12-vuotiaalla alkaa paino nousta liikaa , miten puuttua?

Vierailija kirjoitti:

Anna syödä!! Minulla ei koskaan ole ollut niin kova nälkä kun 12-vuotiaana. Kouluterkkari huomautti pyöreydeystä ja että asialla pitäisi "tehdä jotain" ja siitä alkoi lähes 10 vuoden syömishäiriökierre. Välillä olin alipainon puolella, mutta terveempinä jaksoina esim. 17-vuotiaana kehoni palasi aina pyöreäksi. Kuitenkin nyt lähempänä 2 ikävuotta olen lopettanut syömisen tarkkailun kokonaan ja kukapa olisi arvannut (/sarkasmi) että lapsenpyöreys häviää aikanaan. Solakoiduin kahdenkympin puolella luonnostaan ja olen nykyään jopa timmi. Olen katkera siitä, että koin painetta 14-vuotiaana näyttää samalta, miltä näytän nyt, eikä kukaan aikuinen tarjonnut asialle mittasuhteita, että olin lapsi vielä ja siksi pyöreähkö. 12-vuotias on esiteini jonka keho tarvitsee energiaa. Jos jotain on pakko tehdä niin liikkukaa enemmän mutta syömisien kommentointi ja valvominen voi olla kohtalokasta!

Kyllä, todellakin voi olla kohtalokasta. Minulla käynnistyi myös syömishäiriö 12-vuotiaana kun isäni päätti alkaa rajoittaa syömisiäni. Minulla oli loputon nälkä, mutta hän oli päättänyt että vain yksi viipale leipää aterialla ja siinä sitten istuin katsomassa kun muut hoikemmat santsasivat vieressä.

Hoikistuin kyllä, mutta ongelmat alkoivat muutaman vuoden päästä kun muutin omilleni 16-vuotiaana. Siitä alkaen olen kapinoinut syömällä, rankaissut paastoamalla, kokeillut kaikki dieetit, lihonut ja laihtunut. Tätä jatkui yli nelikymppiseksi. Nyt hieman normaalipainon yläpuolella, tiedostan sen ja pääni laskee kaloreita mutta laihduttamaan en enää voi alkaa. Tämä on aika ok ja olen tyytyväinen jos tässä pysyn. Tervettä suhtautumista ruokaan saan tuskin koskaan. Aikamoinen tie käyty sen jälkeen kun 12-vuotiaan pyöreys alkoi häiritä urheiluhullua isää.

Erottaako lapsi toisistaan näläntunteen ja sen tunteen kun tekee vain mieli lisää ruokaa? Tarvisiko tähän aikuisen opastusta eli sääntö/sopimus että ruokaa otetaan yksi järkevän kokoinen annos eikä lisää oteta. Siksi järkevän kokoinen ettei sääntöä kierretä kasaamalla lautasta kukkuralleen ruokaa joka vastaa 2-3 annosta. Ja jos tuon annoksen jälkeen sanoo, että on nälkä niin hoksautetaan että ei ole vaan nyt tekee vaan mieli lisää. Ongelmia tulee aikuisena painonhallinnan kanssa jos ei opi erottamaan noita tunteita toisistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kananmunia voi rajoittaa helposti sillä, että niitä saa syödä yhden per päivä, perustelee vaikka sitten kolesterolisuosituksella tms. Vaikea paikka kyllä, kun paino on kasvavalle nuorelle herkkä asia.

Itse olen yksi näistä ihmisistä joka nuorena aikuisena lihoi ennen kaikkea syömällä RUOKAA liikaa, ja siihen auttoi säännöllisen ruokarytmin käyttöön ottaminen ja annoskokojen pienentäminen. Mutta kyllä se tahdonvoimaa on vaatinut varmaan juuri ruokamäärien venyttämän mahalaukun takia ja tunne- ja tapasyömisen vuoksi.

Kananmunien rajoittaminen on täyttä typeryyttä. Ne ovat parasta ravintoa.

Sano sille, että jos lihoo liikaa, niin on vaikea saada poikaystävää tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä 15v. teini, joka lihonut vuodessa 15kg ja ikävä kyllä nimen omaan lihonut, sillä pituutta ei ole enää tullut. Nyt mitat 168cm ja 73kg.

Raskausarpia joka puolella, olemus vetämätön ja turvonnut, jopa hengittäminen näyttää työläältä. Syö koko ajan ulkona kavereiden kanssa ja poikaystävä kantaa jatkuvasti herkkuja lahjaksi. Terveydenhoitajalle ilmaisin huoleni syömisistä (tytöllä on anemiaa) ja hän vain kuittasi, että ihan normaalia teini-ikäiselle!

Harrastukset tauolla ja kouluunkin kulkee bussilla. Surettaa tytön puolesta. Aiemmin hän voi hyvin, enää silminnähden ei.

Lapsesi on 3 kiloa normaalipainon yläpuolella.

Minä olen samanpituinen ja painan 77, olen urheilullinen ja juoksen 15 kilsan lenkkejä. Toki painossani on paljon lihasta, mutta vaikea silti uskoa että pituisellani ja 4 kiloa kevyemmällä olisi painon takia ihan hengittäminen hankalaa. Kuulostaa että kyse on siitä, ettei lapsesi miellytä esteettisesti silmääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna syödä!! Minulla ei koskaan ole ollut niin kova nälkä kun 12-vuotiaana. Kouluterkkari huomautti pyöreydeystä ja että asialla pitäisi "tehdä jotain" ja siitä alkoi lähes 10 vuoden syömishäiriökierre. Välillä olin alipainon puolella, mutta terveempinä jaksoina esim. 17-vuotiaana kehoni palasi aina pyöreäksi. Kuitenkin nyt lähempänä 2 ikävuotta olen lopettanut syömisen tarkkailun kokonaan ja kukapa olisi arvannut (/sarkasmi) että lapsenpyöreys häviää aikanaan. Solakoiduin kahdenkympin puolella luonnostaan ja olen nykyään jopa timmi. Olen katkera siitä, että koin painetta 14-vuotiaana näyttää samalta, miltä näytän nyt, eikä kukaan aikuinen tarjonnut asialle mittasuhteita, että olin lapsi vielä ja siksi pyöreähkö. 12-vuotias on esiteini jonka keho tarvitsee energiaa. Jos jotain on pakko tehdä niin liikkukaa enemmän mutta syömisien kommentointi ja valvominen voi olla kohtalokasta!

Kyllä, todellakin voi olla kohtalokasta. Minulla käynnistyi myös syömishäiriö 12-vuotiaana kun isäni päätti alkaa rajoittaa syömisiäni. Minulla oli loputon nälkä, mutta hän oli päättänyt että vain yksi viipale leipää aterialla ja siinä sitten istuin katsomassa kun muut hoikemmat santsasivat vieressä.

Hoikistuin kyllä, mutta ongelmat alkoivat muutaman vuoden päästä kun muutin omilleni 16-vuotiaana. Siitä alkaen olen kapinoinut syömällä, rankaissut paastoamalla, kokeillut kaikki dieetit, lihonut ja laihtunut. Tätä jatkui yli nelikymppiseksi. Nyt hieman normaalipainon yläpuolella, tiedostan sen ja pääni laskee kaloreita mutta laihduttamaan en enää voi alkaa. Tämä on aika ok ja olen tyytyväinen jos tässä pysyn. Tervettä suhtautumista ruokaan saan tuskin koskaan. Aikamoinen tie käyty sen jälkeen kun 12-vuotiaan pyöreys alkoi häiritä urheiluhullua isää.

Todennäköisesti olisit oireillut muutenkin, kaikki syömishäiriöt on korvien välissä. Kuten kerroit "loputon nälkä" jo nuorena, jos isäsi ei olisi puuttunut olisit luultavasti sairaalloisen ylipainoinen nyt.

Mä lopetin viikkorahan antamisen lapselle (tai siis saa rahaa, mutta menee säästöön), koska alkoi ostaa sillä liikaa herkkuja. Halpismerkeiltä saa pikkurahallakin ostettua karkkia, limsaa yms. enemmän kuin viikon aikana on kohtuullista syödä.

Juoko lapsi riittävästi vettä? Vesilasi ennen ruokaa janoon. Noin muuten en hirveästi huomauttelisi lapselle itselleen.

Mun mielestä herkkujen syömisestä on hyvä keskustella. On ihan ok herkutella, mutta jokaiseen päivään herkut eivät kuulu. Keskustelu nimenomaan siitä näkökulmasta, että ihminen ei voi hyvin, jos syö paljon epäterveellisiä ruoka-aineita.

Kotiin ostetaan vähärasvaisia ja -sokerisia ruoka-aineita.  Ruokaan lisätään kasviksia, ja tarjoille kasvislisuketta / salaattia joka aterialle. Perheen yhteistä liikuntaa lisätään. Väli- ja iltapaloistakin voi keskustella. Jos haluaa paistettua kananmunaa, syödään ensin lautasellinen puuroa, ja sitten vaikka yksi kananmuna leivän päällä.

Näillä konsteilla meillä painon liika nousu korjaantui kasvun myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna syödä!! Minulla ei koskaan ole ollut niin kova nälkä kun 12-vuotiaana. Kouluterkkari huomautti pyöreydeystä ja että asialla pitäisi "tehdä jotain" ja siitä alkoi lähes 10 vuoden syömishäiriökierre. Välillä olin alipainon puolella, mutta terveempinä jaksoina esim. 17-vuotiaana kehoni palasi aina pyöreäksi. Kuitenkin nyt lähempänä 2 ikävuotta olen lopettanut syömisen tarkkailun kokonaan ja kukapa olisi arvannut (/sarkasmi) että lapsenpyöreys häviää aikanaan. Solakoiduin kahdenkympin puolella luonnostaan ja olen nykyään jopa timmi. Olen katkera siitä, että koin painetta 14-vuotiaana näyttää samalta, miltä näytän nyt, eikä kukaan aikuinen tarjonnut asialle mittasuhteita, että olin lapsi vielä ja siksi pyöreähkö. 12-vuotias on esiteini jonka keho tarvitsee energiaa. Jos jotain on pakko tehdä niin liikkukaa enemmän mutta syömisien kommentointi ja valvominen voi olla kohtalokasta!

Kyllä, todellakin voi olla kohtalokasta. Minulla käynnistyi myös syömishäiriö 12-vuotiaana kun isäni päätti alkaa rajoittaa syömisiäni. Minulla oli loputon nälkä, mutta hän oli päättänyt että vain yksi viipale leipää aterialla ja siinä sitten istuin katsomassa kun muut hoikemmat santsasivat vieressä.

Hoikistuin kyllä, mutta ongelmat alkoivat muutaman vuoden päästä kun muutin omilleni 16-vuotiaana. Siitä alkaen olen kapinoinut syömällä, rankaissut paastoamalla, kokeillut kaikki dieetit, lihonut ja laihtunut. Tätä jatkui yli nelikymppiseksi. Nyt hieman normaalipainon yläpuolella, tiedostan sen ja pääni laskee kaloreita mutta laihduttamaan en enää voi alkaa. Tämä on aika ok ja olen tyytyväinen jos tässä pysyn. Tervettä suhtautumista ruokaan saan tuskin koskaan. Aikamoinen tie käyty sen jälkeen kun 12-vuotiaan pyöreys alkoi häiritä urheiluhullua isää.

Todennäköisesti olisit oireillut muutenkin, kaikki syömishäiriöt on korvien välissä. Kuten kerroit "loputon nälkä" jo nuorena, jos isäsi ei olisi puuttunut olisit luultavasti sairaalloisen ylipainoinen nyt.

Isänihän puuttui, ja siitä huolimatta (eli sen vuoksi) olin sairaalloisen ylipainoinen aika ajoin yli nelikymppiseksi asti. 

160cm ja 50 kg on hoikka lapsi, anna syödä niin paljon kuin maistuu.

Onko naiset näin saatanan pihalla siitä, että 12-vuotias on jo esiteini, jonka kulutus on toista luokkaa kuin av-mammojen "kevyt syöminen = töissä salaattia ja illat naama täyteen paskaruokaa"? 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä herkkujen syömisestä on hyvä keskustella. On ihan ok herkutella, mutta jokaiseen päivään herkut eivät kuulu. Keskustelu nimenomaan siitä näkökulmasta, että ihminen ei voi hyvin, jos syö paljon epäterveellisiä ruoka-aineita.

Kotiin ostetaan vähärasvaisia ja -sokerisia ruoka-aineita.  Ruokaan lisätään kasviksia, ja tarjoille kasvislisuketta / salaattia joka aterialle. Perheen yhteistä liikuntaa lisätään. Väli- ja iltapaloistakin voi keskustella. Jos haluaa paistettua kananmunaa, syödään ensin lautasellinen puuroa, ja sitten vaikka yksi kananmuna leivän päällä.

Näillä konsteilla meillä painon liika nousu korjaantui kasvun myötä.

Suositte siis sokeria syömisissänne. Oikeat ravinnot syötte vasta sen sokeriannoksen jälkeen. No tyyli se on toikin =)

Minulla sama probleema. Liikuntaa käskettiin lisätä ja oon liikkunutkin. Se vaan,että ruokahalut kasvaa ulkoillessa. Oon koettanu hillitäkin ja no en mä ole kuin ehkä sen 5 kg ylipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla alkoi paino nousta juuri ennen kasvupyrähdystä. Tasoittui siitä sitten.

Monesti pojilla on näin. Miehen poika on nyt lihonut 4 vuotta, täytti juuri 12v. Eniten häiritsee pojan laiskuus ja liikkumattomuus, sekä näistä asioista, kuten myös syömisistään valehteleminen. Pojasta on tulossa pitkä, joten varmaankin tankkaa pituuskasvua varten, mutta että neljättä vuotta jo menossa tankkaus. Taitaa käydä niin että pituuspyrähdyksen jälkeen alkaa massakausi, joka ei päätykään enää koskaan.

Meillä 12v ei saa ostaa herkkuja omalla rahalla ilman, että kysyy lupaa. Tarkoittaen käytännössä sitä, että koulumatkalla ei saa ostaa herkkuja. Voit kieltää sen lapselta ihan hyvin. Muuhun rahankäyttöön en puutu, mutta herkkujen ostaminen on mielestäni terveyskysymys. 

Toinen on tapa, että ennen kuin viikonloppuna esimerkiksi pelaa, täytyy ulkoilla tunnin. Meillä ei ole tällaista sääntöä, mutta 12v ulkoilee joka tapauksessa näin talvella päivittäin 1-4h. Jos ei tekisi sitä, voisin hyvin laittaa pelaamiselle ulkoiluedellytyksen. 

Samoin ruokamäärää voi "rajoittaa" niin, että voi santsata toisen lautasellisen vasta sen jälkeen, kun on esimerkiksi syönyt jotain kasvista tai hedelmää välissä, esimerkiksi porkkanan tai omenan. Jos sen jälkeen on vielä nälkä, tottakai voi ottaa lisää ruokaa. 

Jotkut lapset vain syövät tosi paljon ja heille maistuu ihan oikea ruoka toisella tavalla kuin ehkä hoikalle. Meillä käy paljon lapsia syömässä ja lähes poikkeuksetta isompikokoiset lapset syövät isompia annoksia ja heille tavallinen ruoka maistuu selvästi paremmin. Toisaalta näille lapsille on ihana tehdä ruokaa, koska eivät turhia nirsoile :) 

Siis yrität arvailla miten pitkäksi tyttösi kasvaa ja kontrolloit sitä sairailla ruokaohjelmilla? Mene hoitoon ap.

Nyt oikeasti. Ei se teini-ikään siirtyvä poika tahallaan ole kokoajan nälkäinen. 

Suositte siis sokeria syömisissänne. Oikeat ravinnot syötte vasta sen sokeriannoksen jälkeen. No tyyli se on toikin =)[/quote]

Noh, eipä oikeastaan. Lisättyä sokeria syödään tosi vähän. Hedelmiä lapset saavat syödä niin paljon kuin napa vetää. Hiilihydraatit ja runsaskuituiset ruoka-aineet kuuluvat ilman muuta kasvavan lapsen ruokavalioon. Proteiinia on perusruokaa syövän teinin ruokavaliossa varmasti ihan tarpeeksi. Tämä toimi meidän perheessä, ja kaikki ollaan normaalipainoisia.

Mutta kuten sanoit, kaikki tyylillään..

Vierailija kirjoitti:

Suositte siis sokeria syömisissänne. Oikeat ravinnot syötte vasta sen sokeriannoksen jälkeen. No tyyli se on toikin =)

Noh, eipä oikeastaan. Lisättyä sokeria syödään tosi vähän. Hedelmiä lapset saavat syödä niin paljon kuin napa vetää. Hiilihydraatit ja runsaskuituiset ruoka-aineet kuuluvat ilman muuta kasvavan lapsen ruokavalioon. Proteiinia on perusruokaa syövän teinin ruokavaliossa varmasti ihan tarpeeksi. Tämä toimi meidän perheessä, ja kaikki ollaan normaalipainoisia.

Mutta kuten sanoit, kaikki tyylillään..

Teidän tyyli on perin yleinen ja myös virallinen suositus. Sokerin syönti on pääosassa ja oikea ravinto vasta sen jälkeen ja sekin vain rajoitetusti.