Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!
Meillä tämä aiheuttaa ahdistusta ja riitaa. Lapset on teini-ikäisiä ja enimmäkseen omissa huoneisssaan. Lukiolainen tytär hakeutuu enemmän meidän seuraan kun hän ei tapaa muita ihmisiä. Emme me vanhemmatkaan kuin todella harvoin. Mies purkaa ahdistustaan muihin ja vähemmän tekeekään mieli viettää aikaa hänen kanssaan. Viikot menevät ihan hyvin, mutta viikonloppuina tulee aina erimielisyyttä.
Tilanne on raskas. Tuleva loma mietityttää. Toinen lapsi ei edes halua viettää sitä kanssamme vaan toivoo saavansa olla yksin ja ymmärrän kyllä tuon toiveen. Itseänikin ärsyttää toisten jatkuva läsnäolo. Mietin jo mielessäni, että mikä pakko meidän olisikaan viettää lomaa yhdessä. Voisimme hajaantua ja mennä vaikka eri paikkoihin hotelliin. Itse en oikein muuta edes kaipaa.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vastaus näköjään sensuroitiin. No, uusi yritys:
Mun perhe on minä, N36v korkeakoulutettu ok-tuloinen helsinkiläinen. Saan nykyään kotona ja töissäkin kontrolloimattomia itkukohtauksia. Mun elämä on ihan tauolla rajoitusten vuoksi. Kesän yli jaksan katsoa, mutta jos ei helpota selvästi niin näen pelkkää mustaa, jossa en halua olla. I M -ajatus on pelottavalla tavalla alkanut konkretisoitua mielessä ja ajatuksissa joka päivä. Elämä jossa on vain työ ja ruokakauppa eikä mitään ilonaiheita eikä ketään jonka kanssa asioitaan jakaa on niin musta ajatus että tunnen luhistuvani sen alla. Mä olen elämässä lähtökohdat huomioiden erittäin hyvin menestynyt ja pärjännyt, olen jaksanut pitkälti yksin ilman toisten ihmisten tukea, mutta nyt alkaa voimat olla loppu.
saathansä nyt muuallekkin mennä ku ruokakauppaan.baaritkin auki 23 saakka.mee vaikka stoccalle. kuntosalit auki, tanssikoulut auki, itid auki, uutelaja nuuksi auki. mikä se asia on mikä sulta on rajoitettu??
En ole se, jolle vastasit, mutta teatteriin ei pääse, teatterilippu ostettiin viime keväänä ja näytöstä on lykätty jo kahdesti. Seuraava yritys on ensi kesänä. Mahtaako toteutua silloinkaan. Samoin elokuvien esitykset ovat pitkälti tauolla. Oli hankittu pari konserttilippuakin viime vuoden alussa. Konsertit peruttiin.
Lähikirjaston kierrätyshylly, lehtihyllyt ja lukusalit ovat pois käytöstä.
Julkisissa kulkuvälineissä, kauppakeskuksissa ja kaupoissa pitää käyttää maskia.
Kuntosaleilla ja uimaloissa en käy, kun en ole käynyt ennenkään. Enkä baareissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
Vierailija kirjoitti:
Loistavasti. Ei tuota minkäänlaisia ongelmia tämä tilanne. On perheessä huonosti asiat jos tilanne aiheuttaa ahdistusta ja riitoja.
Tällaiset kommentit ärsyttää! Kun ei ole töitä, ei ole varaa mihinkään! Ei ruokaan, ei niihin harrastuksiin, talonlaajennuksiin taikka sisustukseen kuten näillä ” hyvin pyyhkii” kommenttien kirjoittajilla.
Miten luulet, että siinä vaiheessa ihminen repii iloa elämään kun elät rahattomana tällaisessa per se reikä yhteiskunnassa?
Avioero tuli. Työpaikat meni molemmilta, talo myyntiin. Kaikki siis meni.
Kiitos kysymästä, olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Lukiolainen keskittyy nyt yo-kirjoituksiin, viestittelee kavereilleen somessa ja tapaa heitä vain ulkona. Tekee hyvää ulkoillakin välillä eikä olla koko ajan nenä kiinni kirjassa. Lisäksi kerran viikossa on kavereiden (ympäri maailmaa) kanssa peli-ilta eli pelaavat verkossa. Mun vanhempia tavataan viikottain, omilleen jo muuttanutta esikoistani parin viikon välein. Mä teen etätöitä ja pidän tästä erittäin paljon. Kun ei ole parisuhdetta, ei ole parisuhdeongelmiakaan. Asutaan nuoren kanssa kahdestaan 100 m2 asunnossa, joten toisen naamakaan ei pääse ärsyttämään.
Elämme siis pitkälti tässä hetkessä eikä mietitä vielä tulevaa. Lyhyen tähtäimen suunnitelmia vain ja nyt nuoren tavoitteena on mahdollisimman hyvät yo-paperit. Ja meidän yhteinen tavoite, että pysytään terveinä ainakin siihen asti, että yo-kirjoitukset on ohi. Sen jälkeen nuori aikoo pitää puolen vuoden vapaan eli hakee jatko-opiskelupaikkaa vasta syksyllä. Mitä tekee siinä välissä, ei ole vielä miettinyt. Ehkä vain lomailee ja tapaa kavereitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
Tsemppiä.
Ei tässä suurta eroa ole entiseen. Lapset käyvät normaalisti koulua, mutta minä teen pääosin etätöitä. Lasten partioryhmät kokoontuvat normaalisti ja teini oli tämän viikonlopun isosleirillä. Huomenna mennään kaupoille ja ensi viikonloppuna isovanhemmille kylään. Olisihan se kiva käydä teatterissa, konserteissa ja matkoilla, mutta on tämä perusarki sentään aika normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella. Nykypäivänähän tämä vaikuttaakin olevan ongelma, kun hypätään yhteen saman tien kun on tavattu.
Miten meinasitte eläkkeellä ollessa jaksaa katsella sitä toista, kun nytkin on noin vaikeaa? Vai eikö ole tullut mieleen pohtia näitä asioita aiemmin?
Itse teen normaalistikin töitä puolison kanssa joten se ei ole ongelma. Se on, että kodiksi suuniteltu tila on nyt etäkonttori, neukkari, koulu, kouluruokala, kuntosali, opetuskeittiö ja koti. On ihan absurdia, että tätä olisi pitänyt jotenkin harjoitella etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella. Nykypäivänähän tämä vaikuttaakin olevan ongelma, kun hypätään yhteen saman tien kun on tavattu.
Miten meinasitte eläkkeellä ollessa jaksaa katsella sitä toista, kun nytkin on noin vaikeaa? Vai eikö ole tullut mieleen pohtia näitä asioita aiemmin?
” Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella”
onko typerämpää tölväisyä kuultu? Aivan kuin se puoliso olisi yhtä helposti valittavissa kuin se muropaketti kaupan hyllyltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioero tuli. Työpaikat meni molemmilta, talo myyntiin. Kaikki siis meni.
Olen pahoillani puolestasi. Miten kestät tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Meillä voidaan hyvin. Eletään oikeastaan aivan normaalia elämää.
Niin täälläkin, mikään ei erikoisemmin ole muuttunut verrattuna aikaan ennen koronaa. Vähän vähemmin on ketään tavattu, mutta soiteltu sitäkin enemmän. Kaupassa kerran vko hengityssuojia käyttäen. Netistä tilaillen sellaista mitä pitäisi etsien etsiä kaupoista. Perjantaina tilasin valokuva albumeita 5kpl 600kuvalle/kpl. Edellisellä viikolla FFP2/3V hengityssuojia, vielä kun oli saatavilla, nyt näytti varasto jo 0 kpl.
Kotona ruokaa tehden pakkaseen, lumitöitä, lueskelua ja JEEE.... kohta pääsee kesäkukkien siemeniä kylvämään, niitä kasvatellessa se kevät etenee ja kissa täytyy tyytyväisenä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella. Nykypäivänähän tämä vaikuttaakin olevan ongelma, kun hypätään yhteen saman tien kun on tavattu.
Miten meinasitte eläkkeellä ollessa jaksaa katsella sitä toista, kun nytkin on noin vaikeaa? Vai eikö ole tullut mieleen pohtia näitä asioita aiemmin?
Eli minun olisi pitänyt vuonna 1992 tietää, että vuonna 2020 iskee maailmaan koronahulluus ja opetella hyvissä ajoin olemaan eristyksissä puolison kanssa? Oliko muita hyviä ideoita`?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella. Nykypäivänähän tämä vaikuttaakin olevan ongelma, kun hypätään yhteen saman tien kun on tavattu.
Miten meinasitte eläkkeellä ollessa jaksaa katsella sitä toista, kun nytkin on noin vaikeaa? Vai eikö ole tullut mieleen pohtia näitä asioita aiemmin?
” Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella”
onko typerämpää tölväisyä kuultu? Aivan kuin se puoliso olisi yhtä helposti valittavissa kuin se muropaketti kaupan hyllyltä!
Olet siis vain tyytynyt johonkin, kun et parempaakaan saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona ollessa ei olisi ongelmaa. Mutta jatkuva stressi on, kun koulut pidetään auki ja lasten koulussa on ollut laajoja tartuntaketjuja, joten on vain ajan kysymys milloin se tulee meillekin. En ymmärrä miksi ei siirrytä etäkouluun vaan annetaan tilanteen vain jatkua ja jatkua.
Parisuhde loistaa. Onneksi. Muutama vuosi sitten oli melkein erotilanne päällä ja jos olisi osunut siihen hetkeen tämä epidemia niin kotona olisi ollut vaikea olla, joten ymmärrän ettei kaikilla ole näin helppoa.
Ollaan pääasiassa vain oman perheen kesken.
Hyvin menee. Me vanhemmat ollaan etätöissä, lapset on olleet koko syksyn lähiopetuksessa. Omat harrastukset on tauolla, lasten harrastukset on järjestetty osittain etänä ja osittain paika päällä.
Elämä on mukavan leppoisaa, kun ei tarvitse säntäillä paikasta toiseen. Toivottavasti etätyö jatkuu myös koronan jälkeen, siitä on ollut ainakin puhetta töissä. Välillä olisi kiva käydä vapaa-ajalla vaikka leffassa tai museossa, nähdä kavereita tai päästä matkustamaan, mutta toistaiseksi ulkoilu ja mökkeily riittävät ihan hyvin. Keväällä pääsee onneksi taas puutarhahommiin, sen jälkeen ei paljon muualle enää kaipaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
Tsemppiä täältäkin. Lukiolaiset säälittää minuakin, varsinkin ekaluokkalaiset, jotka ei ehkä tunne ketään omalta luokaltaan.
Uskon kyllä, että jos on pienet tilat ja paljon porukkaa, niin alkaa ahdistamaan nopeasti. Varmasti itsellänikin näin olisi. Samoin työttömyys tai huoli taloudesta. Ei ole helppoa.
Minä ja vaimo asutaan kaksistaan isossa talossa pääkaupunkiseudulla. On omat työhuoneet, tilat harrastaa ja oma kuntosalikin. Emme voi kyllä valittaa. Ulkoilla voi metsässä ja normaalista tämä eroaa siten, että emme käy kauppakeskuksissa tai ulkona syömässä. Kauppaostokset tulee kotiin kerran viikossa ja tätä aiomme jatkaa tämän jälkeenkin. Ruokaa haemme myös kotiin syötäväksi, mutta tosi paljon tullut tehtyä kaikkea itse.
Olisihan se mukava nähdä työkavereita välillä livenä ja olla muutamana päivänä viikosta toimistolla, mutta tällä mennään ainakin syksyyn saakka. Kaikille tämä ei ole yhtä helppoa ja heidän puolestaan harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
Tsemppiä täältäkin. Lukiolaiset säälittää minuakin, varsinkin ekaluokkalaiset, jotka ei ehkä tunne ketään omalta luokaltaan.
Samoin kuin he, jotka aloittivat korkeakouluopinnot viime syksynä. Joutuneet ihan yksin opettelemaan kaikki zoomit ja muut eivätkä ole saaneet minkäänlaista tilaisuutta tutustua kunnolla opiskelukavereihin. Se, että istut etäluennolla tai teet ryhmätyötä zoomissa ei ole millään tasolla verrattavissa siihen, että pääsisi oikeasti tutustumaan niihin kavereihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella. Nykypäivänähän tämä vaikuttaakin olevan ongelma, kun hypätään yhteen saman tien kun on tavattu.
Miten meinasitte eläkkeellä ollessa jaksaa katsella sitä toista, kun nytkin on noin vaikeaa? Vai eikö ole tullut mieleen pohtia näitä asioita aiemmin?
” Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella”
onko typerämpää tölväisyä kuultu? Aivan kuin se puoliso olisi yhtä helposti valittavissa kuin se muropaketti kaupan hyllyltä!
No, selittää nykyajan erojen määrät, jos kerran otetaan se joka satutaan saamaan...
En meinannut viettää eläkepäiviäni pelkästään puolison naamaa katselemalla. Otan mallia omista vanhemmistani, joilla on molemmilla muutakin tekemistä kuin istua kotona odottamassa kuolemaa. Toki nyt korona on rajoittanut kodin ulkopuolista tekemistä, mutta ei siitä kokonaan ole tarvinut luopua, joten tuskinpa tarvitsee minunkaan eläkevuosinani joskus vuoden 2050 paikkeilla.