Lue keskustelun säännöt.
Muita, joista tuntuu, että aina vedetään matto jalkojen alta?
02.02.2021 |
Olen aivan loputtoman väsynyt tähän. Koko elämä on ollut pelkkää räpiköintiä ja selviytymistaistelua. Jostain syystä tuntuu et minulla on vaan älyttömän paska tuuri ihan kaikessa. Kun hetken alkaa näyttää siltä, että asiat alkavat vihdoin sujua, niin ei mene aikaakaan, kun taas tapahtuu jotain ja kaikki menee päin helvettiä. Monet asiat ovat sellaisia, joihin en ole itse voinut vaikuttaa. Esimerkiksi pitkään jatkuneen yksinäisyyden jälkeen saan hyvän ystävän, hän kuolee muutaman vuoden päästä. Löydän puolison ja vaiheessa ostamme talon, talosta löytyy hometta. Myöhemmin puoliso pettää. Kasaan elämäni uudelleen ja hetken näyttää oikein hyvältä, sairastun harvinaiseen sairauteen, joka rajoittaa elämääni. Sairauden vuoksi lähden opiskelemaan uutta alaa ja taas alkaa näyttää hyvältä, saan töitä uudelta alalta opintojen oheen, kunnes tulee korona ja työsuhteeni irtisanotaan. Uutta ei ole löytynyt hakemisesta huolimatta. Pikkuhiljaa alan menettää uskon siihen, että kyllä tämä vielä hyväksi kääntyy. Olo on sellainen, että seuraava vastoinkäyminen katkaisee kamelin selän lopullisesti. Välillä tuntuu niin epäreilulta, kun toisilla elämä sen kuin soljuu eteenpäin kaikessa rauhassa ja sitten on sellaisia oman elämänsä hannuhanhia, joilla kaikki vaan nyt menee ihan putkeen. No, tasan ei käy onnen lahjat, mutta miten te muut, joille epäonni tuntuu vain kasautuvan, jaksatte uskoa parempaan huomiseen?
Kommentit (110)
Ymmärrän kyllä pointin, mutta vertaus meni pieleen. Jollekin se koira voi olla se ainoa perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on elämää. On hetkiä, kun kaikki on hyvin, nutta jossain sumuisten vuorten takana on tekeytymässä jo uusi myrsky. Mutta meidän henkisellä talolla on syvät perustukset, ollaan kaloja, jotka uivat syvissä vesissä. Me selvitään.
Vierailija kirjoitti:
Nuo kuulostaa normaaleilta elämänkriiseiltä. Kukaan ei ole tehnyt rikosta. Miksi valitat jos olet fyysisesti terve? Terveys on tärkein mitä ihmisellä on.
Entä jos on ollut rikoksen uhrina ja fyysisesti sairas, saako silloin valittaa? Ap mainitsi harvinaisesta sairaudesta, joka rajoittaa elämää. Voihan se tietysti olla mielenterveysongelmakin.
Vierailija kirjoitti:
Aivan turha fraasi tämäkin "yhdelle ihmiselle ei anneta enempää, kuin pystyy kestämään". Höpöhöpö, olen nähnyt useita, jotka on saaneet kyllä tuntea elämän niin raadollisena, ja kun hiukan paistais päivä, tulee puukkoa selkään ja potkua päähän. On monia, joille on annettu niin paljon pahaa ja ikävää elämään, että eivät vaan ole kestäneet. En olisi minäkään.
Eihän se ole tärkeintä, että miten maanpäällisessä elämässä menee, vaan sillä että missä uskontilassa täältä lähdemme. Täällä voi mennä sen ohi kiitävän hetken huonosti, mutta kun uskossa poistuu, niin saa iankaikkisen elämän. Toisella taas voi mennä sen hetken hyvin ja yltäkylläisesti, mutta sen takia elääkin synnissä ja tuloksena on täältä lähdön jälkeen ikuinen kadotus tulimeressä. Kumpi on parempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo kuulostaa normaaleilta elämänkriiseiltä. Kukaan ei ole tehnyt rikosta. Miksi valitat jos olet fyysisesti terve? Terveys on tärkein mitä ihmisellä on.
Entä jos on ollut rikoksen uhrina ja fyysisesti sairas, saako silloin valittaa? Ap mainitsi harvinaisesta sairaudesta, joka rajoittaa elämää. Voihan se tietysti olla mielenterveysongelmakin.
Mulla on sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia JA olen ollut rikoksen uhri. Köyhäkin olen. Kyllä nyt jo varmaan saa valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo kuulostaa normaaleilta elämänkriiseiltä. Kukaan ei ole tehnyt rikosta. Miksi valitat jos olet fyysisesti terve? Terveys on tärkein mitä ihmisellä on.
Entä jos on ollut rikoksen uhrina ja fyysisesti sairas, saako silloin valittaa? Ap mainitsi harvinaisesta sairaudesta, joka rajoittaa elämää. Voihan se tietysti olla mielenterveysongelmakin.
Mulla on sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia JA olen ollut rikoksen uhri. Köyhäkin olen. Kyllä nyt jo varmaan saa valittaa.
Sama täällä. Tosin köyhyys taitaa kyllä usein olla meitä sairaita yhdistävä tekijä, valitettavasti.
Joo...aina kun ajattelen että nyt nappaa! Oli se sitten uusi ystävyyssuhde,parisuhde tai työ niin se heti viedään minulta. Ja myös muut usein ihmettelevät kun kaikki kääntyy minua vastaan. Hyvin epäonnista on ollut elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo kuulostaa normaaleilta elämänkriiseiltä. Kukaan ei ole tehnyt rikosta. Miksi valitat jos olet fyysisesti terve? Terveys on tärkein mitä ihmisellä on.
Entä jos on ollut rikoksen uhrina ja fyysisesti sairas, saako silloin valittaa? Ap mainitsi harvinaisesta sairaudesta, joka rajoittaa elämää. Voihan se tietysti olla mielenterveysongelmakin.
Mulla on sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia JA olen ollut rikoksen uhri. Köyhäkin olen. Kyllä nyt jo varmaan saa valittaa.
Sama täällä. Tosin köyhyys taitaa kyllä usein olla meitä sairaita yhdistävä tekijä, valitettavasti.
Ihan puhdas raha vaikka nyt puoli miljoonaa käteen auttaisi kummasti sietämään kaikkia näitä muita ongelmia, vaikka se ei niitä kaikkia poistaisikaan. Saisipahan edes vastapainoa kurjuudelle ja vaikka rantalomia (sitten joskus) ja vähemmän stressiä.
Tuttu tunne. Tällä hetkellä minulla menee hyvin työelämässä. Olen tässä odottanut, että mikä juttu homman tällä kertaa kaataa. Nautin siihen asti. Aika paljon se on mielentilakysymys. Kun masentaa ja ahdistaa, koko elämä näyttää vastoinkäymisten jatkumolta. Hyvinä päivinä kuvaan tulee mukaan onnistumiset ja mistä kaikesta on selvinnyt ja saanut elämänkokemusta. En kovinkaan paljon mieti menneitä. Tosin niiden käsittely on vaatinut vuosien terapian. Enkä vertaile muihin. Kokemuksesta tietää, että matto voi lähteä kenen tahansa jalkojen alta. Omalla kohdallani lähipiiri koostuu ihmisistä, joille on sattunut paljon. Se on aika raskasta välillä yrittää jaksaa tukea, kun omassa elämässäkin on niin paljon kestämistä. Jokaiselle omat murheet tuntuvat isoimmilta luonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ihan kaikki mihin kosken, muuttuu paskaksi.
AP:n paska oy. Luomulannoitetehdas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ihan kaikki mihin kosken, muuttuu paskaksi.
AP:n paska oy. Luomulannoitetehdas
No, eiköhän sekin menisi konkkaan, vaikka aluksi näyttäisi lupaavalta. Lopulta ap olisi velkavankeudessa loppuikänsä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Tällä hetkellä minulla menee hyvin työelämässä. Olen tässä odottanut, että mikä juttu homman tällä kertaa kaataa. Nautin siihen asti. Aika paljon se on mielentilakysymys. Kun masentaa ja ahdistaa, koko elämä näyttää vastoinkäymisten jatkumolta. Hyvinä päivinä kuvaan tulee mukaan onnistumiset ja mistä kaikesta on selvinnyt ja saanut elämänkokemusta. En kovinkaan paljon mieti menneitä. Tosin niiden käsittely on vaatinut vuosien terapian. Enkä vertaile muihin. Kokemuksesta tietää, että matto voi lähteä kenen tahansa jalkojen alta. Omalla kohdallani lähipiiri koostuu ihmisistä, joille on sattunut paljon. Se on aika raskasta välillä yrittää jaksaa tukea, kun omassa elämässäkin on niin paljon kestämistä. Jokaiselle omat murheet tuntuvat isoimmilta luonnollisesti.
Olisikin joskus päiviä, joita voisi kutsua hyviksi..
Vierailija kirjoitti:
Pitkä juttu. Huoh
Jos 14 riviä tekstiä on liikaa, niin kannattaa jo olla hieman huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua..Synnyin narsistiseen moniongelma.perheeseen, jossa olin pelkkä lapsilisä-kultakaivos, muutne vihasivat minua ja olin ilmaa tai raivokohtausten ym.pahan olon purkusäkki. Siitä koulukiusatuksi ja sairastuin jo lapsena fyysisesti varmaan kaiken tämän stresaavan ja lyttäävän väkivallan seurauksena. Yritin kuitenkin opiskella ym.,taas kiusaamista, yksinäisyyttä,rahattomuutta jne. ja yhä on.
Olen pitkäaikaistyötön, sairas, lähes erakko jne. enkä ikinä yrittämisestäni huolimatta tunnu pääsevän ns.normaaliine elämään,joss aolisi työ, kohtuullinen palkka edes, kohtuullinen terveys, ehkä ystävä pari/kumppani jne. Jos yritän jostain ,aina tulee joku saiarstuminen kalliine sairaalareissuineen jne.ja yksin pitää vaan selviytyä ja jaksaa enk äenääedes tiedä miski edes yritän yhtikäs mitään: No, välillä joku pieni elämänhalun purkaus kai sysää lopulta eteenpäin vähän, mutta en tiedä miten kauan tälalista "kirotun"akuankan elämää oikein jaksaa...
Tunnen ihmisiä, joilla on ollut todella paljon vastoinkäymisiä ja osaavat silti nähdä päivän pienissä hetkissä toivoa ja olla kiitollisia. Se on uskomattoman kaunista ihmisessä. Tosi moni sitten valitettavasti katkeroituu ja keskittyy siihen, mikä kaikki on mennyt huonosti, ja katkeruus kyllä myös ruokkii sitä onnettomuuden kehää vähän kuin itsestään. Joitain olosuhteita ei voi valita, moneen voi itsekin valinnoillaan vaikuttaa.
Mutta katkeroitua ei kannata. Jos sitä itsessään huomaa, niin suosittelen lopettamaan kokonaan uutisten ja tällaisten palstojen lukemisen, Instagramin epätodellisen maailman seuraamisen ja tutustumaan Viktor Franklin teoksiin. Keskitysleirillä toiovn löytäminen ei liene ollut helppoa, mutta sekin on ollut mahdollista valita.
Toivon sinulle voimia, mahdollisuuksia pitää huolta itsestäsi ja toivon näköaloja elämään.
Ehkä kaikkein raivostuttavinta on se, että yrittää koko ajan saada elämästään hyvää ja tekee paljon töitä sen eteen ja sitten tulee aina joku ulkopuolinen, jolle ei voi mitään, joka sotkee asiat. Ja monesti, jos nämä ulkopuoliset on ihmisiä, heitä ei hetkauta mihinkään suuntaan se, että tekevät toisten elämästä helvettiä. Minä olin naimisissa tietämättäni peliriippuvaisen kanssa. Romahdutti elämäni ja luottamuksen ihmisiin kunnolla. Joku tietenkin sanoo, että rahaahan se vain oli, mutta valitettavasti se ei minua palkon lohduta.
EIKÖ AP.Ä OLE PEILIIN KATSOMISEN PAIKKA. kaikilla muillakin on noita ongelmia.
Mä elän elämääni hyvinkin rauhallisesti enkä hirveesti odota mitään ihmeitä. Se tuo eteen mitä tuo ja niistä vaan selviytyy tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua..Synnyin narsistiseen moniongelma.perheeseen, jossa olin pelkkä lapsilisä-kultakaivos, muutne vihasivat minua ja olin ilmaa tai raivokohtausten ym.pahan olon purkusäkki. Siitä koulukiusatuksi ja sairastuin jo lapsena fyysisesti varmaan kaiken tämän stresaavan ja lyttäävän väkivallan seurauksena. Yritin kuitenkin opiskella ym.,taas kiusaamista, yksinäisyyttä,rahattomuutta jne. ja yhä on.
Olen pitkäaikaistyötön, sairas, lähes erakko jne. enkä ikinä yrittämisestäni huolimatta tunnu pääsevän ns.normaaliine elämään,joss aolisi työ, kohtuullinen palkka edes, kohtuullinen terveys, ehkä ystävä pari/kumppani jne. Jos yritän jostain ,aina tulee joku saiarstuminen kalliine sairaalareissuineen jne.ja yksin pitää vaan selviytyä ja jaksaa enk äenääedes tiedä miski edes yritän yhtikäs mitään: No, välillä joku pieni elämänhalun purkaus kai sysää lopulta eteenpäin vähän, mutta en tiedä miten kauan tälalista "kirotun"akuankan elämää oikein jaksaa...
On aina niin ikävää kuulla, ettei kotoa saa mitään tukea ja eväitä päästäkseen aikuiselämässä kunnon elämän syrjään kiinni.
Juu, minulle myös usein sanottu että "miten sinulla aina on näin huono tuuri" ja "miten juuri sinulle aina sattuukin tällaista" (asioista mihin en voi itse vaikuttaa, toki eri asia jos vaikka nyt lähtisin tieten tahtoen hiihtämään alasti pakkaseen ja miettisin että miten minulla aina varpaat menee kuoli oon tms)