: Kuolleet Sielut

Vonnegut: Teurastamo 5

Steinbeck: Edenistä Itään, Miehiä ja Hiiriä

Kundera: Olemisen Sietämätön Keveys

Tolstoy: Anna Karenina

Orwell: Eläinten Vallankumous

Rushdie: Saatanalliset Säkeet

Garcia Marquez: Sadan Vuoden Yksinäisyys

Svetlana Aleksievich: Tsernobylistä Nousee Rukous

Solzhenitsyn: Vankileirien Saaristo, Syöpäosasto

Harper Lee: Kuin Surmaisi Satakielen

T.S. Elliotin ja Pushkinin runot.

Suomalaisista pitäisi tuntea kai elokuvan tai kirjana; Seitsemän Veljestä, Täällä Pohjan Tähden Alla, Tuntematon Sotilas, Sinuhe. Ulkomaalaisista ainakin Joycen Odysseus sekä Proustin Kadonnutta Aikaa Etsimässä (en ole kaikkia lukenut, enkä aio, pitäisi näistä tuntea homman clue joka tapauksessa).

Hyvin pitkälti makukysymys, listaltani puuttu hirveästi hyviä teoksia. Kovin on venäläis (lähialue) painoitteinen tietysti.

Lukeminen sinänsä tunnetusti kannattaa aina.

Muutama hyvä, mutta loput alempaa keskitasoa nykypäivän standardeilla.

Mitä mahtavat olla nuo nykypäivän standardit? Kirjallisuus ja muu taide eivät "kehity" mihinkään ajan saatossa, ainoastaan muoti ja virtaukset vaihtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Saatana saapuu moskovaan

Tämä on ollut ehkä paskin kirja mitä olen ikinä lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eeva Joenpelto Neito kulkee vetten päällä. Kuvaus työläisnaisten elämänvaiheista, kurjuudesta, laiminlyödyistä lapsista, naisten asemasta tehdasmiljöössä.

Vitsit, tuo on kyllä todella hyvä. En ole muistanut vuosikymmeniin. Kiitos kun palautit mieleen!

Aika erikoinen kuvaus ollakseen vitsikirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatana saapuu moskovaan

Tämä on ollut ehkä paskin kirja mitä olen ikinä lukenut.

Ehkä se saatana oli siellä jo?

Homeros Odysseia

Boccaccio: Decamerone, jokaisen parisuhteensa vireyttämisestä kiinnostuneen pakollista luettavaa

Sodankäynnin taito.

Knuth: Lyhyt johdatus algoritmeihin.

Sariola: Väärinkäsityksiä.

Laurence J. Peter & Raymond Hill: Peterin periaate. Miksi kaikki aina menee vikaan?

Tämän luetuaan ymmärtää asioita, eikä maailma enää koskaan näytä samalta. Tosin mieleen voi hiipiä kalvava epäilys: olenko MINÄ jo saavuttanut pätemättömyyteni tason?

Säveltäjien, runoilijoiden, kuvataiteilijoiden ym. elämäkerrat

Yleissivistykden mittariksi asetetaan omia suosikkeja, jopa vähemmän tunnettuja sellaisia.. .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistynyt lukee kirjat aina alkuperäisellä kielellä, ei käännöksinä. Siitä lähdetään.

Lähden siitä, että luet sujuvasti esimerkiksi puolalaista, romanialaista, turkin- ja kreikankielistä (sivistynyt ihminen hallitsee tietysti sekä antiikin että nykykreikan), vietnamilaista ja albanialaista kirjallisuutta alkukielellä - muussa tapauksessa et nimittäin ole sivistynyt.

Unohtamatta latinaa!