Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, jotka ovat nykyajan työelämästä pihalla
01.02.2021 |
Tuli mieleen tuosta poistetusta ketjusta, johon en ehtinyt vastata, mutta jossa joku keski-ikäinen kertoili saaneensa akateemisena töitä suhteiden avulla 23 vuotta sitten.
Juuri tuollaista settiä vanhempani syytävät mulle jatkuvasti eli eivät tajua työelämästä yhtään mitään ja painostavat jatkuvasti. Kerran esimerkiksi äitini neuvoi, että "teet vain itsesi korvaamattomaksi" siellä harjoittelupaikassa, niin saat vakituisen viran. Siis paikka oli sellainen, mihin otetaan aina uusi harjoittelija, koska hänelle tarvitsee maksaa niin vähän mikä on ihan ok, koska sain siitä hyvän rivin CV:hen.
Nöyrä pyyntö keski-ikäisille vanhemmille, jotka eivät itse ole akateemisia ja vaikka olisivatkin, niin ymmärtäisivät, ettei maailma ja työelämä ole sama kuin 25 vuotta sitten. Älkää painostako, älkää antako neuvoja, yritämme kyllä parhaamme.
Olen niin väsynyt tuohon, en enää kommentoi sitä mitenkään, vaikka tekisi mieli sanoa, että ole nyt jumalauta hiljaa.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempani eläköityivät joskus 10-15 v sitten, molemmat olivat perusduunareita. Toinen metallimies, toinen kaupan kassa. Selitäpä siinä sitten millaista on olla töissä talousalankonsultoinnissa. Mun vanhemmille verotus tarkoittaa verokorttia ja mätkyjä, mulle se on yrityskauppoja, ennakkoratkaisuja, lainmuutoksia jne.
Meillä ei ole kauheasti puhuttavaa tästä aiheesta, ei ne vaan ymmärrä.
Minulla myös vanhemmat duunariammateilla , itse tein asiantintijatyötä valtion virastossa,' ja sain useasti kuulla, että en minä vaan menis tollaseen hommaan .
Ööh, no ei mitään perusteluja. Mutta kyllä minä tätä mielummin teen, kun kiskon painavia ihmisiä lavetille kuvaukseen , mitä äiti teki. Työpäivä on läppäri auki ja läppäri kiinni ja välillä voi keittää kaffet, kotona kun istuskelee. Että kellähän se miellyttävämpi työ oikeasti oli....
Kyllähän omankin lapsen ammattia voi kadehtia ja se voisi ilmetä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua settiä. Vanhempamme ovat eläneet niin erilaisessa maailmassa siihen aikaan, kun aloittelivat työelämässä. Kaikenlaisia apupojan apupoikia otettiin töihin vielä joskus 80-luvullakin. Nykyään ei ole sellaisia varaa ottaa. Paitsi ilmaista orjatyövoimaa työkkäristä. Matalan kynnyksen työpaikkoja oli vielä 90-luvullakin - kun itse siirryin työelämään - tarjolla todella paljon enemmän kuin nykyisin. Ihan oikealla palkalla siis. Vanhempien vaikea ymmärtää, että nykyään pitää olla valmis ammattilainen, jos meinaa päästä töihin ja että hakijoita on pilvin pimein. Ei ole helppoa nykyajan nuorilla aikuisilla.
Kyllä, oli esimerkiksi sellainen työ kuin "lähetti". Hänen työnsä oli viedä papereita eri paikkoihin samassa virastossa ja hoitaa kopiointi. Varsinkin isoissa valtion virastoissa, vakuutusyhtiöissä ja eläkeyhtiössä rahankäyttö henkilöstöön oli jotain aivan käsittämätöntä nykyaikaan verrattuna. Työpaikkoja ja kesätyöpaikkoja sai suhteilla, mutta nythän kaikki on trimmattua ja suojatyöpaikkoja ei noissakaan paikoissa enää ole.
Oma tyttäreni on tehnyt hienoa uraa, vaikka on tosi nuori ja olen koettanut pitää näppini erossa hänen neuvomisestaan. Ainoastaan keskittynyt itsetunnon tukemiseen ja paineensietokyvyn kasvattamiseen. Nykyajan työelämä on tosi rankkaa ja koronan aikana alkaa monilta kasetti hajota, kun jokainen nykertää omassa kopperossaan yksin. Sen huomaa omalta työpaikaltakin. Ikävä kyllä kaupallisella alalla oma palkka pitää ansaita ihan numeroiden muodossa, tätä eivät monet ystävänikään oikein ymmärrä, kun ovat ihan toisenlaisella alalla (ihmissuhdeala).
Muistan lähetin. Sellainen oli ekassa työpaikassani, työnteli kärryä, postitti, kopio ja jakeli postia noin 400 ihmisen työpaikassa.
Mitä olette sanoneet näille jästipäille? Ja ovatko ymmärtäneet ettei nykyään enää eletä 80-luvulla?
Minut ja iso joukko muita lomautettiin koronan vuoksi työpaikaltani. Äitini ja isäni eivät millään uskoneet että työt voivat olla loppu jonkun "flunssan" takia ja olivat vakuuttuneita siitä että olen suututtanut esimieheni ja laiskotellut työpaikallani. Ne ovat syitä joiden vuoksi sai potkut silloin, kun isä ja äiti ovat työelämässä mun ikäisiä. Jännittävät mulle jatkuvasti että nyt kannattais nöyrtyä ja pyytää anteeks niin saisin työni takaisin. Äiti oli joulun alla jopa leiponut kookoskakun ja toi sen mulle jotta voin viedä pomolleni hyvittääkseni laiskotteluni....
Vierailija kirjoitti:
Minut ja iso joukko muita lomautettiin koronan vuoksi työpaikaltani. Äitini ja isäni eivät millään uskoneet että työt voivat olla loppu jonkun "flunssan" takia ja olivat vakuuttuneita siitä että olen suututtanut esimieheni ja laiskotellut työpaikallani. Ne ovat syitä joiden vuoksi sai potkut silloin, kun isä ja äiti ovat työelämässä mun ikäisiä. Jännittävät mulle jatkuvasti että nyt kannattais nöyrtyä ja pyytää anteeks niin saisin työni takaisin. Äiti oli joulun alla jopa leiponut kookoskakun ja toi sen mulle jotta voin viedä pomolleni hyvittääkseni laiskotteluni....
Sorry typo. Autocorrect. Jännittävät = JANKUTTAVAT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän ongelma on juuri teillä nuorilla tuo, kuvittelette että mitä "parempi" koulutus saisi heti töitä. Meilläkin oli yksi inssiopiskelija kesätöissä ja kuvitteli että pääsee heti pomoksi..... Kun pitäisi raasut olla sitä työkokemusta, ammattitaitoa jne... Ei pelkkä koulutus vaan riitä.
Kummasti silti käsketään aina jos joku valittaa työstään tai ei saa töitä, "opiskella parempaan ammattiin että saisi palkkaa enempi ja mieluisampaa työtä jne" ja sitten sekin on väärin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!" ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa.
Mä olen vähän päälle kolmikymppinen ja ainakin mulle nää on ollut ihan valideja neuvoja, joiden avulla olen hankkinut kahta ekaa kesätyöpaikkaa lukuun ottamatta kaikki työpaikkani. Olen esimerkiksi katsonut firman nettisivuilta, kuka vetää kiinnostavaa osastoa ja laittanut suoraan tälle osastopäällikölle mailia, että olisin kiinnostunut tulemaan töihin. Viimeksi keväällä soitin erääseen firmaan, kun huomasin Linkedinissä heidän perustaneen oman erikoisalaani liittyvän osaston. Soitto uuden osaston vetäjälle poiki työhaastattelun heti seuraavalle viikolle, vaikka rekrya ei ollutkaan käynnissä.
Näinkin voi olla, kun on erityisosaamista, jota tietää olevan harvalla. Esim. mieheni on työllistynyt useamman kerran (kohtuupalkkaiseen, amk-koulutuksen vaativaan) työhön käytännössä soittamalla yritykseen ja kertomalla, että voisi tulla heille töihin. Hänelle sattuu olemaan osaamista, jota on alle kymmenellä ihmisellä Suomessa.
Itse taas olen myyntialalla ja kaltaisiani mahtuu kolmetoista tusinaan. Voin toki soitella potentiaaliseen työpaikkaan, mutta erittäin todennäköisesti saan vastaukseksi pyynnön täyttää avoin hakemus.
En siis toimi niin. Tunnen oman tilanteeni paremmin kuin kukaan muu. Se tässä oli homman ydin, ulkopuolisen on aina vaikea käydä neuvomaan, varsinkaan sellaisen, jolla ei ole mitään käsitystä todellisesta tilanteesta. Kävele sisään yritykseen ja kysy töitä oin nyt yhtä hyvä neuvo, kuin 70-luvulla olisi ollut ehdottaa lähettämään sähköpostilla hakemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempani eläköityivät joskus 10-15 v sitten, molemmat olivat perusduunareita. Toinen metallimies, toinen kaupan kassa. Selitäpä siinä sitten millaista on olla töissä talousalankonsultoinnissa. Mun vanhemmille verotus tarkoittaa verokorttia ja mätkyjä, mulle se on yrityskauppoja, ennakkoratkaisuja, lainmuutoksia jne.
Meillä ei ole kauheasti puhuttavaa tästä aiheesta, ei ne vaan ymmärrä.
Ymmärtääkös ne nykyiset nuoret metallimiehet ja kaupan kassat konsultointiasi?
Iästäkö se on kiinni?
Ei varmaan ymmärrä, mutta tämän ketjun aiheena oli vanhemmat jotka ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!" ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa.
Henkilöstöjohtaja lienee oikea osoite, tai jos on joku rekrytointiosasto. Voi lähettää CV:nsä, kertoa itsestään, mitä osaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja veljeni valitetaan tästä ketjun aiheesta joka kerta kun tavataan. Meidän vanhempamme +75 v ja duunariammateista eläkkeillä jo yli 15 vuotta molemmat, minä ja veljeni +30 v ja akateemisissa johtavissa tehtävissä.
Meistä kumpikaan ei ole ollut koskaan työttömänä, mutta jo opiskeluaikoina saimme kaikki mahdolliset ei-auttavat neuvot: "mene käymään siellä", "soita suoraan johtajalle", "Kyllä ne sinut vakinaistaa kun teet työt hyvin". Ihan omin avuin ja avoimen rekrytoinnin kautta saatiin molemmat ekat työpaikat.
Nyt ollaan työelämässä ja vähintään kerran viikossa kuullaan joku seuraavista lauseista:
- Miten sinä vielä voit olla töissä? (Kello on seitsemän illalla tilinpäätös-aikaan)
- Miten sinulle voidaan työpaikalta soittaa lomallakin? (Koska minun työsopimukseeni kuuluu vastaaminen tietyistä asioista aina)
- Miten niin et voi olla lomalla tyttäresi hiihtolomaviikolla? (No koska silloin on se tilinpäätösaika)
- Sisaresi sanoi että päivystit taas viime viikon, miten se voi olla mahdollista kun oli itsenäisyyspäiväkin? (Tähän työhön kuuluu päivystys, siitä maksetaan)
- Miten niin itse tulostat, eikö sinulla ole sihteeriä? (Ei ole sihteeriä kenelläkään enää, koko osastolla yksi assistentti, jonka päivät on kiireiset myös)
- Ai et syönyt lounasta? Mutta etkös sinä voi mennä vaikka ravintolaan päivällä ja sanoa sihteerille (!!) että ei yhdistä puheluita (!!)? (Alaiset buukkaa mulle palavereita 9-16 välillä, voi olla että lounaalle ei jää aikaa ja tärkeämpi: Mille vuosituhannelle te oikein olette jääneet!!)
Vierailija kirjoitti:
Minut ja iso joukko muita lomautettiin koronan vuoksi työpaikaltani. Äitini ja isäni eivät millään uskoneet että työt voivat olla loppu jonkun "flunssan" takia ja olivat vakuuttuneita siitä että olen suututtanut esimieheni ja laiskotellut työpaikallani. Ne ovat syitä joiden vuoksi sai potkut silloin, kun isä ja äiti ovat työelämässä mun ikäisiä. Jännittävät mulle jatkuvasti että nyt kannattais nöyrtyä ja pyytää anteeks niin saisin työni takaisin. Äiti oli joulun alla jopa leiponut kookoskakun ja toi sen mulle jotta voin viedä pomolleni hyvittääkseni laiskotteluni....
Apua... onhan tuo tosi loukkaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!" ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa.
Kyllä työpaikkoihin voi suoraan edelleen soittaa. Se on edelleen ihan normaalia. Sitten vain täytyy hyvin tarkkaan tietää mitä töitä kyseisessä numerossa on ja pitää osata selittää miksi itse on sinne niin pätevä. Nimimerkillä soitellut kyllä joskus mutta ihan kujalla ja kyllähän se toimitusjohtaja sitten aika nopeasti osasi lopettaa sen puhelun kun en osannut myydä itseäni sinne töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!" ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa.
Henkilöstöjohtaja lienee oikea osoite, tai jos on joku rekrytointiosasto. Voi lähettää CV:nsä, kertoa itsestään, mitä osaa jne.
Jos työpaikassa on avoin haku niin sen voi täyttää. Rekrythän menevät nykyään niin päin, että sinua työntekijänä haetaan linkedin kautta. Millä alalla kirjoitellaan sähköposteja hr: aan, en kyllä suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!" ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa.
Kyllä työpaikkoihin voi suoraan edelleen soittaa. Se on edelleen ihan normaalia. Sitten vain täytyy hyvin tarkkaan tietää mitä töitä kyseisessä numerossa on ja pitää osata selittää miksi itse on sinne niin pätevä. Nimimerkillä soitellut kyllä joskus mutta ihan kujalla ja kyllähän se toimitusjohtaja sitten aika nopeasti osasi lopettaa sen puhelun kun en osannut myydä itseäni sinne töihin.
Milläs vuosikymmenellä olet töitä hakenut ja miltä alalta?
Palkkatoiveeksi toki laitetaan näiden neuvojien mukaan "Ei palkalla ole niin väliä, kunhan saa kokemusta" kun työnantaja on nimenomaan pyytänyt euromääräistä summaa. Varma menestys.
Vierailija kirjoitti:
Esim. mieheni on työllistynyt useamman kerran (kohtuupalkkaiseen, amk-koulutuksen vaativaan) työhön käytännössä soittamalla yritykseen ja kertomalla, että voisi tulla heille töihin. Hänelle sattuu olemaan osaamista, jota on alle kymmenellä ihmisellä Suomessa.
Ihan mielenkiinnosta, mikä on tällaista marginaali-osaamista? Voisin opetella myös, olisin sitten se nro. 10. Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!" ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa.
Henkilöstöjohtaja lienee oikea osoite, tai jos on joku rekrytointiosasto. Voi lähettää CV:nsä, kertoa itsestään, mitä osaa jne.
🥴
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!" ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa.
Kyllä työpaikkoihin voi suoraan edelleen soittaa. Se on edelleen ihan normaalia. Sitten vain täytyy hyvin tarkkaan tietää mitä töitä kyseisessä numerossa on ja pitää osata selittää miksi itse on sinne niin pätevä. Nimimerkillä soitellut kyllä joskus mutta ihan kujalla ja kyllähän se toimitusjohtaja sitten aika nopeasti osasi lopettaa sen puhelun kun en osannut myydä itseäni sinne töihin.
Ring ring 🥴
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!" ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa.
Kyllä työpaikkoihin voi suoraan edelleen soittaa. Se on edelleen ihan normaalia. Sitten vain täytyy hyvin tarkkaan tietää mitä töitä kyseisessä numerossa on ja pitää osata selittää miksi itse on sinne niin pätevä. Nimimerkillä soitellut kyllä joskus mutta ihan kujalla ja kyllähän se toimitusjohtaja sitten aika nopeasti osasi lopettaa sen puhelun kun en osannut myydä itseäni sinne töihin.
Milläs vuosikymmenellä olet töitä hakenut ja miltä alalta?
MIllä vuosikymmenellä itse elät jos luulet että kaikki työpaikat on julkisesti ilmoituksessa? Juuri puljasin alaisen kaverille duunin kun oli sopiva ja ollaan viime vuonna ihan turhaan yritetty julkisesti hakea ihmistä tähän.
Minulla myös vanhemmat duunariammateilla , itse tein asiantintijatyötä valtion virastossa,' ja sain useasti kuulla, että en minä vaan menis tollaseen hommaan .
Ööh, no ei mitään perusteluja. Mutta kyllä minä tätä mielummin teen, kun kiskon painavia ihmisiä lavetille kuvaukseen , mitä äiti teki. Työpäivä on läppäri auki ja läppäri kiinni ja välillä voi keittää kaffet, kotona kun istuskelee. Että kellähän se miellyttävämpi työ oikeasti oli....