Vanhemmat, jotka ovat nykyajan työelämästä pihalla

Muutin ulkomaille töiden perässä. Kyllästyin kehittämään itseäni käytännössä tyhjän takia. Pomo on yrittänyt koronasta huolimatta pitää firman pystyssä. Siitä iso 👍

Vierailija kirjoitti:

Äitini on sitä sukupolvea joka on suurin piirtein kävellyt työpaikalle sisään ja kysynyt onko töitä, ja aloittanut samoin tein. Ei meinaa mitenkään ymmärtää että nykypäivänä vaikka olisi hyväkin koulutus niin töitä ei ihan noin vaan saa. Olen itse nelikymppinen ja siirryin saman firman sisällä toiseen yksikköön tekemään määräaikaista sijaisuutta. Äiti vaan hokee että teet työt hyvin niin saat jatkaa, ei ymmärrä vaikka selitän että minun työpanokseni on ehkä pienin tekijä jatkopäätöksessä vaan se tehdään ihan muilla perusteilla. Muuten ei haittaisi mutta tiedän että äitiä hävettää (!) jos työni ei jatku, ihan kuin se ketään edes kiinnostaisi...

Kuinka iäkkäitä vanhempanne ovat...? Jos noin vaan on työpaikkoihin kävelty...:??Itse olen 60-vuotias, edelleen työelämässä. 

" Samoin tein" ei ole kyllä kukaan ikäiseni valimistuttuaan " kävellyt" työpaikkaan, vaan ihan päinvastoin. 80-ja varsinkin 90-luvulla katosi paljon työpaikkoja, ( 90-luvun lama)  ja työnsaanti oli todella vaikeaa. 80-luvulla oli ihan jokaiseen työpaikkaan hakijoita moninkertainen määrä verrattuna nykypäivään.  Johtuen että  edellä oli suuret ikäluokat, ja omankin ikäisissäni syntyvyys aivan eri luokkaa kuin esim. 1990-2000 luvuilla.  Joten hakijoita riitti. 

Omat lapseni ovat valmistuneet akateemisiin ammatteihin, ja työnsaanti olisi ollut näillä paikoin hankalaa, mutta Helsingin seudulta ovat  vakipaikat löytyneet.

Tää on hyvä! Omat vanhempani ovat 60-luvun alussa syntyneitä ja vielä työelämässä. Kumpikin on tehnyt töitä samalle (julkisen puolen) työnantajalle yli 30 vuotta. Heidän ymmärrys yksityisestä sektorista on melkein nolla. Itse tykkään vaihtaa työpaikkaa parin vuoden välein, näin tekemällä olen aina saanut entistä paremman työn ja parempaa palkkaa. Aina kun olemme tekemisissä, niin he kyselevät, että onko ollut töitä, miten jatko, onko vakisopimusta mahdollista saada. He eivät tunnu käsittävän, että minä itse haluan vaihtaa työpaikkaa! Viimeksi isäni sanoi, että olisi minunkin hyvä asettua aloilleni työelämässä, koska mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vaikeampi on saada uusia töitä. Täytin 2kk sitten 30 ja työskentelen tällä hetkellä isossa kansainvälisessä yrityksessä oman osastoni päällikkönä. Itse koen, että minulla on ura vasta edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!"  ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa. 

Kyllä työpaikkoihin voi suoraan edelleen soittaa. Se on edelleen ihan normaalia. Sitten vain täytyy hyvin tarkkaan tietää mitä töitä kyseisessä numerossa on ja pitää osata selittää miksi itse on sinne niin pätevä. Nimimerkillä soitellut kyllä joskus mutta ihan kujalla ja kyllähän se toimitusjohtaja sitten aika nopeasti osasi lopettaa sen puhelun kun en osannut myydä itseäni sinne töihin.

Milläs vuosikymmenellä olet töitä hakenut ja miltä alalta?

MIllä vuosikymmenellä itse elät jos luulet että kaikki työpaikat on julkisesti ilmoituksessa? Juuri puljasin alaisen kaverille duunin kun oli sopiva ja ollaan viime vuonna ihan turhaan yritetty julkisesti hakea ihmistä tähän.

Kerro ala mitä tänä koskee, koska koko lähestymistapasi on 10 vuoden takaa työpaikkailmoituksineen tai siten kyseessä on jokin valtion virasto jäänteineen ajalta, jolloin työ piti panna julkisesti hakuun. Etkö ole koskaan kuullut sellaisesta, että hr hakee itse halutun työntekijän linkedin:stä? Itsekin saan näitä haastattelupyyntöjä pari kertaa kuukaudessa, suurin osa toki aivan puutaheinää. Muta kun se työnantajalle itsensä myyminen ei vain nykyään toimi niin kuin kuvaat. Kuulostat ihan mun mutsilta 😆 Ei hänkään ymmärrrä mun alan työnhausta mitään.

No. Julkiset virat pitää aina laittaa julkiseen hakuun, vaikka sitä tekisi jo pätevä viransijainen, joka sen tulee saamaan.

Myös yksityinen puoli pistää nykyään paikkoja julkisesti auki, joihin valitaan sisäisesti joku, joka tiedossa jo ilmoituksen jättöhetkellä. Saatetaan myös laittaa paikkoja auki, joita ei oikeasti ole, joita ei edes täytetä. On melko huokeaa mielikuvamarkkinointia, että tämä on dynaaminen ja kasvava, koko ajan paikkoja auki. Itse vaan en huonosti hoidetun rekryn jälkeen hae uudestaan, enkä ole tämän mielipiteen kanssa yksin.

Ja Linkkari sitten... Jos sinusta on mukavaa käydä pari kertaa kuussa puuta heinää -haastatteluissa, kivat sulle. Kyllähän sieltä joku joskus löytää jonkun työn, mutta enimmäkseen tarjonta ei vastaa lainkaan sitä, mitä hakija tahtoo. Huonossa työssä kärvistelevälle Linkkari hyvin harvoin on pelastus.

Kylläpäs kuulostaa kummalliselta. LinkedIn on pääasiallinen tapa saada työpaikkoja, saada palkankorotus eli kilpailuttaa työtarjouksen perusteella, vaikka suurin osa työtarjouksista onkin sellaisia, ettei kiinnosta. Noin kolmasosa duuneista on ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Tää on hyvä! Omat vanhempani ovat 60-luvun alussa syntyneitä ja vielä työelämässä. Kumpikin on tehnyt töitä samalle (julkisen puolen) työnantajalle yli 30 vuotta. Heidän ymmärrys yksityisestä sektorista on melkein nolla. Itse tykkään vaihtaa työpaikkaa parin vuoden välein, näin tekemällä olen aina saanut entistä paremman työn ja parempaa palkkaa. Aina kun olemme tekemisissä, niin he kyselevät, että onko ollut töitä, miten jatko, onko vakisopimusta mahdollista saada. He eivät tunnu käsittävän, että minä itse haluan vaihtaa työpaikkaa! Viimeksi isäni sanoi, että olisi minunkin hyvä asettua aloilleni työelämässä, koska mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vaikeampi on saada uusia töitä. Täytin 2kk sitten 30 ja työskentelen tällä hetkellä isossa kansainvälisessä yrityksessä oman osastoni päällikkönä. Itse koen, että minulla on ura vasta edessä.

Joo, duunia pitää vaihtaa, jos aikoo saada parempaa palkkaa ja edetä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttua settiä. Vanhempamme ovat eläneet niin erilaisessa maailmassa siihen aikaan, kun aloittelivat työelämässä. Kaikenlaisia apupojan apupoikia otettiin töihin vielä joskus 80-luvullakin. Nykyään ei ole sellaisia varaa ottaa. Paitsi ilmaista orjatyövoimaa työkkäristä. Matalan kynnyksen työpaikkoja oli vielä 90-luvullakin - kun itse siirryin työelämään - tarjolla todella paljon enemmän kuin nykyisin. Ihan oikealla palkalla siis. Vanhempien vaikea ymmärtää, että nykyään pitää olla valmis ammattilainen, jos meinaa päästä töihin ja että hakijoita on pilvin pimein. Ei ole helppoa nykyajan nuorilla aikuisilla.

Ja sitten kun olet valmis ammattilainen, olet liian vanha tullaksesi palkatuksi. Kaikki typerät teinipimut jatkavat duuniasi kopioimalla sinua, eivät siis tuota itse mitään uutta, mutta heidät on saatu palkattua ties millä tuella ja halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hyvä! Omat vanhempani ovat 60-luvun alussa syntyneitä ja vielä työelämässä. Kumpikin on tehnyt töitä samalle (julkisen puolen) työnantajalle yli 30 vuotta. Heidän ymmärrys yksityisestä sektorista on melkein nolla. Itse tykkään vaihtaa työpaikkaa parin vuoden välein, näin tekemällä olen aina saanut entistä paremman työn ja parempaa palkkaa. Aina kun olemme tekemisissä, niin he kyselevät, että onko ollut töitä, miten jatko, onko vakisopimusta mahdollista saada. He eivät tunnu käsittävän, että minä itse haluan vaihtaa työpaikkaa! Viimeksi isäni sanoi, että olisi minunkin hyvä asettua aloilleni työelämässä, koska mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vaikeampi on saada uusia töitä. Täytin 2kk sitten 30 ja työskentelen tällä hetkellä isossa kansainvälisessä yrityksessä oman osastoni päällikkönä. Itse koen, että minulla on ura vasta edessä.

Joo, duunia pitää vaihtaa, jos aikoo saada parempaa palkkaa ja edetä. 

Ja yritykset luulevat saavansa uutta mahtavaa tietotaitoa (siis kilpailijalta tulevalta vaihdokkaalta). Ei ole ihme että Suomen talous junnaa paikoillaan. Samaa liikesalaisuutta pyöritellään eestaas.

Ei keski-ikäiset edes ole se ongelma, he ovat olleet nuoria juuri lama-aikaan ja tietävät kyllä ettei työnsaanti välttämättä ole helppoa. Mutta se boomerien sukupolvi, joka alkaa hyvin pitkälti olla jo eläkkeellä, osaavat olla juuri tuommoisia. Minun vanhemmat ovat vähän päälle kuusikymppisiä ja he kyllä tuntevat nykyajan työelämän. Enkä kyllä heitä pidä enää oikein "keski-ikäisenä" kyllä ovat jo sen vaiheen ylittäneet.

Kyllä joihinkin työpaikkoihin voi edelleen soittaa ja kannattaakin, isoihin firmoihin ei tietenkään, mutta paljon on pienempiä yrityksiä joissa soittamalla saattaa saada töitä tai ainakin jäädä mieleen jos se työpaikka aukeaakin. Minun alalla pääosa työpaikoista on pk-yrityksissä, joten soittaminen on ihan kelpo tapa hakea töitä, samoin verkostoituminen koska nämä firmat tekevät paljon yhteistyötä. Soittaessa saattaa selvitä, että vaikka kyseisessä paikassa ei ole töitä nyt tarjolla niin toisessa lähiseudulla saattaa ollakin. Linkediniä ei käytä tällä alalla juuri kukaan, vain jotkut isommat firmat, joita on vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ei keski-ikäiset edes ole se ongelma, he ovat olleet nuoria juuri lama-aikaan ja tietävät kyllä ettei työnsaanti välttämättä ole helppoa. Mutta se boomerien sukupolvi, joka alkaa hyvin pitkälti olla jo eläkkeellä, osaavat olla juuri tuommoisia. Minun vanhemmat ovat vähän päälle kuusikymppisiä ja he kyllä tuntevat nykyajan työelämän. Enkä kyllä heitä pidä enää oikein "keski-ikäisenä" kyllä ovat jo sen vaiheen ylittäneet.

Tätä olin tulossa itsekin kommentoimaan. Olen itse keski-ikäinen, 42 v, ja tehnyt ikäni pätkätöitä. Hyvin yleistä jo meidän keski-ikäisten keskuudessa, mutta yleisempää vielä vähän nuoremmilla. Omat 50-luvulla syntyneet vanhempani ovat niitä, jotka ovat parikymppisinä kävelleet työpaikan ovista sisään ja eläköityneet samalta työnantajalta. Omat vanhempani ovat oppineet ymmärtämään. Vielä 15 vuotta sitten heiltäkin kuuli kommenttia että pitää vain yrittää enemmän ja olivat tosi surkeina, kun lapsensa eivät saa vakituista työtä. Tämmöistä tämä nyt joillakin aloilla on...

Vierailija kirjoitti:

Siis eikös tuo AP:n mainitsema suhteilla töiden saaminen viitannut juuri siihen, että ennen töitä saatiin helposti noin, mutta nykyaikana töiden saaminen on hankalaa? Itse ainakin ymmärsin sen toisen ketjun viestin niin, mutta voi olla että tulkitsin väärin.

Olen keski-ikäinen ja lama-ajan nuori. Ei todellakaan kävelty töihin silloin. Enkä usko, että kukaan on koskaan vain kävellyt töihin. Kaikki nuoret kollegani ovat saaneet töitä enemmän tai vähemmän iskän ja äitin suhteilla ja haluavat kaikki ilman työkokemusta suoraan pomoiksi. Ja näin oli myös omassa nuoruudessani. Eikä tulisi mieleenkään antaa mitään neuvoja, koska töihin pääsevät aina pomojen mukulat ja eteneminen työelämässä menee tasan naamakertoimen mukaan, kuten iän kaiken ihmiskunnan historiassa. Etuoikeutettu ei aina ymmärrä omaa asemaansa ja uskoo kaiken tulleen omien ansioidensa perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kuulun myös näihin keski-ikäisiin. Olen IT-alalla esimiestehtävissä. Ainakin IT-alalla on hyvin tyypillistä kysyä suoraan töitä, tyypillinen yhteydenotto tulee LinkedInistä ja joskus myös suoraan soitolla tai puhelimella. Toimii toisinkin päin; me käytetään usein headhunttereita ja saatan antaa vinkkejä myös headhintereille, että tsekkaa tuon, joka on lähestynyt mua. Vuosiin ei ole kukaan kävellyt respaan odottamaan, mutta kyllä mä varmaan tapaisin jos joku niin tekisi. Nyt tietty korona-aikaan ei toimi.

Lapset ja työkavereiden lapset on just siinä iässä, että hakevat töitä kaupasta tai baarista. Kyllä edelleen ihan validi menetelmä ainakin täällä pk-seudulla on just kävellä itse kauppaan ja kysyä töitä. Työkaverin poika sai just duunin S-marketista ihan noin.

Olen 26v. ohjelmistokehittäjä ja yhden kerran olen työhakemuksen lähettänyt. Muut työpaikat tulleet LinkedInistä ja niitä tulee useita viikossa. En tunne yhtään kollegaa, joka olisi soitellut itse työnantajille, vaan suurin osa on rekrytty jo yliopistolta eka harjoittelijaksi ja siitä vakkarivirkaan. 

Sulle tulee useita työpaikkoja viikossa?? Aika lyhyitä pätkiä teet.

Haastattelupyyntöjä tule useita kymmeniä kuukaudessa kaikille koodareille. Ei tosiaan tartte itse kenellekään soitella.

Sitten kun on tarpeeksi uskottavuutta alalla eli superseniori tai tarpeeksi halpa junnu, jonka voi palkata orjatyöhön puoli-ilmaiseksi. Muilla ei sitten ihan niin helppoa. 

Omat vanhemmat ovat siinä 60v tienoilla ja ovat onneksi sen verran fiksuja, että ymmärtävät kun me lapset olemme heille kertoneet työn saamisen vaikeudesta. Kuitenkin fakta on myös se, että varastotyö, taksikuski, tuotantotyö ym. työt joita tein nuorempana, niin noita töitä oli ja osa on niin nirsoja, ettei sellaiset työt yksinkertaisesti kelpaa. Edellisessä työssä yksi nuorempi työntekijä kertoi, että jotkut hänen kaverinsa elivät vanhemmilla ja vastaanottivat valtion tukia ja lukivat samalla oikikseen...elikä mitään työtä eivät tehneet. Eli osa on tosiaan sellaista, ettei oikein mikään työ kelpaa ja sitten eletään tukiaisilla. Itse en ole koskaan mitään tukiaisia saanut vaan korkeintaan opintotukia AMK:ssa.

Olen säästänyt ja pistänyt rahojani sijoituksiin. Sitäkään vanhat sukupolvet eivät ymmärrä, että nuoremmat eivät koskaan tule saamaan eläkettä, koska se on pyramidi. Siksi on pakko sijoittaa.

Mutta siis sodan ajan sukupolvi oli se kärsijä, joka rakensi kaiken boomereille. Boomerit ovat sitten se "pullamössö"-sukupolvi, joista osa saattoi saada todella hyväpalkkaisen työpaikan vähäisellä koulutuksella ja melko yksinkertaisella työllä. Boomerit myös siirsivät tuotantotyön 80-luvulta alkaen Kiinaan yms. ja tuhosivat länsimaan teollisuuden. Ja eläkettäkin saavat. Boomereiden jälkeiset sukupolvet ovat niitä, joilla elämä ei ole enää helppoa boomereiden tekemien tuhoisten valintojen takia.

Keitä nämä "keski-ikäiset" oikein ovat? Olen itsekin päälle 40 eli keski-ikäinen, eikä minun aikana töihin ole kävelty tai soitettu ja aloitettu maanantaina. Taidat puhua enemmän eläkeikäisistä? Suhteilla sen sijaan saadaan edelleen töitä. Sitä on turha kieltää.

Omat lapseni ovat olleet niin perin pohjin omatoimisia, etten olisi edes päässyt sotkeutumaan heidän asioihinsa. Kyllähän tietenkin olen seurannut ja tukea olisin tavallani antanut, jos asiat olisi siihen suuntaan menneet. Pihalla tässä välillä kuuluu ollakin. On maailma kovasti muuttunut.