Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, jotka ovat nykyajan työelämästä pihalla
01.02.2021 |
Tuli mieleen tuosta poistetusta ketjusta, johon en ehtinyt vastata, mutta jossa joku keski-ikäinen kertoili saaneensa akateemisena töitä suhteiden avulla 23 vuotta sitten.
Juuri tuollaista settiä vanhempani syytävät mulle jatkuvasti eli eivät tajua työelämästä yhtään mitään ja painostavat jatkuvasti. Kerran esimerkiksi äitini neuvoi, että "teet vain itsesi korvaamattomaksi" siellä harjoittelupaikassa, niin saat vakituisen viran. Siis paikka oli sellainen, mihin otetaan aina uusi harjoittelija, koska hänelle tarvitsee maksaa niin vähän mikä on ihan ok, koska sain siitä hyvän rivin CV:hen.
Nöyrä pyyntö keski-ikäisille vanhemmille, jotka eivät itse ole akateemisia ja vaikka olisivatkin, niin ymmärtäisivät, ettei maailma ja työelämä ole sama kuin 25 vuotta sitten. Älkää painostako, älkää antako neuvoja, yritämme kyllä parhaamme.
Olen niin väsynyt tuohon, en enää kommentoi sitä mitenkään, vaikka tekisi mieli sanoa, että ole nyt jumalauta hiljaa.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tämän nyt kauniisti muotoilisi: ei se koulutus hukkaan mene töissä, jotka eivät edes liippaa likeltä. Ennemmin se aukko, mikä CV:ssäsi on, vaikuttaa jatkossa työnsaantiin.
Lähipiirini nuoriso on myös herkillä, kun heiltä kysyy tai heittää kivikautisia neuvoja. Mutta meitä on infottu valtiovallan taholta huolehtien kyselemään kuulumisianne ja neuvomaan, muuten syrjäydytte.
Tässä täti-vinkki: hus, töihin sieltä! ihan mihin vaan! Älä tänne jää notkumaan.
Nimerkki kokemusta on, että kaikki työ on arvokasta ja jokisesta duunista on hyötyä jatkossakin > (vihasin aikanaan ranskan opiskelua, mutta myöhemmin työelämässä jouduin kääntämään ja vääntämän kyseistä kieltä käyttöohjeissa - olin hyvilläni siitäkin kauheudesta = opinnoista siis, sama työkemusten kanssa)
Olen ollut 15-vuotiaasta lähtien töissä (nyt 36v). Aina. Ekan koulutuksen jälkeen kävin tokan (kandi + maisteri). Työt loppui, otin alaa tukevia opintoja, sain niiden perusteella vuodeksi töitä. Työt loppui - projektikoulutus + data-analytiikkakoulutus. 2 vuotta määräaikaisia sopimuksia ketjussa. Taas on työt loppu, taas opiskelen lisää ja taas on väliaikainen työ tulossa.
Kaikki entiset (joita on toistakymmentä) työnantajaa tulisivat vaikka hattu kourassa suosittelemaan minua uuteen. Teen aina 2 kertaa enemmän töitä kun muut (tämä on sanottu, eikä mikään oma fiilis). Ystäviä on jäänyt joka työpaikasta. En ole koskaan kuullut olevani muuta kuin pidetty, osaava, taitava ja ahkera.
Ainut syy miksi selviän on, että minua ei haittaa. Lapset jää tekemättä, se on jo selvä. Mutta muuten pärjään, elämä on aina päivä kerrallaan ja en ole koskaan suunnitellut tulevaisuutta koska sellaista ei ole minulle annettu. Minun elämääni on tämän hetken onni. Se on ihan ok sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!" ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa.
Kyllä työpaikkoihin voi suoraan edelleen soittaa. Se on edelleen ihan normaalia. Sitten vain täytyy hyvin tarkkaan tietää mitä töitä kyseisessä numerossa on ja pitää osata selittää miksi itse on sinne niin pätevä. Nimimerkillä soitellut kyllä joskus mutta ihan kujalla ja kyllähän se toimitusjohtaja sitten aika nopeasti osasi lopettaa sen puhelun kun en osannut myydä itseäni sinne töihin.
Milläs vuosikymmenellä olet töitä hakenut ja miltä alalta?
MIllä vuosikymmenellä itse elät jos luulet että kaikki työpaikat on julkisesti ilmoituksessa? Juuri puljasin alaisen kaverille duunin kun oli sopiva ja ollaan viime vuonna ihan turhaan yritetty julkisesti hakea ihmistä tähän.
Kerro ala mitä tänä koskee, koska koko lähestymistapasi on 10 vuoden takaa työpaikkailmoituksineen tai siten kyseessä on jokin valtion virasto jäänteineen ajalta, jolloin työ piti panna julkisesti hakuun. Etkö ole koskaan kuullut sellaisesta, että hr hakee itse halutun työntekijän linkedin:stä? Itsekin saan näitä haastattelupyyntöjä pari kertaa kuukaudessa, suurin osa toki aivan puutaheinää. Muta kun se työnantajalle itsensä myyminen ei vain nykyään toimi niin kuin kuvaat. Kuulostat ihan mun mutsilta 😆 Ei hänkään ymmärrrä mun alan työnhausta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olin valmistumisen jälkeen muutamassa pätkäduunissa ja sen jälkeen yhden pidemmän jakson työttömänä (tein senkin aikana satunnaisia keikkatöitä paikallisessa päiväkodissa sijaistamassa, ei oma ala mutta ihan kivaa kuitenkin kun pienissä pätkissä teki). Ahdistus oli jo omasta takaa melkoinen, kun työkkärin vinkki asiaan oli "vaan hakea" töitä, mitä toki teinkin. Vastavalmistuneena omalle alalle pääsy heikolla työkokemuksella oli kuitenkin vaikeaa.
Oman lisänsä ahdistukseen toivat juurikin vanhemmat ja isovanhemmat. Joka ikinen kerta, kun olimme tekemisissä - oli kyseessä sitten puhelu tai tapaaminen tai viestittely - tuli kysymys "Ootko jo saanu töitä?" No en v-tu ole :D Sitten seurasi just nää samat vinkit, että soita sinne, mene käymään, laita suoraan hakemusta johdolle - ihan oikeasti tällaista ei vaan enää voi tehdä. Ei meillä töissä kenelläkään ole aikaa random puheluille, että onks teillä töitä. Ei meillä kukaan johtoryhmäläinen käy läpi työhakemuksia. Eikä todellakaan kukaan random työnhakija vaan kävele sisään toimistolle kyselemään niitä töitä.
Jotkin tyypit varmasti kaipaavat apua ja tukea työnhakuun, mikä on ihan fine. Tsemppiä saa aina antaa. Mutta kannattaa myös miettiä miltä se kuulostaa sille, joka ihan tosissaan yrittää hakea ja viettää päivänsä työhakemuksia rustaillen ja haastatteluissa ravaten, ja epäonnistuu kerta toisensa jälkeen. Työttömänä työn hakeminen on oikeasti aika raskasta ja lamaannuttavaa, ja itse olisin ainakin pärjännyt ilman lähipiirin niskaan hönkimistä - kyllä ne nuoret sit kertoo, kun saavat sen työpaikan.
Huh mä muistan, kun olin työttömänä, niin multa kyseltiin työnhausta jopa omissa häissäni. Ei ehkä paras aihe ottaa puheeksi, kun tanssittaa 9 kk työttömänä ollutta morsianta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tämän nyt kauniisti muotoilisi: ei se koulutus hukkaan mene töissä, jotka eivät edes liippaa likeltä. Ennemmin se aukko, mikä CV:ssäsi on, vaikuttaa jatkossa työnsaantiin.
Lähipiirini nuoriso on myös herkillä, kun heiltä kysyy tai heittää kivikautisia neuvoja. Mutta meitä on infottu valtiovallan taholta huolehtien kyselemään kuulumisianne ja neuvomaan, muuten syrjäydytte.
Tässä täti-vinkki: hus, töihin sieltä! ihan mihin vaan! Älä tänne jää notkumaan.
Nimerkki kokemusta on, että kaikki työ on arvokasta ja jokisesta duunista on hyötyä jatkossakin > (vihasin aikanaan ranskan opiskelua, mutta myöhemmin työelämässä jouduin kääntämään ja vääntämän kyseistä kieltä käyttöohjeissa - olin hyvilläni siitäkin kauheudesta = opinnoista siis, sama työkemusten kanssa)
Mee nyt hel vettiin, et ole yhtään hauska tai nokkela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!" ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa.
Kyllä työpaikkoihin voi suoraan edelleen soittaa. Se on edelleen ihan normaalia. Sitten vain täytyy hyvin tarkkaan tietää mitä töitä kyseisessä numerossa on ja pitää osata selittää miksi itse on sinne niin pätevä. Nimimerkillä soitellut kyllä joskus mutta ihan kujalla ja kyllähän se toimitusjohtaja sitten aika nopeasti osasi lopettaa sen puhelun kun en osannut myydä itseäni sinne töihin.
Milläs vuosikymmenellä olet töitä hakenut ja miltä alalta?
MIllä vuosikymmenellä itse elät jos luulet että kaikki työpaikat on julkisesti ilmoituksessa? Juuri puljasin alaisen kaverille duunin kun oli sopiva ja ollaan viime vuonna ihan turhaan yritetty julkisesti hakea ihmistä tähän.
Kerro ala mitä tänä koskee, koska koko lähestymistapasi on 10 vuoden takaa työpaikkailmoituksineen tai siten kyseessä on jokin valtion virasto jäänteineen ajalta, jolloin työ piti panna julkisesti hakuun. Etkö ole koskaan kuullut sellaisesta, että hr hakee itse halutun työntekijän linkedin:stä? Itsekin saan näitä haastattelupyyntöjä pari kertaa kuukaudessa, suurin osa toki aivan puutaheinää. Muta kun se työnantajalle itsensä myyminen ei vain nykyään toimi niin kuin kuvaat. Kuulostat ihan mun mutsilta 😆 Ei hänkään ymmärrrä mun alan työnhausta mitään.
No. Julkiset virat pitää aina laittaa julkiseen hakuun, vaikka sitä tekisi jo pätevä viransijainen, joka sen tulee saamaan.
Myös yksityinen puoli pistää nykyään paikkoja julkisesti auki, joihin valitaan sisäisesti joku, joka tiedossa jo ilmoituksen jättöhetkellä. Saatetaan myös laittaa paikkoja auki, joita ei oikeasti ole, joita ei edes täytetä. On melko huokeaa mielikuvamarkkinointia, että tämä on dynaaminen ja kasvava, koko ajan paikkoja auki. Itse vaan en huonosti hoidetun rekryn jälkeen hae uudestaan, enkä ole tämän mielipiteen kanssa yksin.
Ja Linkkari sitten... Jos sinusta on mukavaa käydä pari kertaa kuussa puuta heinää -haastatteluissa, kivat sulle. Kyllähän sieltä joku joskus löytää jonkun työn, mutta enimmäkseen tarjonta ei vastaa lainkaan sitä, mitä hakija tahtoo. Huonossa työssä kärvistelevälle Linkkari hyvin harvoin on pelastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut on heitetty työelämästä pihalle, mutta lapseni ovat sinne lähdössä. Minua edeltävä polvi on niitä, jotka antaa noloja neuvoja lapsenlapsilleen, sellaisia millä haettiin töitä 70-luvulla... "soita suoraan sinne työpaikkaan mihin haluat!" ööö niin minne sinne? Vaihteeseen? Henkilöstöjohtajalle? "Kirjoita sinne firmaan kirje!" ?? Ai kenet pannaan vastaanottajaksi? "Mene sinne paikan päälle käymään!" Hohhoijaa.
No mulla on sellaistakin kokemusta että ihan itseäni nuorempi korkeakouluopiskelija ihan vakavissaan kehoitti ”kiertelet niitä kauppoja ym kyselemässä”
Kyllä nykyäänkin saa töitä ihan vaan soittamalla tai käymällä paikanpäällä. Nykyinen työni maatalouslomittajana lähti liikkeelle puhelinsoitosta johtavalle lomittajalle tyyliin "hei täällä maija meikäläinen, töitä kyselisin". Ensin tehtiin kolmen päivän sopimus, sitten viikon. Sitten oli pidempi tauko. Muutama viikonloppukeikka. Sitten neljän viikon sopimus, parin kuukauden, puolen vuoden soppari. Sitten tuli vakituisia paikkoja hakuun, hain ja sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu kyllä kuule vanhempien ihmisten viljelevän tuota "kyllä töitä tekevälle riittää" kun ei riitä. Eivät kaikki nuoretkaan saa edes kesätöitä vaikka kuinka soittelisivat ja menisivät paikan päälle kyselemään. Omana lukioaikana muistan kuinka kyllä minun ainakin piti käydä monta paikkaa läpi ennen kuin tärppäsi. Oli jo silloin ennemminkin sääntö kuin poikkeus että hakemuksia laitetaan 20 paikkaan ja ehkä yhdestä tulee vastaus. Työpaikoista taistellaan tällä hetkellä ihan joka alalla. Ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys että saa paikan.
Mä kuulun myös näihin keski-ikäisiin. Olen IT-alalla esimiestehtävissä. Ainakin IT-alalla on hyvin tyypillistä kysyä suoraan töitä, tyypillinen yhteydenotto tulee LinkedInistä ja joskus myös suoraan soitolla tai puhelimella. Toimii toisinkin päin; me käytetään usein headhunttereita ja saatan antaa vinkkejä myös headhintereille, että tsekkaa tuon, joka on lähestynyt mua. Vuosiin ei ole kukaan kävellyt respaan odottamaan, mutta kyllä mä varmaan tapaisin jos joku niin tekisi. Nyt tietty korona-aikaan ei toimi.
Lapset ja työkavereiden lapset on just siinä iässä, että hakevat töitä kaupasta tai baarista. Kyllä edelleen ihan validi menetelmä ainakin täällä pk-seudulla on just kävellä itse kauppaan ja kysyä töitä. Työkaverin poika sai just duunin S-marketista ihan noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tämän nyt kauniisti muotoilisi: ei se koulutus hukkaan mene töissä, jotka eivät edes liippaa likeltä. Ennemmin se aukko, mikä CV:ssäsi on, vaikuttaa jatkossa työnsaantiin.
Lähipiirini nuoriso on myös herkillä, kun heiltä kysyy tai heittää kivikautisia neuvoja. Mutta meitä on infottu valtiovallan taholta huolehtien kyselemään kuulumisianne ja neuvomaan, muuten syrjäydytte.
Tässä täti-vinkki: hus, töihin sieltä! ihan mihin vaan! Älä tänne jää notkumaan.
Nimerkki kokemusta on, että kaikki työ on arvokasta ja jokisesta duunista on hyötyä jatkossakin > (vihasin aikanaan ranskan opiskelua, mutta myöhemmin työelämässä jouduin kääntämään ja vääntämän kyseistä kieltä käyttöohjeissa - olin hyvilläni siitäkin kauheudesta = opinnoista siis, sama työkemusten kanssa)
Äiti ei enää halua mua sukujuhliin. Kakasin viime kerralla olevani töissä stripparina. En vaan jaksanut valehdella olevani siistissä sisätöissä aspana ja kuunnella sukulaisten viisaita neuvoja miten luoda uraa.
Mistä lie suuttui? Eihän alalla pitänyt olla mitään väliä, kunhan on töitä ;)
Olen lopettanut kaiken yhteydenpidon miehen sukuun, koska kyselevät aina töistä. Viimeksi kävin appiukon hautajaisissa lähes 10 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulun myös näihin keski-ikäisiin. Olen IT-alalla esimiestehtävissä. Ainakin IT-alalla on hyvin tyypillistä kysyä suoraan töitä, tyypillinen yhteydenotto tulee LinkedInistä ja joskus myös suoraan soitolla tai puhelimella. Toimii toisinkin päin; me käytetään usein headhunttereita ja saatan antaa vinkkejä myös headhintereille, että tsekkaa tuon, joka on lähestynyt mua. Vuosiin ei ole kukaan kävellyt respaan odottamaan, mutta kyllä mä varmaan tapaisin jos joku niin tekisi. Nyt tietty korona-aikaan ei toimi.
Lapset ja työkavereiden lapset on just siinä iässä, että hakevat töitä kaupasta tai baarista. Kyllä edelleen ihan validi menetelmä ainakin täällä pk-seudulla on just kävellä itse kauppaan ja kysyä töitä. Työkaverin poika sai just duunin S-marketista ihan noin.
Olen 26v. ohjelmistokehittäjä ja yhden kerran olen työhakemuksen lähettänyt. Muut työpaikat tulleet LinkedInistä ja niitä tulee useita viikossa. En tunne yhtään kollegaa, joka olisi soitellut itse työnantajille, vaan suurin osa on rekrytty jo yliopistolta eka harjoittelijaksi ja siitä vakkarivirkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulun myös näihin keski-ikäisiin. Olen IT-alalla esimiestehtävissä. Ainakin IT-alalla on hyvin tyypillistä kysyä suoraan töitä, tyypillinen yhteydenotto tulee LinkedInistä ja joskus myös suoraan soitolla tai puhelimella. Toimii toisinkin päin; me käytetään usein headhunttereita ja saatan antaa vinkkejä myös headhintereille, että tsekkaa tuon, joka on lähestynyt mua. Vuosiin ei ole kukaan kävellyt respaan odottamaan, mutta kyllä mä varmaan tapaisin jos joku niin tekisi. Nyt tietty korona-aikaan ei toimi.
Lapset ja työkavereiden lapset on just siinä iässä, että hakevat töitä kaupasta tai baarista. Kyllä edelleen ihan validi menetelmä ainakin täällä pk-seudulla on just kävellä itse kauppaan ja kysyä töitä. Työkaverin poika sai just duunin S-marketista ihan noin.
Kaupassa on aina rekrytoinnista vastava henkilö paikalla? Niissä kaikissa myymälöissä, jotka hänelle kuuluvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulun myös näihin keski-ikäisiin. Olen IT-alalla esimiestehtävissä. Ainakin IT-alalla on hyvin tyypillistä kysyä suoraan töitä, tyypillinen yhteydenotto tulee LinkedInistä ja joskus myös suoraan soitolla tai puhelimella. Toimii toisinkin päin; me käytetään usein headhunttereita ja saatan antaa vinkkejä myös headhintereille, että tsekkaa tuon, joka on lähestynyt mua. Vuosiin ei ole kukaan kävellyt respaan odottamaan, mutta kyllä mä varmaan tapaisin jos joku niin tekisi. Nyt tietty korona-aikaan ei toimi.
Lapset ja työkavereiden lapset on just siinä iässä, että hakevat töitä kaupasta tai baarista. Kyllä edelleen ihan validi menetelmä ainakin täällä pk-seudulla on just kävellä itse kauppaan ja kysyä töitä. Työkaverin poika sai just duunin S-marketista ihan noin.
Tuo ei pidä paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulun myös näihin keski-ikäisiin. Olen IT-alalla esimiestehtävissä. Ainakin IT-alalla on hyvin tyypillistä kysyä suoraan töitä, tyypillinen yhteydenotto tulee LinkedInistä ja joskus myös suoraan soitolla tai puhelimella. Toimii toisinkin päin; me käytetään usein headhunttereita ja saatan antaa vinkkejä myös headhintereille, että tsekkaa tuon, joka on lähestynyt mua. Vuosiin ei ole kukaan kävellyt respaan odottamaan, mutta kyllä mä varmaan tapaisin jos joku niin tekisi. Nyt tietty korona-aikaan ei toimi.
Lapset ja työkavereiden lapset on just siinä iässä, että hakevat töitä kaupasta tai baarista. Kyllä edelleen ihan validi menetelmä ainakin täällä pk-seudulla on just kävellä itse kauppaan ja kysyä töitä. Työkaverin poika sai just duunin S-marketista ihan noin.
Olen 26v. ohjelmistokehittäjä ja yhden kerran olen työhakemuksen lähettänyt. Muut työpaikat tulleet LinkedInistä ja niitä tulee useita viikossa. En tunne yhtään kollegaa, joka olisi soitellut itse työnantajille, vaan suurin osa on rekrytty jo yliopistolta eka harjoittelijaksi ja siitä vakkarivirkaan.
Sulle tulee useita työpaikkoja viikossa?? Aika lyhyitä pätkiä teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulun myös näihin keski-ikäisiin. Olen IT-alalla esimiestehtävissä. Ainakin IT-alalla on hyvin tyypillistä kysyä suoraan töitä, tyypillinen yhteydenotto tulee LinkedInistä ja joskus myös suoraan soitolla tai puhelimella. Toimii toisinkin päin; me käytetään usein headhunttereita ja saatan antaa vinkkejä myös headhintereille, että tsekkaa tuon, joka on lähestynyt mua. Vuosiin ei ole kukaan kävellyt respaan odottamaan, mutta kyllä mä varmaan tapaisin jos joku niin tekisi. Nyt tietty korona-aikaan ei toimi.
Lapset ja työkavereiden lapset on just siinä iässä, että hakevat töitä kaupasta tai baarista. Kyllä edelleen ihan validi menetelmä ainakin täällä pk-seudulla on just kävellä itse kauppaan ja kysyä töitä. Työkaverin poika sai just duunin S-marketista ihan noin.
Tuo ei pidä paikkansa.
En usko, että on työskennellyt IT-alalla päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulun myös näihin keski-ikäisiin. Olen IT-alalla esimiestehtävissä. Ainakin IT-alalla on hyvin tyypillistä kysyä suoraan töitä, tyypillinen yhteydenotto tulee LinkedInistä ja joskus myös suoraan soitolla tai puhelimella. Toimii toisinkin päin; me käytetään usein headhunttereita ja saatan antaa vinkkejä myös headhintereille, että tsekkaa tuon, joka on lähestynyt mua. Vuosiin ei ole kukaan kävellyt respaan odottamaan, mutta kyllä mä varmaan tapaisin jos joku niin tekisi. Nyt tietty korona-aikaan ei toimi.
Lapset ja työkavereiden lapset on just siinä iässä, että hakevat töitä kaupasta tai baarista. Kyllä edelleen ihan validi menetelmä ainakin täällä pk-seudulla on just kävellä itse kauppaan ja kysyä töitä. Työkaverin poika sai just duunin S-marketista ihan noin.
Olen 26v. ohjelmistokehittäjä ja yhden kerran olen työhakemuksen lähettänyt. Muut työpaikat tulleet LinkedInistä ja niitä tulee useita viikossa. En tunne yhtään kollegaa, joka olisi soitellut itse työnantajille, vaan suurin osa on rekrytty jo yliopistolta eka harjoittelijaksi ja siitä vakkarivirkaan.
Sulle tulee useita työpaikkoja viikossa?? Aika lyhyitä pätkiä teet.
Haastattelupyyntöjä tule useita kymmeniä kuukaudessa kaikille koodareille. Ei tosiaan tartte itse kenellekään soitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulun myös näihin keski-ikäisiin. Olen IT-alalla esimiestehtävissä. Ainakin IT-alalla on hyvin tyypillistä kysyä suoraan töitä, tyypillinen yhteydenotto tulee LinkedInistä ja joskus myös suoraan soitolla tai puhelimella. Toimii toisinkin päin; me käytetään usein headhunttereita ja saatan antaa vinkkejä myös headhintereille, että tsekkaa tuon, joka on lähestynyt mua. Vuosiin ei ole kukaan kävellyt respaan odottamaan, mutta kyllä mä varmaan tapaisin jos joku niin tekisi. Nyt tietty korona-aikaan ei toimi.
Lapset ja työkavereiden lapset on just siinä iässä, että hakevat töitä kaupasta tai baarista. Kyllä edelleen ihan validi menetelmä ainakin täällä pk-seudulla on just kävellä itse kauppaan ja kysyä töitä. Työkaverin poika sai just duunin S-marketista ihan noin.
Olen 26v. ohjelmistokehittäjä ja yhden kerran olen työhakemuksen lähettänyt. Muut työpaikat tulleet LinkedInistä ja niitä tulee useita viikossa. En tunne yhtään kollegaa, joka olisi soitellut itse työnantajille, vaan suurin osa on rekrytty jo yliopistolta eka harjoittelijaksi ja siitä vakkarivirkaan.
Sulle tulee useita työpaikkoja viikossa?? Aika lyhyitä pätkiä teet.
Haastattelupyyntöjä tule useita kymmeniä kuukaudessa kaikille koodareille. Ei tosiaan tartte itse kenellekään soitella.
Ihan lehdissä on ollut työttömistä koodareista.
Täälläkin keski-ikäinen. Koulu jäi kesken. Eka duunipaikka grilli jossa tein safkaa. Sen jälkeen torimyyntiä, autokuskia ja mitä milloinkin. Aina kuitenkin jotain. Nykyään graafisella alalla työnjohtajana.
Kolme teinityttöä joista jokainen saanut pk-seudulla kesätöitä. Juurikin vanhalla systeemillä eli kierrellään kaupat ja tuotantolaitokset menemällä itse ilmoittamatta ja yllättäen :D paikan päälle ja kysytään onko töitä.
Saamattomuutta ja töiden valikointia jos ei mihinkään pääse. Sähköpostit ja facet on johonkin ihan muuhun kuin työnhakuun.
Teen työtä joka liippaa läheltä omaani. Se leimaa minut työnantajien silmissä sille toiselle alalle ja viimeksi työn sai työtön eli se jolla aukko.
Ei siis auta tämän työn teko minua minnekään vaan jumittaa minut alalle jota vihaan.