Lue keskustelun säännöt.
Tiedän, että syrjäytymisvaarassa olevia tulee ymmärtää, mutta jotkut ovat niin rasittavia, ettei voi ottaa joukkoon mukaan
31.01.2021 |
Kuulostaa varmasti julmalta.
Tämä tarkoittamani tapaus opiskelumaailmassa. Henkilö oli aika reppana, porukan nuorin ja entinen koulukiusattu, mutta ei se tarkoita, että pitää koulun ulkopuolella alkaa hyysäämään.
On aika ikävää, jos henkilö ei vaan sovi kuvioon mukaan ja alkaa väkisin tunkemaan mukaan, stalkkaa ja ilmestyy muka vahingossa samaan baariin ja änkeää samaan pöytään.
kyselee ja utelee koulussa kaiken aikaa, milloin ja kenen luona tavataan ja minne mennään.
Kuitenkaan henkilön kanssa ei ole mitään yheistä, ei puhu eikä ole kuin totisena pönöttävä toteemipaalu, jota saa lähinnä vetää perässään.
Pakko olla ikleä ja sanoa suorraan.
Jossainvaiheessa henkilöllä alkoi poissaolot ja jäi pois koulusta kokonaan. En tiedä, minne hän päätyi.
Mutta koulussa ollaan ja tehdään sen vaatimat asiat, mutta ei se tarkoita, että vapaa ajalla kenenkään pitää viihdyttää ketään, jota ei itse tahdo.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
tarkoitan olla "väkisin" kaverina
Kommentit (64)
Ei kenelläkään ole velvollisuutta kaveerata koulun ulkopuolella sellaisen kanssa, jonka seuraan ei tahdo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on niiin hyvä psykologinen silllmä etttä en kykene edes puhumaaan ilman känniä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä pidä sitten ihmetellä, jos eivät nämä ihmiset myöskään aio töitä tehdä.
Ja jos päättävät tehdä, niin turha ihmetellä miksi vaikuttavat etäisiltä. Mä olen aina ollut hylkiö, tai se kaveri kehen tyydytään paremman puutteessa. Olen oppinut paikkani ja en ole enää edes kiinnostunut ihmissuhteista. Nyt sitten saan palautetta miten en muka edes yritä kaverustua työpaikan ihmisten kanssa vaan olen etäinen ja liian asiassa pysyvä. Kuulostaa uskomattomalta, mutta nyt ilmeisesti mun pitäisi olla sellanen normaali muista kiinnostunut ihminen :D en siis ole mykkä, mutta pysyn lähinnä puhtaasti työasioissa ja käyn syömässä yksin. Ihan älytöntä, ei oikein tiedä miten tässä pitäisi käyttäytyä.
Miten oppii olemaan muoden kanssa tai tulee yhteistä juttua, jos aina jätetään ulkopuolelle eikä anneta aikaa tutustua?
Ja eiks se ole vaan kivaa, kun joukossa on nössö, niin pääset korostamaan omaa erinomaisuuttas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä pidä sitten ihmetellä, jos eivät nämä ihmiset myöskään aio töitä tehdä.
Ja jos päättävät tehdä, niin turha ihmetellä miksi vaikuttavat etäisiltä. Mä olen aina ollut hylkiö, tai se kaveri kehen tyydytään paremman puutteessa. Olen oppinut paikkani ja en ole enää edes kiinnostunut ihmissuhteista. Nyt sitten saan palautetta miten en muka edes yritä kaverustua työpaikan ihmisten kanssa vaan olen etäinen ja liian asiassa pysyvä. Kuulostaa uskomattomalta, mutta nyt ilmeisesti mun pitäisi olla sellanen normaali muista kiinnostunut ihminen :D en siis ole mykkä, mutta pysyn lähinnä puhtaasti työasioissa ja käyn syömässä yksin. Ihan älytöntä, ei oikein tiedä miten tässä pitäisi käyttäytyä.
Niinpä! Pitäkööt tunkkinsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten oppii olemaan muoden kanssa tai tulee yhteistä juttua, jos aina jätetään ulkopuolelle eikä anneta aikaa tutustua?
Ja eiks se ole vaan kivaa, kun joukossa on nössö, niin pääset korostamaan omaa erinomaisuuttas.
On aivan eri asia jättää ulkopuolelle koulussa kuin koulun ulkopuolella. Aivan kuten on eri asia jättää ulkopuolelle työpaikalla tai työpaikan ulkopuolella. Koulussa ja töissä on pystyttävä toimimaan yhdessä erilaisten ihmisten kanssa, mutta vapaa-ajallaan jokaisella on oikeus valita seuransa. Itse asiassa koulussa ja erityisesti töissä joutuu tekemään yhteistyötä ihmisten kanssa, joita ei edes tunne ja joihin ei ole tarkoituskaan sen paremmin tutustua. Aloittaja puhui koulun ulkopuolella olevasta ajasta eli vapaa-ajasta.
Ei ole tarkoitus jeesustella, mutta ajattelen näin kolmikymppisenä aikuisena, että ketään ei pitäisi sulkea ryhmän ulkopuolelle. Tästä idealistisesta arvokäsityksestäni olen joutunut sittemmin joustamaan ja pidänkin nykyisellään sinänsä hyväksyttävänä, että aggressiiviset ja konfliktihakuiset ihmiset eivät ole automaattisesti tervetulleita seuraan, mikäli on aihetta olettaa, että lopputulemana on jonkinlaista eripuraa.
Sen sijaan ongelmallisempia tapauksia ovat ihmiset, joilla selvästi on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta jotka eivät ole sinänsä pahantahtoisia. Ihmiset, joita kuvaillaan raskaiksi ilman, että heidän tarkoituksenaan on aiheuttaa minkäänlaista epäsopua. Päin vastoin, nämä ihmiset useimmiten kavahtavat konfliktitilanteeksi tulkitsemaansa sosiaalista kanssakäymistä, esimerkiksi aivan tavallista väittelytilannetta.
He ehkäpä ahdistuvat näennäisestä ristiriitatilanteesta ja pyrkivät keskeyttämään mielipiteiden vaihdon. He saattavat vaikuttaa hyvinkin tahdittomilta tilanteeseen sopimattomien reaktioiden tai kommenttiensa vuoksi. Yksi tällainen ”raskaaksi luonnehdittu” henkilö nauraa sopimattomissa tilanteissa. Toinen istuu hiljaa, kunnes keskustelun siirryttyä jo muualle, kommentoi muutamaa minuuttia sitten käsiteltyyn aiheeseen, ehkäpä vielä jollain aivan irrallisella toteamuksella. Kolmas pyrkii aivan yhtäkkiä ja tilannetta lukematta aloittamaan keskustelun jostakin jopa kiusallisesta aiheesta.
Koko muun porukan energia kuluu näiden tahdittomuuksien ignooraamiseen, möläyttelijöiden kasvojen pelastamiseen noloissa tilanteissa ja kaikesta tästä johtuvan ärsyyntyneisyyden piilottamiseen.
En tiedä, olenko ainut, joka on kohdannut tällaisia jollain tavoin sosiaalisille tilanteille sokeita ihmisiä ja jotka valitettavasti ottavat enemmän kuin antavat. En haluaisi kenenkään tuntevan itseään ulkopuoliseksi tai jäävän yksin, mutta näitä tahattomia dynamiikka-miinoja ei kyllä parhaalla tahdollakaan aina jaksa kannatella porukassa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me koskaan kutsuttu yhtä väkisin mukaantunkeutujaa enää loppuvaiheessa mihinkään. Harhautettiin ja se toimi. Luovutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten oppii olemaan muoden kanssa tai tulee yhteistä juttua, jos aina jätetään ulkopuolelle eikä anneta aikaa tutustua?
Ja eiks se ole vaan kivaa, kun joukossa on nössö, niin pääset korostamaan omaa erinomaisuuttas.On aivan eri asia jättää ulkopuolelle koulussa kuin koulun ulkopuolella. Aivan kuten on eri asia jättää ulkopuolelle työpaikalla tai työpaikan ulkopuolella. Koulussa ja töissä on pystyttävä toimimaan yhdessä erilaisten ihmisten kanssa, mutta vapaa-ajallaan jokaisella on oikeus valita seuransa. Itse asiassa koulussa ja erityisesti töissä joutuu tekemään yhteistyötä ihmisten kanssa, joita ei edes tunne ja joihin ei ole tarkoituskaan sen paremmin tutustua. Aloittaja puhui koulun ulkopuolella olevasta ajasta eli vapaa-ajasta.
Miten tulkitsit näin, missä mainittiin työ tai koulu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus jeesustella, mutta ajattelen näin kolmikymppisenä aikuisena, että ketään ei pitäisi sulkea ryhmän ulkopuolelle. Tästä idealistisesta arvokäsityksestäni olen joutunut sittemmin joustamaan ja pidänkin nykyisellään sinänsä hyväksyttävänä, että aggressiiviset ja konfliktihakuiset ihmiset eivät ole automaattisesti tervetulleita seuraan, mikäli on aihetta olettaa, että lopputulemana on jonkinlaista eripuraa.
Sen sijaan ongelmallisempia tapauksia ovat ihmiset, joilla selvästi on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta jotka eivät ole sinänsä pahantahtoisia. Ihmiset, joita kuvaillaan raskaiksi ilman, että heidän tarkoituksenaan on aiheuttaa minkäänlaista epäsopua. Päin vastoin, nämä ihmiset useimmiten kavahtavat konfliktitilanteeksi tulkitsemaansa sosiaalista kanssakäymistä, esimerkiksi aivan tavallista väittelytilannetta.
He ehkäpä ahdistuvat näennäisestä ristiriitatilanteesta ja pyrkivät keskeyttämään mielipiteiden vaihdon. He saattavat vaikuttaa hyvinkin tahdittomilta tilanteeseen sopimattomien reaktioiden tai kommenttiensa vuoksi. Yksi tällainen ”raskaaksi luonnehdittu” henkilö nauraa sopimattomissa tilanteissa. Toinen istuu hiljaa, kunnes keskustelun siirryttyä jo muualle, kommentoi muutamaa minuuttia sitten käsiteltyyn aiheeseen, ehkäpä vielä jollain aivan irrallisella toteamuksella. Kolmas pyrkii aivan yhtäkkiä ja tilannetta lukematta aloittamaan keskustelun jostakin jopa kiusallisesta aiheesta.
Koko muun porukan energia kuluu näiden tahdittomuuksien ignooraamiseen, möläyttelijöiden kasvojen pelastamiseen noloissa tilanteissa ja kaikesta tästä johtuvan ärsyyntyneisyyden piilottamiseen.
En tiedä, olenko ainut, joka on kohdannut tällaisia jollain tavoin sosiaalisille tilanteille sokeita ihmisiä ja jotka valitettavasti ottavat enemmän kuin antavat. En haluaisi kenenkään tuntevan itseään ulkopuoliseksi tai jäävän yksin, mutta näitä tahattomia dynamiikka-miinoja ei kyllä parhaalla tahdollakaan aina jaksa kannatella porukassa mukana.
Minä olen juuri tuollainen kuvailemasi henkilö, mutta en voi ymmärtää, miksi kenenkään pitäisi pelastaa kasvoni tai miksi kukaan kokee tarvetta nolostua mun puolesta ja hävetä mua. Minähän se olen joka mokailee ja on tahditon. No onneksi mulla on ystäviä, jotka antavat minun mokailla ihan rauhassa eivätkä koe tarvetta kannatella ja pelastaa noloa kaveriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä pidä sitten ihmetellä, jos eivät nämä ihmiset myöskään aio töitä tehdä.
Tai eivät pysty tekemään töitä, jos ihminen syrjäytettään työ-ja koulutuselämästä. Ja myös normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.
Tämä. On kohtuutonta edes odottaa että henkilö joka on viettänyt 10 vuotta 30 neliön asunnossa yksin kykenisi enää koskaan menemään töihin välttämättä. Ei sellainen ihminen enää osaa olla ihmisten seurassa ja väsyy jo muutaman tunnin ihmiskontaktin jälkeen. Viikon jälkeen tuollainen henkilö on burnout tilassa.
Tunnistan itseni osittain tästä. Töissä käyn, mutta en osaa olla ihmisten kanssa pintapuolista kanssakäymistä enempää. Osittain siksi, ettei ihmissuhteet enää kiinnosta minua eli sinänsä en kärsi tilanteesta. Toisaalta, kun nuorempana aina joutui hylätyksi, niin sen takia musta varmaan tuli tällainen kuin olen.
Jos minut olisi kelpuutettu nuorempana porukkaan todennäköisesti olisin sellainen normaali ihminen, jolla sosiaalisia suhteita. Nyt pelkät kaverisuhteet tuntuu ihan utopialta ja ajatuksena oudolta. Enhän mä jaksais/osaisi olla kaveri niille. Olisi ihan kamalaa, jos olisi vaikka viisi kaveria joiden kanssa pitäisi olla tekemisissä. Ihmiset kertoo häistään ja vieraista. Itse pohdin lähinnä miten nuo tuntee noin paljon ihmisiä ja onko ne tosiaan kaikkien kanssa tekemisissä. Tässä yks esmierkki miten se vieraantuminen lopulta vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kiviriippa. Älä sitten tule uudessa työpaikassa valmiiseen tiimiimme soluttautumaan. Emme vaan jaksa tuollaisia diivoja seurassamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus jeesustella, mutta ajattelen näin kolmikymppisenä aikuisena, että ketään ei pitäisi sulkea ryhmän ulkopuolelle. Tästä idealistisesta arvokäsityksestäni olen joutunut sittemmin joustamaan ja pidänkin nykyisellään sinänsä hyväksyttävänä, että aggressiiviset ja konfliktihakuiset ihmiset eivät ole automaattisesti tervetulleita seuraan, mikäli on aihetta olettaa, että lopputulemana on jonkinlaista eripuraa.
Sen sijaan ongelmallisempia tapauksia ovat ihmiset, joilla selvästi on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta jotka eivät ole sinänsä pahantahtoisia. Ihmiset, joita kuvaillaan raskaiksi ilman, että heidän tarkoituksenaan on aiheuttaa minkäänlaista epäsopua. Päin vastoin, nämä ihmiset useimmiten kavahtavat konfliktitilanteeksi tulkitsemaansa sosiaalista kanssakäymistä, esimerkiksi aivan tavallista väittelytilannetta.
He ehkäpä ahdistuvat näennäisestä ristiriitatilanteesta ja pyrkivät keskeyttämään mielipiteiden vaihdon. He saattavat vaikuttaa hyvinkin tahdittomilta tilanteeseen sopimattomien reaktioiden tai kommenttiensa vuoksi. Yksi tällainen ”raskaaksi luonnehdittu” henkilö nauraa sopimattomissa tilanteissa. Toinen istuu hiljaa, kunnes keskustelun siirryttyä jo muualle, kommentoi muutamaa minuuttia sitten käsiteltyyn aiheeseen, ehkäpä vielä jollain aivan irrallisella toteamuksella. Kolmas pyrkii aivan yhtäkkiä ja tilannetta lukematta aloittamaan keskustelun jostakin jopa kiusallisesta aiheesta.
Koko muun porukan energia kuluu näiden tahdittomuuksien ignooraamiseen, möläyttelijöiden kasvojen pelastamiseen noloissa tilanteissa ja kaikesta tästä johtuvan ärsyyntyneisyyden piilottamiseen.
En tiedä, olenko ainut, joka on kohdannut tällaisia jollain tavoin sosiaalisille tilanteille sokeita ihmisiä ja jotka valitettavasti ottavat enemmän kuin antavat. En haluaisi kenenkään tuntevan itseään ulkopuoliseksi tai jäävän yksin, mutta näitä tahattomia dynamiikka-miinoja ei kyllä parhaalla tahdollakaan aina jaksa kannatella porukassa mukana.
Minä olen juuri tuollainen kuvailemasi henkilö, mutta en voi ymmärtää, miksi kenenkään pitäisi pelastaa kasvoni tai miksi kukaan kokee tarvetta nolostua mun puolesta ja hävetä mua. Minähän se olen joka mokailee ja on tahditon. No onneksi mulla on ystäviä, jotka antavat minun mokailla ihan rauhassa eivätkä koe tarvetta kannatella ja pelastaa noloa kaveriaan.
Hyvin sanottu. Itsekin ihmettelen ihmisiä, joilla on tarve "pelastaa" muiden kasvot ja pitää kulissit pystyssä. Samaa sukua myötähäpeilijöiden kanssa, siinä toinen ihmistyyppi, jonka logiikkaa en aina tajua. Yllättävän usein on niin, että nämä "kasvojen menettämiset" ovat vain sen hermoilijan ja ojentajan omassa päässä eikä kukaan muu ole välttämättä huomannut mitään outoa. Jos porukan dynamiikkamiinat (loistava sana muuten!) hankaloittavatkin ilmapiiriä niin samoin tekevät nämä suorastaan neuroottiset kasvojenpelastajat ja muiden (oletetuista) töppäilyistä vastuuta kantavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa yrittää asettua toisen asemaan jollain tapaa. Toisille on tärkeää henkilökeskeisyys, eli on tärkeämpää kuka sanoo kuin se, mitä sanoo. Toiset ovat asiakeskeisiä. Ei ole niin väliä kuka sanoo, vaan mitä sanoo. Ehkäpä sen itseä häiritsevän asian toisessa voi muotoilla sanoiksi niin, että sanot asiasta, ei henkilöstä. Siis harjoittele omaa erotuskykyäsi, henkilöllä on rasittavia tapoja ja nämä tavat vaikeuttavat kanssakäymistä. Sitten listaat ne tavat ja kerrot miten käytös vaikuttaa juuri sinuun, miten sinä koet. Muista myös kuunnella, nimittäin tämä toinen saattaa kertoa sinulle miten itse kokee. Kumpikaan ei ole oikeassa, olette vaan erilaisia. Se hyöty, jota tästä saat on opetus, jota tulet vielä tarvitsemaan useita kertoja elämässäsi. Kannattaa panostaa kahdenkeskiseen keskusteluun vaikkapa tunti-pari elämästäsi. Mikäli ette pääse samalle aaltopituudelle niin senkin asian voi esittää ihan ystävällisesti, ei kaikkien tarvi todellakaan olla kavereita. Kunnioita ihmistä, ihmisarvoa, äläkä tuomitse toista oman ajattelusi perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Eipä pidä sitten ihmetellä, jos eivät nämä ihmiset myöskään aio töitä tehdä.
Jaa että sinua pitää joko elättää tai pakko ottaa kaveriksi vaikka seurasi on epämiellyttävää? Just.
Kuulostaa siltä, että tälle juttelijalle ollaan jo lähtökohtaisesti töykeitä, sanoi hän mitä tahansa. Sanoo "moi, mitäs teette tänään?". Niin ollaan jo, että voi eiii, taas SE puhui mulle! >:[
Ehkä hän ei ole lainkaan tyhmä. Ehkä hän ei ole tylsä. Ehkä hän ei ole ekstrovertti, mutta mitä sitten! Onneksi ei kaikki olla. Ehkä hän ei ole ylimielinen.
Ehkä hän on itsenäinen (selvästikin on, menee mielensä mukaan baariin ym. vaikka yksin ja ottaa kontaktia muihin). (Itsenäinen osaa kyllä selviytyä tilanteista joita jotkut suurentelee, joten ripustautumisen pelko on turhaa.)
Olisi oikein jutella takaisin ilman ennakkoluuloja. :)
Ihmeellistä stereotypisointia. Outoa ylimielistä asennetta.
Tyyppi ei ehkä ole samanmielinen kanssasi. Melkein voisi sanoa 'toivottavasti'! Voit miettiä miksi voisi sanoa 'toivottavasti'. Aiheeton haukkuminen on väärin, mutta kannattaa miettiä miksi JOTKUT sinulle sanoisi näin.
Tosissaan, juttelisin normaalisti takaisin. Vapaa-ajalla ei oo pakko olla yhdessä. Tekisin sen kuitenkin normaaleilla käytöstavoilla ja ystävällisesti. :)
Koulussa juttelisin.
Tosiaankin jossain Keski- ja Etelä-Euroopassa iso porukka on tavallista. Siitä porukasta jotkut on tuttavia, jotkut kaverin kavereita, joku koulukaveri, työkaveri, joku ehkä ystävä ja jotkut ihan uusia tuttavan tuttavia.
Kaikille jutellaan, se juttelee eniten jota eniten kiinnostaa. Voi jutella monta juttua samaan aikaan. Toiset toista.
Kun porukkaan otetaan kaikki halukkaat löytyy kaikille varmemmin juttukaveri, joku kaveri, joku ohimennen vähintään ja ei tarvi jumittua yhteen juttuun vaan voi "vaihdella" juttukaveria.
Sen jos hiffaa niin on kivempaa kaikilla.
Porukasta voi jatkaa pienemmän ystäväpiirin kanssa esim. jonkun kotiin. Kahvilassa tai baarissa ollaan kaikille ystävällinen.
Tosi tympeää jättää joku pois ennakkoluulojen takia ja inhota sitä, että se edes puhuu sinulle jotain. Et sinä ole niin upea, et kai niin ikäväkään tyyppi, ettei sulle voisi puhua. Ilmeisesti!
Jotkut kyllä näkee senkin, jos on töykeä, mutta jotkut on "aikuisia" ja ajattelee, että "no mitäpä tuosta, tuo on tommoinen". Koska vaikutat sellaiselta mitä olet.
Ehkä hän jopa koittaa olla sinulle ystävällinen ja jutella vaikka olisit töykeä, siksi, että ajattelee sen olevan yksinkertaisesti vain hyvän käytöksen mukaista (niin kuin se onkin).
Ehkä hän ei edes yritä "päästä" parhaaksi kaveriksesi (tuskin!). Pelkäät vaan sitä ja "ripustautumista" omista syistäsi. Sitten varmaan jonain päivänä näet hänet toisessa porukassa tai jonkun hänen kaverinsa kanssa ja ihmettelet, että miten SILLÄ voi olla kavereita. Sillä voi olla vaikka mitä, mitä et tiedä, etkä saa tietää kun haluat ennakkoluuloilla itseksesi.
Etkö itse uskalla enää olla porukassa, jos siinä on uusiakin? Vai mikä menee pilalle?
Älä turhaan stressaa toisten olosta liikaa
(tyyliin "sit se istuu hiljaa nurkassa yhyy en haluu"), vaan anna olla, ystävällisesti, käytöstavoilla, ilman mitään ASENTEITA ja inhoa, mutta jos joku ei puhu porukassa paljon muttei silti lähde poiskaan, NIIN SE ON VARMAAN IHAN OK SILLE.
Toiset ei kestä hiljaisuutta, toiset kestää hyvinkin, toiset ei koe, että tarvii olla joka keskustelun aiheessa mukana, toiset kokee. Nää kaikki mahtuu samaan baariin.
VINKKI! Tee testi ITSELLESI. Ole KAIKILLE jotka sinua lähestyy ystävällisesti myös itsekin ystävällinen ja katso muuttuuko olosi ja ajatuksesi parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä pidä sitten ihmetellä, jos eivät nämä ihmiset myöskään aio töitä tehdä.
Jaa että sinua pitää joko elättää tai pakko ottaa kaveriksi vaikka seurasi on epämiellyttävää? Just.
Ei, vaan töihin päästään useimmiten suhteilla, suuri osa työpaikoista ei edes mene mihinkään julkiseen hakuun.
Ja töissä pitää voida olla oma itsensä tarpeeksi hyvin, siis ettei kiusata tai jätetä työporukasta pois.
Töissä suuri osa tärkeistä asioista jutellaan small talkina ja jos joku on sulle ystävällinen, mutta et itse ikinä juttele sille, niin siltä voi jäädä kuulematta jotain urakehityksen kannalta tärkeää.
Opiskeluissa pärjää helpoiten niin, että on koulukaverrita joiden kanssa opiskella yhdessä välillä ja ryhmätyöt onnistuu parhaite kun on luottamusta koulukavereihin.
Yksinäisyys altistaa masennukselle ja se lannistaa jos toisilla on asenne jonka takia ne ei halua edes yrittää olla ystävällisiä.
Yrityksen perustamiseen tarvii usei verkostoitumista .
Työelämässä tarvii verkostoitumista.
Jos jotkut ihmisporukat ei ota tiettyä tyyppiä ikinä porukkaan mukaan niin sen tietyn tyypin verkostoitumiset ja ihmissuhteet ja työelämän suhteet voi alkaa pienenemään just silloin kun niiden pitäisi kasvaa.
Sosiaaliset taidot ja hymyily (ja jopa työssä nykyään tarpeellinen mielistely) ei kehity jos SINUT jätetään yksin aina.
Maksakaa te TÖYKEÄT YKSINJÄTTÄJÄT sitten niiden yksin jättämienne työttömyysrahat.
Enemmänkin vaikuttaa siltä että aloittajan kaltaiset kiusaa, siis tiedän tunteen kun yrittää sulautua porukkaan mutta kaikki on et mitä hittoa tuo tohon änkeää, olin iloinen ja positiivinen, kiltti, silti en kelvannut porukoihin, en kuitenkaan alkanut stalkkaamaan ketään.
Hyi että kun ihmiset osaa olla ihan tajuttoman ilkeitä, tämän seurauksena en ole nykyäänkään ihmisten kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä pidä sitten ihmetellä, jos eivät nämä ihmiset myöskään aio töitä tehdä.
Tai eivät pysty tekemään töitä, jos ihminen syrjäytettään työ-ja koulutuselämästä. Ja myös normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.
Tämä. On kohtuutonta edes odottaa että henkilö joka on viettänyt 10 vuotta 30 neliön asunnossa yksin kykenisi enää koskaan menemään töihin välttämättä. Ei sellainen ihminen enää osaa olla ihmisten seurassa ja väsyy jo muutaman tunnin ihmiskontaktin jälkeen. Viikon jälkeen tuollainen henkilö on burnout tilassa.
Tunnistan itseni osittain tästä. Töissä käyn, mutta en osaa olla ihmisten kanssa pintapuolista kanssakäymistä enempää. Osittain siksi, ettei ihmissuhteet enää kiinnosta minua eli sinänsä en kärsi tilanteesta. Toisaalta, kun nuorempana aina joutui hylätyksi, niin sen takia musta varmaan tuli tällainen kuin olen.
Jos minut olisi kelpuutettu nuorempana porukkaan todennäköisesti olisin sellainen normaali ihminen, jolla sosiaalisia suhteita. Nyt pelkät kaverisuhteet tuntuu ihan utopialta ja ajatuksena oudolta. Enhän mä jaksais/osaisi olla kaveri niille. Olisi ihan kamalaa, jos olisi vaikka viisi kaveria joiden kanssa pitäisi olla tekemisissä. Ihmiset kertoo häistään ja vieraista. Itse pohdin lähinnä miten nuo tuntee noin paljon ihmisiä ja onko ne tosiaan kaikkien kanssa tekemisissä. Tässä yks esmierkki miten se vieraantuminen lopulta vaikuttaa.
Mulla samaa, ihmiset osaa olla yllättävän ilkeitä, enkä nuorempana ollut edes mököttävä Riippakivi, mutta minusta tuli sellainen nyt aikuisena. Ja nyt kun katsoo maailman menoa niin parempi näin, moni on hirveän vahingoniloisia jos jotakin sattuu toiselle, naiset osaa olla todella ilkeitä.
Monet eivät tainneet lukea aloitusta kunnolla. Eivät ainakaan huomanneet kohtaa "koulun ulkopuolella".