Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
introverttina deittailu - aina sama ongelma!
01.02.2021 |
Tapaan kivan tyypin, nähdään pari kertaa viikkoon ja olen tyytyväinen. Sitten yhtäkkiä pitäisikin olla joka päivä yhdessä! Mitä helvettiä, minulla on omakin elämä ja en halua olla edes deittailun alkumetreillä kuin paita ja perse, tarvitsen välipäiviä ja omaa aikaa. Kukaan mies ei tunnu tätä lopultakaan hyväksyvän.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi deittailla introverttia?
Tämä. Nämä intro naisetkin haluaa niitä alämölö jännäapinoita jotka riehuu kännissä ja räyhää jääkiekkomatsin aikana. Huvittava seurata tätä ilmiötä vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmaan kun et edes huomio niitä hiljaisempia miehiä
Vierailija kirjoitti:
No varmaan kun et edes huomio niitä hiljaisempia miehiä
Introverttius ei tarkoita ujoutta tai hiljaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin edetä niin että aluksi nähdään harvemmin ja sitten kun toiseen on "tottunut" enemmän niin voi myös nähdä useammin. Kuitenkin se oma tila ja omat menot ehdottomasti säilyttäen.
Voisiko tuosta asiasta jutella sen tapailukumppanin kanssa? Fiksu ihminen ymmärtää kyllä. Itse olen hieman samantyyppinen kuin sinä.
Minä myös. Hitaasti eteneminen on mun juttu. Ja ei tarkoita välttämättä nyt mitään seksiin viittaavaa, vaan nimenomaan henkistä puolta. Menen paniikkiin jos toinen on liian innostunut ja ihastunut. Hiljaa hyvä tulee ;)
Terv. Yksi näistä etäsuhdetyypeistä
No äläpä! Kerran eräs toi luokseni kamojaan, mukaanlukien hammasharjan, heti muutaman viikon tapailun jälkeen. Pistin jätkän pihalle kamoineen. Minä en tuollaista tarrautumista tahdo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te ylipäänsä löydätte niitä kumppaneita jos olette introverttejä? Mua ahdistaa aivan suunnattomasti ajatus mennä jonkun uuden tuttavuuden kanssa Tinder treffeille. En edes vastaa kenenkään viesteihin kun en kuitenkaan pystyisi menemään deiteille tuntemattoman kanssa. Olenkohan ainoa tämän ongelman kanssa?
Voi miten kaipaan aikaa että ihmisiä pystyi tapaamaan harrastuksissa, töissä, keikoilla ja ravintoloissa.
Minulla ja miehellä se introverttius menee eri tahtiin. Kun minä haluan seuraa, toinen haluaa olla yksin. Kun minä haluan rauhaa, etenkin aamuisin, mies tulee höpöttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen ja en nyt täysin introvertti vaan pikemminkin ambivertti, mutta ymmärrän aloittajaa ja vaikka kovasti haluaisinkin suhteen ja hempeilyä, niin tarvitsen myös "palautumisaikaa".
Mietin vain, että mistä voin tietää miehestä, että johtuuko hänen vetäytyminen oman ajan tarpeesta vai siitä, ettei hän ole kanssani tosissaan ja pitää muitakin kuvioissa? Onko liian ahdistavaa jos vaan reilusti kysyn asiaa?
Tuo lienee introverttinaisen haaste deittailussa. Introverttimiehen haaste puolestaan on, että niitä "välipäiviä" saattaa tulla 200-2500 putkeen ennen seuraavia treffejä. Siinä on liikaa yksinoloa jopa introvertille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Kaiken kaikkiaan seurustelu muodostaa elämänsisällöstäni n. 15 %. Jos toinen
on sellainen, että seurustelu on elämänsisällöstä 50 % tai enemmän, niin ongelmahan siitä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Olet tavannut vääriä tyyppejä. Minullakin oli pitkään tuota ongelmaa. Sen lisäksi että miehet halusivat tavata joka päivä, he myös halusivat tavata kanssani ystäviä ja käydä riennoissa jatkuvasti. Sehän oli loputtoman kuluttavaa. Kun sitten koetin keskustella asiasta, että tarvitsen paljon omaa aikaa ja että mies todellakin saa käydä riennoissa ilman minua, toinen loukkaantui. "Mikäs parisuhde se sellainen on", oli aina miehen kysymys.
Lopulta löytyi sitten introvertti mies, joka tarvitsee itsekin paljon omaa aikaa ja osaa tavata ystäviä ilman minuakin.
Minulla sama kokemus. Lisäksi pitäisi lyödä asioita lukkoon hirveän nopealla aikataululla, tyyliin kolmansien treffien jälkeen sopia joitakin ensi kesän yhteisiä lomasuunnitelmia. Koko ajan pitäisi myös viestitellä ja soitella ja nähdä, ja kun en jaksa enkä halua, maristaan epäkiinnostuksesta. No epäkiinnostukseksi se fiilis tosiaan kääntyy, kun toinen haluaa heti suunnilleen tukehduttaa alleen.
Aina sitten kun tapailun alku päättyy mun ”epäkiinnostuksen” aiheuttaman mielipahan vuoksi, tuntuu kuin saisi vedettyä henkeä pitkästä aikaa. Aina päätän, etten enää ikinä tapaile ketään. Sitten kohtaan jonkun, joka vakuuttaa haluavansa omaa tilaa ja aikaa ja menoja ihan samalla lailla kuin minäkin, ja homma alkaa alusta.
Mikä kiire miehillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä itse tein aikoinani virheen, että upposin parisuhteeseen kuin suohon, ja lopulta sairastuin siihen paita ja peppu -elämään. Ei mitään rauhaa ikinä missään, ja kumppanin ongelmat vetivät minutkin pohjalle.
Ei-vttu-enää. Eron jälkeen sain taas hengittää ja muistin, kuka MINÄ olen. Olenkin jatkanut elämääni siitä, mihin se jäi ennen kumppanin tapaamista. Pelottavaa, miten sitä voikin kadota toisen ihmisen sekaan.
Voiko katoamista suhteeseen estää suhteen AIKANA? Minulla on nimittäin samaa ongelmaa ja päädyn aina vain siihen että pitäisi olla sinkku.
Ja siis olen pysynyt suhteissa pitkään katoamisesta huolimatta. Eka suhde 6 vuotta, toka 12 vuotta, nyt kolmas vuosi kolmannessa suhteessa. Tuntuu vain, että edellisissä suhteissa juuri kun olen alkanut taas itsenäistyä suhteen sisällä, miehet ovat löytäneet toisen kiinnostavan naisen jonka kanssa etsiä alkuhuumaa ja symbioosia.
Miehet ei kestä itsenäistä introverttia jolla on rikas sisäinen maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmetellyt sitä, että seurustelevat parit, jopa yhdessä asuvat, haluavat viettää esim joulut erikseen kunkin oman lapsuusperheen luona. Me halusimme kyllä ehdottomasti viettää juhlapyhät yhdessä, missä sitten olimmekin. Jo seurusteluvaiheessa Ei tullut mieleenkään lomiakaan viettää erillään. No , nyt ollaan oltu yli kolmekymmentä vuotta aviossa ja vieläkin , lasten lähdettyä pesästä, viihdymme toistemme lähellä. Ymmärrän , että on oma reviiri ja elämä tiettyyn pisteeseen , mutta on huono enne , jos toisen läheisyys ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja en nyt täysin introvertti vaan pikemminkin ambivertti, mutta ymmärrän aloittajaa ja vaikka kovasti haluaisinkin suhteen ja hempeilyä, niin tarvitsen myös "palautumisaikaa".
Mietin vain, että mistä voin tietää miehestä, että johtuuko hänen vetäytyminen oman ajan tarpeesta vai siitä, ettei hän ole kanssani tosissaan ja pitää muitakin kuvioissa? Onko liian ahdistavaa jos vaan reilusti kysyn asiaa?
Voit kysyä ihan reilusti.
miksi introvertin pitäisi pariutua?
miksei mt-ongelmaiset vaan pysy yksin kotona
Vierailija kirjoitti:
miksi introvertin pitäisi pariutua?
Himot ne on hiirelläkin
Alue: Aihe vapaa
Tämän takia seurustelen ulkomaalaisen kanssa. Etäsuhde on aivan täydellinen.