Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai koulussa väärää ruokaa. Miten toimin?
02.02.2021 |
Keliaakikkolapsi oli saanut koulussa ruokaa jossa oli vehnää. Tuli kesken päivän huonovointisena kotiin. Opettaja vain lyhyesti soitti että lähettää lapsen kotiin. Ei ehtinyt jäädä juttelemaan edes sen verran että olisin kunnolla saanut suunvuoroa.
Miten eteenpäin?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Meillä allerginen (maito, vehnä, kanamuna, jne jne) lapsi tuli huonovointisena kotiin. Kysyin heti lapsen nähtyäni oliko ruuassa mitään erikoista. Lapsi kertoi että paahtoleivästä oli tullut ”allergiamaku” mutta oli kiltisti syönyt sen kuitenkin. Eikä edes sanonut opettajalle huonosta olosta vaikka tiesi että opettajalla olisi ollut allergialääkkeet annettavaksi.
Soitin koulun keittiölle ja siellä joku sijainen jankkasi että joo gluteenitonta leipää se oli eli ok mikä siinä olisi voinut olla sopimatonta. Parin pyynnön jälkeen haki leipäpussin pakkasesta ja alkoi lukea sisältöä gluteeniton vehnä, maitojauhe jne. Sitten vielä kysyi mikä tässä nyt olisi sopimatonta. No vehnä ja maito ne pääasialliset ainesosat tuossa leivässä ja maidosta oli niin voimakas allergia että lääkäri oli määrännyt adrenaalipiikin varalle. Onneksi allergia oli sen verran rauhoittunut että selvittiin parin päivän sairastamisella.
Meillä ainakin lapsi on ollut tosi tarkka itse siitä mitä ottaa. Mutta siitä huolimatta koulussa on sattunut muutama vahinkoaltistus. Eskarissa vääränlaista kaurajuomaa, ekaluokalla maitoa sisältänyt kastike (silloin oli kiire lääkitä) ja sitten nelosella tämä väärä leipä. Mutta aika vähän näitä virheitä on ollut 9 vuoden aikana. Itse olen koettanut lapsen kuullen ottaa nämä vahingot aika neutraalisti. Olen hoitanut oireet ja sanonut lapselle että minä selvitän miksi väärää ruokaa tullut tarjolle ja varmistan ettei samanlaista virhettä tapahdu uudestaan.
Allergialääkkeet tulee olla lapsella itsellään ja hänen tulee ottaa niitä tarvittaessa ihan itse. Opettajalla voi olla vielä pieni määrä varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko ap jo yhteydessä kouluun? Jos et, niin soita ehdottomasti. Virhe on vakava sinunkin lapsesi kohdalla, jonkun vaikeasti allergisen tapauksessa se olisi voinut olla hengenvaarallinen. Asiasta ilmoittaminen ja keskustelu on tarpeellista siksi, että erityisruokavalioiden turvallisuus voidaan varmistaa ketjun jokaisessa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta huomaa, että monella ei ole minkäänlaista käsitystä keliakiasta. Ei ole yhdentekevää, että keliaakikko saa vahingossa gluteenia. Myöskään ruuasta ei yleensä päälle päin pysty sanomaan, onko siinä gluteenia vai ei, joten ihan turha huudella, että lapsen pitäisi itse katsoa lautaseltaan mitä syö.
Olen itsekin keliaakikko ja tietääkseni saanut vahingossa gluteenia 3 kertaa. Tähän ei kuole, mutta joka kerta gluteeni vaurioittaa suolistoa (kyllä, yksikin kerta) ja sen korjaantumisessa menee aikaa. Tämä altistaa muun muassa imeytymishäiriöille (mm. vitamiinit, kalsium -> osteoporoosi yms) ja suolistosyövälle. Lisäksi akuutit oireet on ihan hirveät. Riippuu henkilöstä, kuinka pahat ja kuinka pitkäaikaiset oireet tulee, mutta pahimmillaan tiedän joillain olleen vatsa sekaisin ja väsymystä viikon gluteenin syömisen jälkeen. Minulla oireet kestää joitain tunteja, mutta ne tunnit onkin sitten aivan kamalia. Käytännössä olen pää pöntössä sen koko ajan, koska aivan kaikki tulee ylös ja vielä senkin jälkeen, kun ei ole mitään mitä tulla. Mulla ei ole ikinä vatsataudissa tullut tavaraa ylös samassa tahdissa ja samalla voimalla. Voitte vaan kuvitella sen väsymyksen (ja kurkku- ja lihaskivun) noin rajun oksentelun jälkeen. Että eihän se haittaa, jos joku tuollaista joutuu kokemaan, pikku juttu, vahinkoja sattuu!!
Ja miksikö minullekin näin on käynyt kolmesti? Enkö ole katsonut mitä olen syönyt? Taatusti olen. Kaikki nämä kerrat on sattuneet ravintoloissa, eli joku muu on ruuan minulle valmistanut. Olen tilannut gluteenitonta ja varmistanut saadessani ruuan olevan gluteenitonta. Mutta kuinkas sitten kävikään. Näistä ruuista ei myöskään mitenkään voinut ulkonäöltä päätellä, että niissä olisi gluteenia. Eikä mielestäni yhtä kertaa voida ohitaa olankohautuksella, koska jokainen kerta on liikaa. Tuskin tämäkään kerta jää tämän ekaluokkalaisen ainoaksi kerraksi, koska hän todennäköisesti tulee syömään vielä satoja ja tuhansia aterioita koulussa, työpaikkaruokalassa ja ravintoloissa. Sallitaanko näiden kaikkien tehdä yksi "hups, vahinko" hänen kohdallaan? Se on sitten jo aika monta vahinkoa. JokaIKINEN vahinko on liikaa.
Aloittajalle, ottaisin yhteyttä koulun keittiöön ja asiallisesti pyytäisin selvittämään, että miten näin on päässyt käymään ja miten varmistetaan, ettei käy toiste. Ei siinä ketään tarvitse ruveta syyttelemään ja voi tosiaan olla, että virhe on ollut esim. keskuskeittiön, mutta mielestäni koulun keittiö on se oikea paikka lähteä selvittämään, ja varsinkin kun on noin pienestä lapsesta kyse, kyllä keittiönkin pitäisi vähän katsoa perään, että mitä ruokaa hänelle on lähetetty. Jos esimerkiksi on joku annos, niin olettaisi siinä päällä lukevan jotain. Lukeeko gluteeniton? Pitäisi tarkistaa ja jos lukee ja ruoka näyttää siltä, että voisi olla gluteeniton (eikä vaikkapa tismalleen saman näköistä pastavuokaa mitä muillakin on), niin siinä ei auta kuin luottaa. Mutta jokaisesta virheestä tulee myös keskuskeittiön silloin saada palaute. Eli nyt selvittämään, mitä on tapahtunut ja minkä tahon pitää skarpata toiminnassaan.
Itse en ole tullut edes ajatelleeksi, että keliakia olisi jotain muuta kuin allergia. Mieheni äidillä todettiin keliakia, ja hän valmistaa ruokansa gluteenittomana. Kylässä tai ravintolassa ollessaan syö aina samaa kuin muutkin, ja korostaa aina vielä, että häntä varten ei tarvitse laittaa omia pöperöitä, kun ei se haittaa jos syö vaan harvoin gluteenia.
Sinä olet ääliöt, mutta kaikki eivät ole.
Jaa. No kiitos tästä nimittelystä. Ehkä sinulle tuli hyvä mieli. Olen pitänyt keliakiaa vähän kuin allergiana siksi, että moni lievästi allerginen voi kuitenkin syödä allergisoivia ruoka-aineita, oireita tulee, mutta ei ole vakavaa. Ja tunnen kissa-allergisenkin, jolla on kissa. Keliaakikkoja tunnen kolme. Kaikki heistä syövät myös viljaa juurikin juhlissa yms. Yksi heistä söi esim. illanistujaisissa pizzaa. Sanoi, että ottaa sitä, kun se on niin hyvää. Saa kuulemma kutinaa iholle, ja vatsa voi olla seuraavana päivänä vähän sekaisin, mutta ei niin paljon että haittaa.
Keittiöalan ammattilaisen pitäisi kuitenkin tietää paremmin. Tällaisessa keittiössä kun sitä ruokaa valmistetaan monelle ihmiselle, joista jollakin voi olla niin vakava allergia, että pienikin altistus vie sairaalaan. Ei siellä voi tehdä töitä sellaisella asenteella, että tulee vain vähäisiä oireita, jos vähän lipsahtaa allergisoivaa ruokaa erityisruokavalion annoksiin.
Eli ekaluokkalainen haki ruoan erityisruokavaliolinjalta ja se oli väärää? Siinä tapauksessa syy on keittiöhenkilökunnassa.
Olen itse ekaluokan ope ja luokassa on yksi keliaakikko. Varmistan edelleen joka päivä, mitä hän voi ottaa. Ruokalistoissa lukee G esimerkiksi grahamsämpylän perässä. Joku toimistohenkilö kuulemma tekee ne listat, ei tiedä ruokavalioista.
Ei tämä vaikeaa ole mutta skarppina kannattaa olla. Aiemmat allergiset oppilaat ovat olleet harjoituskappaleina, en ole aina osannut varmistaa kaikkea. Keittiöhenkilökunnalla ei aina ole ihan kaikki hallussa eikä listat oikein. Nyt veikkaisin että tämä keliaakikko ei ole koulussa gluteenia syönyt.
Jos haluat tehdä elämäsi ja lapsesi elämän vaikeaksi, nostat syytteen. Normaali aikuinen keskustelee rauhallisesti tapahtumasta ja sillä siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiölle sähköpostia. Palaute on hyväksi, varsinkin näin vakavan asian kanssa.
Ekaluokkalaisen vastuu on aika pieni näissä. Mistä se lapsi tietää, jos kyseessä on vaikka jokin kastike, että onko se suurustettu vehnäjauholla vai maissitärkillä. Ei mistään. Gluteenittomat paneroidutkin näyttää ihan samoilta nykyään kuin gluteenilliset, samoin lihapyörykät yms.
Lapsi tietää sen siitä, että ruokalistassa on ruoan perässä kirjaimet sitä varten. Jos vaikka lukee ruskeakastike L G M, kastike on laktoositon, gluteiiniton ja maidoton. Ekaluokkalainen osaa varmasti tunnistaa G-kirjaimen, eikä ota ruokaa, jos tuo kirjain puuttuu. Lapsi kannattaa totuttaa katsomaan itse tai kysymään keittiöstä, jos on epävarma, sillä jo ope on pois ja luokassa on sijainen, tuollainen asia saattaisi hyvinkin unohtua.
Se on ihan selvää, että opettaja ei valitettavasti ehdi kesken päivän juurikaan jutella puhelimessa, sillä ekaluokan opettajalla ei oikeastaan ole mitään taukoja oppilaiden koulupäivän aikana.
Se ei aita mitään, jos ruokaa on jo alunperinkin laitettu väärää tavaraa. Eli keittiön vastuu se on. Ap ei kuvaa tilannetta enempää, mutta ei myöskään kerro että lapsi olisi ottanut väärästä paikasta ruokaa. On jopa todennäköisempää, ettälapsi on toiminut oikein ja keittiö sössinyt.
Täällä missä asumme, erityisruokavaliolla olevat hakevat omat nimikoidut ruokansa eri paikasta. Jos kaikille tarjolla oleva ruoka käy, sitten sitä omaa annosta ei siellä ole. Eli eivät lapset poimi linjastosta itselleen sopivia ruokia tutkien merkintöjä. Tosin oman lapseni ruokavalio on aika hankala, en tiedä vaikka gluteeniton ruoka olisikin samassa linjastossa vain G-kirjaimella merkittynä. Mutta onhan niitä erityisruokavalioita ihan valtavan paljon erilaisia, joten luulisin kaikkien olevan erillisinä nimikoituina annoksina. Ei siinä lapsi sitten paljon voi, jos ruoka onkin vääränlainen.
Sellaistakin käytäntöä on, että lapsella on erityisruokalinjastossa aina oma ja omalla nimellä varustettu astia, vaikka se sisältäisikin samaa ruokaa kuin yleinen linjasto. Silloin lapsen ei tarvitse itse selvittää, pitääkö juuri tänään mennä erityisruokalinjastolle vai tavalliselle, vaan hän ottaa aina ruokansa siitä astiasta jossa on hänen nimi päällä, ei poikkeuksia. Itse moniruoka-allergisena olen yläasteella pyytänyt myös sellaista käytäntöä, että sen lisäksi että astiassa on nimi päällä, myös kirjoitetaan aina erilliseen vihkoon ruoan kaikki ainesosat, niin voin itse tarkastaa että se varmasti sopii. Kyseisessä koulussa kun ei ruokaa itse paikan päällä tehty vaan se tuli keskuskeittiöstä, niin keittäjä ei ilman vihkoa osannut kertoa mitä siinä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiölle sähköpostia. Palaute on hyväksi, varsinkin näin vakavan asian kanssa.
Ekaluokkalaisen vastuu on aika pieni näissä. Mistä se lapsi tietää, jos kyseessä on vaikka jokin kastike, että onko se suurustettu vehnäjauholla vai maissitärkillä. Ei mistään. Gluteenittomat paneroidutkin näyttää ihan samoilta nykyään kuin gluteenilliset, samoin lihapyörykät yms.
Lapsi tietää sen siitä, että ruokalistassa on ruoan perässä kirjaimet sitä varten. Jos vaikka lukee ruskeakastike L G M, kastike on laktoositon, gluteiiniton ja maidoton. Ekaluokkalainen osaa varmasti tunnistaa G-kirjaimen, eikä ota ruokaa, jos tuo kirjain puuttuu. Lapsi kannattaa totuttaa katsomaan itse tai kysymään keittiöstä, jos on epävarma, sillä jo ope on pois ja luokassa on sijainen, tuollainen asia saattaisi hyvinkin unohtua.
Se on ihan selvää, että opettaja ei valitettavasti ehdi kesken päivän juurikaan jutella puhelimessa, sillä ekaluokan opettajalla ei oikeastaan ole mitään taukoja oppilaiden koulupäivän aikana.
Se ei aita mitään, jos ruokaa on jo alunperinkin laitettu väärää tavaraa. Eli keittiön vastuu se on. Ap ei kuvaa tilannetta enempää, mutta ei myöskään kerro että lapsi olisi ottanut väärästä paikasta ruokaa. On jopa todennäköisempää, ettälapsi on toiminut oikein ja keittiö sössinyt.
Täällä missä asumme, erityisruokavaliolla olevat hakevat omat nimikoidut ruokansa eri paikasta. Jos kaikille tarjolla oleva ruoka käy, sitten sitä omaa annosta ei siellä ole. Eli eivät lapset poimi linjastosta itselleen sopivia ruokia tutkien merkintöjä. Tosin oman lapseni ruokavalio on aika hankala, en tiedä vaikka gluteeniton ruoka olisikin samassa linjastossa vain G-kirjaimella merkittynä. Mutta onhan niitä erityisruokavalioita ihan valtavan paljon erilaisia, joten luulisin kaikkien olevan erillisinä nimikoituina annoksina. Ei siinä lapsi sitten paljon voi, jos ruoka onkin vääränlainen.
Sellaistakin käytäntöä on, että lapsella on erityisruokalinjastossa aina oma ja omalla nimellä varustettu astia, vaikka se sisältäisikin samaa ruokaa kuin yleinen linjasto. Silloin lapsen ei tarvitse itse selvittää, pitääkö juuri tänään mennä erityisruokalinjastolle vai tavalliselle, vaan hän ottaa aina ruokansa siitä astiasta jossa on hänen nimi päällä, ei poikkeuksia. Itse moniruoka-allergisena olen yläasteella pyytänyt myös sellaista käytäntöä, että sen lisäksi että astiassa on nimi päällä, myös kirjoitetaan aina erilliseen vihkoon ruoan kaikki ainesosat, niin voin itse tarkastaa että se varmasti sopii. Kyseisessä koulussa kun ei ruokaa itse paikan päällä tehty vaan se tuli keskuskeittiöstä, niin keittäjä ei ilman vihkoa osannut kertoa mitä siinä on.
Meillä oli amiksessa kokonaan eri linjastossa erityisruokavaliot, tarkoitus siis oli että ei missään tilanteessa mennä sinne tavallisen ruuan linjastoon, vaan sopiva ruoka on aina samassa paikassa. Jos se oli samaa kuin tavallisessa linjastossa, niin sitten oli, joillekin oli silloinkin omat. Astioiden päällä oli nimet ja luokat, niin jokainen osasi ottaa omastaan. Ja gluteeniton näkkileipä oli aina paketissa, ettei tarvinnut arpoa uskaltaako vai ei. Teineillä ja aikuisilla tuollainen tietysti onnistuu omatoimisesti, peruskouluissa ainakin alaluokilla varmaan joku on vahtimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hel vetti mitä urpoja täällä taas kommentoi. Mitä jos lapsi olisi vaikeasti allerginen jollekin aineelle ja koulussa täydellisen välinpitämättömyyden takia ruokittaisiin pientä väärin ja nyt makaisi ruumishuoneella? Suomalaiset ovat kyllä ihme porukkaa. Veroja vaaditaan lisä joka päivä mutta ihan sama mitä saa vastineeksi.
Tapahtunut siis täydestä välinpitämättömyydestä tämä? No, siinä tapauksessa soitti Iltalehteen ja kyseisen ihmisen pää framille. Irtisanottava vähintään työstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiölle sähköpostia. Palaute on hyväksi, varsinkin näin vakavan asian kanssa.
Ekaluokkalaisen vastuu on aika pieni näissä. Mistä se lapsi tietää, jos kyseessä on vaikka jokin kastike, että onko se suurustettu vehnäjauholla vai maissitärkillä. Ei mistään. Gluteenittomat paneroidutkin näyttää ihan samoilta nykyään kuin gluteenilliset, samoin lihapyörykät yms.
Lapsi tietää sen siitä, että ruokalistassa on ruoan perässä kirjaimet sitä varten. Jos vaikka lukee ruskeakastike L G M, kastike on laktoositon, gluteiiniton ja maidoton. Ekaluokkalainen osaa varmasti tunnistaa G-kirjaimen, eikä ota ruokaa, jos tuo kirjain puuttuu. Lapsi kannattaa totuttaa katsomaan itse tai kysymään keittiöstä, jos on epävarma, sillä jo ope on pois ja luokassa on sijainen, tuollainen asia saattaisi hyvinkin unohtua.
Se on ihan selvää, että opettaja ei valitettavasti ehdi kesken päivän juurikaan jutella puhelimessa, sillä ekaluokan opettajalla ei oikeastaan ole mitään taukoja oppilaiden koulupäivän aikana.
Se ei aita mitään, jos ruokaa on jo alunperinkin laitettu väärää tavaraa. Eli keittiön vastuu se on. Ap ei kuvaa tilannetta enempää, mutta ei myöskään kerro että lapsi olisi ottanut väärästä paikasta ruokaa. On jopa todennäköisempää, ettälapsi on toiminut oikein ja keittiö sössinyt.
Täällä missä asumme, erityisruokavaliolla olevat hakevat omat nimikoidut ruokansa eri paikasta. Jos kaikille tarjolla oleva ruoka käy, sitten sitä omaa annosta ei siellä ole. Eli eivät lapset poimi linjastosta itselleen sopivia ruokia tutkien merkintöjä. Tosin oman lapseni ruokavalio on aika hankala, en tiedä vaikka gluteeniton ruoka olisikin samassa linjastossa vain G-kirjaimella merkittynä. Mutta onhan niitä erityisruokavalioita ihan valtavan paljon erilaisia, joten luulisin kaikkien olevan erillisinä nimikoituina annoksina. Ei siinä lapsi sitten paljon voi, jos ruoka onkin vääränlainen.
Lisään vielä, että luulisin tosiaan myös gluteenittoman ruoan olevan omina annoksinaan tarjolla. Voin kuvitella jotain koululaisia kauhomassa ruokaa milloin mistäkin laarista samalla kauhalla. Ei olisi gluteeniton kovin kauan gluteenitonta.
Meidän koulussa on melkein tuhat oppilasta. Erikoisruokavalioita lienee aika paljon, joten ei taitaisi keittiön väellä riittää aikaa annosten kasaamiseen. Ja mistäs he voisivat tietää, mitä kukakin syö ja miten paljon. Kyllä meillä lapset ottavat itse annokset linjalta. Ja jokaisessa ruokalajissa on oma kauha, ei niillä sorkita ristiin rastiin. Kyllä tämä on aina toiminut. Jos nyt ruokana on peruna, kastike ja lihapullat, ja jos nyt niin jostain syystä olisi, että kastike ei olisi gluteeniton, sitten voi hakea keittiöstä oman kastikkeen.
Kysäisin vielä lapseltani (yläkouluikäinen, paljon ruoka-ainerajoituksia) miten heillä systeemi toimii. Kyllä hänen mukaansa siellä on erikseen aina kymmenkunta ruoka-annosta, jotka on nimikoitu. Koulussa on oppilaita joitain satoja. Kun syksyllä oli kohu siitä Palmian tapauksesta, missä annokset olivat menneet sekaisin, niin siinä yhteydessähän oli puhetta, kuinka mieletön määrä erityisruokavalioita on. Eli ei toimi niin, että jonkun kastikkeen pitää olla vaikka laktoositon, gluteeniton eikä sipulia, vaan niitä muunnelmia on todella paljon. Olisi sinänsä mielenkiintoista tietää, kuinka paljon jossain keittiöllä häärää näitä dieettikokkeja, varmaan se on jo aika iso työmäärä ja kuluerä. Ja tietysti itseänikin vähän harmittaa aina, kun lapsi on kipeä eikä pääse kouluun, siellä se hänen ruoka-annoksensa sitten menee aina roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiölle sähköpostia. Palaute on hyväksi, varsinkin näin vakavan asian kanssa.
Ekaluokkalaisen vastuu on aika pieni näissä. Mistä se lapsi tietää, jos kyseessä on vaikka jokin kastike, että onko se suurustettu vehnäjauholla vai maissitärkillä. Ei mistään. Gluteenittomat paneroidutkin näyttää ihan samoilta nykyään kuin gluteenilliset, samoin lihapyörykät yms.
Lapsi tietää sen siitä, että ruokalistassa on ruoan perässä kirjaimet sitä varten. Jos vaikka lukee ruskeakastike L G M, kastike on laktoositon, gluteiiniton ja maidoton. Ekaluokkalainen osaa varmasti tunnistaa G-kirjaimen, eikä ota ruokaa, jos tuo kirjain puuttuu. Lapsi kannattaa totuttaa katsomaan itse tai kysymään keittiöstä, jos on epävarma, sillä jo ope on pois ja luokassa on sijainen, tuollainen asia saattaisi hyvinkin unohtua.
Se on ihan selvää, että opettaja ei valitettavasti ehdi kesken päivän juurikaan jutella puhelimessa, sillä ekaluokan opettajalla ei oikeastaan ole mitään taukoja oppilaiden koulupäivän aikana.
Se ei aita mitään, jos ruokaa on jo alunperinkin laitettu väärää tavaraa. Eli keittiön vastuu se on. Ap ei kuvaa tilannetta enempää, mutta ei myöskään kerro että lapsi olisi ottanut väärästä paikasta ruokaa. On jopa todennäköisempää, ettälapsi on toiminut oikein ja keittiö sössinyt.
Täällä missä asumme, erityisruokavaliolla olevat hakevat omat nimikoidut ruokansa eri paikasta. Jos kaikille tarjolla oleva ruoka käy, sitten sitä omaa annosta ei siellä ole. Eli eivät lapset poimi linjastosta itselleen sopivia ruokia tutkien merkintöjä. Tosin oman lapseni ruokavalio on aika hankala, en tiedä vaikka gluteeniton ruoka olisikin samassa linjastossa vain G-kirjaimella merkittynä. Mutta onhan niitä erityisruokavalioita ihan valtavan paljon erilaisia, joten luulisin kaikkien olevan erillisinä nimikoituina annoksina. Ei siinä lapsi sitten paljon voi, jos ruoka onkin vääränlainen.
Lisään vielä, että luulisin tosiaan myös gluteenittoman ruoan olevan omina annoksinaan tarjolla. Voin kuvitella jotain koululaisia kauhomassa ruokaa milloin mistäkin laarista samalla kauhalla. Ei olisi gluteeniton kovin kauan gluteenitonta.
Meidän koulussa on melkein tuhat oppilasta. Erikoisruokavalioita lienee aika paljon, joten ei taitaisi keittiön väellä riittää aikaa annosten kasaamiseen. Ja mistäs he voisivat tietää, mitä kukakin syö ja miten paljon. Kyllä meillä lapset ottavat itse annokset linjalta. Ja jokaisessa ruokalajissa on oma kauha, ei niillä sorkita ristiin rastiin. Kyllä tämä on aina toiminut. Jos nyt ruokana on peruna, kastike ja lihapullat, ja jos nyt niin jostain syystä olisi, että kastike ei olisi gluteeniton, sitten voi hakea keittiöstä oman kastikkeen.
Kysäisin vielä lapseltani (yläkouluikäinen, paljon ruoka-ainerajoituksia) miten heillä systeemi toimii. Kyllä hänen mukaansa siellä on erikseen aina kymmenkunta ruoka-annosta, jotka on nimikoitu. Koulussa on oppilaita joitain satoja. Kun syksyllä oli kohu siitä Palmian tapauksesta, missä annokset olivat menneet sekaisin, niin siinä yhteydessähän oli puhetta, kuinka mieletön määrä erityisruokavalioita on. Eli ei toimi niin, että jonkun kastikkeen pitää olla vaikka laktoositon, gluteeniton eikä sipulia, vaan niitä muunnelmia on todella paljon. Olisi sinänsä mielenkiintoista tietää, kuinka paljon jossain keittiöllä häärää näitä dieettikokkeja, varmaan se on jo aika iso työmäärä ja kuluerä. Ja tietysti itseänikin vähän harmittaa aina, kun lapsi on kipeä eikä pääse kouluun, siellä se hänen ruoka-annoksensa sitten menee aina roskiin.
Meidän koulussa on myös paljon keittiöstä haettavia erityisruokavalioita. Mutta sitten jos on ihan vaan laktoositon, gluteeniton, maidoton tms. eli ei muita allergioita mausteille tms., sitten ottavat itse linjastolta.
Jos minulla olisi pelkästään nämä tiedot, jotka ap:lla on, niin sähköposti/Wilmaviesti lähtisi opettajalle, rehtorille, keittiön henkilökunnan edustajalle. Kysyisin, että miten tämä tapahtui ja miten tämänkaltainen tilanne estetään tulevaisuudessa. Lisäksi vielä kysyisin, että tietävätkö he, että että millainen tauti keliakia on. Tietävätkö he, että esim. pienestä margariinirasian murusesta toista leipää, tuhoutuu suoliston nukka enemmän tai vähemmän jo kerrasta. Siitä murusesta, jota ei edes silmällä näe.
Omat lapset ovat jo isoja. Kaikenlaista on tullut vastaan josta olisi voinut valittaa. En ole valittanut. On myös tehty kaikenlaista hienoa, opettajat ovat venyneet ja sydämellään tehneet töitä. Jos minulla kuitenkin olisi ollut keliakiaa sairastava lapsi, joka olisi saanut väärää ruokaa, niin odottaisin suurta selistystä asiasta ja siitä, että miten tämä ei tule koskaan toistumaan ei oman lapseni eikä muiden lapsien tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi "ääliö". Tiedän kyllä, että keliakia on sairaus ja suolinukan tuhoutumisesta on kyse. Mutta ainoa kosketukseni arjessa keliaakikkoon on tyttäreni ystävä, joka tuli kerran tyttäreni juhliin. Minulle oli ilmoitettu, että hänellä on keliakia, enkä sitten kysellyt asiasta enempää. Hankin vain kaikenlaista sopivaa tarjottavaa, että hänellä olisi kaikkea suurin piirtein kuin muillakin. Sitten kesken juhlien tajuan, että hän istuu siellä syömässä ihan samoja gluteenipitoisia tarjottavia, kuin kaikki muutkin ja kauhunsekaisin tuntein kiskon tytärtäni, eikö hän ole näyttänyt, että täällä vaikka missä tarjottavissa lukee gluteeniton. Ystävä ei kuulemma syö gluteenia muuten, mutta juhlissa haluaa aina syödä samaa kuin kaikki muutkin.
On vaikea suhtautua vakavasti, jos ei sairastunut itse ole asian suhteen tarkka. Jos joku sanoisi, että on vakava pähkinäallergia, niin silloin sitä on todella tarkka keittiössään, mutta jos sama henkilö sitten juhlissa rouskuttaisi pähkinöitä, kun ovat niin hyviä, niin vaikeaa olisi tietää, mitä ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiölle sähköpostia. Palaute on hyväksi, varsinkin näin vakavan asian kanssa.
Ekaluokkalaisen vastuu on aika pieni näissä. Mistä se lapsi tietää, jos kyseessä on vaikka jokin kastike, että onko se suurustettu vehnäjauholla vai maissitärkillä. Ei mistään. Gluteenittomat paneroidutkin näyttää ihan samoilta nykyään kuin gluteenilliset, samoin lihapyörykät yms.
Lapsi tietää sen siitä, että ruokalistassa on ruoan perässä kirjaimet sitä varten. Jos vaikka lukee ruskeakastike L G M, kastike on laktoositon, gluteiiniton ja maidoton. Ekaluokkalainen osaa varmasti tunnistaa G-kirjaimen, eikä ota ruokaa, jos tuo kirjain puuttuu. Lapsi kannattaa totuttaa katsomaan itse tai kysymään keittiöstä, jos on epävarma, sillä jo ope on pois ja luokassa on sijainen, tuollainen asia saattaisi hyvinkin unohtua.
Se on ihan selvää, että opettaja ei valitettavasti ehdi kesken päivän juurikaan jutella puhelimessa, sillä ekaluokan opettajalla ei oikeastaan ole mitään taukoja oppilaiden koulupäivän aikana.
Se ei aita mitään, jos ruokaa on jo alunperinkin laitettu väärää tavaraa. Eli keittiön vastuu se on. Ap ei kuvaa tilannetta enempää, mutta ei myöskään kerro että lapsi olisi ottanut väärästä paikasta ruokaa. On jopa todennäköisempää, ettälapsi on toiminut oikein ja keittiö sössinyt.
Täällä missä asumme, erityisruokavaliolla olevat hakevat omat nimikoidut ruokansa eri paikasta. Jos kaikille tarjolla oleva ruoka käy, sitten sitä omaa annosta ei siellä ole. Eli eivät lapset poimi linjastosta itselleen sopivia ruokia tutkien merkintöjä. Tosin oman lapseni ruokavalio on aika hankala, en tiedä vaikka gluteeniton ruoka olisikin samassa linjastossa vain G-kirjaimella merkittynä. Mutta onhan niitä erityisruokavalioita ihan valtavan paljon erilaisia, joten luulisin kaikkien olevan erillisinä nimikoituina annoksina. Ei siinä lapsi sitten paljon voi, jos ruoka onkin vääränlainen.
Sellaistakin käytäntöä on, että lapsella on erityisruokalinjastossa aina oma ja omalla nimellä varustettu astia, vaikka se sisältäisikin samaa ruokaa kuin yleinen linjasto. Silloin lapsen ei tarvitse itse selvittää, pitääkö juuri tänään mennä erityisruokalinjastolle vai tavalliselle, vaan hän ottaa aina ruokansa siitä astiasta jossa on hänen nimi päällä, ei poikkeuksia. Itse moniruoka-allergisena olen yläasteella pyytänyt myös sellaista käytäntöä, että sen lisäksi että astiassa on nimi päällä, myös kirjoitetaan aina erilliseen vihkoon ruoan kaikki ainesosat, niin voin itse tarkastaa että se varmasti sopii. Kyseisessä koulussa kun ei ruokaa itse paikan päällä tehty vaan se tuli keskuskeittiöstä, niin keittäjä ei ilman vihkoa osannut kertoa mitä siinä on.
Meillä oli amiksessa kokonaan eri linjastossa erityisruokavaliot, tarkoitus siis oli että ei missään tilanteessa mennä sinne tavallisen ruuan linjastoon, vaan sopiva ruoka on aina samassa paikassa. Jos se oli samaa kuin tavallisessa linjastossa, niin sitten oli, joillekin oli silloinkin omat. Astioiden päällä oli nimet ja luokat, niin jokainen osasi ottaa omastaan. Ja gluteeniton näkkileipä oli aina paketissa, ettei tarvinnut arpoa uskaltaako vai ei. Teineillä ja aikuisilla tuollainen tietysti onnistuu omatoimisesti, peruskouluissa ainakin alaluokilla varmaan joku on vahtimassa.
Voiko muka laittaa nimen päälle, tietosuojalain mukaan on salattavaa tietoa.
Pitää olla tasapuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiölle sähköpostia. Palaute on hyväksi, varsinkin näin vakavan asian kanssa.
Ekaluokkalaisen vastuu on aika pieni näissä. Mistä se lapsi tietää, jos kyseessä on vaikka jokin kastike, että onko se suurustettu vehnäjauholla vai maissitärkillä. Ei mistään. Gluteenittomat paneroidutkin näyttää ihan samoilta nykyään kuin gluteenilliset, samoin lihapyörykät yms.
Lapsi tietää sen siitä, että ruokalistassa on ruoan perässä kirjaimet sitä varten. Jos vaikka lukee ruskeakastike L G M, kastike on laktoositon, gluteiiniton ja maidoton. Ekaluokkalainen osaa varmasti tunnistaa G-kirjaimen, eikä ota ruokaa, jos tuo kirjain puuttuu. Lapsi kannattaa totuttaa katsomaan itse tai kysymään keittiöstä, jos on epävarma, sillä jo ope on pois ja luokassa on sijainen, tuollainen asia saattaisi hyvinkin unohtua.
Se on ihan selvää, että opettaja ei valitettavasti ehdi kesken päivän juurikaan jutella puhelimessa, sillä ekaluokan opettajalla ei oikeastaan ole mitään taukoja oppilaiden koulupäivän aikana.
Tässä näkee että ei tiedetä laktoosittomuudesta ja maidottomuudesta mitään.
Samassa ruoassa ei ole molempia merkintöjä.
On tietenkin, jos ruoka on sekä laktoositin että maidoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiölle sähköpostia. Palaute on hyväksi, varsinkin näin vakavan asian kanssa.
Ekaluokkalaisen vastuu on aika pieni näissä. Mistä se lapsi tietää, jos kyseessä on vaikka jokin kastike, että onko se suurustettu vehnäjauholla vai maissitärkillä. Ei mistään. Gluteenittomat paneroidutkin näyttää ihan samoilta nykyään kuin gluteenilliset, samoin lihapyörykät yms.
Lapsi tietää sen siitä, että ruokalistassa on ruoan perässä kirjaimet sitä varten. Jos vaikka lukee ruskeakastike L G M, kastike on laktoositon, gluteiiniton ja maidoton. Ekaluokkalainen osaa varmasti tunnistaa G-kirjaimen, eikä ota ruokaa, jos tuo kirjain puuttuu. Lapsi kannattaa totuttaa katsomaan itse tai kysymään keittiöstä, jos on epävarma, sillä jo ope on pois ja luokassa on sijainen, tuollainen asia saattaisi hyvinkin unohtua.
Se on ihan selvää, että opettaja ei valitettavasti ehdi kesken päivän juurikaan jutella puhelimessa, sillä ekaluokan opettajalla ei oikeastaan ole mitään taukoja oppilaiden koulupäivän aikana.
Tässä näkee että ei tiedetä laktoosittomuudesta ja maidottomuudesta mitään.
Samassa ruoassa ei ole molempia merkintöjä.On tietenkin, jos ruoka on sekä laktoositin että maidoton.
Ruokahan voi olla laktoositon, mutta sisältää maitoa. Jos on kumpaakin niin kumpikin merkki täytyy olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiölle sähköpostia. Palaute on hyväksi, varsinkin näin vakavan asian kanssa.
Ekaluokkalaisen vastuu on aika pieni näissä. Mistä se lapsi tietää, jos kyseessä on vaikka jokin kastike, että onko se suurustettu vehnäjauholla vai maissitärkillä. Ei mistään. Gluteenittomat paneroidutkin näyttää ihan samoilta nykyään kuin gluteenilliset, samoin lihapyörykät yms.
Lapsi tietää sen siitä, että ruokalistassa on ruoan perässä kirjaimet sitä varten. Jos vaikka lukee ruskeakastike L G M, kastike on laktoositon, gluteiiniton ja maidoton. Ekaluokkalainen osaa varmasti tunnistaa G-kirjaimen, eikä ota ruokaa, jos tuo kirjain puuttuu. Lapsi kannattaa totuttaa katsomaan itse tai kysymään keittiöstä, jos on epävarma, sillä jo ope on pois ja luokassa on sijainen, tuollainen asia saattaisi hyvinkin unohtua.
Se on ihan selvää, että opettaja ei valitettavasti ehdi kesken päivän juurikaan jutella puhelimessa, sillä ekaluokan opettajalla ei oikeastaan ole mitään taukoja oppilaiden koulupäivän aikana.
Tässä näkee että ei tiedetä laktoosittomuudesta ja maidottomuudesta mitään.
Samassa ruoassa ei ole molempia merkintöjä.On tietenkin, jos ruoka on sekä laktoositin että maidoton.
Ruokahan voi olla laktoositon, mutta sisältää maitoa. Jos on kumpaakin niin kumpikin merkki täytyy olla.
Laktoositon ei ole maidoton koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiölle sähköpostia. Palaute on hyväksi, varsinkin näin vakavan asian kanssa.
Ekaluokkalaisen vastuu on aika pieni näissä. Mistä se lapsi tietää, jos kyseessä on vaikka jokin kastike, että onko se suurustettu vehnäjauholla vai maissitärkillä. Ei mistään. Gluteenittomat paneroidutkin näyttää ihan samoilta nykyään kuin gluteenilliset, samoin lihapyörykät yms.
Lapsi tietää sen siitä, että ruokalistassa on ruoan perässä kirjaimet sitä varten. Jos vaikka lukee ruskeakastike L G M, kastike on laktoositon, gluteiiniton ja maidoton. Ekaluokkalainen osaa varmasti tunnistaa G-kirjaimen, eikä ota ruokaa, jos tuo kirjain puuttuu. Lapsi kannattaa totuttaa katsomaan itse tai kysymään keittiöstä, jos on epävarma, sillä jo ope on pois ja luokassa on sijainen, tuollainen asia saattaisi hyvinkin unohtua.
Se on ihan selvää, että opettaja ei valitettavasti ehdi kesken päivän juurikaan jutella puhelimessa, sillä ekaluokan opettajalla ei oikeastaan ole mitään taukoja oppilaiden koulupäivän aikana.
Se ei aita mitään, jos ruokaa on jo alunperinkin laitettu väärää tavaraa. Eli keittiön vastuu se on. Ap ei kuvaa tilannetta enempää, mutta ei myöskään kerro että lapsi olisi ottanut väärästä paikasta ruokaa. On jopa todennäköisempää, ettälapsi on toiminut oikein ja keittiö sössinyt.
Täällä missä asumme, erityisruokavaliolla olevat hakevat omat nimikoidut ruokansa eri paikasta. Jos kaikille tarjolla oleva ruoka käy, sitten sitä omaa annosta ei siellä ole. Eli eivät lapset poimi linjastosta itselleen sopivia ruokia tutkien merkintöjä. Tosin oman lapseni ruokavalio on aika hankala, en tiedä vaikka gluteeniton ruoka olisikin samassa linjastossa vain G-kirjaimella merkittynä. Mutta onhan niitä erityisruokavalioita ihan valtavan paljon erilaisia, joten luulisin kaikkien olevan erillisinä nimikoituina annoksina. Ei siinä lapsi sitten paljon voi, jos ruoka onkin vääränlainen.
Sellaistakin käytäntöä on, että lapsella on erityisruokalinjastossa aina oma ja omalla nimellä varustettu astia, vaikka se sisältäisikin samaa ruokaa kuin yleinen linjasto. Silloin lapsen ei tarvitse itse selvittää, pitääkö juuri tänään mennä erityisruokalinjastolle vai tavalliselle, vaan hän ottaa aina ruokansa siitä astiasta jossa on hänen nimi päällä, ei poikkeuksia. Itse moniruoka-allergisena olen yläasteella pyytänyt myös sellaista käytäntöä, että sen lisäksi että astiassa on nimi päällä, myös kirjoitetaan aina erilliseen vihkoon ruoan kaikki ainesosat, niin voin itse tarkastaa että se varmasti sopii. Kyseisessä koulussa kun ei ruokaa itse paikan päällä tehty vaan se tuli keskuskeittiöstä, niin keittäjä ei ilman vihkoa osannut kertoa mitä siinä on.
Meillä oli amiksessa kokonaan eri linjastossa erityisruokavaliot, tarkoitus siis oli että ei missään tilanteessa mennä sinne tavallisen ruuan linjastoon, vaan sopiva ruoka on aina samassa paikassa. Jos se oli samaa kuin tavallisessa linjastossa, niin sitten oli, joillekin oli silloinkin omat. Astioiden päällä oli nimet ja luokat, niin jokainen osasi ottaa omastaan. Ja gluteeniton näkkileipä oli aina paketissa, ettei tarvinnut arpoa uskaltaako vai ei. Teineillä ja aikuisilla tuollainen tietysti onnistuu omatoimisesti, peruskouluissa ainakin alaluokilla varmaan joku on vahtimassa.
Voiko muka laittaa nimen päälle, tietosuojalain mukaan on salattavaa tietoa.
Pitää olla tasapuolinen.
Nimen saa laittaa. Täytyyhän siinä joku tunniste olla mistä asianosainen tietää että se on hänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiölle sähköpostia. Palaute on hyväksi, varsinkin näin vakavan asian kanssa.
Ekaluokkalaisen vastuu on aika pieni näissä. Mistä se lapsi tietää, jos kyseessä on vaikka jokin kastike, että onko se suurustettu vehnäjauholla vai maissitärkillä. Ei mistään. Gluteenittomat paneroidutkin näyttää ihan samoilta nykyään kuin gluteenilliset, samoin lihapyörykät yms.
Lapsi tietää sen siitä, että ruokalistassa on ruoan perässä kirjaimet sitä varten. Jos vaikka lukee ruskeakastike L G M, kastike on laktoositon, gluteiiniton ja maidoton. Ekaluokkalainen osaa varmasti tunnistaa G-kirjaimen, eikä ota ruokaa, jos tuo kirjain puuttuu. Lapsi kannattaa totuttaa katsomaan itse tai kysymään keittiöstä, jos on epävarma, sillä jo ope on pois ja luokassa on sijainen, tuollainen asia saattaisi hyvinkin unohtua.
Se on ihan selvää, että opettaja ei valitettavasti ehdi kesken päivän juurikaan jutella puhelimessa, sillä ekaluokan opettajalla ei oikeastaan ole mitään taukoja oppilaiden koulupäivän aikana.
Tässä näkee että ei tiedetä laktoosittomuudesta ja maidottomuudesta mitään.
Samassa ruoassa ei ole molempia merkintöjä.On tietenkin, jos ruoka on sekä laktoositin että maidoton.
Ruokahan voi olla laktoositon, mutta sisältää maitoa. Jos on kumpaakin niin kumpikin merkki täytyy olla.
Laktoositon ei ole maidoton koskaan.
Kaikki maidottomat tuotteet ovat myös laktoosittomia.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ole tullut edes mieleen, että kyse voisi olla jostain vakavasta asiasta. Keliakia siis. Omassa ystäväpiirissä on kaksi keliaakikkoa. Enää en mitenkään ota edes huomioon heidän erityisruokavaliotaan, jos meillä on jotkut illanistujaiset, juhlat tms. Aikaisemmin hankin aina gluteenitonta tarjottavaa, mutta ne kalliit tarjottavat jäivät aina syömättä, kun söivät mieluummin samoja kuin muut, kun ne näyttivät kuulemma aina paremmilta.
Älä nyt viitsi.
Tämä on valitettavasti totta. Eräs nykyään jo aikuinen ystäväni joutui kolme kertaa opiskelu-uransa aikana henkihieverissä lanssilla sairaalaan koska keittiöhenkilökunta sössi ruoat, kerran ihan peruskoulussa ja kaksi kertaa sitten saman amk:n ruokalan ansiosta. Sen jäkeen ei ole minkään ravintolan tai ruokalan ruokiin luottanut, omat eväät on mukana kaikkialla. Ei niitä työkseen kokkaavia tunnu kiinnostavan se, että asiakaskunta säilyy hengissä, eikä kyllä juuri ketään muutakaan kuten tästäkin ketjusta näkee.