HS Perhetausta ja yhteiskuntaluokka vaikuttaa koko ajan enemmän lasten ja nuorten koulutuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku yllätys?

Jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin kuka vanhempi ei haluaisi lapselleen vain parhaita eväitä elämään?

Kielipäiväkoti ei vaadi vanhemmalta sen enempää panostusta kuin tavallinenkaan. Iltasaduksi voi lukea sillä päiväkodin kielellä välillä satuja ja tukea sen kielen oppimista. Lapsi tarvitsee kuitenkin tekemistä, joten miksi ei kannustaisi lukemaan tai tekemään oppi&ilo-tehtäviä pienestä asti. Kaupoissa myydään lapsille erilaisia tiedepaketteja.

Näitä kaikkia mahdollisuuksia ollaan tarjottu lapselle ja silti se on ehtinyt leikkiä tuntikausia, tuijottaa YouTubea ja pelata pädillä ihan kuin muutkin lapset. Oppi lukemaan 4-vuotiaana, tekee koulussa luokkaa ylempää matikkaa ja on kaksikielinen ihan vaan päiväkodin ja lukemisen ansiosta. Enkä koe, että me vanhemmat olisimme uhranneet mitään tai nähneet kohtuutonta vaivaa.

Mutta tiedän, että toisille perheille nämä panostukset eivät olisi mahdollisia. Sellaista se on, elämässä ei ikinä ole samat mahdollisuudet kaikille, vaikka suomen koulujärjestelmä yrittääkin tasapäistää parhaansa mukaan.

Tyttären opiskelukaverin on "kaksikielinen" osittain juuri kielikyloyjen ja kaksikielisen vanhempansa ansiosta. Huvittavaa kyllä , hän ei osaa mitään näistä kielistä " kunnolla" natiivipuhujan tavoin. Sanavalinnat ja käyttämänsä rakenteet ovat kömpelöitä ja toisenlaisia mitä natiivipuhujan valitsisi. Osa opiskelutovereista luulee, että hän on hieman heikkolahjainen, mutta syy on vaan kielen osaamattomuudessa.

Tätä varten Helsingissä ainakin voi opiskella kotikieltä, jolloin sille kotikielellekin saadaan oikea kielioppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku yllätys?

Jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin kuka vanhempi ei haluaisi lapselleen vain parhaita eväitä elämään?

Kielipäiväkoti ei vaadi vanhemmalta sen enempää panostusta kuin tavallinenkaan. Iltasaduksi voi lukea sillä päiväkodin kielellä välillä satuja ja tukea sen kielen oppimista. Lapsi tarvitsee kuitenkin tekemistä, joten miksi ei kannustaisi lukemaan tai tekemään oppi&ilo-tehtäviä pienestä asti. Kaupoissa myydään lapsille erilaisia tiedepaketteja.

Näitä kaikkia mahdollisuuksia ollaan tarjottu lapselle ja silti se on ehtinyt leikkiä tuntikausia, tuijottaa YouTubea ja pelata pädillä ihan kuin muutkin lapset. Oppi lukemaan 4-vuotiaana, tekee koulussa luokkaa ylempää matikkaa ja on kaksikielinen ihan vaan päiväkodin ja lukemisen ansiosta. Enkä koe, että me vanhemmat olisimme uhranneet mitään tai nähneet kohtuutonta vaivaa.

Mutta tiedän, että toisille perheille nämä panostukset eivät olisi mahdollisia. Sellaista se on, elämässä ei ikinä ole samat mahdollisuudet kaikille, vaikka suomen koulujärjestelmä yrittääkin tasapäistää parhaansa mukaan.

Tyttären opiskelukaverin on "kaksikielinen" osittain juuri kielikyloyjen ja kaksikielisen vanhempansa ansiosta. Huvittavaa kyllä , hän ei osaa mitään näistä kielistä " kunnolla" natiivipuhujan tavoin. Sanavalinnat ja käyttämänsä rakenteet ovat kömpelöitä ja toisenlaisia mitä natiivipuhujan valitsisi. Osa opiskelutovereista luulee, että hän on hieman heikkolahjainen, mutta syy on vaan kielen osaamattomuudessa.

Harmittaako, kun ei tullut laitettua omaa lasta kieliopintoihin jo pienenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku yllätys?

Jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin kuka vanhempi ei haluaisi lapselleen vain parhaita eväitä elämään?

Kielipäiväkoti ei vaadi vanhemmalta sen enempää panostusta kuin tavallinenkaan. Iltasaduksi voi lukea sillä päiväkodin kielellä välillä satuja ja tukea sen kielen oppimista. Lapsi tarvitsee kuitenkin tekemistä, joten miksi ei kannustaisi lukemaan tai tekemään oppi&ilo-tehtäviä pienestä asti. Kaupoissa myydään lapsille erilaisia tiedepaketteja.

Näitä kaikkia mahdollisuuksia ollaan tarjottu lapselle ja silti se on ehtinyt leikkiä tuntikausia, tuijottaa YouTubea ja pelata pädillä ihan kuin muutkin lapset. Oppi lukemaan 4-vuotiaana, tekee koulussa luokkaa ylempää matikkaa ja on kaksikielinen ihan vaan päiväkodin ja lukemisen ansiosta. Enkä koe, että me vanhemmat olisimme uhranneet mitään tai nähneet kohtuutonta vaivaa.

Mutta tiedän, että toisille perheille nämä panostukset eivät olisi mahdollisia. Sellaista se on, elämässä ei ikinä ole samat mahdollisuudet kaikille, vaikka suomen koulujärjestelmä yrittääkin tasapäistää parhaansa mukaan.

Tyttären opiskelukaverin on "kaksikielinen" osittain juuri kielikyloyjen ja kaksikielisen vanhempansa ansiosta. Huvittavaa kyllä , hän ei osaa mitään näistä kielistä " kunnolla" natiivipuhujan tavoin. Sanavalinnat ja käyttämänsä rakenteet ovat kömpelöitä ja toisenlaisia mitä natiivipuhujan valitsisi. Osa opiskelutovereista luulee, että hän on hieman heikkolahjainen, mutta syy on vaan kielen osaamattomuudessa.

Tätä varten Helsingissä ainakin voi opiskella kotikieltä, jolloin sille kotikielellekin saadaan oikea kielioppi.

Niin myös pienemmissä kaupungeissa. Oma tyttäreni käy tällasilla tunneilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku yllätys?

Jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin kuka vanhempi ei haluaisi lapselleen vain parhaita eväitä elämään?

Kielipäiväkoti ei vaadi vanhemmalta sen enempää panostusta kuin tavallinenkaan. Iltasaduksi voi lukea sillä päiväkodin kielellä välillä satuja ja tukea sen kielen oppimista. Lapsi tarvitsee kuitenkin tekemistä, joten miksi ei kannustaisi lukemaan tai tekemään oppi&ilo-tehtäviä pienestä asti. Kaupoissa myydään lapsille erilaisia tiedepaketteja.

Näitä kaikkia mahdollisuuksia ollaan tarjottu lapselle ja silti se on ehtinyt leikkiä tuntikausia, tuijottaa YouTubea ja pelata pädillä ihan kuin muutkin lapset. Oppi lukemaan 4-vuotiaana, tekee koulussa luokkaa ylempää matikkaa ja on kaksikielinen ihan vaan päiväkodin ja lukemisen ansiosta. Enkä koe, että me vanhemmat olisimme uhranneet mitään tai nähneet kohtuutonta vaivaa.

Mutta tiedän, että toisille perheille nämä panostukset eivät olisi mahdollisia. Sellaista se on, elämässä ei ikinä ole samat mahdollisuudet kaikille, vaikka suomen koulujärjestelmä yrittääkin tasapäistää parhaansa mukaan.

Tyttären opiskelukaverin on "kaksikielinen" osittain juuri kielikyloyjen ja kaksikielisen vanhempansa ansiosta. Huvittavaa kyllä , hän ei osaa mitään näistä kielistä " kunnolla" natiivipuhujan tavoin. Sanavalinnat ja käyttämänsä rakenteet ovat kömpelöitä ja toisenlaisia mitä natiivipuhujan valitsisi. Osa opiskelutovereista luulee, että hän on hieman heikkolahjainen, mutta syy on vaan kielen osaamattomuudessa.

Mikä syy itselläsi on siihen, ettet osaa suomea kunnolla?

Tämä korona-aika tulee kasvattamaan eroa entisestään. Mitä enemmän lapsiin ja nuoriin kohdistetaan rajoituksia, niin sitä enemmän perhetausta vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku yllätys?

Jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin kuka vanhempi ei haluaisi lapselleen vain parhaita eväitä elämään?

Kielipäiväkoti ei vaadi vanhemmalta sen enempää panostusta kuin tavallinenkaan. Iltasaduksi voi lukea sillä päiväkodin kielellä välillä satuja ja tukea sen kielen oppimista. Lapsi tarvitsee kuitenkin tekemistä, joten miksi ei kannustaisi lukemaan tai tekemään oppi&ilo-tehtäviä pienestä asti. Kaupoissa myydään lapsille erilaisia tiedepaketteja.

Näitä kaikkia mahdollisuuksia ollaan tarjottu lapselle ja silti se on ehtinyt leikkiä tuntikausia, tuijottaa YouTubea ja pelata pädillä ihan kuin muutkin lapset. Oppi lukemaan 4-vuotiaana, tekee koulussa luokkaa ylempää matikkaa ja on kaksikielinen ihan vaan päiväkodin ja lukemisen ansiosta. Enkä koe, että me vanhemmat olisimme uhranneet mitään tai nähneet kohtuutonta vaivaa.

Mutta tiedän, että toisille perheille nämä panostukset eivät olisi mahdollisia. Sellaista se on, elämässä ei ikinä ole samat mahdollisuudet kaikille, vaikka suomen koulujärjestelmä yrittääkin tasapäistää parhaansa mukaan.

Tyttären opiskelukaverin on "kaksikielinen" osittain juuri kielikyloyjen ja kaksikielisen vanhempansa ansiosta. Huvittavaa kyllä , hän ei osaa mitään näistä kielistä " kunnolla" natiivipuhujan tavoin. Sanavalinnat ja käyttämänsä rakenteet ovat kömpelöitä ja toisenlaisia mitä natiivipuhujan valitsisi. Osa opiskelutovereista luulee, että hän on hieman heikkolahjainen, mutta syy on vaan kielen osaamattomuudessa.

Mikä syy itselläsi on siihen, ettet osaa suomea kunnolla?

Kuten monella muullakin, kännykän ennakoiva sanojen syöttö ja autocorrect. Fiksut tämän tajuaa itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku yllätys?

Jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin kuka vanhempi ei haluaisi lapselleen vain parhaita eväitä elämään?

Kielipäiväkoti ei vaadi vanhemmalta sen enempää panostusta kuin tavallinenkaan. Iltasaduksi voi lukea sillä päiväkodin kielellä välillä satuja ja tukea sen kielen oppimista. Lapsi tarvitsee kuitenkin tekemistä, joten miksi ei kannustaisi lukemaan tai tekemään oppi&ilo-tehtäviä pienestä asti. Kaupoissa myydään lapsille erilaisia tiedepaketteja.

Näitä kaikkia mahdollisuuksia ollaan tarjottu lapselle ja silti se on ehtinyt leikkiä tuntikausia, tuijottaa YouTubea ja pelata pädillä ihan kuin muutkin lapset. Oppi lukemaan 4-vuotiaana, tekee koulussa luokkaa ylempää matikkaa ja on kaksikielinen ihan vaan päiväkodin ja lukemisen ansiosta. Enkä koe, että me vanhemmat olisimme uhranneet mitään tai nähneet kohtuutonta vaivaa.

Mutta tiedän, että toisille perheille nämä panostukset eivät olisi mahdollisia. Sellaista se on, elämässä ei ikinä ole samat mahdollisuudet kaikille, vaikka suomen koulujärjestelmä yrittääkin tasapäistää parhaansa mukaan.

Tyttären opiskelukaverin on "kaksikielinen" osittain juuri kielikyloyjen ja kaksikielisen vanhempansa ansiosta. Huvittavaa kyllä , hän ei osaa mitään näistä kielistä " kunnolla" natiivipuhujan tavoin. Sanavalinnat ja käyttämänsä rakenteet ovat kömpelöitä ja toisenlaisia mitä natiivipuhujan valitsisi. Osa opiskelutovereista luulee, että hän on hieman heikkolahjainen, mutta syy on vaan kielen osaamattomuudessa.

Tässäpä oikein juntin kirjoitus.

Ensinnäkään kielikylpyyn ei oteta lapsia, jotka jo osaa kyseistä kieltä. Kielikylpy on nimenomaan ummikoille.

Ja tietenkin perheissä, joissa on useita kieliä on riski, että ne eri kielet tarvitsevat tukea. Mutta mikä on vaihtoehto? Sekö että vanhempi sönkkää kieltä, joka ei ole hänen äidinkielensä.

Joka tapauksessa kielikoulusta on monin tavoin hyötyä. Oma kuopukseni kävi kaksikielisen eskarin englanniksi ja siirtyi sitten ihan suomalaiseen kouluun. Eskarista jäi hänelle a) kyky ääntää englantia täydellisesti ja b) kuulla muidenkin kielten eri äänteitä hyvin ja tuottaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku yllätys?

Jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin kuka vanhempi ei haluaisi lapselleen vain parhaita eväitä elämään?

Kielipäiväkoti ei vaadi vanhemmalta sen enempää panostusta kuin tavallinenkaan. Iltasaduksi voi lukea sillä päiväkodin kielellä välillä satuja ja tukea sen kielen oppimista. Lapsi tarvitsee kuitenkin tekemistä, joten miksi ei kannustaisi lukemaan tai tekemään oppi&ilo-tehtäviä pienestä asti. Kaupoissa myydään lapsille erilaisia tiedepaketteja.

Näitä kaikkia mahdollisuuksia ollaan tarjottu lapselle ja silti se on ehtinyt leikkiä tuntikausia, tuijottaa YouTubea ja pelata pädillä ihan kuin muutkin lapset. Oppi lukemaan 4-vuotiaana, tekee koulussa luokkaa ylempää matikkaa ja on kaksikielinen ihan vaan päiväkodin ja lukemisen ansiosta. Enkä koe, että me vanhemmat olisimme uhranneet mitään tai nähneet kohtuutonta vaivaa.

Mutta tiedän, että toisille perheille nämä panostukset eivät olisi mahdollisia. Sellaista se on, elämässä ei ikinä ole samat mahdollisuudet kaikille, vaikka suomen koulujärjestelmä yrittääkin tasapäistää parhaansa mukaan.

Tyttären opiskelukaverin on "kaksikielinen" osittain juuri kielikyloyjen ja kaksikielisen vanhempansa ansiosta. Huvittavaa kyllä , hän ei osaa mitään näistä kielistä " kunnolla" natiivipuhujan tavoin. Sanavalinnat ja käyttämänsä rakenteet ovat kömpelöitä ja toisenlaisia mitä natiivipuhujan valitsisi. Osa opiskelutovereista luulee, että hän on hieman heikkolahjainen, mutta syy on vaan kielen osaamattomuudessa.

Mikä syy itselläsi on siihen, ettet osaa suomea kunnolla?

Kuten monella muullakin, kännykän ennakoiva sanojen syöttö ja autocorrect. Fiksut tämän tajuaa itsekin.

Fiksut tajuaa, että ko toiminnon saa pois päältä.

Miksi näissä jutuissa lähes aina syyllistetään se vanhempi, joka kannustaa lastaan opiskelemaan valitsemalla koulun, jossa opiskelumahdollisuudet on pyritty turvaamaan. Turhan moni helsinkiläiskoulu on suunniteltu oleskeluun, eräänlaiseksi päivähoitopaikaksi, jossa viihtyminen on tärkeintä ja oppiminen täysi sivuseikka. Halutaan kokemuksellista oppimista tilanteessa, jossa luku- ja kirjoitustaitoa ei ole, vaikka ensimmäiset seksikokemukset on jo hankittu siellä koulun vessassa, kokemus tietty sekin.

Perhetausta vaikuttaa ja hyvä niin. Se on osoitus siitä, että sukupolvelta toiselle jatkunut opiskelukokemus siirretään seuraavalle sukupolvelle itsestäänselvyytenä ja oikeutena, ei pakollisena velvollisuutena. Nyt kun vielä saataisiin kouluja, joissa oppiminen laitetaan etusijalle, niin monen lapsen elämä paranisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku yllätys?

Jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin kuka vanhempi ei haluaisi lapselleen vain parhaita eväitä elämään?

Kielipäiväkoti ei vaadi vanhemmalta sen enempää panostusta kuin tavallinenkaan. Iltasaduksi voi lukea sillä päiväkodin kielellä välillä satuja ja tukea sen kielen oppimista. Lapsi tarvitsee kuitenkin tekemistä, joten miksi ei kannustaisi lukemaan tai tekemään oppi&ilo-tehtäviä pienestä asti. Kaupoissa myydään lapsille erilaisia tiedepaketteja.

Näitä kaikkia mahdollisuuksia ollaan tarjottu lapselle ja silti se on ehtinyt leikkiä tuntikausia, tuijottaa YouTubea ja pelata pädillä ihan kuin muutkin lapset. Oppi lukemaan 4-vuotiaana, tekee koulussa luokkaa ylempää matikkaa ja on kaksikielinen ihan vaan päiväkodin ja lukemisen ansiosta. Enkä koe, että me vanhemmat olisimme uhranneet mitään tai nähneet kohtuutonta vaivaa.

Mutta tiedän, että toisille perheille nämä panostukset eivät olisi mahdollisia. Sellaista se on, elämässä ei ikinä ole samat mahdollisuudet kaikille, vaikka suomen koulujärjestelmä yrittääkin tasapäistää parhaansa mukaan.

Tyttären opiskelukaverin on "kaksikielinen" osittain juuri kielikyloyjen ja kaksikielisen vanhempansa ansiosta. Huvittavaa kyllä , hän ei osaa mitään näistä kielistä " kunnolla" natiivipuhujan tavoin. Sanavalinnat ja käyttämänsä rakenteet ovat kömpelöitä ja toisenlaisia mitä natiivipuhujan valitsisi. Osa opiskelutovereista luulee, että hän on hieman heikkolahjainen, mutta syy on vaan kielen osaamattomuudessa.

Tässäpä oikein juntin kirjoitus.

Ensinnäkään kielikylpyyn ei oteta lapsia, jotka jo osaa kyseistä kieltä. Kielikylpy on nimenomaan ummikoille.

Ja tietenkin perheissä, joissa on useita kieliä on riski, että ne eri kielet tarvitsevat tukea. Mutta mikä on vaihtoehto? Sekö että vanhempi sönkkää kieltä, joka ei ole hänen äidinkielensä.

Joka tapauksessa kielikoulusta on monin tavoin hyötyä. Oma kuopukseni kävi kaksikielisen eskarin englanniksi ja siirtyi sitten ihan suomalaiseen kouluun. Eskarista jäi hänelle a) kyky ääntää englantia täydellisesti ja b) kuulla muidenkin kielten eri äänteitä hyvin ja tuottaa niitä.

Lapsi oli ollut juurikin ummikkona kielikylvyssä eri kielessä mitä toinen vanhempi puhuu. Eli hänellä on heikko kielitaito useammasta kielestä ,eikä yksikään kieli ole natiivipuhujan tasolla. Tokihan vanhemmat aina kehuu miten oma brookejake osaa sitä ja tätä, mutta karu todellisuus on jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä jutuissa lähes aina syyllistetään se vanhempi, joka kannustaa lastaan opiskelemaan valitsemalla koulun, jossa opiskelumahdollisuudet on pyritty turvaamaan. Turhan moni helsinkiläiskoulu on suunniteltu oleskeluun, eräänlaiseksi päivähoitopaikaksi, jossa viihtyminen on tärkeintä ja oppiminen täysi sivuseikka. Halutaan kokemuksellista oppimista tilanteessa, jossa luku- ja kirjoitustaitoa ei ole, vaikka ensimmäiset seksikokemukset on jo hankittu siellä koulun vessassa, kokemus tietty sekin.

Perhetausta vaikuttaa ja hyvä niin. Se on osoitus siitä, että sukupolvelta toiselle jatkunut opiskelukokemus siirretään seuraavalle sukupolvelle itsestäänselvyytenä ja oikeutena, ei pakollisena velvollisuutena. Nyt kun vielä saataisiin kouluja, joissa oppiminen laitetaan etusijalle, niin monen lapsen elämä paranisi.

Kateus.

Tyhmyys.

Meillä sukulaiset suorastaan vainosivat, kun emme suostuneet laittamaan lapsia huonotasoiseen lähikouluun. "Mitä te kuvittelette olevanne" jne? Ja jatkuvaa jankkausta siitä, miten jonkun tutun tutun poika kävi Vesalassa koulua viime vuosituhannella ja silti pääsi lääkäriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku yllätys?

Jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin kuka vanhempi ei haluaisi lapselleen vain parhaita eväitä elämään?

Kielipäiväkoti ei vaadi vanhemmalta sen enempää panostusta kuin tavallinenkaan. Iltasaduksi voi lukea sillä päiväkodin kielellä välillä satuja ja tukea sen kielen oppimista. Lapsi tarvitsee kuitenkin tekemistä, joten miksi ei kannustaisi lukemaan tai tekemään oppi&ilo-tehtäviä pienestä asti. Kaupoissa myydään lapsille erilaisia tiedepaketteja.

Näitä kaikkia mahdollisuuksia ollaan tarjottu lapselle ja silti se on ehtinyt leikkiä tuntikausia, tuijottaa YouTubea ja pelata pädillä ihan kuin muutkin lapset. Oppi lukemaan 4-vuotiaana, tekee koulussa luokkaa ylempää matikkaa ja on kaksikielinen ihan vaan päiväkodin ja lukemisen ansiosta. Enkä koe, että me vanhemmat olisimme uhranneet mitään tai nähneet kohtuutonta vaivaa.

Mutta tiedän, että toisille perheille nämä panostukset eivät olisi mahdollisia. Sellaista se on, elämässä ei ikinä ole samat mahdollisuudet kaikille, vaikka suomen koulujärjestelmä yrittääkin tasapäistää parhaansa mukaan.

Tyttären opiskelukaverin on "kaksikielinen" osittain juuri kielikyloyjen ja kaksikielisen vanhempansa ansiosta. Huvittavaa kyllä , hän ei osaa mitään näistä kielistä " kunnolla" natiivipuhujan tavoin. Sanavalinnat ja käyttämänsä rakenteet ovat kömpelöitä ja toisenlaisia mitä natiivipuhujan valitsisi. Osa opiskelutovereista luulee, että hän on hieman heikkolahjainen, mutta syy on vaan kielen osaamattomuudessa.

Tässäpä oikein juntin kirjoitus.

Ensinnäkään kielikylpyyn ei oteta lapsia, jotka jo osaa kyseistä kieltä. Kielikylpy on nimenomaan ummikoille.

Ja tietenkin perheissä, joissa on useita kieliä on riski, että ne eri kielet tarvitsevat tukea. Mutta mikä on vaihtoehto? Sekö että vanhempi sönkkää kieltä, joka ei ole hänen äidinkielensä.

Joka tapauksessa kielikoulusta on monin tavoin hyötyä. Oma kuopukseni kävi kaksikielisen eskarin englanniksi ja siirtyi sitten ihan suomalaiseen kouluun. Eskarista jäi hänelle a) kyky ääntää englantia täydellisesti ja b) kuulla muidenkin kielten eri äänteitä hyvin ja tuottaa niitä.

Lapsi oli ollut juurikin ummikkona kielikylvyssä eri kielessä mitä toinen vanhempi puhuu. Eli hänellä on heikko kielitaito useammasta kielestä ,eikä yksikään kieli ole natiivipuhujan tasolla. Tokihan vanhemmat aina kehuu miten oma brookejake osaa sitä ja tätä, mutta karu todellisuus on jotain muuta.

Kateus suorastaan tulvii kirjoituksistasi... Jotka on niin epäselviä, että joudut itse selittelemään sönkkäyksiäsi. Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Et sinä ainakaan natiivin tasolla ole suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Se on tämän tasapuolisen koulutuspoliitiikan seuraava askel.

Eli ensin oli kouluttamaton kansa ja köyhä. Moni lahjakas kävi vain kansakoulun, koska yksinkertaisesti kouluja ei ollut tai rahaa niiden käymiseen.

Sitten avautui koulutusmahdollisuudet ja esim. 60-luvulla syntyneille on ollut koulutuspolku auki taivasta myöten kotitaustasta huolimatta. Opintotukikin tuli jo 70-luvulla. Lisäksi lukioita oli jokaisella paikkakunnalla ja yliopistoja pikkukaupungeissakin.

Nyt parikymppiset on juuri näiden 60-70 -luvulla syntyneiden lapsia. Jo niiden vanhemmat on saaneet opiskella pääosin lahjojensa mukaan, joten eikö se ole selvä, että lahjakkaiden vanhempien lapset on myös lahjakkaita. Vastaavasti ne vanhemmat, jotka on jääneet matalasti koulutetuiksi, ovat keskimäärin vähemmän lahjakkaita noissa opiskeluhommissa (voivat olla lahjakkaita jossain muussa) ja näin ollen lapset samaa sarjaa.

Pohjimmiltaan kyse alkaa tällä hetkellä olla siis perimästä.

Juuri näin. Ainakin 50-luvulle asti tohtoristason ihminen saattoi hyvin olla pientilallisena jossain syrjäkylällä ja iltaisin miettiä itsekseen maailman isoja kysymyksiä. Sitten tuli rakennemuutos. Nyt yhteiskunta on palannut tasapainoon jossa suuret luokkanousut ovat harvinaisempia. Ihan siitä syystä että potentiaalia omaavat ovat saaneet opiskella vapaasti halujensa mukaan jo parin sukupolven ajan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä jutuissa lähes aina syyllistetään se vanhempi, joka kannustaa lastaan opiskelemaan valitsemalla koulun, jossa opiskelumahdollisuudet on pyritty turvaamaan. Turhan moni helsinkiläiskoulu on suunniteltu oleskeluun, eräänlaiseksi päivähoitopaikaksi, jossa viihtyminen on tärkeintä ja oppiminen täysi sivuseikka. Halutaan kokemuksellista oppimista tilanteessa, jossa luku- ja kirjoitustaitoa ei ole, vaikka ensimmäiset seksikokemukset on jo hankittu siellä koulun vessassa, kokemus tietty sekin.

Perhetausta vaikuttaa ja hyvä niin. Se on osoitus siitä, että sukupolvelta toiselle jatkunut opiskelukokemus siirretään seuraavalle sukupolvelle itsestäänselvyytenä ja oikeutena, ei pakollisena velvollisuutena. Nyt kun vielä saataisiin kouluja, joissa oppiminen laitetaan etusijalle, niin monen lapsen elämä paranisi.

Itse en syyllistä mutta sen sijaan ärsyttää, jos tuollainen koulushoppaaja toisaalla väittää että m-onikulttuurisuus on rikkaus. Jos se on rikkaus, niin laita lapsesi Meri-Rastilan kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenhuoneen kirjamäärästä voi kuulemma suoraan ennustaa tulevaisuuden.

Höpö höpö. Meillä on tuhansia kirjoja lasten nuorten ja aikuisten kirjoja. Kuvakirjoja, tietokirjoja ,romaaneja. Isä ja minä harrastamme lukemista. Lapsille on luettu ääneen n. 10 vuotiaaksi, eikä yksikään näistä pirulaisista lue vapaaehtoisesti mitään. Kenelle saa valittaa ja kuka korvaa?

Minullakin oli valtavasti kirjoja ja luin niitä paljon, kun omat loppuivat niin lainasin kirjastosta aina kaksi kassillista kerralla. Silti minusta tuli tavallinen duunari. :D

Itse en ymmärrä, että miksi tämä koetaan yleensäkään ongelmana? En ymmärrä miksi akateemisen uran tavoittelu olisi niin merkityksellistä ja mikä ongelma se on jos lapsi haluaa olla vaikka hitsari tai lähihoitaja niin kuin vanhempansa?

Onko elämässä jotenkin menestynyt kun ylempänä toimihenkilönä on töissä 24/7 ja jatkuvan yt-uhan alla?

Voihan olla, että ammattikoulutuksen valinnut tuntee itsensä, tietää ettei esim. kestä painetta, raha ja menestys ei ole tärkeä arvo ja on rohkeasti oma itsensä eikä tarvitse päteä muille meriteillään.

Toki ylisukupolvinen syrjäytyminen on ongelma, mutta ei liitty varsinaisesti koulutustasoon.

Vierailija kirjoitti:

Koulushoppailua on jo ollut pitkään. Eli rikkaat muuttavat hyvien koulujen alueille. Ja jos on pätäkkää niin nuorelle on helppo maksaa preppauskursseja niin pääsykokeisiin kuin ylppäreihin. Mutta tietysti perheen suhteella opiskeluun on suurin vaikutus. Jos hyvistä arvosanoista heitetään vitsiä niin ei se kannusta opiskelemaan.

Koululla ei ole väliä jatkokouluttautumisen kannalta. Se on kiinni siitä, kuinka paljon vanhemmat jelppivät, tsemppaavat ja itse painaa duunia. Arvostelu on suomessa yhdenmukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä jutuissa lähes aina syyllistetään se vanhempi, joka kannustaa lastaan opiskelemaan valitsemalla koulun, jossa opiskelumahdollisuudet on pyritty turvaamaan. Turhan moni helsinkiläiskoulu on suunniteltu oleskeluun, eräänlaiseksi päivähoitopaikaksi, jossa viihtyminen on tärkeintä ja oppiminen täysi sivuseikka. Halutaan kokemuksellista oppimista tilanteessa, jossa luku- ja kirjoitustaitoa ei ole, vaikka ensimmäiset seksikokemukset on jo hankittu siellä koulun vessassa, kokemus tietty sekin.

Perhetausta vaikuttaa ja hyvä niin. Se on osoitus siitä, että sukupolvelta toiselle jatkunut opiskelukokemus siirretään seuraavalle sukupolvelle itsestäänselvyytenä ja oikeutena, ei pakollisena velvollisuutena. Nyt kun vielä saataisiin kouluja, joissa oppiminen laitetaan etusijalle, niin monen lapsen elämä paranisi.

Itse en syyllistä mutta sen sijaan ärsyttää, jos tuollainen koulushoppaaja toisaalla väittää että m-onikulttuurisuus on rikkaus. Jos se on rikkaus, niin laita lapsesi Meri-Rastilan kouluun.

Mulle on sama minkä värinen lapsi lapseni luokalla on, kunhan tulee akateemisesta perheestä. Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että kouluttamaton on kouluttamaton kaikissa väreissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulushoppailua on jo ollut pitkään. Eli rikkaat muuttavat hyvien koulujen alueille. Ja jos on pätäkkää niin nuorelle on helppo maksaa preppauskursseja niin pääsykokeisiin kuin ylppäreihin. Mutta tietysti perheen suhteella opiskeluun on suurin vaikutus. Jos hyvistä arvosanoista heitetään vitsiä niin ei se kannusta opiskelemaan.

Koululla ei ole väliä jatkokouluttautumisen kannalta. Se on kiinni siitä, kuinka paljon vanhemmat jelppivät, tsemppaavat ja itse painaa duunia. Arvostelu on suomessa yhdenmukaista.

Voi pyhä yksinkertaisuus. Voiko näin tyhmää ihmistä olla?

Kyllä kuule se oppilasaines vaikuttaa valtavasti opetuksen tasoon ja ihan kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä jutuissa lähes aina syyllistetään se vanhempi, joka kannustaa lastaan opiskelemaan valitsemalla koulun, jossa opiskelumahdollisuudet on pyritty turvaamaan. Turhan moni helsinkiläiskoulu on suunniteltu oleskeluun, eräänlaiseksi päivähoitopaikaksi, jossa viihtyminen on tärkeintä ja oppiminen täysi sivuseikka. Halutaan kokemuksellista oppimista tilanteessa, jossa luku- ja kirjoitustaitoa ei ole, vaikka ensimmäiset seksikokemukset on jo hankittu siellä koulun vessassa, kokemus tietty sekin.

Perhetausta vaikuttaa ja hyvä niin. Se on osoitus siitä, että sukupolvelta toiselle jatkunut opiskelukokemus siirretään seuraavalle sukupolvelle itsestäänselvyytenä ja oikeutena, ei pakollisena velvollisuutena. Nyt kun vielä saataisiin kouluja, joissa oppiminen laitetaan etusijalle, niin monen lapsen elämä paranisi.

Itse en syyllistä mutta sen sijaan ärsyttää, jos tuollainen koulushoppaaja toisaalla väittää että m-onikulttuurisuus on rikkaus. Jos se on rikkaus, niin laita lapsesi Meri-Rastilan kouluun.

Mulle on sama minkä värinen lapsi lapseni luokalla on, kunhan tulee akateemisesta perheestä. Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että kouluttamaton on kouluttamaton kaikissa väreissä.

Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että olen täsmälleen SAMAA mieltä. Värillä ei todellakaan ole väliä. Mutta laajamittainen muutto maista, joissa koulutustaso on heikko tai olematon, alkaa heikentää suomalaisen perusopetuksen tasoa etenkin tietyillä alueilla. Looginen johtopäätös: mainittu asia ei ole aina rikkaus.