Luetellaan klassikkokirjoja, joita jokaisen sivistyneen ihmisen tulisi lukea

Örweltäjä kirjoitti:

It is maybe my Darling since I don´t live in the cold North anymore and read those books in different languages long time ago.

Yes, Eliot. Cheers.

Tuossa ylempänähän oli linkki, jobka kautta voi kuunnella suomennoksia.

Raamattu kannattaa lukea läpi ja jos ei sen jälkeen halua erota kirkosta, niin kannattaa hakeutua hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu kannattaa lukea läpi ja jos ei sen jälkeen halua erota kirkosta, niin kannattaa hakeutua hoitoon.

Miten tämä liittyy mitenkään otsikkoon?? Aloita uusi keskustelu kyseisestä aiheesta jos sulla on niin paljon katkeruutta kirkkoa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Waltarin Sinuhe egyptiläinen jakaa aina mielipiteitä, kuten koko muukin Waltarin tuotanto. Itse suorastaan rakastan Waltaria ja palaan aina hänen kirjoihinsa uudelleen. Se, mikä itsessäni kiehtoo Waltarin tuotannossa ja mikä tulee loistavasti esiin Sinuhessakin, on ihmisen olemisen turhuus ja merkittömyys. Se on omankin filosofiani ydin eli ihmisen onni ja kärsimys on lopulta kaikki täysin merkityksetöntä, koska ihminen ei opi mitään ja samat asiat toistuvat historian kulussa yhä uudelleen. 

Olin nuorena syvästi masentunut ja ajattelin itsekin jo silloin noin, mutta Waltarin myötä joku puki ajatteluni kauniisti sanoiksi. Omaan varmaan yhtä kyynisen elämänasenteen ja ajattelun kuin Waltari, minkä lisäksi uskonnollinen tematiikka on aina kiinnostanut minua. Waltari osasi rinnastaa nykyisen ja menneen sekä erilaiset kulttuurit yhdeksi ainoaksi ihmislajille ominaiseksi käyttäytymismalliksi: hän antoi ihmiselle kaavan. Siihen kaavaan, malliin, palaan aina ja yhä edelleen luen sitä samalla tavalla: elämä on merkityksetöntä, turhaa ja kiertää alati samaa kehää. 

Itse löysin Waltarista, ja tarkoitan erityisesti hänen historiallisia romaanejaan, ihmisen, joka näki ihmisyydessä saman kuin minä itse näin. Ja välillä mietin, etteikö muut tosiaan huomaa tätä samaa? Olen lukenut paljon sekä fiktiivisiä romaaneja että tietokirjallisuutta, erityisesti historiaan painottuen, ja siinä missä moni yrittää selittää ja antaa tarkoitusta, Waltari riistää ihmiseltä merkityksen. 

Hieno kirjoitus sinulta. Oletko kenties kirloittanut muutakin?😘Tämän luettuani saatan yrittää vielä neljännen kerran aloittamista Sinuhen parissa.

T.se, joka vertasi sitä keisarin uusiin vaatteisiin.

Waltarin historiallisissa romaaneissa toistuu usein tietty maailmankuva ja hahmot. Siinä kuvataan päähenkilöä, joka on heikko ja vahvempien vietävissä sekä petollisten naisten vieteltävissä (jotkut väittävät sitä Walarin omakuvaksi...). Hyvää tarkoittava hölmö päähenkilö kyynistyy ja katkeroituu Sinuhessa ja pettyy etenkin vallanhimoisten ja materialististen ihmisten pyrkyryyteen ja moraalittomuuteen. Päähenkilö on itse tavallaan tiedostamattaan humanisti ja ehkä vähän idelistikin.

Waltarin kirjoissa vahvasti tarinaa ohjaa myös usko kohtaloon. Pieni ihminen on kohtalon kuvioissa kuin kala verkossa. Mutta kohtaloa ohjaavat vain vallanhimoiset ja ahneet ihmiset. Sinuhe tympääntyy vähän kaikkeen elämässä myös jumaliin.

Kirjassa Turms, kuolematon, on mielestäni Sinuhea kiinnostavampi tarina, jossa pohditaan uskontoa ja kohtaloa myönteisemmästä näkökulmasta, sekä kreikkalaisesta, roomalaisesta, etruskien että Sisilian alkuperäiskansojen näkökulmasta.

Waltarin viimeiset elämän aikana julkaisut teokset ovat myös hyviä: Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset. Tässä kerrotaan Antiikin Roomasta, keisarin Neron ja Vespasianuksen aikakausilla. Kirjojen päähenkilöt ovat isä ja poika, joiden kohtalot nivoutuvat kristittyjen vainoon Roomassa. Tässä kirjassa Waltarin musta huumori pääsee oikein kukkimaan hänen kuvatessaan järkyttäviä ja julmia tapahtumia henkilöidensä kepeästi kuvaamina. Pyhä Graalikin seikkailee lähes huomaamattomasti kirjoissa.

Waltarin vahvuus on kuvata maailmaa henkilöidensä silmin heidän persoonaallisuutensa ja aikakauden maailmankuvan kautta. Lukijan nykyajan arvomaailma ja jälkikäteinen tieto historian tapahtumista luo teokseen toisen tulkinnallisen kerroksen rivien väliin.

Kyllä nämä ovat ihan maailmankirjallisuuden huippua ja kannattaa lukea.

Sinuhe on Yle Areenassa kuunnelmana (ei siis äänikirjana). Oli mielestäni hyvä. Waltarin kirjoissa on mustan huumorin taso.

Pjotr Krapotkinin Taistelu leivästä

(tulevaisuuttakin ajatellen)

ja joku survival-opas

Ei ne ehkä sivistystä kohota mutta voivat osoittautua tarpeellisiksi.

Knut Hamsunin Nälkä.

Antoine de Saint-Exuperyn Pikku prinssi.

Tove Janssonin koko tuotanto. Tai edes joku niistä. Vaikka Kuvanveistäjän tytät, joka kertoo hänen omista lapsuusmuistoistaan, varhaislapsuudesta. Hän oli kuvanveistäjä Viktor Janssonin tytär.

Graham Hancock: America Before (2019) jos on hiukankin ihmissuvun historiasta kiinnostunut.

Margaret Laurence (1926–1987)

Margaret Laurence was born in Neepawa, Manitoba, Canada as Margaret Wemyss. She was a writer, known for Rachel, Rachel (1968), To Set Our House in Order (1985) and To See Ourselves (1971). She was married to John F. Laurence. She died in Lakefield, Ontario, Canada.

/ IMDb

.

This Side Jordan (1960)

The Stone Angel (1964)

A Jest of God (1966) Tästä tehtiin filmi Rachel, Rachel, jossa pääosaa esitti aivan mahtavasti Paul Newmanin vaimo Joanne Woodward.

The Fire-Dwellers (1969)

The Diviners (1974)

Vierailija kirjoitti:

Lauri Hirn - Höyrykattiloiden Muurausopas.

Ai saa*ana täst sai hyvät naurut. Löysin yhden kappaleen jos jotain kiinnostaa. https://www.antikvariaatti.net/tuotteet/680276

Vierailija kirjoitti:

Raamattu

Aivan, meidän pääuskontomme peruskirja, melkein jokaisessa kodissa edelleen. Sen jälkeen ihmiset tietäisivät, mitä siellä lukee siteeratessaan kirjaa hupsusti.

Thierry Malleret, Klaus Schwab: Covid-19: The Great Reset

https://akateeminenwebshop.com/kirjailija/Klaus+Schwab#!product_id=9782…

Jokaisen pitäisi tietää millaisen koulutuksen poliitikkomme ovat saaneet maailman talousfoorumilta ja mihin suuntaan se ohjaa päätöksentekoa vaalipuheista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Up

Joo

https://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSvsTIK3MeUaF_Fe2VbVD9uzkmWTp7…

Edgar Rice Burroughs : Tarzanin viidakkoseikkailuja

https://www.gutenberg.org/cache/epub/64389/pg64389-images.html

Suurimman osan tän palstan ihmisistä kannattais lukea läpi vanha kunnon tietosanakirjasarja.

Mielestäni Uuden testamentin Vuorisaarna (alkaa Matteuksen evankeliumin 5. luvusta) kuulu yleissivistykseen. Jopa Gandhi arvosti Jeesuksen opetusta, vaikka oli hindu. Raamatun vaikutus eurooppalaiseen kulttuuriin ja taiteeseen on kiistämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Margaret Laurence (1926–1987)

Margaret Laurence was born in Neepawa, Manitoba, Canada as Margaret Wemyss. She was a writer, known for Rachel, Rachel (1968), To Set Our House in Order (1985) and To See Ourselves (1971). She was married to John F. Laurence. She died in Lakefield, Ontario, Canada.

/ IMDb

.

This Side Jordan (1960)

The Stone Angel (1964)

A Jest of God (1966) Tästä tehtiin filmi Rachel, Rachel, jossa pääosaa esitti aivan mahtavasti Paul Newmanin vaimo Joanne Woodward.

The Fire-Dwellers (1969)

The Diviners (1974)

Miksi kirjoitat englanniksi tänne? Osaatko suomea?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa John Steinbeckin kirja. Ja tietysti Salingerin Sieppari ruispellossa.

Kerran jouduin lukuohjelmassa lukemaan tuon salingerin kirjan. Mitään niin typerää en ollut aiemmin lukenut.

Koulussa oli kesälukemisena eräs steinbeckin kirja, ei sekään erityisemmin innostanut.

Kerran oli kesälukemisena joel lehtosen se juutas käkriäiskirja. Siinä kuvailtu elämäntapa oli totaalisen vieras omalle elinpiirilleni vaikka maalla elinkin. Niinpä tuo kirja toimi niin tehokkaana suomalaisen kyltyyrisen 'klassikko'kirjallisuuden lukemisharrastuksen halvaannuttajana ja kuolettajana etten ole vieläkään yli puoli vuosisataa tuon jälkeen lukenut mitään klassikon tapaista suomalaista tai sellaiseksi pyrkivää tai sentyyppistä. Koulussa jäivät myös Havukka-ahon ajattelija ja Seitsemän veljestä satunnaisten kohtien silmäilyasteelle. Eikä ole minkäänlaista aikomusta enää muutoinkaan perehtyä ja tutustua aihepiiriin.

(Ai niin, luin kouluaikana Linnan Pohjantähdestä kaksi osaa, mutta ei ole tarkoitus lukea kolmatta, semminkään kun jostain luin että Linna kertoo erään ammattikunnan edustajasta sellaista mitä ei tiedetä todistettavasti tapahtuneen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Waltarin Sinuhe egyptiläinen jakaa aina mielipiteitä, kuten koko muukin Waltarin tuotanto. Itse suorastaan rakastan Waltaria ja palaan aina hänen kirjoihinsa uudelleen. Se, mikä itsessäni kiehtoo Waltarin tuotannossa ja mikä tulee loistavasti esiin Sinuhessakin, on ihmisen olemisen turhuus ja merkittömyys. Se on omankin filosofiani ydin eli ihmisen onni ja kärsimys on lopulta kaikki täysin merkityksetöntä, koska ihminen ei opi mitään ja samat asiat toistuvat historian kulussa yhä uudelleen. 

Olin nuorena syvästi masentunut ja ajattelin itsekin jo silloin noin, mutta Waltarin myötä joku puki ajatteluni kauniisti sanoiksi. Omaan varmaan yhtä kyynisen elämänasenteen ja ajattelun kuin Waltari, minkä lisäksi uskonnollinen tematiikka on aina kiinnostanut minua. Waltari osasi rinnastaa nykyisen ja menneen sekä erilaiset kulttuurit yhdeksi ainoaksi ihmislajille ominaiseksi käyttäytymismalliksi: hän antoi ihmiselle kaavan. Siihen kaavaan, malliin, palaan aina ja yhä edelleen luen sitä samalla tavalla: elämä on merkityksetöntä, turhaa ja kiertää alati samaa kehää. 

Itse löysin Waltarista, ja tarkoitan erityisesti hänen historiallisia romaanejaan, ihmisen, joka näki ihmisyydessä saman kuin minä itse näin. Ja välillä mietin, etteikö muut tosiaan huomaa tätä samaa? Olen lukenut paljon sekä fiktiivisiä romaaneja että tietokirjallisuutta, erityisesti historiaan painottuen, ja siinä missä moni yrittää selittää ja antaa tarkoitusta, Waltari riistää ihmiseltä merkityksen. 

Hieno kirjoitus sinulta. Oletko kenties kirloittanut muutakin?😘Tämän luettuani saatan yrittää vielä neljännen kerran aloittamista Sinuhen parissa.

T.se, joka vertasi sitä keisarin uusiin vaatteisiin.

Waltarin historiallisissa romaaneissa toistuu usein tietty maailmankuva ja hahmot. Siinä kuvataan päähenkilöä, joka on heikko ja vahvempien vietävissä sekä petollisten naisten vieteltävissä (jotkut väittävät sitä Walarin omakuvaksi...). Hyvää tarkoittava hölmö päähenkilö kyynistyy ja katkeroituu Sinuhessa ja pettyy etenkin vallanhimoisten ja materialististen ihmisten pyrkyryyteen ja moraalittomuuteen. Päähenkilö on itse tavallaan tiedostamattaan humanisti ja ehkä vähän idelistikin.

Waltarin kirjoissa vahvasti tarinaa ohjaa myös usko kohtaloon. Pieni ihminen on kohtalon kuvioissa kuin kala verkossa. Mutta kohtaloa ohjaavat vain vallanhimoiset ja ahneet ihmiset. Sinuhe tympääntyy vähän kaikkeen elämässä myös jumaliin.

Kirjassa Turms, kuolematon, on mielestäni Sinuhea kiinnostavampi tarina, jossa pohditaan uskontoa ja kohtaloa myönteisemmästä näkökulmasta, sekä kreikkalaisesta, roomalaisesta, etruskien että Sisilian alkuperäiskansojen näkökulmasta.

Waltarin viimeiset elämän aikana julkaisut teokset ovat myös hyviä: Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset. Tässä kerrotaan Antiikin Roomasta, keisarin Neron ja Vespasianuksen aikakausilla. Kirjojen päähenkilöt ovat isä ja poika, joiden kohtalot nivoutuvat kristittyjen vainoon Roomassa. Tässä kirjassa Waltarin musta huumori pääsee oikein kukkimaan hänen kuvatessaan järkyttäviä ja julmia tapahtumia henkilöidensä kepeästi kuvaamina. Pyhä Graalikin seikkailee lähes huomaamattomasti kirjoissa.

Waltarin vahvuus on kuvata maailmaa henkilöidensä silmin heidän persoonaallisuutensa ja aikakauden maailmankuvan kautta. Lukijan nykyajan arvomaailma ja jälkikäteinen tieto historian tapahtumista luo teokseen toisen tulkinnallisen kerroksen rivien väliin.

Kyllä nämä ovat ihan maailmankirjallisuuden huippua ja kannattaa lukea.

Sinuhe on Yle Areenassa kuunnelmana (ei siis äänikirjana). Oli mielestäni hyvä. Waltarin kirjoissa on mustan huumorin taso.

Minusta Waltarin tematiikka on parhaimmillaan johannes Angeloksessa. Tiiviimpi muoto, mutta edelleen taustalla poliittinen juonittelu ja kyyninen jopa nihilistinen histolriankäsitys. Waltarilla on hetkensä, mutta myös paljon toisteisuutta tuotannossaan. Osa tuotannosta ei ole myöskään kestänyt ajan hammasta kovin hyvin. Merkittävä mies kirjallisuudessamme kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu

Tulin ihan erikseen katsomaan, että kuinka nopeasti tämä mainitaan.

Raamattu on sivistyksen vastakohta.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Eedenistä Itään ja Vihan hedelmät

Raamattu

Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas

1984 ja Eläinten vallankumous

Catch-22

Sadan vuoden yksinäisyys

Et listannut Koraania. Miksi et, jos kuitenkin Raamatun lukeminen kuuluu mielestäsi sivistykseen?

9oiio

Koraanin käsittämiseen riittää kun lukee jonkin arvion siitä sellaiselta joka Raamatun näkökulmasta on perehtynyt myös koraaniin, esim. joku entinen oppinut imaami josta on tullut kristitty evankelista on saattanut antaa hyvän lyhyen tyhjentävän arvion koraanista.

Jos vielä tuollainen entinen imaami on koraaniuskoisten taholta päätynyt henkipatoksi, niin siinä on riittävästi ainesta koraanin ymrtämiseksi.

.