Lue keskustelun säännöt.
67,6% väestöstä kuuluu enää kirkkoon
Vierailija
02.02.2021 |
Eilen julkaistut kirkon tilastot viime vuodelta osoittavat vääjämättömän totuuden. Kirkko menettää joka vuosi noin 50 000 jäsentä. Joka vuosi kirkon jäsenmäärä vähenee prosentilla. Kirkon alamäelle ei näy loppua!!
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kirkko maallistuu ja mitä enemmän ihmisiä eroaa, sitä enemmän henkinen pahoinvointi vaan lisääntyy.
En taputtaisi sellaiselle kehitykselle. Ihminen tarvitsee hengellisyyttä ja moraalia voidakseen hyvin.
Hengellisyyttä voi hakea muualtakin. Itse lähdin kirkosta jo vuosia sitten ja olen sen jälkeen kiinnostunut mm. luonnonuskonnoista, suomalaisesta muinaisuskosta ja wiccalaisuudesta. Olen saanut noista kokeiluista ja fiilistelyistä enemmän hyvää irti kuin ankarasta ja syyllistävästä kristinuskosta ikinä. Luonnonuskoiselle jumaluus on asia, joka tunnetaan eikä sitä vain ajatella. Toivon että kirkosta lähtemisien myötä suomi näkisi perinteisten pakanauskontojen renessanssin. Ne ovat meidän kotoperäisiä uskontojamme toisin kuin kaukaa lähi-idästä tuotu kristinusko.
Samat jotka alapeukuttaa kirkkoa yläpeukuttaa wiccalaisuutta :D No joo, täysin loogistahan se onkin. Totuus tekee kipeää ja kaikki hörhö on kivaa ja jännittävää.
Olipas sisällötön kommentti. Wiccalaisuus pohjautuu luontoon ja vuodenaikojen sekä kuun kiertoon. Pakanauskonnot eivät latele ohjeita ja totuuksia ylhäältä vaan antavat yksilölle tilaa kehittää itseään ja hengellistä harjoitustaan. Wiccalaisuudesta on mielikuva että se on jotain noitalarppia, no voihan se joidenkin kohdalla siltä näyttää, omat kokeiluni ovat keskittyneet yhteyden löytämiseen itseeni sekä luontoon mm. liikkumalla luonnossa, meditoimalla ja kirjoittamalla sekä aiheesta kirjoja lukemalla. Nyt minusta tuntuu, että olen pikkuhiljaa löytänyt sellaisen polun alkuun, joka on minulle henkilökohtaisesti merkittävä ja hyvä. Kristinusko oli kaiken tämän vastakohta - tukahduttava, syyllistävä, moralisoiva. Naureskele vaan jos haluat mutta voin lämpimästi suositella hieman avarampaa katsetta.
Mä olen ollut pakana/satanisti (olen siis kokeillut sekä wiccalaisuutta että satanismia enkä tarkoita, että wiccalaiset olisivat satanisteja) ja nyt olen kristitty, ja minulle kristinusko sopii paljon paremmin. Kristinuskoakin löytyy monesta eri muodosta, joten mielestäni siinäkin on tilaa kehittää itseään ja hengellistä elämäänsä. Wiccalaisuus oli liian ympäripyöreää hihhulointia, mihin vaan lainattiin kaikkea kivaa muista uskonnoista/hengellisiltä poluilta. Satanismi teki minusta julman ja kovan ihmisen sekä itseäni ja muita kohtaan. Kristinusko auttaa minua näkemään itseni ja kaikki muut ihmiset arvokkaina ja rakastettavina, vaikka me kaikki teemmekin virheitä, ja on mukava tietää, että minua rakastetaan ja joku katsoo perääni.
-eri
Millä perusteella wiccalaisuus on "ympäripyöreää hihhulointia" mutta kristinusko ei?
Ei siinä sinänsä mitään, kiva jos kristinusko sopiikin sinulle. Itse en voisi siihen enää palata kun silmät ovat auenneet sille, miten kristinusko on oikeuttanut ja oikeuttaa pahuutta, ja mikä kristinuskon naiskuva todella on. En ikinä enää voisi kuulua uskontoon, joka väittää että ainoa ja ylin jumaluus on mies.Mun mielestä wiccalaisuudessa ja muissa new age uskonnoissa vain ei ole mitään järkeä. En ymmärrä mikä se pohjafilosofia on tai mikä merkitys ihmiselämällä on. Täällä sitä vaan pyöritään jossain päättymättömässä ympyrässä ja synnytään aina uudelleen. Sitten kärsitään tai saadaan jotain etuja teoista, joita on tehty edellisessä elämässä, jota ei edes muista. Sitten poimitaan kaikkia kivoja pyhiä ihmisiä muista uskonnoista ja sanotaan, että he ovat hyviä opettajia, vaikka ei kuunnella mitä he kokonaisuutena opettavat.
Kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa, mutta onko se kristinuskon syytä? Myös buddhalaiset munkit ja new age uskovaiset ovat tehneet paljon pahaa, mutta sillä ei löydä kaikkia buddhalaisia/newagereita. Wiccalaisuus on syntynyt vasta 40-60-luvuilla, joten tietenkään sillä ei ole samanlaista historiaa kuin paljon vanhemmalla kristinuskolla, mutta on turha kuvitella, että se olisi jotenkin turvassa huijareilta tai muilta pahoilta ihmisiltä.
Mielestäni on myös hieman erikoista väittää, että kristinuskon ainoa ja ylin jumaluus on mies. Jeesus syntyi mieheksi, ja kristinuskossa kyllä puhutaan isästä ja pojasta, mutta en ole kyllä kuullut yhdenkään uskovaisen väittävän, että Jumalalla olisi jonkinlaiset sukupuolielimet. En ole ennen ajatellut asiaa, mutta en näe edes kuolleista herännyttä Jeesusta oikeasti miehenä, vaan hänkin on sellainen henkinen ja sukupuoleton olento.
Mitä järkeä ja tolkkua kristinuskossa on?
Jumala loi syntisen ihmisen ja sitten tappoi itsensä huuhtoakseen synnit pois. Pelastus tulee sille, joka uskoo tämän mukisematta ilman todisteita. Kertoi tämän jutun juonen tosi pienelle porukalle maailmassa.
Makes sense.
Mietin tätä välillä itsekin, että ei niissä kummassakaan välttämättä mitään logiikkaa ole. :D
Minulle on kuitenkin merkityksellistä se, että kristittynä tunnen olevani turvassa ja saaneeni rauhan. En kokenut samaa wiccalaisuudessa tai muussa pakanallisuudessa.
Eli suhun on iskostettu kristittyjen jumalanpelko ja syyllisyys, etkä pääse siitä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkkoon kuuluminen on rikkaiden ja varakkaiden etuoikeus. Kökyhillä ei ole varaa maksaa kirkollisveroa.
Vierailija kirjoitti:
Minä kuuluisin kirkkoon jos kirkollisveroa ei olisi. Ei huvita maksaa vuodessa lähes 1000€:n jäsenmaksua.
Sama juttu, puhtaasti taloudellinen päätös erota kirkosta. Se oli pitkään tekeilä mutta sitten erosin kun se yks pääpiispa alkoi fanittamaan homppeleita. Nyt olen jo yli 10 000 euroa säästänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kirkko maallistuu ja mitä enemmän ihmisiä eroaa, sitä enemmän henkinen pahoinvointi vaan lisääntyy.
En taputtaisi sellaiselle kehitykselle. Ihminen tarvitsee hengellisyyttä ja moraalia voidakseen hyvin.
Hengellisyyttä voi hakea muualtakin. Itse lähdin kirkosta jo vuosia sitten ja olen sen jälkeen kiinnostunut mm. luonnonuskonnoista, suomalaisesta muinaisuskosta ja wiccalaisuudesta. Olen saanut noista kokeiluista ja fiilistelyistä enemmän hyvää irti kuin ankarasta ja syyllistävästä kristinuskosta ikinä. Luonnonuskoiselle jumaluus on asia, joka tunnetaan eikä sitä vain ajatella. Toivon että kirkosta lähtemisien myötä suomi näkisi perinteisten pakanauskontojen renessanssin. Ne ovat meidän kotoperäisiä uskontojamme toisin kuin kaukaa lähi-idästä tuotu kristinusko.
Samat jotka alapeukuttaa kirkkoa yläpeukuttaa wiccalaisuutta :D No joo, täysin loogistahan se onkin. Totuus tekee kipeää ja kaikki hörhö on kivaa ja jännittävää.
Olipas sisällötön kommentti. Wiccalaisuus pohjautuu luontoon ja vuodenaikojen sekä kuun kiertoon. Pakanauskonnot eivät latele ohjeita ja totuuksia ylhäältä vaan antavat yksilölle tilaa kehittää itseään ja hengellistä harjoitustaan. Wiccalaisuudesta on mielikuva että se on jotain noitalarppia, no voihan se joidenkin kohdalla siltä näyttää, omat kokeiluni ovat keskittyneet yhteyden löytämiseen itseeni sekä luontoon mm. liikkumalla luonnossa, meditoimalla ja kirjoittamalla sekä aiheesta kirjoja lukemalla. Nyt minusta tuntuu, että olen pikkuhiljaa löytänyt sellaisen polun alkuun, joka on minulle henkilökohtaisesti merkittävä ja hyvä. Kristinusko oli kaiken tämän vastakohta - tukahduttava, syyllistävä, moralisoiva. Naureskele vaan jos haluat mutta voin lämpimästi suositella hieman avarampaa katsetta.
Mä olen ollut pakana/satanisti (olen siis kokeillut sekä wiccalaisuutta että satanismia enkä tarkoita, että wiccalaiset olisivat satanisteja) ja nyt olen kristitty, ja minulle kristinusko sopii paljon paremmin. Kristinuskoakin löytyy monesta eri muodosta, joten mielestäni siinäkin on tilaa kehittää itseään ja hengellistä elämäänsä. Wiccalaisuus oli liian ympäripyöreää hihhulointia, mihin vaan lainattiin kaikkea kivaa muista uskonnoista/hengellisiltä poluilta. Satanismi teki minusta julman ja kovan ihmisen sekä itseäni ja muita kohtaan. Kristinusko auttaa minua näkemään itseni ja kaikki muut ihmiset arvokkaina ja rakastettavina, vaikka me kaikki teemmekin virheitä, ja on mukava tietää, että minua rakastetaan ja joku katsoo perääni.
-eri
Millä perusteella wiccalaisuus on "ympäripyöreää hihhulointia" mutta kristinusko ei?
Ei siinä sinänsä mitään, kiva jos kristinusko sopiikin sinulle. Itse en voisi siihen enää palata kun silmät ovat auenneet sille, miten kristinusko on oikeuttanut ja oikeuttaa pahuutta, ja mikä kristinuskon naiskuva todella on. En ikinä enää voisi kuulua uskontoon, joka väittää että ainoa ja ylin jumaluus on mies.Mun mielestä wiccalaisuudessa ja muissa new age uskonnoissa vain ei ole mitään järkeä. En ymmärrä mikä se pohjafilosofia on tai mikä merkitys ihmiselämällä on. Täällä sitä vaan pyöritään jossain päättymättömässä ympyrässä ja synnytään aina uudelleen. Sitten kärsitään tai saadaan jotain etuja teoista, joita on tehty edellisessä elämässä, jota ei edes muista. Sitten poimitaan kaikkia kivoja pyhiä ihmisiä muista uskonnoista ja sanotaan, että he ovat hyviä opettajia, vaikka ei kuunnella mitä he kokonaisuutena opettavat.
Kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa, mutta onko se kristinuskon syytä? Myös buddhalaiset munkit ja new age uskovaiset ovat tehneet paljon pahaa, mutta sillä ei löydä kaikkia buddhalaisia/newagereita. Wiccalaisuus on syntynyt vasta 40-60-luvuilla, joten tietenkään sillä ei ole samanlaista historiaa kuin paljon vanhemmalla kristinuskolla, mutta on turha kuvitella, että se olisi jotenkin turvassa huijareilta tai muilta pahoilta ihmisiltä.
Mielestäni on myös hieman erikoista väittää, että kristinuskon ainoa ja ylin jumaluus on mies. Jeesus syntyi mieheksi, ja kristinuskossa kyllä puhutaan isästä ja pojasta, mutta en ole kyllä kuullut yhdenkään uskovaisen väittävän, että Jumalalla olisi jonkinlaiset sukupuolielimet. En ole ennen ajatellut asiaa, mutta en näe edes kuolleista herännyttä Jeesusta oikeasti miehenä, vaan hänkin on sellainen henkinen ja sukupuoleton olento.
Okei, no nyt voi tulla pitkä vastaus... sanot ettet ymmärrä, mikä on wiccalaisuuden pohjafilosofia, ja sen huomaa. Ensinnäkään wiccalaisuus ei ole suinkaan syntynyt vasta 40-60-luvuilla (vaikka ensimmäiset wiccalaiset tulivat amerikassa julkisuuteen vasta 1950-luvulla, kun noituuden vastaiset lait purettiin vasta silloin), vaan wiccalaisuus pohjautuu kokonaan Eurooppalaisiin pakanauskontoihin, joilla on vuosituhansia pitkät juuret. Toisekseen wiccalaisuus nimenomaan opettaa, että edelliset elämät eivät vaikuta nykyiseen, vaan karma antaa takaisin hyvässä ja pahassa jokaisen elämän sisällä. Mitä kuvaat "päättymättömäksi ympyräksi" on luonnon kiertokulku, jossa olemme kaikki osallisina, halusimme tai emme ja uskoimmepa sitten mihin hyvänsä. Me kaikki olemme lihaa ja verta olevia eläimiä, jotka ennen pitkää kuolevat ja kehomme koostumus palaa luonnon kiertoon. Tämä ei mielestäni ole banaali tai masentava asia, vaan kaunis totuus - minusta on paljon lohdullisempaa ajatella, että todella jatkan elämää osana Äiti Maata, kuin että kuoleman jälkeen tulee tuomiopäivä. Wiccalaisuus ei suoraan liity "new age hörhöilyyn", mutta new age ihmiset voivat toki poimia wiccasta ja juurikin muista uskonnoista ideoita joita sitten yhdistelevät, eikä tämä välttämättä anna parasta perspektiiviä wiccalaisuuteen itseensä.
"Kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa, mutta onko se kristinuskon syytä?" Sanoisin että on. Kristinuskon sanoma suoraan on aiheuttanut tai vähintäänkin oikeuttanut lukuisat "pyhät sodat", lähetystyön, valloittamisen, kolonialismin ja noitavainot. Kristinusko on patriarkaalisen valloittajan tarpeisiin muovautunut uskonto, vaikka Jeesus olisi raamatun mukaan sanonut ties mitä kivaa. Kristinusko on ankaran moralistinen uskonto joka opettaa, että maallisen elämän kuuluukin olla kärsimystä ja kuoleman jälkeen sitten saa palkinnon se, joka jaksoi kärsiä eniten. Se, joka kyseenalaistaa kirkon ja sen idolisoiman kärsimyksen, joutuu helvettiin!
On kiva sanoa, että kristinuskon Jumala on "henkinen ja sukupuoleton olento" vaikka eksplisiittisesti puhutaan isästä ja pojasta. Kristinuskon Jumala on koko maailman uskontojen ainoa jumala, joka ei ole koskaan rakastellut naisen/naispuolisen jumalan kanssa, eikä hänellä ole naispuolista partneria. Kristinuskon jumala on monoteistinen isäjumala. Minusta on selkärangatonta nykyään kierrellä tätä asiaa, kun kristinuskon naiskuva on aina esittänyt naisen koko perisynnin aiheuttajana, miestä viettelevänä, likaisena, saastaisena, syntisenä, vähemmän pyhänä. Se, että Jumalan sukupuolielimistä ei puhuta suoraan, ei poista tätä tosiasiaa.
Gardner kuitenkin keräsi aineet wiccalaisuuteen useista eri lähteistä ja muokkasi niistä nykyisen wiccalaisuuden. Ehkä wiccalaisuus pohjautuu muinaisiin pakanauskontoihin, mutta se on kuitenkin kokonaisuutena modernia tuotosta. Minusta on naurettavaa väittää, että wiccalaisuus on muinainen pakanauskonto, kun se ei sitä oikeasti ole, johon on napsittu osia sieltä ja täältä. Wiccalaisuudessa ei ole myöskään keskitettyä auktoriteettia, joten voitko sinä tai kukaan sanoa, että joku tietty uskomus ei kuulu wiccalaisuuteen. Luen tässä samalla englannin kielistä wikipediaa wiccalaisuudesta (tiedän, että on huono lähde), ja siellä kyllä mainitaan, että esimerkiksi Gardner uskoi uudelleensyntymiseen. Mutta jos sinulla on laittaa lähde, jossa kerrotaan täsmällisesti mitä wiccalaisuus on ja mitä se ei ole, niin linkkiä peliin vain.
No aika sukupuolettomalta ja henkiseltä olennolta Jumala vaikuttaa, jolla ei ole naispuolista partneria tai ole harrastanut seksiä. Onko se ongelma nyt se sukupuolettomuus vai se sukupuolielämän puute? Neitsyt Maria oli kuitenkin aika suuressa roolissa Jeesuksen syntymässä, mutta sitä ei tähän ilmeisesti lasketa?
Ikävä, että sulla on noin huono kokemus kristinuskosta, mutta itse en näe asiaa noin. Kai me voidaan sopia olevamme eri mieltä tästä asiasta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kirkko maallistuu ja mitä enemmän ihmisiä eroaa, sitä enemmän henkinen pahoinvointi vaan lisääntyy.
En taputtaisi sellaiselle kehitykselle. Ihminen tarvitsee hengellisyyttä ja moraalia voidakseen hyvin.
Hengellisyyttä voi hakea muualtakin. Itse lähdin kirkosta jo vuosia sitten ja olen sen jälkeen kiinnostunut mm. luonnonuskonnoista, suomalaisesta muinaisuskosta ja wiccalaisuudesta. Olen saanut noista kokeiluista ja fiilistelyistä enemmän hyvää irti kuin ankarasta ja syyllistävästä kristinuskosta ikinä. Luonnonuskoiselle jumaluus on asia, joka tunnetaan eikä sitä vain ajatella. Toivon että kirkosta lähtemisien myötä suomi näkisi perinteisten pakanauskontojen renessanssin. Ne ovat meidän kotoperäisiä uskontojamme toisin kuin kaukaa lähi-idästä tuotu kristinusko.
Samat jotka alapeukuttaa kirkkoa yläpeukuttaa wiccalaisuutta :D No joo, täysin loogistahan se onkin. Totuus tekee kipeää ja kaikki hörhö on kivaa ja jännittävää.
Olipas sisällötön kommentti. Wiccalaisuus pohjautuu luontoon ja vuodenaikojen sekä kuun kiertoon. Pakanauskonnot eivät latele ohjeita ja totuuksia ylhäältä vaan antavat yksilölle tilaa kehittää itseään ja hengellistä harjoitustaan. Wiccalaisuudesta on mielikuva että se on jotain noitalarppia, no voihan se joidenkin kohdalla siltä näyttää, omat kokeiluni ovat keskittyneet yhteyden löytämiseen itseeni sekä luontoon mm. liikkumalla luonnossa, meditoimalla ja kirjoittamalla sekä aiheesta kirjoja lukemalla. Nyt minusta tuntuu, että olen pikkuhiljaa löytänyt sellaisen polun alkuun, joka on minulle henkilökohtaisesti merkittävä ja hyvä. Kristinusko oli kaiken tämän vastakohta - tukahduttava, syyllistävä, moralisoiva. Naureskele vaan jos haluat mutta voin lämpimästi suositella hieman avarampaa katsetta.
Mä olen ollut pakana/satanisti (olen siis kokeillut sekä wiccalaisuutta että satanismia enkä tarkoita, että wiccalaiset olisivat satanisteja) ja nyt olen kristitty, ja minulle kristinusko sopii paljon paremmin. Kristinuskoakin löytyy monesta eri muodosta, joten mielestäni siinäkin on tilaa kehittää itseään ja hengellistä elämäänsä. Wiccalaisuus oli liian ympäripyöreää hihhulointia, mihin vaan lainattiin kaikkea kivaa muista uskonnoista/hengellisiltä poluilta. Satanismi teki minusta julman ja kovan ihmisen sekä itseäni ja muita kohtaan. Kristinusko auttaa minua näkemään itseni ja kaikki muut ihmiset arvokkaina ja rakastettavina, vaikka me kaikki teemmekin virheitä, ja on mukava tietää, että minua rakastetaan ja joku katsoo perääni.
-eri
Millä perusteella wiccalaisuus on "ympäripyöreää hihhulointia" mutta kristinusko ei?
Ei siinä sinänsä mitään, kiva jos kristinusko sopiikin sinulle. Itse en voisi siihen enää palata kun silmät ovat auenneet sille, miten kristinusko on oikeuttanut ja oikeuttaa pahuutta, ja mikä kristinuskon naiskuva todella on. En ikinä enää voisi kuulua uskontoon, joka väittää että ainoa ja ylin jumaluus on mies.Mun mielestä wiccalaisuudessa ja muissa new age uskonnoissa vain ei ole mitään järkeä. En ymmärrä mikä se pohjafilosofia on tai mikä merkitys ihmiselämällä on. Täällä sitä vaan pyöritään jossain päättymättömässä ympyrässä ja synnytään aina uudelleen. Sitten kärsitään tai saadaan jotain etuja teoista, joita on tehty edellisessä elämässä, jota ei edes muista. Sitten poimitaan kaikkia kivoja pyhiä ihmisiä muista uskonnoista ja sanotaan, että he ovat hyviä opettajia, vaikka ei kuunnella mitä he kokonaisuutena opettavat.
Kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa, mutta onko se kristinuskon syytä? Myös buddhalaiset munkit ja new age uskovaiset ovat tehneet paljon pahaa, mutta sillä ei löydä kaikkia buddhalaisia/newagereita. Wiccalaisuus on syntynyt vasta 40-60-luvuilla, joten tietenkään sillä ei ole samanlaista historiaa kuin paljon vanhemmalla kristinuskolla, mutta on turha kuvitella, että se olisi jotenkin turvassa huijareilta tai muilta pahoilta ihmisiltä.
Mielestäni on myös hieman erikoista väittää, että kristinuskon ainoa ja ylin jumaluus on mies. Jeesus syntyi mieheksi, ja kristinuskossa kyllä puhutaan isästä ja pojasta, mutta en ole kyllä kuullut yhdenkään uskovaisen väittävän, että Jumalalla olisi jonkinlaiset sukupuolielimet. En ole ennen ajatellut asiaa, mutta en näe edes kuolleista herännyttä Jeesusta oikeasti miehenä, vaan hänkin on sellainen henkinen ja sukupuoleton olento.
Mitä järkeä ja tolkkua kristinuskossa on?
Jumala loi syntisen ihmisen ja sitten tappoi itsensä huuhtoakseen synnit pois. Pelastus tulee sille, joka uskoo tämän mukisematta ilman todisteita. Kertoi tämän jutun juonen tosi pienelle porukalle maailmassa.
Makes sense.
Mietin tätä välillä itsekin, että ei niissä kummassakaan välttämättä mitään logiikkaa ole. :D
Minulle on kuitenkin merkityksellistä se, että kristittynä tunnen olevani turvassa ja saaneeni rauhan. En kokenut samaa wiccalaisuudessa tai muussa pakanallisuudessa.
Eli suhun on iskostettu kristittyjen jumalanpelko ja syyllisyys, etkä pääse siitä irti.
Jos en olisi uskovainen, olisin eksistentialistinen nihilisti, jonka mielestä elämällä ei ole mitään merkitystä, ja joka ei pahemmin pidä ihmisistä. Mua ei huvita elää täällä vielä jotain 50+ vuotta hengailemassa turhan päiten, kun elämä on kuitenkin aikalailla kärsimystä eikä siitä saa palkkioksi mitään muuta kuin kuoleman suoman unohduksen. Jotta elämässä ja täällä ponnistelussa olisi mitään järkeä, haluan uskoa, että elämä ei pääty kuolemaan. Olen siis tutkaillut vaihtoehtojani ja tullut siihen tulokseen, että uskovaisuus on minulle paras ratkaisu ellen halua elää masentuneena ja itset*hoisena. Se on ollut minulle paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 90-luvun alussa heti kun kykenin. Harmi kyllä että uskonnosta jäi niin ikävä ja tuomitseva kuva kun kuitenkin ajattelen että hengellisyys on ihmillinen perustarve. Jo lapsena pelkäsin helvettiä ja uskonnosta tuli ajatus että olen jotenkin lähtökohtaisesti huono ihminen. Minun uskontokasvatuksessani (pyhäkoulu ja peruskoulu) ei ollut mitään positiivista tai lämmintä, pelkkää syyllisyydentunnon lietsomista ja yksitotista paasausta ilman mitään keskustelua.
Uusia jäseniä ei kirkkoon enää juurikaan ole tulossa, syntyvyys on pientä ja sen lisäksi me kirkkoon kuulumattomat emme liitä lapsiamme alunperinkään seurakuntaan. Taitaa suuret ikäluokat ja eläkeläiset pitää kirkon työllistettynä.
Missä asut? Kyllä ainakin Pohjois-Pohjanmaalla liitetään IHAN kaikki vauvat kirkkoon.
T. Aiemmin tuon alueen tilannetta sivusta seuranneena kommentoinut
Esim. Tampereen ja Helsingin seuduilla kaikki lapsia ei liitetä kirkkoon.
Edes 90-luvulla peruskoulua käyneenä en ole ainoa, joka osallistui ET-opetukseen, kun ei ole vauvana pakkoliitetty kirkkoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on niin langennut, että Jumala ottaa pois siunauksensa
Eli kun et työnnä kirkolle ja papeille rahaa niin näinkö käy?
Naurettavaa pölinää.
Ev.lut. on osana lankeamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kirkko maallistuu ja mitä enemmän ihmisiä eroaa, sitä enemmän henkinen pahoinvointi vaan lisääntyy.
En taputtaisi sellaiselle kehitykselle. Ihminen tarvitsee hengellisyyttä ja moraalia voidakseen hyvin.
Hengellisyyttä voi hakea muualtakin. Itse lähdin kirkosta jo vuosia sitten ja olen sen jälkeen kiinnostunut mm. luonnonuskonnoista, suomalaisesta muinaisuskosta ja wiccalaisuudesta. Olen saanut noista kokeiluista ja fiilistelyistä enemmän hyvää irti kuin ankarasta ja syyllistävästä kristinuskosta ikinä. Luonnonuskoiselle jumaluus on asia, joka tunnetaan eikä sitä vain ajatella. Toivon että kirkosta lähtemisien myötä suomi näkisi perinteisten pakanauskontojen renessanssin. Ne ovat meidän kotoperäisiä uskontojamme toisin kuin kaukaa lähi-idästä tuotu kristinusko.
Samat jotka alapeukuttaa kirkkoa yläpeukuttaa wiccalaisuutta :D No joo, täysin loogistahan se onkin. Totuus tekee kipeää ja kaikki hörhö on kivaa ja jännittävää.
Olipas sisällötön kommentti. Wiccalaisuus pohjautuu luontoon ja vuodenaikojen sekä kuun kiertoon. Pakanauskonnot eivät latele ohjeita ja totuuksia ylhäältä vaan antavat yksilölle tilaa kehittää itseään ja hengellistä harjoitustaan. Wiccalaisuudesta on mielikuva että se on jotain noitalarppia, no voihan se joidenkin kohdalla siltä näyttää, omat kokeiluni ovat keskittyneet yhteyden löytämiseen itseeni sekä luontoon mm. liikkumalla luonnossa, meditoimalla ja kirjoittamalla sekä aiheesta kirjoja lukemalla. Nyt minusta tuntuu, että olen pikkuhiljaa löytänyt sellaisen polun alkuun, joka on minulle henkilökohtaisesti merkittävä ja hyvä. Kristinusko oli kaiken tämän vastakohta - tukahduttava, syyllistävä, moralisoiva. Naureskele vaan jos haluat mutta voin lämpimästi suositella hieman avarampaa katsetta.
Mä olen ollut pakana/satanisti (olen siis kokeillut sekä wiccalaisuutta että satanismia enkä tarkoita, että wiccalaiset olisivat satanisteja) ja nyt olen kristitty, ja minulle kristinusko sopii paljon paremmin. Kristinuskoakin löytyy monesta eri muodosta, joten mielestäni siinäkin on tilaa kehittää itseään ja hengellistä elämäänsä. Wiccalaisuus oli liian ympäripyöreää hihhulointia, mihin vaan lainattiin kaikkea kivaa muista uskonnoista/hengellisiltä poluilta. Satanismi teki minusta julman ja kovan ihmisen sekä itseäni ja muita kohtaan. Kristinusko auttaa minua näkemään itseni ja kaikki muut ihmiset arvokkaina ja rakastettavina, vaikka me kaikki teemmekin virheitä, ja on mukava tietää, että minua rakastetaan ja joku katsoo perääni.
-eri
Millä perusteella wiccalaisuus on "ympäripyöreää hihhulointia" mutta kristinusko ei?
Ei siinä sinänsä mitään, kiva jos kristinusko sopiikin sinulle. Itse en voisi siihen enää palata kun silmät ovat auenneet sille, miten kristinusko on oikeuttanut ja oikeuttaa pahuutta, ja mikä kristinuskon naiskuva todella on. En ikinä enää voisi kuulua uskontoon, joka väittää että ainoa ja ylin jumaluus on mies.Mun mielestä wiccalaisuudessa ja muissa new age uskonnoissa vain ei ole mitään järkeä. En ymmärrä mikä se pohjafilosofia on tai mikä merkitys ihmiselämällä on. Täällä sitä vaan pyöritään jossain päättymättömässä ympyrässä ja synnytään aina uudelleen. Sitten kärsitään tai saadaan jotain etuja teoista, joita on tehty edellisessä elämässä, jota ei edes muista. Sitten poimitaan kaikkia kivoja pyhiä ihmisiä muista uskonnoista ja sanotaan, että he ovat hyviä opettajia, vaikka ei kuunnella mitä he kokonaisuutena opettavat.
Kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa, mutta onko se kristinuskon syytä? Myös buddhalaiset munkit ja new age uskovaiset ovat tehneet paljon pahaa, mutta sillä ei löydä kaikkia buddhalaisia/newagereita. Wiccalaisuus on syntynyt vasta 40-60-luvuilla, joten tietenkään sillä ei ole samanlaista historiaa kuin paljon vanhemmalla kristinuskolla, mutta on turha kuvitella, että se olisi jotenkin turvassa huijareilta tai muilta pahoilta ihmisiltä.
Mielestäni on myös hieman erikoista väittää, että kristinuskon ainoa ja ylin jumaluus on mies. Jeesus syntyi mieheksi, ja kristinuskossa kyllä puhutaan isästä ja pojasta, mutta en ole kyllä kuullut yhdenkään uskovaisen väittävän, että Jumalalla olisi jonkinlaiset sukupuolielimet. En ole ennen ajatellut asiaa, mutta en näe edes kuolleista herännyttä Jeesusta oikeasti miehenä, vaan hänkin on sellainen henkinen ja sukupuoleton olento.
Mitä järkeä ja tolkkua kristinuskossa on?
Jumala loi syntisen ihmisen ja sitten tappoi itsensä huuhtoakseen synnit pois. Pelastus tulee sille, joka uskoo tämän mukisematta ilman todisteita. Kertoi tämän jutun juonen tosi pienelle porukalle maailmassa.
Makes sense.
Mietin tätä välillä itsekin, että ei niissä kummassakaan välttämättä mitään logiikkaa ole. :D
Minulle on kuitenkin merkityksellistä se, että kristittynä tunnen olevani turvassa ja saaneeni rauhan. En kokenut samaa wiccalaisuudessa tai muussa pakanallisuudessa.
Eli suhun on iskostettu kristittyjen jumalanpelko ja syyllisyys, etkä pääse siitä irti.
Jos en olisi uskovainen, olisin eksistentialistinen nihilisti, jonka mielestä elämällä ei ole mitään merkitystä, ja joka ei pahemmin pidä ihmisistä. Mua ei huvita elää täällä vielä jotain 50+ vuotta hengailemassa turhan päiten, kun elämä on kuitenkin aikalailla kärsimystä eikä siitä saa palkkioksi mitään muuta kuin kuoleman suoman unohduksen. Jotta elämässä ja täällä ponnistelussa olisi mitään järkeä, haluan uskoa, että elämä ei pääty kuolemaan. Olen siis tutkaillut vaihtoehtojani ja tullut siihen tulokseen, että uskovaisuus on minulle paras ratkaisu ellen halua elää masentuneena ja itset*hoisena. Se on ollut minulle paras ratkaisu.
Ikävä kuulla ettet näe elämässäsi nyt ja tässä mitään hyvää etkä koe että voisit sitä jotenkin parantaa. Ihmettelen vaan että millä lailla joku taivas olisi sitten onnellinen paikka? Eikös se myydä sillä, että siellä nähdään sitten kaikki läheiset ihmiset uudelleen. Jos et nauti elämästä ja ihmisistä nyt, niin miten sä nauttisit niistä tuonpuoleisessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kirkko maallistuu ja mitä enemmän ihmisiä eroaa, sitä enemmän henkinen pahoinvointi vaan lisääntyy.
En taputtaisi sellaiselle kehitykselle. Ihminen tarvitsee hengellisyyttä ja moraalia voidakseen hyvin.
Hengellisyyttä voi hakea muualtakin. Itse lähdin kirkosta jo vuosia sitten ja olen sen jälkeen kiinnostunut mm. luonnonuskonnoista, suomalaisesta muinaisuskosta ja wiccalaisuudesta. Olen saanut noista kokeiluista ja fiilistelyistä enemmän hyvää irti kuin ankarasta ja syyllistävästä kristinuskosta ikinä. Luonnonuskoiselle jumaluus on asia, joka tunnetaan eikä sitä vain ajatella. Toivon että kirkosta lähtemisien myötä suomi näkisi perinteisten pakanauskontojen renessanssin. Ne ovat meidän kotoperäisiä uskontojamme toisin kuin kaukaa lähi-idästä tuotu kristinusko.
Samat jotka alapeukuttaa kirkkoa yläpeukuttaa wiccalaisuutta :D No joo, täysin loogistahan se onkin. Totuus tekee kipeää ja kaikki hörhö on kivaa ja jännittävää.
Olipas sisällötön kommentti. Wiccalaisuus pohjautuu luontoon ja vuodenaikojen sekä kuun kiertoon. Pakanauskonnot eivät latele ohjeita ja totuuksia ylhäältä vaan antavat yksilölle tilaa kehittää itseään ja hengellistä harjoitustaan. Wiccalaisuudesta on mielikuva että se on jotain noitalarppia, no voihan se joidenkin kohdalla siltä näyttää, omat kokeiluni ovat keskittyneet yhteyden löytämiseen itseeni sekä luontoon mm. liikkumalla luonnossa, meditoimalla ja kirjoittamalla sekä aiheesta kirjoja lukemalla. Nyt minusta tuntuu, että olen pikkuhiljaa löytänyt sellaisen polun alkuun, joka on minulle henkilökohtaisesti merkittävä ja hyvä. Kristinusko oli kaiken tämän vastakohta - tukahduttava, syyllistävä, moralisoiva. Naureskele vaan jos haluat mutta voin lämpimästi suositella hieman avarampaa katsetta.
Mä olen ollut pakana/satanisti (olen siis kokeillut sekä wiccalaisuutta että satanismia enkä tarkoita, että wiccalaiset olisivat satanisteja) ja nyt olen kristitty, ja minulle kristinusko sopii paljon paremmin. Kristinuskoakin löytyy monesta eri muodosta, joten mielestäni siinäkin on tilaa kehittää itseään ja hengellistä elämäänsä. Wiccalaisuus oli liian ympäripyöreää hihhulointia, mihin vaan lainattiin kaikkea kivaa muista uskonnoista/hengellisiltä poluilta. Satanismi teki minusta julman ja kovan ihmisen sekä itseäni ja muita kohtaan. Kristinusko auttaa minua näkemään itseni ja kaikki muut ihmiset arvokkaina ja rakastettavina, vaikka me kaikki teemmekin virheitä, ja on mukava tietää, että minua rakastetaan ja joku katsoo perääni.
-eri
Millä perusteella wiccalaisuus on "ympäripyöreää hihhulointia" mutta kristinusko ei?
Ei siinä sinänsä mitään, kiva jos kristinusko sopiikin sinulle. Itse en voisi siihen enää palata kun silmät ovat auenneet sille, miten kristinusko on oikeuttanut ja oikeuttaa pahuutta, ja mikä kristinuskon naiskuva todella on. En ikinä enää voisi kuulua uskontoon, joka väittää että ainoa ja ylin jumaluus on mies.Mun mielestä wiccalaisuudessa ja muissa new age uskonnoissa vain ei ole mitään järkeä. En ymmärrä mikä se pohjafilosofia on tai mikä merkitys ihmiselämällä on. Täällä sitä vaan pyöritään jossain päättymättömässä ympyrässä ja synnytään aina uudelleen. Sitten kärsitään tai saadaan jotain etuja teoista, joita on tehty edellisessä elämässä, jota ei edes muista. Sitten poimitaan kaikkia kivoja pyhiä ihmisiä muista uskonnoista ja sanotaan, että he ovat hyviä opettajia, vaikka ei kuunnella mitä he kokonaisuutena opettavat.
Kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa, mutta onko se kristinuskon syytä? Myös buddhalaiset munkit ja new age uskovaiset ovat tehneet paljon pahaa, mutta sillä ei löydä kaikkia buddhalaisia/newagereita. Wiccalaisuus on syntynyt vasta 40-60-luvuilla, joten tietenkään sillä ei ole samanlaista historiaa kuin paljon vanhemmalla kristinuskolla, mutta on turha kuvitella, että se olisi jotenkin turvassa huijareilta tai muilta pahoilta ihmisiltä.
Mielestäni on myös hieman erikoista väittää, että kristinuskon ainoa ja ylin jumaluus on mies. Jeesus syntyi mieheksi, ja kristinuskossa kyllä puhutaan isästä ja pojasta, mutta en ole kyllä kuullut yhdenkään uskovaisen väittävän, että Jumalalla olisi jonkinlaiset sukupuolielimet. En ole ennen ajatellut asiaa, mutta en näe edes kuolleista herännyttä Jeesusta oikeasti miehenä, vaan hänkin on sellainen henkinen ja sukupuoleton olento.
Okei, no nyt voi tulla pitkä vastaus... sanot ettet ymmärrä, mikä on wiccalaisuuden pohjafilosofia, ja sen huomaa. Ensinnäkään wiccalaisuus ei ole suinkaan syntynyt vasta 40-60-luvuilla (vaikka ensimmäiset wiccalaiset tulivat amerikassa julkisuuteen vasta 1950-luvulla, kun noituuden vastaiset lait purettiin vasta silloin), vaan wiccalaisuus pohjautuu kokonaan Eurooppalaisiin pakanauskontoihin, joilla on vuosituhansia pitkät juuret. Toisekseen wiccalaisuus nimenomaan opettaa, että edelliset elämät eivät vaikuta nykyiseen, vaan karma antaa takaisin hyvässä ja pahassa jokaisen elämän sisällä. Mitä kuvaat "päättymättömäksi ympyräksi" on luonnon kiertokulku, jossa olemme kaikki osallisina, halusimme tai emme ja uskoimmepa sitten mihin hyvänsä. Me kaikki olemme lihaa ja verta olevia eläimiä, jotka ennen pitkää kuolevat ja kehomme koostumus palaa luonnon kiertoon. Tämä ei mielestäni ole banaali tai masentava asia, vaan kaunis totuus - minusta on paljon lohdullisempaa ajatella, että todella jatkan elämää osana Äiti Maata, kuin että kuoleman jälkeen tulee tuomiopäivä. Wiccalaisuus ei suoraan liity "new age hörhöilyyn", mutta new age ihmiset voivat toki poimia wiccasta ja juurikin muista uskonnoista ideoita joita sitten yhdistelevät, eikä tämä välttämättä anna parasta perspektiiviä wiccalaisuuteen itseensä.
"Kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa, mutta onko se kristinuskon syytä?" Sanoisin että on. Kristinuskon sanoma suoraan on aiheuttanut tai vähintäänkin oikeuttanut lukuisat "pyhät sodat", lähetystyön, valloittamisen, kolonialismin ja noitavainot. Kristinusko on patriarkaalisen valloittajan tarpeisiin muovautunut uskonto, vaikka Jeesus olisi raamatun mukaan sanonut ties mitä kivaa. Kristinusko on ankaran moralistinen uskonto joka opettaa, että maallisen elämän kuuluukin olla kärsimystä ja kuoleman jälkeen sitten saa palkinnon se, joka jaksoi kärsiä eniten. Se, joka kyseenalaistaa kirkon ja sen idolisoiman kärsimyksen, joutuu helvettiin!
On kiva sanoa, että kristinuskon Jumala on "henkinen ja sukupuoleton olento" vaikka eksplisiittisesti puhutaan isästä ja pojasta. Kristinuskon Jumala on koko maailman uskontojen ainoa jumala, joka ei ole koskaan rakastellut naisen/naispuolisen jumalan kanssa, eikä hänellä ole naispuolista partneria. Kristinuskon jumala on monoteistinen isäjumala. Minusta on selkärangatonta nykyään kierrellä tätä asiaa, kun kristinuskon naiskuva on aina esittänyt naisen koko perisynnin aiheuttajana, miestä viettelevänä, likaisena, saastaisena, syntisenä, vähemmän pyhänä. Se, että Jumalan sukupuolielimistä ei puhuta suoraan, ei poista tätä tosiasiaa.
Gardner kuitenkin keräsi aineet wiccalaisuuteen useista eri lähteistä ja muokkasi niistä nykyisen wiccalaisuuden. Ehkä wiccalaisuus pohjautuu muinaisiin pakanauskontoihin, mutta se on kuitenkin kokonaisuutena modernia tuotosta. Minusta on naurettavaa väittää, että wiccalaisuus on muinainen pakanauskonto, kun se ei sitä oikeasti ole, johon on napsittu osia sieltä ja täältä. Wiccalaisuudessa ei ole myöskään keskitettyä auktoriteettia, joten voitko sinä tai kukaan sanoa, että joku tietty uskomus ei kuulu wiccalaisuuteen. Luen tässä samalla englannin kielistä wikipediaa wiccalaisuudesta (tiedän, että on huono lähde), ja siellä kyllä mainitaan, että esimerkiksi Gardner uskoi uudelleensyntymiseen. Mutta jos sinulla on laittaa lähde, jossa kerrotaan täsmällisesti mitä wiccalaisuus on ja mitä se ei ole, niin linkkiä peliin vain.
No aika sukupuolettomalta ja henkiseltä olennolta Jumala vaikuttaa, jolla ei ole naispuolista partneria tai ole harrastanut seksiä. Onko se ongelma nyt se sukupuolettomuus vai se sukupuolielämän puute? Neitsyt Maria oli kuitenkin aika suuressa roolissa Jeesuksen syntymässä, mutta sitä ei tähän ilmeisesti lasketa?
Ikävä, että sulla on noin huono kokemus kristinuskosta, mutta itse en näe asiaa noin. Kai me voidaan sopia olevamme eri mieltä tästä asiasta. :)
Voidaan toki olla eri mieltä, kunhan osallistun kiinnostavaan keskusteluun! :D
Gardnerilainen wicca on vain yksi wiccan "alalaji". Sattuneesta syystä (köh köh) eurooppalaiset, muinaiset pakanauskonnot eivät ole säilyneet, mutta wicca on rekonstruktio niistä sen pohjalta, mitä on säilynyt, toki silloin on pitänyt yhdistellä eri perinteitä. Minäkin uskon uudelleensyntymiseen, joskaan en siinä mielessä että ihmisen sielu olisi rajattu ja yksittäinen ja että sama sielu syntyisi aina ihmisenä uudelleen. Lähteiksi wiccalaisuuteen suosittelisin ihan kirjallisuutta tai aiheelle kokonaan omistettuja nettisivuja, toki kannattaa käyttää omaa arviointikykyä, jotkut wicca-lähteet ovat olleet minullekin liian hihhulointia, osa taas on hyvinkin maanläheisiä. Se on sinusta kiinni, mikä sinua kiinnostaa ja vetää puoleensa...
Näen myös neitsyt Marian hahmon kristinuskossa ongelmallisena (naisihanne on neitsyt tai äiti, "parhaimmillaan" molemmat, naisen itsemääräämisoikeus sivuutetaan, parasta mitä nainen voi tehdä on synnyttää mies ja palvella miespuolista jumalaa....). Ongelmani ei ole Jumalan "sukupuolettomuus" vaan nimenomaan se, että kristinuskon jumala on ja on aina ollut mies. Hän on miehenä esitetty ja hänestä puhutaam miehenä, joten on täysin toiveajattelua väittää, että hän olisi sukupuoleton. Vai miksi sitten jumalasta ei yhtä hyvin voitaisi puhua naisena? Kun joku sanoo uskovansa Jumalaan, hän on ihan neutraali kristitty, mutta kun minä sanon uskovani Jumalattareen, olenkin naurettava hihhuli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kirkko maallistuu ja mitä enemmän ihmisiä eroaa, sitä enemmän henkinen pahoinvointi vaan lisääntyy.
En taputtaisi sellaiselle kehitykselle. Ihminen tarvitsee hengellisyyttä ja moraalia voidakseen hyvin.
Hengellisyyttä voi hakea muualtakin. Itse lähdin kirkosta jo vuosia sitten ja olen sen jälkeen kiinnostunut mm. luonnonuskonnoista, suomalaisesta muinaisuskosta ja wiccalaisuudesta. Olen saanut noista kokeiluista ja fiilistelyistä enemmän hyvää irti kuin ankarasta ja syyllistävästä kristinuskosta ikinä. Luonnonuskoiselle jumaluus on asia, joka tunnetaan eikä sitä vain ajatella. Toivon että kirkosta lähtemisien myötä suomi näkisi perinteisten pakanauskontojen renessanssin. Ne ovat meidän kotoperäisiä uskontojamme toisin kuin kaukaa lähi-idästä tuotu kristinusko.
Samat jotka alapeukuttaa kirkkoa yläpeukuttaa wiccalaisuutta :D No joo, täysin loogistahan se onkin. Totuus tekee kipeää ja kaikki hörhö on kivaa ja jännittävää.
Olipas sisällötön kommentti. Wiccalaisuus pohjautuu luontoon ja vuodenaikojen sekä kuun kiertoon. Pakanauskonnot eivät latele ohjeita ja totuuksia ylhäältä vaan antavat yksilölle tilaa kehittää itseään ja hengellistä harjoitustaan. Wiccalaisuudesta on mielikuva että se on jotain noitalarppia, no voihan se joidenkin kohdalla siltä näyttää, omat kokeiluni ovat keskittyneet yhteyden löytämiseen itseeni sekä luontoon mm. liikkumalla luonnossa, meditoimalla ja kirjoittamalla sekä aiheesta kirjoja lukemalla. Nyt minusta tuntuu, että olen pikkuhiljaa löytänyt sellaisen polun alkuun, joka on minulle henkilökohtaisesti merkittävä ja hyvä. Kristinusko oli kaiken tämän vastakohta - tukahduttava, syyllistävä, moralisoiva. Naureskele vaan jos haluat mutta voin lämpimästi suositella hieman avarampaa katsetta.
Mä olen ollut pakana/satanisti (olen siis kokeillut sekä wiccalaisuutta että satanismia enkä tarkoita, että wiccalaiset olisivat satanisteja) ja nyt olen kristitty, ja minulle kristinusko sopii paljon paremmin. Kristinuskoakin löytyy monesta eri muodosta, joten mielestäni siinäkin on tilaa kehittää itseään ja hengellistä elämäänsä. Wiccalaisuus oli liian ympäripyöreää hihhulointia, mihin vaan lainattiin kaikkea kivaa muista uskonnoista/hengellisiltä poluilta. Satanismi teki minusta julman ja kovan ihmisen sekä itseäni ja muita kohtaan. Kristinusko auttaa minua näkemään itseni ja kaikki muut ihmiset arvokkaina ja rakastettavina, vaikka me kaikki teemmekin virheitä, ja on mukava tietää, että minua rakastetaan ja joku katsoo perääni.
-eri
Millä perusteella wiccalaisuus on "ympäripyöreää hihhulointia" mutta kristinusko ei?
Ei siinä sinänsä mitään, kiva jos kristinusko sopiikin sinulle. Itse en voisi siihen enää palata kun silmät ovat auenneet sille, miten kristinusko on oikeuttanut ja oikeuttaa pahuutta, ja mikä kristinuskon naiskuva todella on. En ikinä enää voisi kuulua uskontoon, joka väittää että ainoa ja ylin jumaluus on mies.Mun mielestä wiccalaisuudessa ja muissa new age uskonnoissa vain ei ole mitään järkeä. En ymmärrä mikä se pohjafilosofia on tai mikä merkitys ihmiselämällä on. Täällä sitä vaan pyöritään jossain päättymättömässä ympyrässä ja synnytään aina uudelleen. Sitten kärsitään tai saadaan jotain etuja teoista, joita on tehty edellisessä elämässä, jota ei edes muista. Sitten poimitaan kaikkia kivoja pyhiä ihmisiä muista uskonnoista ja sanotaan, että he ovat hyviä opettajia, vaikka ei kuunnella mitä he kokonaisuutena opettavat.
Kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa, mutta onko se kristinuskon syytä? Myös buddhalaiset munkit ja new age uskovaiset ovat tehneet paljon pahaa, mutta sillä ei löydä kaikkia buddhalaisia/newagereita. Wiccalaisuus on syntynyt vasta 40-60-luvuilla, joten tietenkään sillä ei ole samanlaista historiaa kuin paljon vanhemmalla kristinuskolla, mutta on turha kuvitella, että se olisi jotenkin turvassa huijareilta tai muilta pahoilta ihmisiltä.
Mielestäni on myös hieman erikoista väittää, että kristinuskon ainoa ja ylin jumaluus on mies. Jeesus syntyi mieheksi, ja kristinuskossa kyllä puhutaan isästä ja pojasta, mutta en ole kyllä kuullut yhdenkään uskovaisen väittävän, että Jumalalla olisi jonkinlaiset sukupuolielimet. En ole ennen ajatellut asiaa, mutta en näe edes kuolleista herännyttä Jeesusta oikeasti miehenä, vaan hänkin on sellainen henkinen ja sukupuoleton olento.
Mitä järkeä ja tolkkua kristinuskossa on?
Jumala loi syntisen ihmisen ja sitten tappoi itsensä huuhtoakseen synnit pois. Pelastus tulee sille, joka uskoo tämän mukisematta ilman todisteita. Kertoi tämän jutun juonen tosi pienelle porukalle maailmassa.
Makes sense.
Mietin tätä välillä itsekin, että ei niissä kummassakaan välttämättä mitään logiikkaa ole. :D
Minulle on kuitenkin merkityksellistä se, että kristittynä tunnen olevani turvassa ja saaneeni rauhan. En kokenut samaa wiccalaisuudessa tai muussa pakanallisuudessa.
Eli suhun on iskostettu kristittyjen jumalanpelko ja syyllisyys, etkä pääse siitä irti.
Jos en olisi uskovainen, olisin eksistentialistinen nihilisti, jonka mielestä elämällä ei ole mitään merkitystä, ja joka ei pahemmin pidä ihmisistä. Mua ei huvita elää täällä vielä jotain 50+ vuotta hengailemassa turhan päiten, kun elämä on kuitenkin aikalailla kärsimystä eikä siitä saa palkkioksi mitään muuta kuin kuoleman suoman unohduksen. Jotta elämässä ja täällä ponnistelussa olisi mitään järkeä, haluan uskoa, että elämä ei pääty kuolemaan. Olen siis tutkaillut vaihtoehtojani ja tullut siihen tulokseen, että uskovaisuus on minulle paras ratkaisu ellen halua elää masentuneena ja itset*hoisena. Se on ollut minulle paras ratkaisu.
Ikävä kuulla ettet näe elämässäsi nyt ja tässä mitään hyvää etkä koe että voisit sitä jotenkin parantaa. Ihmettelen vaan että millä lailla joku taivas olisi sitten onnellinen paikka? Eikös se myydä sillä, että siellä nähdään sitten kaikki läheiset ihmiset uudelleen. Jos et nauti elämästä ja ihmisistä nyt, niin miten sä nauttisit niistä tuonpuoleisessa?
Totta kai näen elämässä hyviä asioita ja tiedän miten sitä voisi parantaa. Mutta jos elämä todella päättyy kuolemaan ja vaivumme ikuiseen olemattomuuden tilaan, niin miksi näkisin mitään vaivaa tässä elämässä? Silloin olisi ihan sama kuolenko tänään vai 100-vuotiaana hyvän elämän elettyäni. Lopputulos on kuitenkin täysin sama.
Jos kuolemanjälkeinen elämä on totta, on tilanne täysin eri, koska kokemukseni ja muistoni elävät kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha instituutia, mikä ei perustu mihinkään faktatietoon. Voi kunpa kaikki kirkkoihin käytetyt rahat olisi aikoinaan laitettu tieteen edistämiseen, ja kyseenalaistajia ei oltaisi poltettu kerettiläisinä.
Kristinusko on kuitenkin tuonut tännekin paljon hyvää ja esim meidän moraalikäsitykset pohjautuu paljon raamattuun.
Uskonto määrittelee yllättävän paljon minkälainen minkäkin maan identtiteetti on.
Suomessa epäilemättä olisi jokin muu uskonto vallalla, koska kaikissa maissa on jokin uskonto se vallitseva, eikä suomalaisten pakanauskonnot varmaan olisi menestyneet enää viimeaikoina. Kukaan ei uskoisi, että ukkosen jylinä on Jumalan ääni.
Joten voi miettiä, onko parempi, että täällä on kristinusko vallitseva vai olisko is-lam parempi?
En ymmärrä tätä vihaa kristinuskoa kohtaan, vaikka en itse perinteisessä mielessä uskovainen olekaan.
Toki uskon, että on olemassa meitä suurempi voima joka on kaiken takana ja kutsuttakoon häntä vaikka Jumalaksi.
Yleensä kaikki maat, jotka ovat kristittyjä ovat hyvinvointi maita. Jossain missä uskonto on jotakin muuta, eletään edelleen lähes keskiaikaa(ainakin ihmisoikeuksia mietittäessä)
Oikeasti kuvittelet, että niitä moraalikäsityksiä ei ollut ennen raamattua? Länsimaissa alkoi mennä hyvin siinä vaiheessa, kun kirkko alkoi menettää valtaansa. Ilmeisesti nuo muut uskonnot tarkoittaa islmia, koska kyllä maailmasta löytyy paljon hyvinvoivia maita, joissa on muita uskontoja (vaikka Japani). Voidaan myös olla montaa mieltä siitä kuinka hyvin jossain etelä-Amerikassa menee (voimakkaan katolisia maita).
Puhinkin nyt Suomesta. Kyllä vai asenteemme tulevat paljon uskonnosta, sano mitä sanot. Suomessa on kirkko, uskonto ja isänmaa ollut aina arvossaan.
Älä tapa/ älä varasta/älä tee huo-rin ovat olleet ohjenuorana.
Toki idänuskonnoissa , kuten buthalaisuudessa ym on paljon hyvää, mutta aina ei kannata vetää puolta maailmaa mukaan, kun puhutaan Suomesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilua kirkolle ja ihmisille olisi ettei ketään liitetä kirkkoon ennen 15v. ja rippikoulua jos/kun sen haluaa käydä. Sitten jäsenmaksu olisi esim. 50€ / vuosi; silloin hinta ei tuntuisi pahalle ja voisihan siitä olla jotain etujakin vähän kuin kauppojen etukorteissa :)
Veikkaan, että myönteisyys ja jäsenmäärä ei olisi kirkolle ollenkaan huono.
Myönteisyys kasvaisi kyllä, mutta jäsenmäärä onneksi romahtaisi 10 prosentin alle.
Kenelle se nyt niin hirveästi sitä "onnea" toisi, jos kirkko romahtaisi?
Tilalle tulisi kuitenkin joku toinen.
Itsestäni on ollut mukavaa nuorena käydä rippikoulu/-leirit. Kirkko myöskin työllistää ja omatkin nuoreni olivat kesätöissä isosina ja tykkäsivät. Ensimmäiset kesätyöpaikat olivat siis seurakunnan järjestämiä.
Lapset kävivät myös lapsille tarkoitetuissa kerhoissa alle kouluikäisinä.
Myös kristillisiä juhlia on aina ollut mukava viettää, niin joulua kuin pääsiäistäkin. Eihän näitä olisi ilman kristinuskoa.
Ja kyllä on ollut ihan turvallista haudata omat vanhempansa kirkon viereen papin hoidellessa hautajaiset alusta loppuun ja surevia lohduttaen.
Itse en nää mitään syytä erota kirkosta.
Osa näistäkin jotka täällä nyt onnittelevat itseään, että ovat eronneet kirkosta, kummasti haluavat ne hautajaiset ja papin sinne.
Kaikki kuitenkin maksaa, eikä se kirkkokaan pyöri rahattomana joten siksi kirkollisvero. Kirkollisveron takia kuitenkin suurin osa kirkosta eroaa, eikä sen takia, että vihaisi kirkkoa.
Suvun nuorista jotkut ovat eronneet kirkosta, mutta kyllä hekin viettävät joulua viimeisenpäälle ja joulukirkko kuuluu ehdottomasti joulun viettoon. Harmitus oli suuri, kun koronan takia aattoyönmessu jäi väliin.
Nyt oli kyllä niin tapauskovainen kommentti kuin voi olla. Nautit kirkkoon kuulumisen suomista maallisista eduista, mutta allekirjoitatko kristinuskon koko sanoman todella? Minä en ja siksi lähdin kirkosta vaikka sitä ennen olin juuri kuvailemasi kaltainen "kerran vuodessa kirkkoon" tapakristitty.
Ja vai ei joulua ja pääsiäistä olisi ilman kristinuskoa... etkö oikeasti tiedä, että joulun ja pääsiäisen aika ovat perinteisiä pakanallisia keskitalven ja kevään juhla-aikoja? Kun kristinusko valloitti Euroopan, ladottiin kristilliset pyhät vanhojen pakanallisten juhlien päälle, jotta tavan kansa viettäisi niitä edes jotenkin ja vuosisatoja pakanaperinteet elivätkin kristinuskon rinnalla. Kristinusko ei ole tuonut Eurooppaan ja Suomeen läheskään niin paljon hyvää kuin se haluaa meille uskotella...
Eiköhän kaikki ole tietoisia siitä, että joulut sun muut on vanhoja pakanallisia juhlapäiviä, joten sillä nyt ei kannata tulla pätemään.
Paitsi, että pääsiäinen Ei todellakaan ole mikään vanha "kevään juhla-aika" :D
Ja tuolla joululla tarkoitan sitä, että se on joulu, koska kristinusko, koska muutenhan se olisi joku keskitalvenjuhla/valon lisääntymisen juhla, jota luultavasti vietettäisiin jollakin muulla tavalla kuin nyt perinteistä joulua. Ja monelle joulu on tärkeä juhla nimenomaan jouluna, eikä minä tahansa "keskitalven juhlana".
Erosin kun leipäpappeja ei huvittanu larpata sääntöjen mukaan jossa pysytään rooleissa eikä aleta sooloilemaan.
Ei kuulu irrottautua peruaatteesta että vain jeesuksen kautta pääsee taivaaseen, julistivat taivaan olevan kaikille auki muslimeista alkaen...
Sietämätöntä tommonen vääräuskoisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kirkko maallistuu ja mitä enemmän ihmisiä eroaa, sitä enemmän henkinen pahoinvointi vaan lisääntyy.
En taputtaisi sellaiselle kehitykselle. Ihminen tarvitsee hengellisyyttä ja moraalia voidakseen hyvin.
Hengellisyyttä voi hakea muualtakin. Itse lähdin kirkosta jo vuosia sitten ja olen sen jälkeen kiinnostunut mm. luonnonuskonnoista, suomalaisesta muinaisuskosta ja wiccalaisuudesta. Olen saanut noista kokeiluista ja fiilistelyistä enemmän hyvää irti kuin ankarasta ja syyllistävästä kristinuskosta ikinä. Luonnonuskoiselle jumaluus on asia, joka tunnetaan eikä sitä vain ajatella. Toivon että kirkosta lähtemisien myötä suomi näkisi perinteisten pakanauskontojen renessanssin. Ne ovat meidän kotoperäisiä uskontojamme toisin kuin kaukaa lähi-idästä tuotu kristinusko.
Samat jotka alapeukuttaa kirkkoa yläpeukuttaa wiccalaisuutta :D No joo, täysin loogistahan se onkin. Totuus tekee kipeää ja kaikki hörhö on kivaa ja jännittävää.
Olipas sisällötön kommentti. Wiccalaisuus pohjautuu luontoon ja vuodenaikojen sekä kuun kiertoon. Pakanauskonnot eivät latele ohjeita ja totuuksia ylhäältä vaan antavat yksilölle tilaa kehittää itseään ja hengellistä harjoitustaan. Wiccalaisuudesta on mielikuva että se on jotain noitalarppia, no voihan se joidenkin kohdalla siltä näyttää, omat kokeiluni ovat keskittyneet yhteyden löytämiseen itseeni sekä luontoon mm. liikkumalla luonnossa, meditoimalla ja kirjoittamalla sekä aiheesta kirjoja lukemalla. Nyt minusta tuntuu, että olen pikkuhiljaa löytänyt sellaisen polun alkuun, joka on minulle henkilökohtaisesti merkittävä ja hyvä. Kristinusko oli kaiken tämän vastakohta - tukahduttava, syyllistävä, moralisoiva. Naureskele vaan jos haluat mutta voin lämpimästi suositella hieman avarampaa katsetta.
Mä olen ollut pakana/satanisti (olen siis kokeillut sekä wiccalaisuutta että satanismia enkä tarkoita, että wiccalaiset olisivat satanisteja) ja nyt olen kristitty, ja minulle kristinusko sopii paljon paremmin. Kristinuskoakin löytyy monesta eri muodosta, joten mielestäni siinäkin on tilaa kehittää itseään ja hengellistä elämäänsä. Wiccalaisuus oli liian ympäripyöreää hihhulointia, mihin vaan lainattiin kaikkea kivaa muista uskonnoista/hengellisiltä poluilta. Satanismi teki minusta julman ja kovan ihmisen sekä itseäni ja muita kohtaan. Kristinusko auttaa minua näkemään itseni ja kaikki muut ihmiset arvokkaina ja rakastettavina, vaikka me kaikki teemmekin virheitä, ja on mukava tietää, että minua rakastetaan ja joku katsoo perääni.
-eri
Millä perusteella wiccalaisuus on "ympäripyöreää hihhulointia" mutta kristinusko ei?
Ei siinä sinänsä mitään, kiva jos kristinusko sopiikin sinulle. Itse en voisi siihen enää palata kun silmät ovat auenneet sille, miten kristinusko on oikeuttanut ja oikeuttaa pahuutta, ja mikä kristinuskon naiskuva todella on. En ikinä enää voisi kuulua uskontoon, joka väittää että ainoa ja ylin jumaluus on mies.Mun mielestä wiccalaisuudessa ja muissa new age uskonnoissa vain ei ole mitään järkeä. En ymmärrä mikä se pohjafilosofia on tai mikä merkitys ihmiselämällä on. Täällä sitä vaan pyöritään jossain päättymättömässä ympyrässä ja synnytään aina uudelleen. Sitten kärsitään tai saadaan jotain etuja teoista, joita on tehty edellisessä elämässä, jota ei edes muista. Sitten poimitaan kaikkia kivoja pyhiä ihmisiä muista uskonnoista ja sanotaan, että he ovat hyviä opettajia, vaikka ei kuunnella mitä he kokonaisuutena opettavat.
Kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa, mutta onko se kristinuskon syytä? Myös buddhalaiset munkit ja new age uskovaiset ovat tehneet paljon pahaa, mutta sillä ei löydä kaikkia buddhalaisia/newagereita. Wiccalaisuus on syntynyt vasta 40-60-luvuilla, joten tietenkään sillä ei ole samanlaista historiaa kuin paljon vanhemmalla kristinuskolla, mutta on turha kuvitella, että se olisi jotenkin turvassa huijareilta tai muilta pahoilta ihmisiltä.
Mielestäni on myös hieman erikoista väittää, että kristinuskon ainoa ja ylin jumaluus on mies. Jeesus syntyi mieheksi, ja kristinuskossa kyllä puhutaan isästä ja pojasta, mutta en ole kyllä kuullut yhdenkään uskovaisen väittävän, että Jumalalla olisi jonkinlaiset sukupuolielimet. En ole ennen ajatellut asiaa, mutta en näe edes kuolleista herännyttä Jeesusta oikeasti miehenä, vaan hänkin on sellainen henkinen ja sukupuoleton olento.
Mitä järkeä ja tolkkua kristinuskossa on?
Jumala loi syntisen ihmisen ja sitten tappoi itsensä huuhtoakseen synnit pois. Pelastus tulee sille, joka uskoo tämän mukisematta ilman todisteita. Kertoi tämän jutun juonen tosi pienelle porukalle maailmassa.
Makes sense.
Mietin tätä välillä itsekin, että ei niissä kummassakaan välttämättä mitään logiikkaa ole. :D
Minulle on kuitenkin merkityksellistä se, että kristittynä tunnen olevani turvassa ja saaneeni rauhan. En kokenut samaa wiccalaisuudessa tai muussa pakanallisuudessa.
Eli suhun on iskostettu kristittyjen jumalanpelko ja syyllisyys, etkä pääse siitä irti.
En ymmärrä tätä "jumalanpelkoa" ja syyllisyyttä. Minulle uskonto ei ole ollenkaan tuota, enkä koskaan ole "pelännyt" Jumalaa.
Päin vastoin, Jumala on "isä" ja kaiken tuki ja turva, niin kuin lempeä ja rakastava isä lapsillen on.
Ei Jumalaa tarvitse pelätä.
Jumala on meidät luonut ja hänen luokseen kuolemassa palataan. Ei hän meitä ruoski eikä pelottele, ne on kaikki jonkun muun aikaan saannosta.
On olemassa hyvä ja paha, oikea ja väärä. On ihmisestä itsestään kiinni, kumpaa hän ruokkii ja kumpi jää elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kirkko maallistuu ja mitä enemmän ihmisiä eroaa, sitä enemmän henkinen pahoinvointi vaan lisääntyy.
En taputtaisi sellaiselle kehitykselle. Ihminen tarvitsee hengellisyyttä ja moraalia voidakseen hyvin.
Hengellisyyttä voi hakea muualtakin. Itse lähdin kirkosta jo vuosia sitten ja olen sen jälkeen kiinnostunut mm. luonnonuskonnoista, suomalaisesta muinaisuskosta ja wiccalaisuudesta. Olen saanut noista kokeiluista ja fiilistelyistä enemmän hyvää irti kuin ankarasta ja syyllistävästä kristinuskosta ikinä. Luonnonuskoiselle jumaluus on asia, joka tunnetaan eikä sitä vain ajatella. Toivon että kirkosta lähtemisien myötä suomi näkisi perinteisten pakanauskontojen renessanssin. Ne ovat meidän kotoperäisiä uskontojamme toisin kuin kaukaa lähi-idästä tuotu kristinusko.
Samat jotka alapeukuttaa kirkkoa yläpeukuttaa wiccalaisuutta :D No joo, täysin loogistahan se onkin. Totuus tekee kipeää ja kaikki hörhö on kivaa ja jännittävää.
Olipas sisällötön kommentti. Wiccalaisuus pohjautuu luontoon ja vuodenaikojen sekä kuun kiertoon. Pakanauskonnot eivät latele ohjeita ja totuuksia ylhäältä vaan antavat yksilölle tilaa kehittää itseään ja hengellistä harjoitustaan. Wiccalaisuudesta on mielikuva että se on jotain noitalarppia, no voihan se joidenkin kohdalla siltä näyttää, omat kokeiluni ovat keskittyneet yhteyden löytämiseen itseeni sekä luontoon mm. liikkumalla luonnossa, meditoimalla ja kirjoittamalla sekä aiheesta kirjoja lukemalla. Nyt minusta tuntuu, että olen pikkuhiljaa löytänyt sellaisen polun alkuun, joka on minulle henkilökohtaisesti merkittävä ja hyvä. Kristinusko oli kaiken tämän vastakohta - tukahduttava, syyllistävä, moralisoiva. Naureskele vaan jos haluat mutta voin lämpimästi suositella hieman avarampaa katsetta.
Mä olen ollut pakana/satanisti (olen siis kokeillut sekä wiccalaisuutta että satanismia enkä tarkoita, että wiccalaiset olisivat satanisteja) ja nyt olen kristitty, ja minulle kristinusko sopii paljon paremmin. Kristinuskoakin löytyy monesta eri muodosta, joten mielestäni siinäkin on tilaa kehittää itseään ja hengellistä elämäänsä. Wiccalaisuus oli liian ympäripyöreää hihhulointia, mihin vaan lainattiin kaikkea kivaa muista uskonnoista/hengellisiltä poluilta. Satanismi teki minusta julman ja kovan ihmisen sekä itseäni ja muita kohtaan. Kristinusko auttaa minua näkemään itseni ja kaikki muut ihmiset arvokkaina ja rakastettavina, vaikka me kaikki teemmekin virheitä, ja on mukava tietää, että minua rakastetaan ja joku katsoo perääni.
-eri
Millä perusteella wiccalaisuus on "ympäripyöreää hihhulointia" mutta kristinusko ei?
Ei siinä sinänsä mitään, kiva jos kristinusko sopiikin sinulle. Itse en voisi siihen enää palata kun silmät ovat auenneet sille, miten kristinusko on oikeuttanut ja oikeuttaa pahuutta, ja mikä kristinuskon naiskuva todella on. En ikinä enää voisi kuulua uskontoon, joka väittää että ainoa ja ylin jumaluus on mies.Mun mielestä wiccalaisuudessa ja muissa new age uskonnoissa vain ei ole mitään järkeä. En ymmärrä mikä se pohjafilosofia on tai mikä merkitys ihmiselämällä on. Täällä sitä vaan pyöritään jossain päättymättömässä ympyrässä ja synnytään aina uudelleen. Sitten kärsitään tai saadaan jotain etuja teoista, joita on tehty edellisessä elämässä, jota ei edes muista. Sitten poimitaan kaikkia kivoja pyhiä ihmisiä muista uskonnoista ja sanotaan, että he ovat hyviä opettajia, vaikka ei kuunnella mitä he kokonaisuutena opettavat.
Kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa, mutta onko se kristinuskon syytä? Myös buddhalaiset munkit ja new age uskovaiset ovat tehneet paljon pahaa, mutta sillä ei löydä kaikkia buddhalaisia/newagereita. Wiccalaisuus on syntynyt vasta 40-60-luvuilla, joten tietenkään sillä ei ole samanlaista historiaa kuin paljon vanhemmalla kristinuskolla, mutta on turha kuvitella, että se olisi jotenkin turvassa huijareilta tai muilta pahoilta ihmisiltä.
Mielestäni on myös hieman erikoista väittää, että kristinuskon ainoa ja ylin jumaluus on mies. Jeesus syntyi mieheksi, ja kristinuskossa kyllä puhutaan isästä ja pojasta, mutta en ole kyllä kuullut yhdenkään uskovaisen väittävän, että Jumalalla olisi jonkinlaiset sukupuolielimet. En ole ennen ajatellut asiaa, mutta en näe edes kuolleista herännyttä Jeesusta oikeasti miehenä, vaan hänkin on sellainen henkinen ja sukupuoleton olento.
Mitä järkeä ja tolkkua kristinuskossa on?
Jumala loi syntisen ihmisen ja sitten tappoi itsensä huuhtoakseen synnit pois. Pelastus tulee sille, joka uskoo tämän mukisematta ilman todisteita. Kertoi tämän jutun juonen tosi pienelle porukalle maailmassa.
Makes sense.
Mietin tätä välillä itsekin, että ei niissä kummassakaan välttämättä mitään logiikkaa ole. :D
Minulle on kuitenkin merkityksellistä se, että kristittynä tunnen olevani turvassa ja saaneeni rauhan. En kokenut samaa wiccalaisuudessa tai muussa pakanallisuudessa.
Eli suhun on iskostettu kristittyjen jumalanpelko ja syyllisyys, etkä pääse siitä irti.
Jos en olisi uskovainen, olisin eksistentialistinen nihilisti, jonka mielestä elämällä ei ole mitään merkitystä, ja joka ei pahemmin pidä ihmisistä. Mua ei huvita elää täällä vielä jotain 50+ vuotta hengailemassa turhan päiten, kun elämä on kuitenkin aikalailla kärsimystä eikä siitä saa palkkioksi mitään muuta kuin kuoleman suoman unohduksen. Jotta elämässä ja täällä ponnistelussa olisi mitään järkeä, haluan uskoa, että elämä ei pääty kuolemaan. Olen siis tutkaillut vaihtoehtojani ja tullut siihen tulokseen, että uskovaisuus on minulle paras ratkaisu ellen halua elää masentuneena ja itset*hoisena. Se on ollut minulle paras ratkaisu.
Miksi aina pitää olla niin negatiivinen? Ripaus positiivista nihilismiä tekisi hyvää ihan jokaiselle. Ihanaa, kun voi päättää ihan itse elämänsä tarkoituksen ja keskittyä asioihin, jotka tuovat itselle iloa.
Kristittynä olin masentunut ja jatkuvan pelon vallassa. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua pelkäämään ajatusrikoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kirkko maallistuu ja mitä enemmän ihmisiä eroaa, sitä enemmän henkinen pahoinvointi vaan lisääntyy.
En taputtaisi sellaiselle kehitykselle. Ihminen tarvitsee hengellisyyttä ja moraalia voidakseen hyvin.
Hengellisyyttä voi hakea muualtakin. Itse lähdin kirkosta jo vuosia sitten ja olen sen jälkeen kiinnostunut mm. luonnonuskonnoista, suomalaisesta muinaisuskosta ja wiccalaisuudesta. Olen saanut noista kokeiluista ja fiilistelyistä enemmän hyvää irti kuin ankarasta ja syyllistävästä kristinuskosta ikinä. Luonnonuskoiselle jumaluus on asia, joka tunnetaan eikä sitä vain ajatella. Toivon että kirkosta lähtemisien myötä suomi näkisi perinteisten pakanauskontojen renessanssin. Ne ovat meidän kotoperäisiä uskontojamme toisin kuin kaukaa lähi-idästä tuotu kristinusko.
Samat jotka alapeukuttaa kirkkoa yläpeukuttaa wiccalaisuutta :D No joo, täysin loogistahan se onkin. Totuus tekee kipeää ja kaikki hörhö on kivaa ja jännittävää.
Olipas sisällötön kommentti. Wiccalaisuus pohjautuu luontoon ja vuodenaikojen sekä kuun kiertoon. Pakanauskonnot eivät latele ohjeita ja totuuksia ylhäältä vaan antavat yksilölle tilaa kehittää itseään ja hengellistä harjoitustaan. Wiccalaisuudesta on mielikuva että se on jotain noitalarppia, no voihan se joidenkin kohdalla siltä näyttää, omat kokeiluni ovat keskittyneet yhteyden löytämiseen itseeni sekä luontoon mm. liikkumalla luonnossa, meditoimalla ja kirjoittamalla sekä aiheesta kirjoja lukemalla. Nyt minusta tuntuu, että olen pikkuhiljaa löytänyt sellaisen polun alkuun, joka on minulle henkilökohtaisesti merkittävä ja hyvä. Kristinusko oli kaiken tämän vastakohta - tukahduttava, syyllistävä, moralisoiva. Naureskele vaan jos haluat mutta voin lämpimästi suositella hieman avarampaa katsetta.
Mä olen ollut pakana/satanisti (olen siis kokeillut sekä wiccalaisuutta että satanismia enkä tarkoita, että wiccalaiset olisivat satanisteja) ja nyt olen kristitty, ja minulle kristinusko sopii paljon paremmin. Kristinuskoakin löytyy monesta eri muodosta, joten mielestäni siinäkin on tilaa kehittää itseään ja hengellistä elämäänsä. Wiccalaisuus oli liian ympäripyöreää hihhulointia, mihin vaan lainattiin kaikkea kivaa muista uskonnoista/hengellisiltä poluilta. Satanismi teki minusta julman ja kovan ihmisen sekä itseäni ja muita kohtaan. Kristinusko auttaa minua näkemään itseni ja kaikki muut ihmiset arvokkaina ja rakastettavina, vaikka me kaikki teemmekin virheitä, ja on mukava tietää, että minua rakastetaan ja joku katsoo perääni.
-eri
Millä perusteella wiccalaisuus on "ympäripyöreää hihhulointia" mutta kristinusko ei?
Ei siinä sinänsä mitään, kiva jos kristinusko sopiikin sinulle. Itse en voisi siihen enää palata kun silmät ovat auenneet sille, miten kristinusko on oikeuttanut ja oikeuttaa pahuutta, ja mikä kristinuskon naiskuva todella on. En ikinä enää voisi kuulua uskontoon, joka väittää että ainoa ja ylin jumaluus on mies.Mun mielestä wiccalaisuudessa ja muissa new age uskonnoissa vain ei ole mitään järkeä. En ymmärrä mikä se pohjafilosofia on tai mikä merkitys ihmiselämällä on. Täällä sitä vaan pyöritään jossain päättymättömässä ympyrässä ja synnytään aina uudelleen. Sitten kärsitään tai saadaan jotain etuja teoista, joita on tehty edellisessä elämässä, jota ei edes muista. Sitten poimitaan kaikkia kivoja pyhiä ihmisiä muista uskonnoista ja sanotaan, että he ovat hyviä opettajia, vaikka ei kuunnella mitä he kokonaisuutena opettavat.
Kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa, mutta onko se kristinuskon syytä? Myös buddhalaiset munkit ja new age uskovaiset ovat tehneet paljon pahaa, mutta sillä ei löydä kaikkia buddhalaisia/newagereita. Wiccalaisuus on syntynyt vasta 40-60-luvuilla, joten tietenkään sillä ei ole samanlaista historiaa kuin paljon vanhemmalla kristinuskolla, mutta on turha kuvitella, että se olisi jotenkin turvassa huijareilta tai muilta pahoilta ihmisiltä.
Mielestäni on myös hieman erikoista väittää, että kristinuskon ainoa ja ylin jumaluus on mies. Jeesus syntyi mieheksi, ja kristinuskossa kyllä puhutaan isästä ja pojasta, mutta en ole kyllä kuullut yhdenkään uskovaisen väittävän, että Jumalalla olisi jonkinlaiset sukupuolielimet. En ole ennen ajatellut asiaa, mutta en näe edes kuolleista herännyttä Jeesusta oikeasti miehenä, vaan hänkin on sellainen henkinen ja sukupuoleton olento.
Mitä järkeä ja tolkkua kristinuskossa on?
Jumala loi syntisen ihmisen ja sitten tappoi itsensä huuhtoakseen synnit pois. Pelastus tulee sille, joka uskoo tämän mukisematta ilman todisteita. Kertoi tämän jutun juonen tosi pienelle porukalle maailmassa.
Makes sense.
Mietin tätä välillä itsekin, että ei niissä kummassakaan välttämättä mitään logiikkaa ole. :D
Minulle on kuitenkin merkityksellistä se, että kristittynä tunnen olevani turvassa ja saaneeni rauhan. En kokenut samaa wiccalaisuudessa tai muussa pakanallisuudessa.
Eli suhun on iskostettu kristittyjen jumalanpelko ja syyllisyys, etkä pääse siitä irti.
Jos en olisi uskovainen, olisin eksistentialistinen nihilisti, jonka mielestä elämällä ei ole mitään merkitystä, ja joka ei pahemmin pidä ihmisistä. Mua ei huvita elää täällä vielä jotain 50+ vuotta hengailemassa turhan päiten, kun elämä on kuitenkin aikalailla kärsimystä eikä siitä saa palkkioksi mitään muuta kuin kuoleman suoman unohduksen. Jotta elämässä ja täällä ponnistelussa olisi mitään järkeä, haluan uskoa, että elämä ei pääty kuolemaan. Olen siis tutkaillut vaihtoehtojani ja tullut siihen tulokseen, että uskovaisuus on minulle paras ratkaisu ellen halua elää masentuneena ja itset*hoisena. Se on ollut minulle paras ratkaisu.
Miksi aina pitää olla niin negatiivinen? Ripaus positiivista nihilismiä tekisi hyvää ihan jokaiselle. Ihanaa, kun voi päättää ihan itse elämänsä tarkoituksen ja keskittyä asioihin, jotka tuovat itselle iloa.
Kristittynä olin masentunut ja jatkuvan pelon vallassa. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua pelkäämään ajatusrikoksia.
Mä olin liian tyhmä/laiska toteuttamaan urahaaveitani, joten päätin, etten sitten halua tehdä mitään. En halua tehdä jotain paskatyötä huonolla palkalla ja säästää johonkin surkeaan lomaan kerran vuodessa. Ei mun välttämättä rikas tarvitsisi olla, mutta haluan 5000 euroa käteen kuussa tekemättä mitään. Sillä rahalla voin elää, harrastaa ja matkustella kivasti ja nämä asiat tuovat minulle iloa. Eipä ole nämä ehdot toteutuneet elämässä.
Minä kuulun kirkkoon . Nyt ja ikuisesti ❤️.
Uskonto on maksuton mun turvani ja kivijalkani.
Ei elämä oo sen helpompaa uskossa, mutta tunnen olevani hyvissä käsissä . Se tunne on se mikä kantaa.
Hiljentyminen voimaannuttaa.
Mikään ei oo niin ihanaa kuin kävellä kirkon käytävää, istua hiljentyä, ja tuntea olevansa turvassa.
Silloin ennen koronaa oli ihana istua seurakunnan tapahtumissa ja nauttia musiikista ja lauluista.
Niitä eniten kaipaan nyt korona aikaan.
Minulla ei oli millään asialla niin isoa merkitystä ilman uskoa, se antaa merkityksen.
Jokainen tekee omat valintansa, ja sen mihin uskontoon kuuluu, tai kuuluuko mihinkään. Se on heidän oma asiansa. Kuulostaa joskus siltä että kirkosta eronneet ITSE nostavat haloon siitä että eivät kuulu enää kirkkoon. Niin ? Valinta on sinun ja minun valintani on minun. Yhtä arvokkaita ihmisiä molemmat.
Siis uskonto on minun kivijalkani. Tuo maksuton on ( huvittava ) virhe. Sori 😂
Kirkkoon kuuluva ei voi valita ET:n tunteja. Toki nuo lapset voisivat vanhempien luvalla erota kirkosta.