Kertokaa jo aikuisten lasten äidit rehellisesti, miten pettynyt olet jos et saa lapsenlapsia?
Asteikolla 0-10 kuinka pettynyt olet jos käy niin ettei yksikään lapsistasi tee lapsia eli lapsenlapsia ei tule. Niin että 0 ei yhtään pettynyt, 10 äärimmäisen pettynyt. Ja nyt ihan rehelliset tunteet tähän eikä pelkkää järjen ääntä että "jokainen tekee omat päätökset blaablaa"
Kommentit (147)
Minulla on itselläni 5 lasta. Olisin minä jonkin verran pettynyt jos kukaan lapsistani ei saisi lapsia. Ehkä nro 7 kuvaisi pettymystäni.
Uskon, että joku lapsistani kuitenkin todennäköisesti saa lapsia, mutta eihän se varmaa ole.
Minulla ei ole rahaa eikä oikein mitään jätettävää kirsturahaa lukuunottamatta, joten on parempi ettei tule lapsenlapsia. Myös molemmat lapset hyvin keskinkertaisissa ammateissa, joissa ei paljon hanki.
Minä olen onnekas ja lapsenlapsi on tulossa.
Tyttäreni kuoli ennen kuin oli saanut lapsia, poikani on vela, joten minusta ei tule isoäitiä, mutta se ei saa olla minulle ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeks mitä? Pettynyt? Ei kuulu minulle lapsen sukupuoliasiat.
Ihminen ei saisi haaveilla isovanhemmuudesta? Mitkä muut yleensä toteutuvat asiat ovat kiellettyjen listalla?
Itseäni kiinnostaisi tietää, että oletteko te isovanhemmuudesta haaveilevat sitten valmiita auttamaan sen lapsen/lasten kanssa, vain onko asenne "minä olen jo omani hoitanut"? Nykyään elämä on hektistä ja vaativaa, ilman turvaverkkoja ei ole kiva olla pienen lapsen vanhempi. Sellaiset isovanhemmat, jotka pari kertaa vuodessa piipahtavat kylässä jos kiireiltään ehtivät ovat ihan tyhjän kanssa.
Näistä asioista olisi kiva vaihtaa ajatuksia laajemminkin mutta avaukseni ei tuottanut tuloksia
Kiinnostaako huumorilla sävytetty keskusteluryhmä aikuisten lasten vanhemmille
Vierailija
13.12.2024 | 15:05
Pienten lasten vanhemmille on vaikka mitä ryhmiä, joissa voi vaihtaa ajatuksia vanhemmuudesta jne. Mahtaisiko Facebookista löytyä ryhmää, joka toisi kevyen humoristisesti yhteen aikuisten lasten vanhempia? Tai löytyykö täältä kaikupohjaa sellaisen perustamiseen? Mummot lumessa?
Alaikäraja: 50 v
Pätevyysvaatimus: sarkasmin taju
Vaadittava kokemus: kasvattanut aikuiseksi ainakin yhden lapsen (miestä ei tässä lasketa lapseksi, vaikka joku kasvatustyössä olisikin onnistunut).
Muut soveltuvat ominaisuudet: kyky olla arvostelematta ja jakaa kaikkitietäviä neuvoja pyytämättä
Ryhmä voisi heti alkuun ottaa käyttöön sovitut emojit kommentoimaan jos jokin asia tuntuu loukkaavalta, huumorintajuttomalta tms. Näin säästyttäisiin käyttämästä liikaa sanoja turhaan keskinäiseen kurinpitoon.
Olisi kiva mm viljellä mustaa huumoria, kun ei enää ole sananvaltaa aikuisten lasten asioihin. Myös omaan ikääntymiseen liittyvä itselleen naureskelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa olisi terapeuttista. Monesti vastaan tulee hauskoja mummomeemejä ym tästä elämän vaiheesta, ja niitä olisi kiva jakaa samassa tilanteessa olevien kanssa.
Kiinnostaako?
En ole siinä elämänvaiheessa
Eipä kiinnosta
Tiedän hyvän ryhmän. Laitan tiedot kommentteihin.
Kiinnostaa, voisin liittyä
Kiinnostaa, mutta vain huumorintajuttomille tarkoitettu
0.
T. Kolmen aikuisen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä lasta eikä mitään tarvetta lapsenlapsille. Olen saanut hoitaa ja leikkiä yllin kyllin.
Kysymys on suvun jatkumisesta, ei siitä haluatko sinä päästä niitä hoitamaan.
Miksi suvun pitäisi jatkua? Ja yleensä se kyllä jatkuu, sisarusten lasten kautta.
No miten niin yleensä, ehkä ennen mutta nykyään lapsia halutaan vähemmän ja vähemmän. Varmasti monessakin perheessä käy niin, ettei kukaan sisaruksista hanki. Minua ainakin surettaisi, jos oma sukulinja sammuisi.
Joskus olen miettinyt, että mikä siinä omassa sukulinjassa on niin mahdottoman erinomaista, että juuri sen pitäisi jatkua. Varsinkin jos kyseessä ei ole mikään poikkeuksellinen von Björkkenbyygel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä lasta eikä mitään tarvetta lapsenlapsille. Olen saanut hoitaa ja leikkiä yllin kyllin.
Kysymys on suvun jatkumisesta, ei siitä haluatko sinä päästä niitä hoitamaan.
Miksi suvun pitäisi jatkua? Ja yleensä se kyllä jatkuu, sisarusten lasten kautta.
Olisko sinun vanhempien pitänyt ajatella samalla tavalla ennen kuin sinut laittoivat alkuun?
Aika tämä lisääntyjien muka niin nerokas argumentti, joka toistuu aina vaan. Luulevat vielä olevansa fiksuja kun heittävät tällaista. En ole se kenen viestiin vastasit, mutta mua ei ainakaan olisi haitannut pätkääkään jos en olisi ollut olemassa. Ensinnäkin en olisi olemassa jotta voisin muodostaa mielipidettä asiasta, toisekseen ainakaan oma elämäni ei ole ollut mitenkään kovin upeaa, olisin voinut ihan mielelläni jäädä syntymättäkin.
Sama täällä. En ole voinut vaikuttaa vanhempieni päätökseen minun hankkimisestani suuntaan tai toiseen, joten jos he olisivat päättäneet toisin, en olisi olemassa eli minulla ei olisi asiasta mielipidettä. Ihan hyvin olisin voinut jäädä syntymättä ja olemattomana en voisi kauheasti asiaa surra.
En yhtään. Miksi pitäisi haluta lapsenlapsia?
Kun miehet on paskoneet koko maailman, kaduttaa ne kaksi omaakin lasta. Suotta joutuvat kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa ihmeessä ottaa asia aina esille, vaikkapa joulupöydässä. Kysäisette mielevästi että miksei joulupöytään ole kutsuttu puolisoa. Tai jos on puoliso, niin kysele mihin kohtaan pöytää lapsille sitten katetaan ensi jouluna. Voit myös ihan suoraan kattaa sen paikan pöydän päähän toivotulle lapselle, pikku lusikka, söpö leukalappu ja vauvan ruokapullo. Ymmärtävät sitten mitä pitää tehdä.
Nyt oli niin onnistunutta sarkasmia, että oli ihan pakko nauraa ääneen :D
9. Olen tosi lapsirakas. Varmaan kadehtisin kavereita, jotka on isovanhempia.
Olisin mielelläni mummina myös bonuslapsille tms, joten kyse ei ole biologiasta omalla kohdallani.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan nyt alle 60 vuotiaana isovanhammaksi haluaisi. Ei ajankohtaista, koska ei omatkaan lapset halua lapsia kovin nuorena. Tuskin alle 30 vuotiaina. Se verran järkeä päässä.
Yksi työkaverini tuli isoäidiksi alle viiskymppisenä, kun tyttärensä meni ja lisääntyi 21-vuotiaana. Mutta kun heillä on kuulemma suvussa aina laitettu lapset nuorina. Siksiköhän heistä ei kenelläkään ole peruskoulutasoa korkeampaa koulutusta...
Vierailija kirjoitti:
10, olis vaan niin ihanaa kun olis taas vauvoja hoidettavana.
Ikään kuin ne olisivat jotain leluja.
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen, mutta sanoisin 7,5! Meillä on 6 lasta, kyllä ihan hirveästi toivoisin lapsenlapsia 🙄
Vaikka raamatussa sanotaankin, että lisääntykää ja täyttäkää maa, niin ei sitä ohjetta kirjaimellisesti tarvitse ottaa. Pallo on jo täynnä!
Olisi ihanaa saada olla mummo. Mutta jos lapseni päättävät, että eivät hanki lapsia, niin se on heidän elämänsä ja päätöksensä. En voi asialle sitten mitään.
0. Ihan fiksua olla tekemättä tähän maailmaan lapsia ja en kaipaa lasten lapsia.
Seuraan maamme ja maailman tilannetta ja olen onnellinen ettei minulla ole lapsenlapsia. Pieniä lapsenlapsia päiväkodissa tai aloittamassa koulutietä. Aivopestävänä kaiken maailman sontaan, jota tungetaan vailla järkeä. Toivon että lapseni nauttii elämästään puolisonsa kanssa, elää terveellisesti ja tekee töitä. Piipahtaa silloin tällöin luonani lounaalla ja kysyy kuinka minä äitinä voin.
Tässä minun onneni avaimet, tämä riittää.
5. Toivon saavani lapsenlapsia, ja vähän petyn jos en saakaan, mutta tiedostan sen, ettei minun toiveillani ole tässä sijaa joten äärimmäisen pettynyt en oikein voi olla.
En osannut kaivata lapsenlapsia ollenkaan. Kunnes kuukausi sitten syntyi ensimmäinen. Hän on jo nyt tuonut aivan valtavasti sisältöä ja voimavaroja mun elämään. Koen olevani suunnattoman etuoikeutettu saadessani olla tärkeä osa pienen ihmisen elämää.