Vanhemmat, jotka ovat nykyajan työelämästä pihalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin suhteet ovat tärkeitä työelämässä. Nykyisin niitä vaan kutsutaan verkostoiksi. Omalla työpaikallani on aina kysytty ensin, tunteeko joku tehtävään x sopivaa henkilöä ja vasta sitten, jos kukaan ei tunne, on aloitettu laajempi rekrytoiminen. Yksi nykyisistä työkavereistani oli työkaverini myös edellisessä työpaikassa ja hänet palkattiin meille, kun minä suosittelin häntä. Ei edes kyselty muita, koska hän sopi erittäin hyvin ko työtehtävään. Rekrytoiminen ei ole yrityksille ilmaista ja varsinkin pienemmille yrityksille on eduksi, jos löytyy muuta kautta hyväksi ja luotettavaksi havaittu työntekijä. 

Kaverillasi varmaan oli myös työkokemusta ja sopiva tutkinto eli pelkästään suhteista tuskin oli kyse.

Kyllä. Mutta myös omat lapseni ovat saaneet töitä, kun on ollut aiemmista työpaikoista joku, joka on osannut suositella. Vaikeinta on nk saada jalka oven väliin ensin jonnekin edes harjoittelijaksi, jotta voi luoda työelämän verkostoja. Ja nimenomaan oman ala työpaikkoihin, koska jonkun ihan muun alan työkokemuksella ja verkostoilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä. 

Sehän näissä tuntuu olevan asia mitä ei käsitetä, että kyllä se sopiva tutkinto ja työkokemus kuitenkin vaaditaan. Ja on hyvin alakohtaista miten homma toimii. Kun palkkataso on korkea ja työtä haluavia on satoja, on työpaikkakin useimmiten sellainen, missä työtiimi ei valitse työntekijää, vaan se tehdään ihan muualla kenties testauksen perusteella (jos kyseessä on vakituinen työ). Jossain pienemmässä työpaikassa ja ei niin halutulla alalla suhteilla voi olla enemmän merkitystä.

Ap tässä, kiitos peukuista ja monista kommenteista. Ilmeisesti monilla on sama ongelma, mutta en jaksa vastailla noihin kaikkiin vanhempieni kommentteja muistuttaviin viesteihin, kun olen saanut tehdä sitä jo aivan tarpeeksi muutenkin. Alkaa huumori loppua. 

Suhteilla on omallakin alalla merkitystä, koska työkokemuksen myötä oppii tuntemaan alan ihmisiä ja käytäntöjä ja myös löytämään oikeita väyliä löytää piileviä työpaikkoja. Se on sitten ihan eri asia kuin sellainen suhteiden hyödyntäminen, missä satunnainen sukulainen tai tuttava hommaisi työpaikan suojatilleen tai satunnaisesti soittelisi eri paikkoihin työpaikan toivossa. Täytyy tietää mitä tekee, ettei nolaa itseään.

Joskus olen miettinyt, että pitäisi keksiä joku asia, millä voisin alkaa vastaavalla tavalla piinaamaan omia vanhempiani hyvillä neuvoillani kuin he tekevät minulle. Ymmärtäisivätkö sitten miten raskasta se on?

Itse onnistuin juuri saamaan määräaikaisen työsopimuksen harjoittelun päätteeksi, että kyllä se mahdollista on mutta ei kyllä kovin yleistä. Vaatii myös aikamoista tuuria, sillä pääasiassa rekrytoidaan aina uusi harjoittelija, jolta vaaditaan vielä yliopiston maksama harjoittelutuki.

Omilta ja puolison vanhemmilta on tullut neuvoksi marssia suoraan työpaikalle kysymään töitä. Netissä töiden etsiminen on kuulemma vain laiskuutta ja yritykset arvostavat, että mennään rohkeasti paikanpäälle. Jää positiivinen mielikuva. Vähintäänkin pitää soittaa johtajalle, netin hakemukset on yhtä tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itse onnistuin juuri saamaan määräaikaisen työsopimuksen harjoittelun päätteeksi, että kyllä se mahdollista on mutta ei kyllä kovin yleistä. Vaatii myös aikamoista tuuria, sillä pääasiassa rekrytoidaan aina uusi harjoittelija, jolta vaaditaan vielä yliopiston maksama harjoittelutuki.

Omilta ja puolison vanhemmilta on tullut neuvoksi marssia suoraan työpaikalle kysymään töitä. Netissä töiden etsiminen on kuulemma vain laiskuutta ja yritykset arvostavat, että mennään rohkeasti paikanpäälle. Jää positiivinen mielikuva. Vähintäänkin pitää soittaa johtajalle, netin hakemukset on yhtä tyhjän kanssa.

Heh. Ihan rohkeasti vain johtajan puheille, varmaan ilahtuu. Ehkä nuo enemmän sieltä isovanhempien ikäluokasta nuo neuvot?

Vierailija kirjoitti:

Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!"  ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa. 

Tyttärelle annettiin tuo neuvo, kun haki pankista kesätöitä. Haku oli siis netissä ja siihen piti liittää esittelyvideo itsestä. Eli näitä neuvojia on kyllä isovanhemmissa aika paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin suhteet ovat tärkeitä työelämässä. Nykyisin niitä vaan kutsutaan verkostoiksi. Omalla työpaikallani on aina kysytty ensin, tunteeko joku tehtävään x sopivaa henkilöä ja vasta sitten, jos kukaan ei tunne, on aloitettu laajempi rekrytoiminen. Yksi nykyisistä työkavereistani oli työkaverini myös edellisessä työpaikassa ja hänet palkattiin meille, kun minä suosittelin häntä. Ei edes kyselty muita, koska hän sopi erittäin hyvin ko työtehtävään. Rekrytoiminen ei ole yrityksille ilmaista ja varsinkin pienemmille yrityksille on eduksi, jos löytyy muuta kautta hyväksi ja luotettavaksi havaittu työntekijä. 

Kaverillasi varmaan oli myös työkokemusta ja sopiva tutkinto eli pelkästään suhteista tuskin oli kyse.

Kyllä. Mutta myös omat lapseni ovat saaneet töitä, kun on ollut aiemmista työpaikoista joku, joka on osannut suositella. Vaikeinta on nk saada jalka oven väliin ensin jonnekin edes harjoittelijaksi, jotta voi luoda työelämän verkostoja. Ja nimenomaan oman ala työpaikkoihin, koska jonkun ihan muun alan työkokemuksella ja verkostoilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä. 

Sehän näissä tuntuu olevan asia mitä ei käsitetä, että kyllä se sopiva tutkinto ja työkokemus kuitenkin vaaditaan. Ja on hyvin alakohtaista miten homma toimii. Kun palkkataso on korkea ja työtä haluavia on satoja, on työpaikkakin useimmiten sellainen, missä työtiimi ei valitse työntekijää, vaan se tehdään ihan muualla kenties testauksen perusteella (jos kyseessä on vakituinen työ). Jossain pienemmässä työpaikassa ja ei niin halutulla alalla suhteilla voi olla enemmän merkitystä.

Eikä niitä sopivia koulutuksia tai kokemusta ihan turhaan vaadita. Satuin pääsemään niillä paljonpuhutuilla suhteilla nuorena opiskelijana työpaikkaan joka liippasi läheltä alaani, muttei kuitenkaan käytännössä ollut sellainen mihin koulutukseni soveltuu. Hukuin stressiin ja mokailin jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen aloituksessa parjattua ikäluokkaa. Kokemukseni nykytyöelämästä perustuu meille töihin tulleisiin nuoriin ihmisiin, verkostojen vastaaviin, ja sellaisiin nuoriin sukulaisiin, jotka ovat saaneet töitä. Eli aloja on tässä jo useita. Harva itse työelämässä oleva vertaa nykytilannetta niihin aikoihin jolloin itse haki töitä.

Töitä on ympäristössäni saatu aktiivisuudella, tuntemalla paljon ihmisiä joille kertoa tilanteestaan, ja välttämällä aukkoja CV:ssä.  Vapaaehtoistyölläkin on merkitystä jos se suuntautuu omaan alaan. Samoin oman harrastuksen pikkuhommilla.

Itse olen voinut auttaa näitä sukulaisia järkkäämällä ekoja työkokemuksia niin että ovat saaneet työtodistuksen. Enkä siis omalta alalta vaan vaikka kaverin apulaisena. 

Mutta uskon kyllä, että sukulaisten kyselyt ovat tuskastuttavia. Kirjoitin tämän lähinnä siksi, että ymmärrettäis ettei vanhojen työelämänäkemys aina perustu menneeseen.

Millä alalla nämä työpaikat ovat olleet? Se on ihan olennainen asia ap:n asiassa niin kuin jo ensimmäisissä viesteissä kirjoitin. Kaverin apulaiseksi palkkaaminen, mikä ala sellainen voisi olla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse onnistuin juuri saamaan määräaikaisen työsopimuksen harjoittelun päätteeksi, että kyllä se mahdollista on mutta ei kyllä kovin yleistä. Vaatii myös aikamoista tuuria, sillä pääasiassa rekrytoidaan aina uusi harjoittelija, jolta vaaditaan vielä yliopiston maksama harjoittelutuki.

Omilta ja puolison vanhemmilta on tullut neuvoksi marssia suoraan työpaikalle kysymään töitä. Netissä töiden etsiminen on kuulemma vain laiskuutta ja yritykset arvostavat, että mennään rohkeasti paikanpäälle. Jää positiivinen mielikuva. Vähintäänkin pitää soittaa johtajalle, netin hakemukset on yhtä tyhjän kanssa.

Heh. Ihan rohkeasti vain johtajan puheille, varmaan ilahtuu. Ehkä nuo enemmän sieltä isovanhempien ikäluokasta nuo neuvot?

Tämä neuvo tuli ihan alle 60-vuotiaalta yrittäjältä. Omassa työpaikassa, jossa olin assarina ei olisi päässyt edes puhelinvaihteesta läpi pomon kanssa juttelemaan. Myyntialalla tuommoinen sinnikkyys voi tietysti olla hyväkin mutta monella muulla alalla siitä voi tulla jopa negatiivinen kuva. Samoin kuin niistä hakijoista, jotka soittelevat kesken rekrytoinnin ja tekevät tikusta asiaa, koska niin jää paremmin mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aloituksessa parjattua ikäluokkaa. Kokemukseni nykytyöelämästä perustuu meille töihin tulleisiin nuoriin ihmisiin, verkostojen vastaaviin, ja sellaisiin nuoriin sukulaisiin, jotka ovat saaneet töitä. Eli aloja on tässä jo useita. Harva itse työelämässä oleva vertaa nykytilannetta niihin aikoihin jolloin itse haki töitä.

Töitä on ympäristössäni saatu aktiivisuudella, tuntemalla paljon ihmisiä joille kertoa tilanteestaan, ja välttämällä aukkoja CV:ssä.  Vapaaehtoistyölläkin on merkitystä jos se suuntautuu omaan alaan. Samoin oman harrastuksen pikkuhommilla.

Itse olen voinut auttaa näitä sukulaisia järkkäämällä ekoja työkokemuksia niin että ovat saaneet työtodistuksen. Enkä siis omalta alalta vaan vaikka kaverin apulaisena. 

Mutta uskon kyllä, että sukulaisten kyselyt ovat tuskastuttavia. Kirjoitin tämän lähinnä siksi, että ymmärrettäis ettei vanhojen työelämänäkemys aina perustu menneeseen.

Millä alalla nämä työpaikat ovat olleet? Se on ihan olennainen asia ap:n asiassa niin kuin jo ensimmäisissä viesteissä kirjoitin. Kaverin apulaiseksi palkkaaminen, mikä ala sellainen voisi olla? 

Minuakin kiinnostaa. Aloituksessa oli kyse akateemisista aloista, mutta kuvauksesta tulee mieleen lähinnä siivooja, raksan apumies, henkilökohtainen avustaja, puhelinmyyjä tai muut alat, joihin on vaikea saada työntekijöitä.

Nettihaku taitaa nykyään olla yleisin tapa hakea työntekijöitä joko jatkuvana tai rajattuna ja rekrystä vastaavat muut kuin päivittäistä johtajan työtä tekevät henkilöt. Suosittelijoita voi kyllä mainita nettihakemuksessakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse onnistuin juuri saamaan määräaikaisen työsopimuksen harjoittelun päätteeksi, että kyllä se mahdollista on mutta ei kyllä kovin yleistä. Vaatii myös aikamoista tuuria, sillä pääasiassa rekrytoidaan aina uusi harjoittelija, jolta vaaditaan vielä yliopiston maksama harjoittelutuki.

Omilta ja puolison vanhemmilta on tullut neuvoksi marssia suoraan työpaikalle kysymään töitä. Netissä töiden etsiminen on kuulemma vain laiskuutta ja yritykset arvostavat, että mennään rohkeasti paikanpäälle. Jää positiivinen mielikuva. Vähintäänkin pitää soittaa johtajalle, netin hakemukset on yhtä tyhjän kanssa.

Heh. Ihan rohkeasti vain johtajan puheille, varmaan ilahtuu. Ehkä nuo enemmän sieltä isovanhempien ikäluokasta nuo neuvot?

Tämä neuvo tuli ihan alle 60-vuotiaalta yrittäjältä. Omassa työpaikassa, jossa olin assarina ei olisi päässyt edes puhelinvaihteesta läpi pomon kanssa juttelemaan. Myyntialalla tuommoinen sinnikkyys voi tietysti olla hyväkin mutta monella muulla alalla siitä voi tulla jopa negatiivinen kuva. Samoin kuin niistä hakijoista, jotka soittelevat kesken rekrytoinnin ja tekevät tikusta asiaa, koska niin jää paremmin mieleen.

Yrittäjän omassa yrityksessä ehkä duunari noin saakin töitä, mutta esimerkiksi omassa työssäni puhelinnumeroani ja sähköpostiosoitettani ei edes ole missään julkisesti näkyvillä. Juuri siksi, että voisin keskittyä olennaiseen enkä saisi ylimääräisiä viestejä ja sähköposteja, joita muutenkin tulee liikaa.

Mun vanhempani eläköityivät joskus 10-15 v sitten, molemmat olivat perusduunareita. Toinen metallimies, toinen kaupan kassa. Selitäpä siinä sitten millaista on olla töissä talousalankonsultoinnissa. Mun vanhemmille verotus tarkoittaa verokorttia ja mätkyjä, mulle se on yrityskauppoja, ennakkoratkaisuja, lainmuutoksia jne. 

Meillä ei ole kauheasti puhuttavaa tästä aiheesta, ei ne vaan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Siis eikös tuo AP:n mainitsema suhteilla töiden saaminen viitannut juuri siihen, että ennen töitä saatiin helposti noin, mutta nykyaikana töiden saaminen on hankalaa? Itse ainakin ymmärsin sen toisen ketjun viestin niin, mutta voi olla että tulkitsin väärin.

Tottakait ennen saatiin töitä helposti, koska avustavia työtehtäviä on oli paljon, johon ei edes tarvittu koulutusta tai työkokemusta ja sitä kautta edettiin työuralla, nyt ne hoidetaan teknologian avulla ja asiantuntijatehtävissä ne tehdään itse. Jopa lääkärit ovat joutuneet siivoustehtäviin ja siivoamaan omat työtilansa.

Ja ei edes yrityksenjohdolla tarvitse sihteereitä.

Muutos tuli 90-luvulla kun teknologia yleistyi ja oli kaikkien saatavilla.

Itse aloitin työuran 70-luvulla ja ei ollut muuta kuin kävellä työpaikalle, mutta nykyisen työelämän vaatimukset ovat tähtitieteelliset, pitäisi olla 20v ja siihen päälle parikymmenen työkokemus ja akateeminen koulutus. Paperihakemuksia on turha enää lähetellä, vaan ne pitää olla videoita ja muuta heipparallaa, jotta tulee erotetuksi sadan muun hakijan joukosta, jotka ovat yhtä päteviä tehtävään.

Ja tätä monen vanhemman ihmisen on vaikea tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhempani eläköityivät joskus 10-15 v sitten, molemmat olivat perusduunareita. Toinen metallimies, toinen kaupan kassa. Selitäpä siinä sitten millaista on olla töissä talousalankonsultoinnissa. Mun vanhemmille verotus tarkoittaa verokorttia ja mätkyjä, mulle se on yrityskauppoja, ennakkoratkaisuja, lainmuutoksia jne. 

Meillä ei ole kauheasti puhuttavaa tästä aiheesta, ei ne vaan ymmärrä.

Ymmärtääkös ne nykyiset nuoret metallimiehet ja kaupan kassat konsultointiasi?

Iästäkö se on kiinni?

Mikset vain sano heille suoraan, että et halua puhua heidän kanssaan töistä yhtään mitään, koska eivät tunnu siitä mitään ymmärtävän eivätkä haluakaan ymmärtää?

Itse olen myös alalla, jota vanhemmat eivät hyväksy, eivätkä tule koskaan hyväksymäänkään, koska heillä on omat käsityksensä siitä mikä ala olisi pitänyt valita. Heillä on ikää jo yli 80, joten tilanteeseen tuskin muutostakaan tulee.

En vain ole koskaan ollut sellainen kuin he haluavat, vaikka olenkin elänyt hyvän ja onnellisen elämän. Myös aineellisessa mielessä asiani ovat olleet hyvin ja työkin on sujunut aika mukavasti. Olen siis taiteilija ja pitkä ura jo takana.

No joo. Omat vanhemmat onneksi älysivät antaa tilaa, kun olin työttömänä. Muutama tuttu lähetteli aina ilmoituksia, että nyt olisi täällä paikka vapaana, oletko huomannut. Joo, olen, "kiva" kun kerroit. (Paikka keskiportaassa johon ei ilman työkokemusta mitään mahkuja, mutta toki olisi kannattanut lähettää hakemus. Tai sitten oli oikeasti aivan väärä ala, mutta kuulosti oikealta. )

Sitten kun sain määräaikaisen työn, ja olin itse tyytyväinen, vanhempien ymmärrys loppui. Miten ne nyt sillä lailla? Etkö sä tehnyt tarpeeksi hyvää työtä. Määräaikaisena mulla oli tuntipalkka. Sitä piti kovin udella, että miten sillä tulee toimeen. Lopulta piti kertoa se palkka sentilleen. Silloin hiljenivät, kun eivät itse duunareina olleet sellaisia tienanneet.

Vierailija kirjoitti:

No joo. Omat vanhemmat onneksi älysivät antaa tilaa, kun olin työttömänä. Muutama tuttu lähetteli aina ilmoituksia, että nyt olisi täällä paikka vapaana, oletko huomannut. Joo, olen, "kiva" kun kerroit. (Paikka keskiportaassa johon ei ilman työkokemusta mitään mahkuja, mutta toki olisi kannattanut lähettää hakemus. Tai sitten oli oikeasti aivan väärä ala, mutta kuulosti oikealta. )

Sitten kun sain määräaikaisen työn, ja olin itse tyytyväinen, vanhempien ymmärrys loppui. Miten ne nyt sillä lailla? Etkö sä tehnyt tarpeeksi hyvää työtä. Määräaikaisena mulla oli tuntipalkka. Sitä piti kovin udella, että miten sillä tulee toimeen. Lopulta piti kertoa se palkka sentilleen. Silloin hiljenivät, kun eivät itse duunareina olleet sellaisia tienanneet.

Huoltajan tuo kaikki on, melko rasittavaa vaan pidemmän päälle. Se työnhaku kun on stressaavaa ilmankin.

Mikä ihme siinä on, että jotkut vanhemmat, sukulaiset ja ystävät eivät vain tajua mikä on loukkaavaa ja millaisiin asioihin neuvoja ei kaivata.

Ylipäätään se juttu, että ÄLÄ ANNA NEUVOJA, JOS NIITÄ EI OLE PYYDETTY. Monilta tuo läksy on jäänyt lukematta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että jotkut vanhemmat, sukulaiset ja ystävät eivät vain tajua mikä on loukkaavaa ja millaisiin asioihin neuvoja ei kaivata.

Ylipäätään se juttu, että ÄLÄ ANNA NEUVOJA, JOS NIITÄ EI OLE PYYDETTY. Monilta tuo läksy on jäänyt lukematta.

PYYSIKÖ JOKU SINULTA NEUVOJA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikös tuo AP:n mainitsema suhteilla töiden saaminen viitannut juuri siihen, että ennen töitä saatiin helposti noin, mutta nykyaikana töiden saaminen on hankalaa? Itse ainakin ymmärsin sen toisen ketjun viestin niin, mutta voi olla että tulkitsin väärin.

Tottakait ennen saatiin töitä helposti, koska avustavia työtehtäviä on oli paljon, johon ei edes tarvittu koulutusta tai työkokemusta ja sitä kautta edettiin työuralla, nyt ne hoidetaan teknologian avulla ja asiantuntijatehtävissä ne tehdään itse. Jopa lääkärit ovat joutuneet siivoustehtäviin ja siivoamaan omat työtilansa.

Ja ei edes yrityksenjohdolla tarvitse sihteereitä.

Muutos tuli 90-luvulla kun teknologia yleistyi ja oli kaikkien saatavilla.

Itse aloitin työuran 70-luvulla ja ei ollut muuta kuin kävellä työpaikalle, mutta nykyisen työelämän vaatimukset ovat tähtitieteelliset, pitäisi olla 20v ja siihen päälle parikymmenen työkokemus ja akateeminen koulutus. Paperihakemuksia on turha enää lähetellä, vaan ne pitää olla videoita ja muuta heipparallaa, jotta tulee erotetuksi sadan muun hakijan joukosta, jotka ovat yhtä päteviä tehtävään.

Ja tätä monen vanhemman ihmisen on vaikea tajuta.

Nimenomaan se, että on jo valmiiksi oltava jonkun alan asiantuntija. Ennen riitti, kun hakemukseen kirjoitti, että haluaa oppia ja on kiinnostunut, nyt pitää luetella missä kaikissa hankkeissa ja projekteissa on ollut mukana ja että osaa homman kuin vettä vaan.

Jos ei osaa tai halua valehdella , moni työ jää meiltä nelikymppisiltäkin hakematta ja saamatta, jos haluttaisiin vaihtaa tehtävää tai työnkuvaa. Kyllä se on niin, että työel

mästä on tehty sellainen viidakko, minne ei ole asiaa kohta kellään, kun halutaan kuuta taivaalta ja vähän päälle vielä.

Yksi asia ei ole työelämässä muuttunut mihinkään, edelleenkin joillakin aloilla töihin päästään suhteilla (ne onnekkaat, joilla sellaisia on) ja näin tulee olemaan aina.