Lue keskustelun säännöt.
Tiedän, että syrjäytymisvaarassa olevia tulee ymmärtää, mutta jotkut ovat niin rasittavia, ettei voi ottaa joukkoon mukaan
31.01.2021 |
Kuulostaa varmasti julmalta.
Tämä tarkoittamani tapaus opiskelumaailmassa. Henkilö oli aika reppana, porukan nuorin ja entinen koulukiusattu, mutta ei se tarkoita, että pitää koulun ulkopuolella alkaa hyysäämään.
On aika ikävää, jos henkilö ei vaan sovi kuvioon mukaan ja alkaa väkisin tunkemaan mukaan, stalkkaa ja ilmestyy muka vahingossa samaan baariin ja änkeää samaan pöytään.
kyselee ja utelee koulussa kaiken aikaa, milloin ja kenen luona tavataan ja minne mennään.
Kuitenkaan henkilön kanssa ei ole mitään yheistä, ei puhu eikä ole kuin totisena pönöttävä toteemipaalu, jota saa lähinnä vetää perässään.
Pakko olla ikleä ja sanoa suorraan.
Jossainvaiheessa henkilöllä alkoi poissaolot ja jäi pois koulusta kokonaan. En tiedä, minne hän päätyi.
Mutta koulussa ollaan ja tehdään sen vaatimat asiat, mutta ei se tarkoita, että vapaa ajalla kenenkään pitää viihdyttää ketään, jota ei itse tahdo.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
tarkoitan olla "väkisin" kaverina
Kommentit (64)
Ei kenenkään kanssa tarvitse olla väkisin ystävä. Sen sijaan olisi suotavaa käyttäytyä kuin jonkinlainen tahdikas kaveri kaikkien ihmisten kanssa silloin, kun heidän kanssaan on jostain syystä oltava tekemisissä. Osa ihmisistä on täysin yksin maailmassa, koska he eivät juurikaan pysty ylläpitämään vastavuoroisia ystävyys- tai edes kaverisuhteita, vaikka eivät tee pahaa kenellekään ja yrittävät kuulua milloin mihinkin porukkaan, kunnes lentävät ulos. Tällaisten ihmisten seura voi olla ahdistavaa, mutta yhteisistä tilanteista voi kuitenkin saada arvokasta oppia ja kokemusta erilaisuudesta. Sitten on sukulaisia ja muita ihmisiä, jotka saattavat olla kulutuskyvyltään ja puheiltaan vähemmän rahakeskeisiä. Heidän kanssaan ei ehkä voi keskustella siitä, mitä on viimeksi ostettu ja missä matkustettu ja koska auto on viimeksi vaihdettu tai moottorikelkka ostettu. Köyhemmät ihmiset eivät välttämättä ole tyhmiä tai passiivisia luusereita, joille kunnon kokoomuslainen vain nyrpistää nenäänsä. Köyhemmillä ihmisillä on ihan oikeasti oma maailmansa, johon kannattaa joskus tutustua. Tällaisia ihmisiä voi tavata mm. perhejuhlissa. Kaikki eivät käy Ikeassa tai sittareissa, mutta kyllä heitä silti tervehtiä voi. Jopa jutella voi hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi kukaan edes haluaisi tunkea väkisin mukaan mihinkään porukkaan, jos havaitsee ettei ole tervetullut. Eri asia tietenkin, jos on jostain syystä sokea näille sosiaalisille signaaleille (esim. autismin kirjon häiriö). Minä olen mieluummin omissa oloissani kuin tuuppaan itseäni väkisin johonkin porukkaan vain "kuuluakseni johonkin".
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella, suhteelisen pienessä kylässä oli kaikki tosi ok. Aikana, jolloin, vielä pieniä kouluja oli 90-luvulla.
Yläasteella alkoikin oman kylän väki kääntyä minua vastaan, ettei vaan itse joudu kiusatuksi ja jäin vanhan kaveriporukan ulkopuolelle.
yritin roikkua epätoivoisesti mukana ja tulla kyläyhdistyksen järjestämiin tapahtumiin, jossa vielä uskoin, etä edes siellä ollaan kavereita, kun yläasteen väki ei ole lähellä.
Mutta kävi niin, että muiden lasten vanhemmat tulikin kotiini puhumaan, kuinka minun pitäisi kunnioittaa muiden tahtoa ja jättää heidän lapset rauhaan, koska häiritsen heitä liikaa ja se, että ala-asteella oltiin kavereita ja ollaan samasta kylästä, ei tarkoita sitä, että nyt pitäisi olla kavereita enää tässä hetkessä.
Minulle tehtiin aivan selväksi, että ajat muuttuvat ja nyt on nyt. Minun tulee etsiä oma kaveripiiri ja jättää heidän lapsensa rauhaan, koska en kuulemma heidän sanomisia usko.
Koko kylä käänsi minulle selkänsä
Liian mielikuvituksellinen tarina ollakseen totta. Tai sitten kertoja on ollut käsittämättömän rasittava tapaus. 'Kylä' ei ole mikään massa samankaltaisia ihmisiä. Tällaista tapahtuu ehkä huonoissa tv-sarjoissa.
Kaikki ketkä hyväksyy aloituksen tilanteen ovat aika jäävejä kritisoimaan enää millään tavalla koulukiusaamista. Ota ensin se hirsi pois omasta silmästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten oppii olemaan muoden kanssa tai tulee yhteistä juttua, jos aina jätetään ulkopuolelle eikä anneta aikaa tutustua?
Ja eiks se ole vaan kivaa, kun joukossa on nössö, niin pääset korostamaan omaa erinomaisuuttas.On aivan eri asia jättää ulkopuolelle koulussa kuin koulun ulkopuolella. Aivan kuten on eri asia jättää ulkopuolelle työpaikalla tai työpaikan ulkopuolella. Koulussa ja töissä on pystyttävä toimimaan yhdessä erilaisten ihmisten kanssa, mutta vapaa-ajallaan jokaisella on oikeus valita seuransa. Itse asiassa koulussa ja erityisesti töissä joutuu tekemään yhteistyötä ihmisten kanssa, joita ei edes tunne ja joihin ei ole tarkoituskaan sen paremmin tutustua. Aloittaja puhui koulun ulkopuolella olevasta ajasta eli vapaa-ajasta.
Miten tulkitsit näin, missä mainittiin työ tai koulu?
Kommentoija 26 ei lainannut kenenkään muunkaan viestiä, joten hänen viestinsä oli tarkoitettu aloittajalle. Aloittaja aivan selvästi mainitsi, että kyseessä oli koulun ulkopuoliset tilanteet. Nro 26 kysyi, miten oppii olemaan muiden kanssa, jos aina jätetään ulkopuolelle. Mun kommenttini taas oli nro 26:lle ja kommentissani kirjoitin, että on eri asia jättää koulussa tai työpaikalla ulkopuolelle kuin jättää ulkopuolelle vapaa-ajallaan. Ei siis jätetä aina ulkopuolelle vaan muiden kanssa oppii olemaan koulussa tai työpaikalla, vaikka ei olisikaan opiskelukavereidensa tai työkavereidensa kanssa vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa asperger oireilta.
Miksi ei voisi antaa sen kaverin olla mukana.
Olla sellainen kuin on. Hijainen toteemipaalu. Ei haittaa!
Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Rakkautta ja rauhaa toivottaen
Jos on kyse koko opiskelijaporukan jutuista, on kiusaamista jättää yksi ulos. Jos taas löyhempien opiskelijakavereitten menoista, niin niihin ei tarvitse ottaa mukaan kuin ne omat kaverit.
Tuskin se yksi kauheasti rasittaa menossa mukana, jos teitä on isompi remmi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus jeesustella, mutta ajattelen näin kolmikymppisenä aikuisena, että ketään ei pitäisi sulkea ryhmän ulkopuolelle. Tästä idealistisesta arvokäsityksestäni olen joutunut sittemmin joustamaan ja pidänkin nykyisellään sinänsä hyväksyttävänä, että aggressiiviset ja konfliktihakuiset ihmiset eivät ole automaattisesti tervetulleita seuraan, mikäli on aihetta olettaa, että lopputulemana on jonkinlaista eripuraa.
Sen sijaan ongelmallisempia tapauksia ovat ihmiset, joilla selvästi on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta jotka eivät ole sinänsä pahantahtoisia. Ihmiset, joita kuvaillaan raskaiksi ilman, että heidän tarkoituksenaan on aiheuttaa minkäänlaista epäsopua. Päin vastoin, nämä ihmiset useimmiten kavahtavat konfliktitilanteeksi tulkitsemaansa sosiaalista kanssakäymistä, esimerkiksi aivan tavallista väittelytilannetta.
He ehkäpä ahdistuvat näennäisestä ristiriitatilanteesta ja pyrkivät keskeyttämään mielipiteiden vaihdon. He saattavat vaikuttaa hyvinkin tahdittomilta tilanteeseen sopimattomien reaktioiden tai kommenttiensa vuoksi. Yksi tällainen ”raskaaksi luonnehdittu” henkilö nauraa sopimattomissa tilanteissa. Toinen istuu hiljaa, kunnes keskustelun siirryttyä jo muualle, kommentoi muutamaa minuuttia sitten käsiteltyyn aiheeseen, ehkäpä vielä jollain aivan irrallisella toteamuksella. Kolmas pyrkii aivan yhtäkkiä ja tilannetta lukematta aloittamaan keskustelun jostakin jopa kiusallisesta aiheesta.
Koko muun porukan energia kuluu näiden tahdittomuuksien ignooraamiseen, möläyttelijöiden kasvojen pelastamiseen noloissa tilanteissa ja kaikesta tästä johtuvan ärsyyntyneisyyden piilottamiseen.
En tiedä, olenko ainut, joka on kohdannut tällaisia jollain tavoin sosiaalisille tilanteille sokeita ihmisiä ja jotka valitettavasti ottavat enemmän kuin antavat. En haluaisi kenenkään tuntevan itseään ulkopuoliseksi tai jäävän yksin, mutta näitä tahattomia dynamiikka-miinoja ei kyllä parhaalla tahdollakaan aina jaksa kannatella porukassa mukana.
Minä olen juuri tuollainen kuvailemasi henkilö, mutta en voi ymmärtää, miksi kenenkään pitäisi pelastaa kasvoni tai miksi kukaan kokee tarvetta nolostua mun puolesta ja hävetä mua. Minähän se olen joka mokailee ja on tahditon. No onneksi mulla on ystäviä, jotka antavat minun mokailla ihan rauhassa eivätkä koe tarvetta kannatella ja pelastaa noloa kaveriaan.
Mulla oli aikoinaan ystävä, jolla oli tapana pari lasillista juotuaan alkaa haastaa ravintolassa riitaa muiden asiakkaiden kanssa. Kyllä mä nolostuin itsekin, koska olin hänen seurassaan. Noh, ei olla oltu ystäviä enää moneen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus jeesustella, mutta ajattelen näin kolmikymppisenä aikuisena, että ketään ei pitäisi sulkea ryhmän ulkopuolelle. Tästä idealistisesta arvokäsityksestäni olen joutunut sittemmin joustamaan ja pidänkin nykyisellään sinänsä hyväksyttävänä, että aggressiiviset ja konfliktihakuiset ihmiset eivät ole automaattisesti tervetulleita seuraan, mikäli on aihetta olettaa, että lopputulemana on jonkinlaista eripuraa.
Sen sijaan ongelmallisempia tapauksia ovat ihmiset, joilla selvästi on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta jotka eivät ole sinänsä pahantahtoisia. Ihmiset, joita kuvaillaan raskaiksi ilman, että heidän tarkoituksenaan on aiheuttaa minkäänlaista epäsopua. Päin vastoin, nämä ihmiset useimmiten kavahtavat konfliktitilanteeksi tulkitsemaansa sosiaalista kanssakäymistä, esimerkiksi aivan tavallista väittelytilannetta.
He ehkäpä ahdistuvat näennäisestä ristiriitatilanteesta ja pyrkivät keskeyttämään mielipiteiden vaihdon. He saattavat vaikuttaa hyvinkin tahdittomilta tilanteeseen sopimattomien reaktioiden tai kommenttiensa vuoksi. Yksi tällainen ”raskaaksi luonnehdittu” henkilö nauraa sopimattomissa tilanteissa. Toinen istuu hiljaa, kunnes keskustelun siirryttyä jo muualle, kommentoi muutamaa minuuttia sitten käsiteltyyn aiheeseen, ehkäpä vielä jollain aivan irrallisella toteamuksella. Kolmas pyrkii aivan yhtäkkiä ja tilannetta lukematta aloittamaan keskustelun jostakin jopa kiusallisesta aiheesta.
Koko muun porukan energia kuluu näiden tahdittomuuksien ignooraamiseen, möläyttelijöiden kasvojen pelastamiseen noloissa tilanteissa ja kaikesta tästä johtuvan ärsyyntyneisyyden piilottamiseen.
En tiedä, olenko ainut, joka on kohdannut tällaisia jollain tavoin sosiaalisille tilanteille sokeita ihmisiä ja jotka valitettavasti ottavat enemmän kuin antavat. En haluaisi kenenkään tuntevan itseään ulkopuoliseksi tai jäävän yksin, mutta näitä tahattomia dynamiikka-miinoja ei kyllä parhaalla tahdollakaan aina jaksa kannatella porukassa mukana.
Minä olen juuri tuollainen kuvailemasi henkilö, mutta en voi ymmärtää, miksi kenenkään pitäisi pelastaa kasvoni tai miksi kukaan kokee tarvetta nolostua mun puolesta ja hävetä mua. Minähän se olen joka mokailee ja on tahditon. No onneksi mulla on ystäviä, jotka antavat minun mokailla ihan rauhassa eivätkä koe tarvetta kannatella ja pelastaa noloa kaveriaan.
Mulla oli aikoinaan ystävä, jolla oli tapana pari lasillista juotuaan alkaa haastaa ravintolassa riitaa muiden asiakkaiden kanssa. Kyllä mä nolostuin itsekin, koska olin hänen seurassaan. Noh, ei olla oltu ystäviä enää moneen vuoteen.
No asiatonkäytös on oma juttunsa, en minäkään sellaista viitsi seurata. Möläytyksiä ja kömpelöä, mutta hyväntahtoista sosiaalistakäytöstä sietää eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus jeesustella, mutta ajattelen näin kolmikymppisenä aikuisena, että ketään ei pitäisi sulkea ryhmän ulkopuolelle. Tästä idealistisesta arvokäsityksestäni olen joutunut sittemmin joustamaan ja pidänkin nykyisellään sinänsä hyväksyttävänä, että aggressiiviset ja konfliktihakuiset ihmiset eivät ole automaattisesti tervetulleita seuraan, mikäli on aihetta olettaa, että lopputulemana on jonkinlaista eripuraa.
Sen sijaan ongelmallisempia tapauksia ovat ihmiset, joilla selvästi on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta jotka eivät ole sinänsä pahantahtoisia. Ihmiset, joita kuvaillaan raskaiksi ilman, että heidän tarkoituksenaan on aiheuttaa minkäänlaista epäsopua. Päin vastoin, nämä ihmiset useimmiten kavahtavat konfliktitilanteeksi tulkitsemaansa sosiaalista kanssakäymistä, esimerkiksi aivan tavallista väittelytilannetta.
He ehkäpä ahdistuvat näennäisestä ristiriitatilanteesta ja pyrkivät keskeyttämään mielipiteiden vaihdon. He saattavat vaikuttaa hyvinkin tahdittomilta tilanteeseen sopimattomien reaktioiden tai kommenttiensa vuoksi. Yksi tällainen ”raskaaksi luonnehdittu” henkilö nauraa sopimattomissa tilanteissa. Toinen istuu hiljaa, kunnes keskustelun siirryttyä jo muualle, kommentoi muutamaa minuuttia sitten käsiteltyyn aiheeseen, ehkäpä vielä jollain aivan irrallisella toteamuksella. Kolmas pyrkii aivan yhtäkkiä ja tilannetta lukematta aloittamaan keskustelun jostakin jopa kiusallisesta aiheesta.
Koko muun porukan energia kuluu näiden tahdittomuuksien ignooraamiseen, möläyttelijöiden kasvojen pelastamiseen noloissa tilanteissa ja kaikesta tästä johtuvan ärsyyntyneisyyden piilottamiseen.
En tiedä, olenko ainut, joka on kohdannut tällaisia jollain tavoin sosiaalisille tilanteille sokeita ihmisiä ja jotka valitettavasti ottavat enemmän kuin antavat. En haluaisi kenenkään tuntevan itseään ulkopuoliseksi tai jäävän yksin, mutta näitä tahattomia dynamiikka-miinoja ei kyllä parhaalla tahdollakaan aina jaksa kannatella porukassa mukana.
Minä olen juuri tuollainen kuvailemasi henkilö, mutta en voi ymmärtää, miksi kenenkään pitäisi pelastaa kasvoni tai miksi kukaan kokee tarvetta nolostua mun puolesta ja hävetä mua. Minähän se olen joka mokailee ja on tahditon. No onneksi mulla on ystäviä, jotka antavat minun mokailla ihan rauhassa eivätkä koe tarvetta kannatella ja pelastaa noloa kaveriaan.
Mulla oli aikoinaan ystävä, jolla oli tapana pari lasillista juotuaan alkaa haastaa ravintolassa riitaa muiden asiakkaiden kanssa. Kyllä mä nolostuin itsekin, koska olin hänen seurassaan. Noh, ei olla oltu ystäviä enää moneen vuoteen.
Tuo on eri asia mielestäni. Sen sijaan se jos alkaa puhua jostain yhteisestä puheenaiheesta muutaman minuutin myöhemmin kuin muut, niin mitä ihmeen nolostelemista siinä on? Miksi jokaista ei täysin poroporvarillisten keskusteluoppien mukaan menevää sosiaalista tilannetta pitäisi jopa muiden puolesta ruveta nolostelemaan?
Itse varmastikin olen tai ainakin vaikutan ihmiseltä, joka ei tajua sos tilanteita kuten muut. Joskus on nikn, että en tosiaan ymmärrä mitä outoa nyt sanoin, toisinaan taas sanon jotain outoa ihan vain siksi että varsinainen puheenaihe ja sos tilanne on mielestäni niin puuduttavaa tylsä että meinaan nukahtaa. Jälkimmäiset tilanteet toki itselle parempia, kun sentään on tietoinen siitä, miksi muut alkoi hymistä vaivautuneena.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ketkä hyväksyy aloituksen tilanteen ovat aika jäävejä kritisoimaan enää millään tavalla koulukiusaamista. Ota ensin se hirsi pois omasta silmästä.
----->------->
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ketkä hyväksyy aloituksen tilanteen ovat aika jäävejä kritisoimaan enää millään tavalla koulukiusaamista. Ota ensin se hirsi pois omasta silmästä.
Aloitus on provo, mutta toisaalta valaisee karulla tavalla sitä, miten ihminen laumaeläimenä ryhmässä (usein tiedostamattaankin) reagoi ja käyttäytyy. Meillä kaikilla on kokemuksia ihmisistä, joiden kanssa vuorovaikutus "ei vain toimi" jostain käsittämättömästä syystä, ja tunnelma on vaivautunut, jopa ahdistunut. Riippuu sitten ihmistyypistä ja ihmisen kypsyyden asteesta, miten tilanteeseen reagoi - "normaali" aikuinen lienee tottunut siihen, että kaikenlaisten ihmisten kanssa on vain tultava toimeen ja että sitä kannattaa tietoisesti opetella. Toisilla empatia tai itsetiedostuksen taso eivät riitä ymmärtämään ja analysoimaan näitä vuorovaikutustilanteita, ja sitten aletaan käyttäytyä hylkivästi/välttelevästi/törkeästi "oudoksi" koettua osapuolta kohtaan.
Koulukiusaamisessa ja lasten tapauksessa tietenkin oman twistinsä vuorovaikutustanssiin tuo vajavaisesti kehittynyt empatiakyky ja itsetiedostuksen taso.
Jos kyse oli yleisistä tapahtumista, hyvää ja luonnollista olisi toivottaa kaikki tervetulleiksi; ja myös sallia ihmisten suurikin erilaisuus. Se tekee kaikesta toiminnasta lopulta rikkaampaa. Anyway, opiskelu ja tapahtumat ovat kaikille!
Jos kyse oli jostakin kolmen tai viiden kaverin ryhmästä, joka ei halunnut yhtä mukaansa, ja kyse vapaa-ajan puuhista; kyllähän ihmiset valisevat ystävänsä. Yleensä tämä tapahtuu sopimalla keskenään treffeistä, eikä ongelmia ole. Ilkeästi ei tarvitse sanoa. Jos taas ihminen tunkeilee, eikä ota ihan normaaleja viestejä vastaan, kannattaa asialle jotenkin tehdä toppi, mutta toista kunnioittaen. Ei nolaten. Ymmärtäen, että itse on ihan samanlainen kuin toinenkin, nyt vain kemiat eivät kohtaa. Ja toinenkin ansaisee hyviä ystäviä.
Sitten, eri asiana. Syrjiminen, nolaaminen, kaverin tai opiskelukaverin ulkopuolelle jättäminen on tahallaan on kyllä tosi väärin.
Se on hiljaista kiusaamista, jossa usein promoottori; yksi sanoo, että ' tuo on outo, ei olla sen kanssa', ja toiset sitten alkavat hyväksyä sen asenteen omakseen. Kaikki osallistuvat syrjintään eikä se ulkopuolelle jäänyt voi tällöin saada oikeaa kontaktia ihmisiin; seinä on vastassa, hänelle on rakennettu toiseus.
Tähän voivat tulla mukaan myös hyvinkäyttäytyvät, menestyvät yms.
Promoottori saa ehkä kaverin ja mustamaalaaminen yltyy. Kaikki henkilön toimet nähdään outoina. Kyseessä on tällöin ulossavustaminen. Se on eräänlainen henkisen väkivallan muoto, jolla yhtä vakavat seuraukset kuin fyysiselläkin, joskus pahemmat. Sellainen voi johtaa tosi pahoihin seurauksiin, ja kuka tahansa voi- jossakin ryhmässä- joutua kohteeksi.
Tärkeää on aina olla lähtemättä mukaan ryhmilmiöihin, mahdollisia puheita pitäisi tarkistaa, ennenkuin uskoo kenestäkään mitään huhuja, on tärkeää näyttää aitoa läsnäoloa, ystävällisyyttä ja kunnioitusta- kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ketkä hyväksyy aloituksen tilanteen ovat aika jäävejä kritisoimaan enää millään tavalla koulukiusaamista. Ota ensin se hirsi pois omasta silmästä.
Aloitus on provo, mutta toisaalta valaisee karulla tavalla sitä, miten ihminen laumaeläimenä ryhmässä (usein tiedostamattaankin) reagoi ja käyttäytyy. Meillä kaikilla on kokemuksia ihmisistä, joiden kanssa vuorovaikutus "ei vain toimi" jostain käsittämättömästä syystä, ja tunnelma on vaivautunut, jopa ahdistunut. Riippuu sitten ihmistyypistä ja ihmisen kypsyyden asteesta, miten tilanteeseen reagoi - "normaali" aikuinen lienee tottunut siihen, että kaikenlaisten ihmisten kanssa on vain tultava toimeen ja että sitä kannattaa tietoisesti opetella. Toisilla empatia tai itsetiedostuksen taso eivät riitä ymmärtämään ja analysoimaan näitä vuorovaikutustilanteita, ja sitten aletaan käyttäytyä hylkivästi/välttelevästi/törkeästi "oudoksi" koettua osapuolta kohtaan.
Koulukiusaamisessa ja lasten tapauksessa tietenkin oman twistinsä vuorovaikutustanssiin tuo vajavaisesti kehittynyt empatiakyky ja itsetiedostuksen taso.
Kaikenlaisten hmisten kanssa on tultava toimeen tilanteissa, joissa heidän seurassaan on pakko olla. Kuten työpaikalla tai koulussa. Työkavereitaan tai koulukavereitaan ei voi valita itse, mutta ystävänsä ja muut kaverinsa voi. Kaikenlaisten ihmisten kanssa ei siis tarvitse ystävystyä eikä heidän kanssaan tarvitse viettää aikaansa vapaa-ajalla. Naapurin Reiskankin kanssa on yritettävä tulla toimeen, mutta ei sitä tarvitse kuitenkaan kotiinsa kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus jeesustella, mutta ajattelen näin kolmikymppisenä aikuisena, että ketään ei pitäisi sulkea ryhmän ulkopuolelle. Tästä idealistisesta arvokäsityksestäni olen joutunut sittemmin joustamaan ja pidänkin nykyisellään sinänsä hyväksyttävänä, että aggressiiviset ja konfliktihakuiset ihmiset eivät ole automaattisesti tervetulleita seuraan, mikäli on aihetta olettaa, että lopputulemana on jonkinlaista eripuraa.
Sen sijaan ongelmallisempia tapauksia ovat ihmiset, joilla selvästi on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta jotka eivät ole sinänsä pahantahtoisia. Ihmiset, joita kuvaillaan raskaiksi ilman, että heidän tarkoituksenaan on aiheuttaa minkäänlaista epäsopua. Päin vastoin, nämä ihmiset useimmiten kavahtavat konfliktitilanteeksi tulkitsemaansa sosiaalista kanssakäymistä, esimerkiksi aivan tavallista väittelytilannetta.
He ehkäpä ahdistuvat näennäisestä ristiriitatilanteesta ja pyrkivät keskeyttämään mielipiteiden vaihdon. He saattavat vaikuttaa hyvinkin tahdittomilta tilanteeseen sopimattomien reaktioiden tai kommenttiensa vuoksi. Yksi tällainen ”raskaaksi luonnehdittu” henkilö nauraa sopimattomissa tilanteissa. Toinen istuu hiljaa, kunnes keskustelun siirryttyä jo muualle, kommentoi muutamaa minuuttia sitten käsiteltyyn aiheeseen, ehkäpä vielä jollain aivan irrallisella toteamuksella. Kolmas pyrkii aivan yhtäkkiä ja tilannetta lukematta aloittamaan keskustelun jostakin jopa kiusallisesta aiheesta.
Koko muun porukan energia kuluu näiden tahdittomuuksien ignooraamiseen, möläyttelijöiden kasvojen pelastamiseen noloissa tilanteissa ja kaikesta tästä johtuvan ärsyyntyneisyyden piilottamiseen.
En tiedä, olenko ainut, joka on kohdannut tällaisia jollain tavoin sosiaalisille tilanteille sokeita ihmisiä ja jotka valitettavasti ottavat enemmän kuin antavat. En haluaisi kenenkään tuntevan itseään ulkopuoliseksi tai jäävän yksin, mutta näitä tahattomia dynamiikka-miinoja ei kyllä parhaalla tahdollakaan aina jaksa kannatella porukassa mukana.
Minä olen juuri tuollainen kuvailemasi henkilö, mutta en voi ymmärtää, miksi kenenkään pitäisi pelastaa kasvoni tai miksi kukaan kokee tarvetta nolostua mun puolesta ja hävetä mua. Minähän se olen joka mokailee ja on tahditon. No onneksi mulla on ystäviä, jotka antavat minun mokailla ihan rauhassa eivätkä koe tarvetta kannatella ja pelastaa noloa kaveriaan.
Näinpä se juuri menee.
Ihmetyttää myös tuo aiemminkin nähty valitus, että joku joutuu kauheasti näkemään vaivaa "pelastaakseen" jonkun "kasvojen menetykseltä". Eli se joku tuntee kauhean paljon hänelle itselleen raskasta myötähäpeää ilmeisesti melko pienistäkin toisten "mokista".
Vaikuttaa siltä, että sillä jollain on kauhean pieneen laatikkoon rajoittuneet käsitykset siitä miten ihmisten pitäisi ihan aina käyttäytyä, ainakin hänen seurassaan, jottei hän ahdistu.
Tietysti pyrimme käyttäytymään niin, että emme "nolaa" toisia, mutta jos jonkun mielestä joku toinen on "nolannut" itse itsensä, niin kokoaisi hänkin itse itsensä ja pyrkisi pääsemään tuon näkemänsä "nolon" tilanteen yli ilman, että kokee asiakseen "korjata" tilanne, mikä ei häneen itseensä edes liity muuten, kuin sivustakatsojana.
Jos osaa "korjata" näkemänsä "nolon" tilanteen hienotunteisesti, niin toki niin voi tehdä. Sellaiset, jotka sen oikeasti luontaisesti osaavat, tekevät sen kokematta sitä ahdistavaksi projektiksi. Helpointa on esimerkiksi kiinnittää huomio toisaalle tai keskustelun aiheen toiseen yksityiskohtaan.
Vielä helpommalla pääsee "nolojen" tilanteiden ohi, kun lopettaa myötähäpeilynsä ja laajentaa ajatuksiaan siitä millaisia ihmiset saavat olla. Kun ymmärtää, että kaikkien ei tarvitse pyrkiä näyttämään samalta, kuin itse tai hakemaan hyväksyntää sulautumalla joukkoon, niin voikin kunnioittaa toisten erilaisia luonteenpiirteitä.
Hiljaisuus esimerkiksi voi olla hyväkin piirre, ujous myös.
Eivät ujot odota "pelastajaa" ujoudeltaan, päinvastoin, he voivat olla aivan tyytyväisiä siihen, mitä se joku taitaa pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ketkä hyväksyy aloituksen tilanteen ovat aika jäävejä kritisoimaan enää millään tavalla koulukiusaamista. Ota ensin se hirsi pois omasta silmästä.
Aloitus on provo, mutta toisaalta valaisee karulla tavalla sitä, miten ihminen laumaeläimenä ryhmässä (usein tiedostamattaankin) reagoi ja käyttäytyy. Meillä kaikilla on kokemuksia ihmisistä, joiden kanssa vuorovaikutus "ei vain toimi" jostain käsittämättömästä syystä, ja tunnelma on vaivautunut, jopa ahdistunut. Riippuu sitten ihmistyypistä ja ihmisen kypsyyden asteesta, miten tilanteeseen reagoi - "normaali" aikuinen lienee tottunut siihen, että kaikenlaisten ihmisten kanssa on vain tultava toimeen ja että sitä kannattaa tietoisesti opetella. Toisilla empatia tai itsetiedostuksen taso eivät riitä ymmärtämään ja analysoimaan näitä vuorovaikutustilanteita, ja sitten aletaan käyttäytyä hylkivästi/välttelevästi/törkeästi "oudoksi" koettua osapuolta kohtaan.
Koulukiusaamisessa ja lasten tapauksessa tietenkin oman twistinsä vuorovaikutustanssiin tuo vajavaisesti kehittynyt empatiakyky ja itsetiedostuksen taso.
Kaikenlaisten hmisten kanssa on tultava toimeen tilanteissa, joissa heidän seurassaan on pakko olla. Kuten työpaikalla tai koulussa. Työkavereitaan tai koulukavereitaan ei voi valita itse, mutta ystävänsä ja muut kaverinsa voi. Kaikenlaisten ihmisten kanssa ei siis tarvitse ystävystyä eikä heidän kanssaan tarvitse viettää aikaansa vapaa-ajalla. Naapurin Reiskankin kanssa on yritettävä tulla toimeen, mutta ei sitä tarvitse kuitenkaan kotiinsa kutsua.
Niinpä. Kirjoitus valaisee juuri sitä, miten epävarmoja ja kypsymättömiä jotkut vielä aikuisuudenkin saavutettuaan ovat.
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin vaikuttaa siltä että aloittajan kaltaiset kiusaa, siis tiedän tunteen kun yrittää sulautua porukkaan mutta kaikki on et mitä hittoa tuo tohon änkeää, olin iloinen ja positiivinen, kiltti, silti en kelvannut porukoihin, en kuitenkaan alkanut stalkkaamaan ketään.
Hyi että kun ihmiset osaa olla ihan tajuttoman ilkeitä, tämän seurauksena en ole nykyäänkään ihmisten kanssa tekemisissä.
Tää on varsinkin naisvaltaisilla työpaikoilla todella yleistä. Siellä on tietty porukka joka käy tauoilla yhdessä ja töitä tehdään sen oman kaverin kanssa jos mahdollista. Uutena työntekijänä kun sitten yrität liittyä kahvipöytäkeskusteluun niin toljotetaan kuin lehmä uutta veräjää että mitäs tuo nyt änkää meidän juttuihin. Työilmapiirikyselyissä käy ilmi että työpaikalla on sisäänpäinlämpiäviä klikkejä, sitten nämä sisäpiiriläiset ovat ihan ihmeissään että eihän meillä nyt sellaista kun ollaan kaikki täällä samaa porukkaa ja hyvä fiilis...
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ketkä hyväksyy aloituksen tilanteen ovat aika jäävejä kritisoimaan enää millään tavalla koulukiusaamista. Ota ensin se hirsi pois omasta silmästä.
Joo, liippaa liian läheisesti esimerkiksi Koskelan tapausta. Aloittajan myötäilijät hyväksyvät Koskelan kaltaisen toiminnan tönimisestä, eristämisen, toisesta pahan puhumisen... Henkisen ja fyysisen väkivallan. Psyykkinen väkivalta jättää useimmiten rajummat jäljet. Koskelan tapauksessa psyykkinen väkivalta oli jo jatkunut yli 9 vuotta, fyysinen väkivalta päätti maallisen elon.
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään kanssa tarvitse olla väkisin ystävä. Sen sijaan olisi suotavaa käyttäytyä kuin jonkinlainen tahdikas kaveri kaikkien ihmisten kanssa silloin, kun heidän kanssaan on jostain syystä oltava tekemisissä. Osa ihmisistä on täysin yksin maailmassa, koska he eivät juurikaan pysty ylläpitämään vastavuoroisia ystävyys- tai edes kaverisuhteita, vaikka eivät tee pahaa kenellekään ja yrittävät kuulua milloin mihinkin porukkaan, kunnes lentävät ulos. Tällaisten ihmisten seura voi olla ahdistavaa, mutta yhteisistä tilanteista voi kuitenkin saada arvokasta oppia ja kokemusta erilaisuudesta. Sitten on sukulaisia ja muita ihmisiä, jotka saattavat olla kulutuskyvyltään ja puheiltaan vähemmän rahakeskeisiä. Heidän kanssaan ei ehkä voi keskustella siitä, mitä on viimeksi ostettu ja missä matkustettu ja koska auto on viimeksi vaihdettu tai moottorikelkka ostettu. Köyhemmät ihmiset eivät välttämättä ole tyhmiä tai passiivisia luusereita, joille kunnon kokoomuslainen vain nyrpistää nenäänsä. Köyhemmillä ihmisillä on ihan oikeasti oma maailmansa, johon kannattaa joskus tutustua. Tällaisia ihmisiä voi tavata mm. perhejuhlissa. Kaikki eivät käy Ikeassa tai sittareissa, mutta kyllä heitä silti tervehtiä voi. Jopa jutella voi hetken.
Eipä rahallisesti rikkaatkaan käy Ikeassa.
Keskituloisista osa käy. Citymarketissa ei myöskään moni käy. Ne käy Prismassa.
Jotkut käy lähikaupassa ja tilaa puuttuvat tuotteet kotiovelle.
Rahallisesti köyhä voi myös olla henkisesti rikas. Rahallisesti köyhä voi lukea paljon kirjoja, opiskella koulussa tai itsenäisesti, olla poliittisesti valveutunut, harrastaa taiteita tai tieteitä ja liikkua paljon.
Matkustaminenkin on rahallisesti köyhille mahdollista, jos säästää sitä varten ja järjestää asiansa niin, että matkat ovat mahdollisia. Niin voi tehdä. Kalliissa hotelleissa ei voi asua, mutta hinnoiltaan halvoissa voi ja surffailemalla sohvilla voi saada ystäviä ympäri maailman ja tarjouksilla tai työtä tekemällä voi löytää monenlaista ulkomailla.
Yllättyisiköhän "syrjäytettäviä" taakkanaan pitävä, kun kuulisi "syrjäytettävällä" olevan ystäviä ympäri maapallon, vaikka asuinkaupungissa ei olekaan?
Toimeen tuleminen on eri asia kuin väkisin olla kaveri. Onko sinulla montakin ystävää kenestä et oikeasti edes pidä, jostain syystä vaan olet heidän ystävänsä?