Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nettotuloni on alle 1 500 €/kk, mutta saan silti helposti 1 000 €/kk säästöön!
02.02.2021 |
Maksan puolet kaksion vuokrasta eli 230 €/kk, sisältäen netin ja veden. Paheeni on puhelinliittymä, josta maksan 20 €/kk. Ruokaan menee tuskin senkään vertaa, koska dyykkaan paljon ja haen välillä täydennystä leipäjonosta. Mulla ei ole autoa eikä bussikorttia. Pidän huolta kunnostani pyöräilemällä, lenkkeilemällä ja kahvakuulailemalla kotona. Ostan kaikki vaatteet käytettyinä tai tosi hyvästä tarjouksesta, esim. sesongin jälkeisestä poistomyynnistä. Olen muutenkin tarkka siitä, että ostan vain tarpeeseen enkä maksa mistään liikaa.
Elämä on halpaa kun tyytyy vähään.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se on kun on toinen puolittamassa kuluja. Koitapa sinkkuna samaa.
Liioittelet parisuhteen tuomia hyötyjä tosi paljon. Edes asumiskulut ei puolitu parisuhteessa, koska sinkku voisi hyvin asua yksiössä, jonka vuokra on halvempi kuin kaksion.
Sinkkuuden taakse on muutenkin turha piiloutua. Oletko edes koittanut etsiä itsellesi kämppistä, jonka kanssa voisit jakaa asunnon? Oletko etsinyt sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisit hankkia yhdessä tavaroita joita sitten lainaatte tarpeen mukaan toisillenne? Jos et, turha marmattaa siitä kuinka kallista kaikki on kun ei ole ketään jonka kanssa jakaisi kuluja.
Yksiöt ei ole merkittävästi kaksioita halvempia. Jos kaksio on 700e/kk niin yksiö ehkä 550e/kk. Aika iso ero 550e ja 350e. Kämppiksen kanssa muuten tarvii kolmion, eli myös paljon kalliimpaa kuin parisuhteessa kaksiossa. Eikä sellainen ole oikein aikuisen elämää muutenkaan.
Miksi kämppiksen kanssa tarvitsisi kolmion?
Ei ole välttämätöntä, mutta jos kumpikaan ei halua asua olkkarissa, niin kolmiohan se sitten pitää olla.
ohis
En nyt ymmärrä, mitä pahaa siinä olkkarissa on. Joissain asunnoissa yhteen huoneeseen täytyy kulkea olkkarin läpi, ja niihin liittyy tietysti omat ongelmansa. Joissain kaksioissa olkkarin voi kuitenkin eristää omaksi huoneekseen ilman että kämppistä täytyy päästää sinne koskaan. Esim. omassa kaksiossani olkkariin mennään keittiön kautta, joten jos ottaisin kämppiksen, kumpikin saisi itselleen ikioman huoneen johon toisella ei ole mitään asiaa.
Et ymmärrä, mutta sitten heti perään kerrot, mikä ongelma siinä voi olla. :D
Aika moni olkkari on sellainen tila, jossa ei ole ovea. Itse olen asunut kämppiksen kanssa olkkarissa, jossa ei ollut ovea ja jonka kautta oli kulku parvekkeelle. Siihen ratustettiin joku verhoviritelmä, mutta kyllä se olisi ollut kiusallinen ratkaisu, jos kämppiksenäni ei olisi ollut paras kaverini. Esimerkiksi äänieristys on ihan olematon. Itse asiassa tälläkin hetkellä asun olkkarissa, kun lapsilla on omat makkarit. Tämäkin on joskus vähän hankala, kun miesystävä tulee yökylään eikä ole yhtään yksityisyyttä ja teinit ramppaavat keittiössä ja vessassa yölläkin.
Minulla siis nimenomaan on kokemusta tästä olkkarissa asumisesta, joten ymmärrän varsin hyvin, miksi se ei aikuisilla varsinkaan vieraamman ihmisen kanssa ole lainkaan kiva järjestely. Nuorempanahan sitä asuu jos millaisissa kommuuneissa, kun tietää, että se on väliaikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla tuloilla niitä säästöjä tulet kyllä myöhemmin tarvitsemaankin. Eläkkeesi on olematon, mutta kulut kasvaa ikääntyessä sairastumisten ja lääkkeiden käytön myötä.
Miten niin? Suomessa maksetaan eläkettä niillekin, jotka eivät tee yhtään mitään. Sossusta saa aina lisää rahaa, jos ei omat riitä. Palvelut pelaavat. Turha säästää. Käyttöön vaan kaikki, kun jaksaa vielä kuluttaa.
No onhan se totta, että jos koko elämänsä dyykkaa, niin voihan sitä dyykata sitten vielä eläkkeellä rollaattorin kanssa. Tokihan semmoinen elämä on ihan täyttä paskaa. Hauskoja nuo "sossusta saa". Jos et olisi niin kujalla, ehkä joku jaksaisi selittää viimesijaiset tukimuodot ja mistä niitä saa.
Jos dyykkaa nuorena ei tartte dyykata vanhana koska vanhana on rahaa. Maailman kahdeksas ihme on korkoa korolle-ilmiö. Suosittelen tutustumaan noisen viimesijaisten tukimuotojen sijaan siihen.
Kannattaa dyykata jos siitä nauttii. Jos siitä ei nauti niin ei kannata, sillä mikään takuuvarma asia ei ole, että sitten kerkeät nauttimaan niistä korkoa korolle -efektin tuotoista. Katsos kun mitään taetta ei ole, että olet hengissä edes ensi vuonna.
Ohis
Eihän tässä elämässä ole mitään varmaa. Sosiaaliturva voidaan romuttaa koska tahansa, ja sitten tuhlarit jää itkemään kun joutuu sillan alle asumaan ja syömään käpyjä eikä rahat riitä edes Buranaan vaikka kuinka sattuisi.
Fiksuinta on löytää se kultainen keskitie, jossa varaudutaan huonompiin aikoihin ilman että luovutaan kaikesta mikä tuottaa nyt iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla tuloilla niitä säästöjä tulet kyllä myöhemmin tarvitsemaankin. Eläkkeesi on olematon, mutta kulut kasvaa ikääntyessä sairastumisten ja lääkkeiden käytön myötä.
Miten niin? Suomessa maksetaan eläkettä niillekin, jotka eivät tee yhtään mitään. Sossusta saa aina lisää rahaa, jos ei omat riitä. Palvelut pelaavat. Turha säästää. Käyttöön vaan kaikki, kun jaksaa vielä kuluttaa.
No onhan se totta, että jos koko elämänsä dyykkaa, niin voihan sitä dyykata sitten vielä eläkkeellä rollaattorin kanssa. Tokihan semmoinen elämä on ihan täyttä paskaa. Hauskoja nuo "sossusta saa". Jos et olisi niin kujalla, ehkä joku jaksaisi selittää viimesijaiset tukimuodot ja mistä niitä saa.
Jos dyykkaa nuorena ei tartte dyykata vanhana koska vanhana on rahaa. Maailman kahdeksas ihme on korkoa korolle-ilmiö. Suosittelen tutustumaan noisen viimesijaisten tukimuotojen sijaan siihen.
Ja elämä voi loppua ihan milloin vain.
Toki jos nauttii pelkästään rahan omistamisesta, sitä kannattaa kerätä, mutta pelkästään vanhuutta ei elämässä kannata miettiä.
T. Viime vuonna neljä alle nelikymppistä ystävää kuolemalle menettänyt. Jokainen heistä suri sairastaessaan asioita joita EI ehtinyt tehdä, koska elivät sitku -elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla tuloilla niitä säästöjä tulet kyllä myöhemmin tarvitsemaankin. Eläkkeesi on olematon, mutta kulut kasvaa ikääntyessä sairastumisten ja lääkkeiden käytön myötä.
Miten niin? Suomessa maksetaan eläkettä niillekin, jotka eivät tee yhtään mitään. Sossusta saa aina lisää rahaa, jos ei omat riitä. Palvelut pelaavat. Turha säästää. Käyttöön vaan kaikki, kun jaksaa vielä kuluttaa.
No onhan se totta, että jos koko elämänsä dyykkaa, niin voihan sitä dyykata sitten vielä eläkkeellä rollaattorin kanssa. Tokihan semmoinen elämä on ihan täyttä paskaa. Hauskoja nuo "sossusta saa". Jos et olisi niin kujalla, ehkä joku jaksaisi selittää viimesijaiset tukimuodot ja mistä niitä saa.
Jos dyykkaa nuorena ei tartte dyykata vanhana koska vanhana on rahaa. Maailman kahdeksas ihme on korkoa korolle-ilmiö. Suosittelen tutustumaan noisen viimesijaisten tukimuotojen sijaan siihen.
Kannattaa dyykata jos siitä nauttii. Jos siitä ei nauti niin ei kannata, sillä mikään takuuvarma asia ei ole, että sitten kerkeät nauttimaan niistä korkoa korolle -efektin tuotoista. Katsos kun mitään taetta ei ole, että olet hengissä edes ensi vuonna.
Ohis
Sitten ne rahat jäävät helpottamaan lasten elämää, sekin on hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla tuloilla niitä säästöjä tulet kyllä myöhemmin tarvitsemaankin. Eläkkeesi on olematon, mutta kulut kasvaa ikääntyessä sairastumisten ja lääkkeiden käytön myötä.
Miten niin? Suomessa maksetaan eläkettä niillekin, jotka eivät tee yhtään mitään. Sossusta saa aina lisää rahaa, jos ei omat riitä. Palvelut pelaavat. Turha säästää. Käyttöön vaan kaikki, kun jaksaa vielä kuluttaa.
No onhan se totta, että jos koko elämänsä dyykkaa, niin voihan sitä dyykata sitten vielä eläkkeellä rollaattorin kanssa. Tokihan semmoinen elämä on ihan täyttä paskaa. Hauskoja nuo "sossusta saa". Jos et olisi niin kujalla, ehkä joku jaksaisi selittää viimesijaiset tukimuodot ja mistä niitä saa.
Jos dyykkaa nuorena ei tartte dyykata vanhana koska vanhana on rahaa. Maailman kahdeksas ihme on korkoa korolle-ilmiö. Suosittelen tutustumaan noisen viimesijaisten tukimuotojen sijaan siihen.
Kannattaa dyykata jos siitä nauttii. Jos siitä ei nauti niin ei kannata, sillä mikään takuuvarma asia ei ole, että sitten kerkeät nauttimaan niistä korkoa korolle -efektin tuotoista. Katsos kun mitään taetta ei ole, että olet hengissä edes ensi vuonna.
Ohis
Sitten ne rahat jäävät helpottamaan lasten elämää, sekin on hyvä asia.
Eli jätät oman elämän ilot syrjään ja ajattelet, että onneksi lapset ehtii iloita.
No asennetaan se on tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tykkään säästää, mutta en vedä överiksi. Haluan elämässä myös jotain mukavuuksia ja nautintoja. Kukaan meistä ei tiedä koska täältä tulee lähtö, voi olla vaikka huomenna tai viikon päästä. Ei kaikesta säästäminen ole sen arvoista jos elämä menee siihen, että hengaa roskiksilla eikä tee yhtään mitään.
Voitko ymmärtää etteivät toiset NAUTI siitä kuluttamisesta? Heille se on ELÄMÄÄ että eivät kuluta. Voisin mennä nyt ja ostaa kalliin monen sadan laukun mutta en saa siitä mitään. En nauti siitä. Miksi tekisin niin??
Joo totta, vaikea kuvitella, että joku valtavasti nauttisi dyykkaamisesta ja roskisruoasta. Mutta onhan meitä monenlaisia. Kaikki saavat tehdä tyylillään, tämä on keskustelupalsta ja tarkoitus ilmeisesti kertoa myös omia näkemyksiä aiheeseen. Vai oliko aloitus sittenkin vain ilmoitusasia, johon ei ole tarkoitus kenenkään esittää muita mielipiteitä kuin ihailevia?
Lue oma viestisi. Siitä tulee mielikuva ettei kukaan oikeasti voi nauttia eri asioista kuin sinä, he vaan kituuttavat ja kärsivät. Kyllä, oikeasti joku nauttii dyykkaamisesta ja siitä ilosta kun löytää ilmaiseksi hyvää ruokaa ja säästää luontoa sekä rahaa.
Niinpä. Kävin itsekin joskus opiskeluaikoinani muutaman kerran dyykkaamassa kavereiden kanssa. Siinä oli oma kutkuttava jännityksensä, kun mentiin pimeässä kaivelemaan kauppojen roskiksia tietämättä lainkaan, mikä meitä siellä odottaa. Ja oi sitä iloa ja riemua, kun löydettiin kalliita herkkuja! Olisin varmasti jatkanut, jos en olisin niin herkkävatsainen, että dyykatun ruuan syöminen aiheutti mulle oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se on kun on toinen puolittamassa kuluja. Koitapa sinkkuna samaa.
Liioittelet parisuhteen tuomia hyötyjä tosi paljon. Edes asumiskulut ei puolitu parisuhteessa, koska sinkku voisi hyvin asua yksiössä, jonka vuokra on halvempi kuin kaksion.
Sinkkuuden taakse on muutenkin turha piiloutua. Oletko edes koittanut etsiä itsellesi kämppistä, jonka kanssa voisit jakaa asunnon? Oletko etsinyt sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisit hankkia yhdessä tavaroita joita sitten lainaatte tarpeen mukaan toisillenne? Jos et, turha marmattaa siitä kuinka kallista kaikki on kun ei ole ketään jonka kanssa jakaisi kuluja.
Yksiöt ei ole merkittävästi kaksioita halvempia. Jos kaksio on 700e/kk niin yksiö ehkä 550e/kk. Aika iso ero 550e ja 350e. Kämppiksen kanssa muuten tarvii kolmion, eli myös paljon kalliimpaa kuin parisuhteessa kaksiossa. Eikä sellainen ole oikein aikuisen elämää muutenkaan.
Miksi kämppiksen kanssa tarvitsisi kolmion?
Ei ole välttämätöntä, mutta jos kumpikaan ei halua asua olkkarissa, niin kolmiohan se sitten pitää olla.
ohis
En nyt ymmärrä, mitä pahaa siinä olkkarissa on. Joissain asunnoissa yhteen huoneeseen täytyy kulkea olkkarin läpi, ja niihin liittyy tietysti omat ongelmansa. Joissain kaksioissa olkkarin voi kuitenkin eristää omaksi huoneekseen ilman että kämppistä täytyy päästää sinne koskaan. Esim. omassa kaksiossani olkkariin mennään keittiön kautta, joten jos ottaisin kämppiksen, kumpikin saisi itselleen ikioman huoneen johon toisella ei ole mitään asiaa.
Et ymmärrä, mutta sitten heti perään kerrot, mikä ongelma siinä voi olla. :D
Aika moni olkkari on sellainen tila, jossa ei ole ovea. Itse olen asunut kämppiksen kanssa olkkarissa, jossa ei ollut ovea ja jonka kautta oli kulku parvekkeelle. Siihen ratustettiin joku verhoviritelmä, mutta kyllä se olisi ollut kiusallinen ratkaisu, jos kämppiksenäni ei olisi ollut paras kaverini. Esimerkiksi äänieristys on ihan olematon. Itse asiassa tälläkin hetkellä asun olkkarissa, kun lapsilla on omat makkarit. Tämäkin on joskus vähän hankala, kun miesystävä tulee yökylään eikä ole yhtään yksityisyyttä ja teinit ramppaavat keittiössä ja vessassa yölläkin.
Minulla siis nimenomaan on kokemusta tästä olkkarissa asumisesta, joten ymmärrän varsin hyvin, miksi se ei aikuisilla varsinkaan vieraamman ihmisen kanssa ole lainkaan kiva järjestely. Nuorempanahan sitä asuu jos millaisissa kommuuneissa, kun tietää, että se on väliaikaista.
Miksi takerrut siihen, ettei kaikki kaksiot sovellu hyvin kimppa-asumiseen? Eikö se riitä, että osa soveltuu? Ovelliset olkkarit ei ole sellaisia harvinaisuuksia, joita joutuu metsästämään kissojen ja koirien kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla tuloilla niitä säästöjä tulet kyllä myöhemmin tarvitsemaankin. Eläkkeesi on olematon, mutta kulut kasvaa ikääntyessä sairastumisten ja lääkkeiden käytön myötä.
Miten niin? Suomessa maksetaan eläkettä niillekin, jotka eivät tee yhtään mitään. Sossusta saa aina lisää rahaa, jos ei omat riitä. Palvelut pelaavat. Turha säästää. Käyttöön vaan kaikki, kun jaksaa vielä kuluttaa.
No onhan se totta, että jos koko elämänsä dyykkaa, niin voihan sitä dyykata sitten vielä eläkkeellä rollaattorin kanssa. Tokihan semmoinen elämä on ihan täyttä paskaa. Hauskoja nuo "sossusta saa". Jos et olisi niin kujalla, ehkä joku jaksaisi selittää viimesijaiset tukimuodot ja mistä niitä saa.
Jos dyykkaa nuorena ei tartte dyykata vanhana koska vanhana on rahaa. Maailman kahdeksas ihme on korkoa korolle-ilmiö. Suosittelen tutustumaan noisen viimesijaisten tukimuotojen sijaan siihen.
Kannattaa dyykata jos siitä nauttii. Jos siitä ei nauti niin ei kannata, sillä mikään takuuvarma asia ei ole, että sitten kerkeät nauttimaan niistä korkoa korolle -efektin tuotoista. Katsos kun mitään taetta ei ole, että olet hengissä edes ensi vuonna.
Ohis
Eihän tässä elämässä ole mitään varmaa. Sosiaaliturva voidaan romuttaa koska tahansa, ja sitten tuhlarit jää itkemään kun joutuu sillan alle asumaan ja syömään käpyjä eikä rahat riitä edes Buranaan vaikka kuinka sattuisi.
Fiksuinta on löytää se kultainen keskitie, jossa varaudutaan huonompiin aikoihin ilman että luovutaan kaikesta mikä tuottaa nyt iloa.
Aivan. Tuhlarin ja dyykkarin väliin jää paljon muutakin. Itse säästän kuussa 500-700€, ilman kituutusta ja dyykkaamista. En ostele turhia asioita, en käy baareissa yms. Nautin kotona olosta ja ostan hyvää ruokaa. Luen kirjoja, harrastan liikuntaa, nautin luonnosta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tykkään säästää, mutta en vedä överiksi. Haluan elämässä myös jotain mukavuuksia ja nautintoja. Kukaan meistä ei tiedä koska täältä tulee lähtö, voi olla vaikka huomenna tai viikon päästä. Ei kaikesta säästäminen ole sen arvoista jos elämä menee siihen, että hengaa roskiksilla eikä tee yhtään mitään.
Voitko ymmärtää etteivät toiset NAUTI siitä kuluttamisesta? Heille se on ELÄMÄÄ että eivät kuluta. Voisin mennä nyt ja ostaa kalliin monen sadan laukun mutta en saa siitä mitään. En nauti siitä. Miksi tekisin niin??
Joo totta, vaikea kuvitella, että joku valtavasti nauttisi dyykkaamisesta ja roskisruoasta. Mutta onhan meitä monenlaisia. Kaikki saavat tehdä tyylillään, tämä on keskustelupalsta ja tarkoitus ilmeisesti kertoa myös omia näkemyksiä aiheeseen. Vai oliko aloitus sittenkin vain ilmoitusasia, johon ei ole tarkoitus kenenkään esittää muita mielipiteitä kuin ihailevia?
Lue oma viestisi. Siitä tulee mielikuva ettei kukaan oikeasti voi nauttia eri asioista kuin sinä, he vaan kituuttavat ja kärsivät. Kyllä, oikeasti joku nauttii dyykkaamisesta ja siitä ilosta kun löytää ilmaiseksi hyvää ruokaa ja säästää luontoa sekä rahaa.
Niinpä. Kävin itsekin joskus opiskeluaikoinani muutaman kerran dyykkaamassa kavereiden kanssa. Siinä oli oma kutkuttava jännityksensä, kun mentiin pimeässä kaivelemaan kauppojen roskiksia tietämättä lainkaan, mikä meitä siellä odottaa. Ja oi sitä iloa ja riemua, kun löydettiin kalliita herkkuja! Olisin varmasti jatkanut, jos en olisin niin herkkävatsainen, että dyykatun ruuan syöminen aiheutti mulle oireita.
:DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla jäi joskus n 1600euron palkasta 1600 euroa sästöön, oli mies joka maksoi ihan kaiken, ei antanut minun maksaa mitään . Antoi rinnakkaiskortinkin minulle.
Sisältyy asumiskuluihin eihän se ole kuin pari kymppiä, jos on tonni käyttövaraa siitä voi aina ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se on kun on toinen puolittamassa kuluja. Koitapa sinkkuna samaa.
Omaan kulutukseen voi ihan itse vaikuttaa omilla valinnoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se on kun on toinen puolittamassa kuluja. Koitapa sinkkuna samaa.
Omaan kulutukseen voi ihan itse vaikuttaa omilla valinnoilla.
Juuri niin! Sinkkuus on pelkkä tekosyy jonka taakse moni koittaa piiloutua, vaikka kyse on pelkästään siitä ettei tahdo elää säästeliäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eihän tuo köyhä ole jos tonnin kuussa säästää vaikka ei ilmeisesti ole edes pakko säästää jos ymmärsin oikein
oikein toimimalla ei tarvitse edes tyytyä vähään, jättää vaan mokkamasterit ym ostamatta ja käytää niitä ikuisesti toimivia hassunvärisiä kahvinkeittimiä jotka mökin hyllyillä köllöttää, eli kun ei turhaan tuhlaile ihan turhaan niin jää sitten oikeisiin tarpeisiin enemmän
...olihan lehdessäkin juuri että espoolaisperhe tienaa 9 tonnia ja senttiäkään ei jää säätöön, no jos ei halua säästää niin ei ole pakko mutta ainakin se ilmasto saadaan tuhottua tuollaisella yltäkylläisyydellä vaikka tuohan on vielä pientä....
Höpö. Mulla on yli 20-vuotias tarjouksesta ostettu moccamaster. Halvemman keittimen oisin joutunut korvaamaan uudella halvalla jo monesti vuosien varrella ja se olisi tullut tuota kalliimmaksi. Lisäksi se olisi ollut epäekologista elektroniikkajätteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se on kun on toinen puolittamassa kuluja. Koitapa sinkkuna samaa.
Omaan kulutukseen voi ihan itse vaikuttaa omilla valinnoilla.
Juuri niin! Sinkkuus on pelkkä tekosyy jonka taakse moni koittaa piiloutua, vaikka kyse on pelkästään siitä ettei tahdo elää säästeliäästi.
Sinkkuna ollessa olen aina pystynyt elämään säästeliäämmin kuin parisuhteessa. Outo juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkään vähänkään kauemmaksi et voi matkustaa eli et tapaa sukulaisia ja tuttuja? Alusvaatteet ja kengätkinkö kaivat roskalaatikosta? Et tarvi mitään lääkkeitä koskaan, vaikka syöt huonosti? Puhelinkin vain ilmestyi kouraasi? Shampoot, pesuaineet, vesi jne.
Ei kaikkien sukulaiset asu kaukana. Puhelimen saa parillakympillä jos ei älyluuria tarvitse. Peruspesuaineet ei monta kymppiä vuodessa maksa. Huomaa että sä olet aika vieraantunut asioista jos et osaa tuollaista laskea.
Aloittajan tapauksessa taitaa olla niin että puolisolla on auto. Puoliso myös maksaa vakuutukset ja liittymät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se on kun on toinen puolittamassa kuluja. Koitapa sinkkuna samaa.
Omaan kulutukseen voi ihan itse vaikuttaa omilla valinnoilla.
Olet aivan oikeassa, heti mies jostain maksamaan kaikki .
Pitäisihän jokaisen tietää sananlasku, että ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Suurituloinenkin voi olla raha-vaikeuksissa, jos ostaa velaksi liian kalliin asunnon tai auton ja tuhlailee jatkuvasti kahviloissa ja vaateostoksilla. Itse teen osa-aikatyötä (1000€ nettopalkka) ja asun puolison kanssa velattomassa omistusasunnossa. Säästöön jää useimmiten noin 300€/kk. Yhteiselle säästötilille on kertynyt jo yli 15.000 €, sieltä maksetaan ulkomaanmatkat ja isommat yhteiset hankinnat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla tuloilla niitä säästöjä tulet kyllä myöhemmin tarvitsemaankin. Eläkkeesi on olematon, mutta kulut kasvaa ikääntyessä sairastumisten ja lääkkeiden käytön myötä.
Miten niin? Suomessa maksetaan eläkettä niillekin, jotka eivät tee yhtään mitään. Sossusta saa aina lisää rahaa, jos ei omat riitä. Palvelut pelaavat. Turha säästää. Käyttöön vaan kaikki, kun jaksaa vielä kuluttaa.
No onhan se totta, että jos koko elämänsä dyykkaa, niin voihan sitä dyykata sitten vielä eläkkeellä rollaattorin kanssa. Tokihan semmoinen elämä on ihan täyttä paskaa. Hauskoja nuo "sossusta saa". Jos et olisi niin kujalla, ehkä joku jaksaisi selittää viimesijaiset tukimuodot ja mistä niitä saa.
Jos dyykkaa nuorena ei tartte dyykata vanhana koska vanhana on rahaa. Maailman kahdeksas ihme on korkoa korolle-ilmiö. Suosittelen tutustumaan noisen viimesijaisten tukimuotojen sijaan siihen.
Kannattaa dyykata jos siitä nauttii. Jos siitä ei nauti niin ei kannata, sillä mikään takuuvarma asia ei ole, että sitten kerkeät nauttimaan niistä korkoa korolle -efektin tuotoista. Katsos kun mitään taetta ei ole, että olet hengissä edes ensi vuonna.
Ohis
Sitten ne rahat jäävät helpottamaan lasten elämää, sekin on hyvä asia.
Eli jätät oman elämän ilot syrjään ja ajattelet, että onneksi lapset ehtii iloita.
No asennetaan se on tuokin.
Lue tämä nyt hitaasti: minä NAUTIN säästämisestä ja dyykkaamisesta. Se on minun elämän iloni. Ymmärrätkö?
Alue: Aihe vapaa
Sanopa muuta.
Minä nautin paljon siitä, että säästötililläni on 5 000 euron puskurirahasto ja omistan osakkeita yli 40 000 euron arvosta. Elämä on rentoa ja huoletonta, kun tiedän pystyväni toteuttamaan säästöilläni monia asioita ja voin luottaa siihen, ettei talouteni kaadu ihan vähästä, jos vastaan tulee yllättäviä menoja.
Olen pienituloinen ja sössin nuorena raha-asiani niin, että kärvistelin monta vuotta loputtomilta tuntuvien laskujen kanssa. Kärsin sen takia voimakkaasta ahdistuksesta, stressistä ja jouduin välillä turvautumaan unilääkkeisiinkin, kun maksamattomat laskut vyöryi päälle ja yritin epätoivoisesti selviytyä niistä. Kävin silloin leipäjonossa, koska oli pakko. Pyöräilin melkein 20 km työmatkat ympäri vuoden säällä kuin säällä, koska oli pakko. Jouduin luopumaan rakkaasta kissastani, koska oli pakko. En uskaltanut jäädä kipeänä saikulle, koska rahaa oli pakko saada. Olin niin epätoivoinen että menin välillä vapaapäivinäni lyhyisiin työpätkiin Helsinkiin, vaikka kärsin matkapahoinvoinnista, työntekoon matkoineen tuhraantui koko päivä eikä päivän palkasta jäänyt bussilippujen ja verojen jälkeen käteen edes kymppiä. Eväänä oli yleensä hapankorppuja ja hernekeittoa suoraan purkista, koska ne säilyi huoneenlämmössä ja niitä sai leipäjonosta.
Kun sain velkani maksettua, säästämisvaihde jäi päälle. Halusin tehdä kaikkeni, jotten enää ikinä joutuisi kokemaan samaa toiste. Samalla opin nauttimaan elämän pienistä ja ilmaisista iloista: Luonnon kauneudesta, koti-illoista ystävien kanssa, kirjaston kirjoista, ilmaiskonserteista ym.
En enää venytä senttiä äärimmilleen, vaan menen nykyään bussilla talvisin töihin vaikka työmatkani on vain 6 km suuntaansa, olen hankkinut museokortin, käyn välillä uimahallissa jne. Elän edelleen aika nuukasti ja laitan pienestä palkastani osan säästöön, mutta en koe jääväni mistään paitsi sen takia. Päin vastoin, koen elämäni paljon antoisammaksi kuin silloin nuorempana, kun ostelin vähän kaikkea kuvitellessani, että se toisi elämään mielekkyyttä.