Voisitko jättää aikuisen lapsesi kärsimään yksin hädässä, kriisissä, hirveässä tilanteessa? Ja kieltäytyä auttamasta? Ilkkua vahingoniloisena?

Omista pidetään huolta. Tyttö saa pitää vekjestään huolta, jos veljellä on vanhempana vaikeeta. Kun ei oke samat edellytykset kuin muilla päöstä työelämään, niin sisarusten pitää katsoa, ettei joudu pulasn ja ajaudu hunnigolle ja väärään porukkaan, .täytyy vaan toivoa, ettei näin pääse käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kyllä ymmärtää noita mammoja, he ovat itse lapset tehneet ja vaikka lain mukaan ei ole myöhemmin elatusvelvollisuutta, niin eivätkö osaa edes keskustella asiallisesti ja pyrkiä auttamaan? Sanovatko ystävilleen myös, kun pyytävät apua, että en tule, että pyydä joku muu.

Ei ihme, että on niin paljon mielenterveysongelmia kun äiti saa vapauden käyttäytyä kuin mielipuoli lapsiaan kohtaan.

Älkää sitten odottako, että teille tuodaan lastenlapsia hoitoon tai muuta, jos ette osaa mitenkään käyttäytyä ihmismäisesti.

No, nämä äidit jotka ilkeilee tyttärilleen, eivät TODELLAKAAN hoida lapsenlapsia, tai pidä edes yhteyttä niihin. Mun vanhemmat ei ole nähneet viiteen vuoteen perhettäni, niitä ei kiinnosta. Ei todellakaan ole mikään rangaistus noille että ”et saa hoitaa lastenlapsia”, kun ei ne hoitaisi muutenkan!

Ei hoida, ei. "Kukin hoitakoon omansa."  "Minä olen omani jo hoitanut."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on tällainen. Kun mun mies jätti mut, niin ilkkui ja oli pahansuopa. Kieltäytyi auttamasta myös lapsenlapsiaan ja sanoi, että ei välitä heistä. Olemme edelleen yhteydessä, kun on pakko. Saan kuulla kunniani, jos en pidä yhteyttä (siis kysele hänen kuulumisiaan).  En enää kerro asioistani enkä oikein haluaisikaan olla tekemisissä. 

Ihan samanlainen äiti mulla. Mulle on käynyt juuri tuo sama kuin sulle ja äitini vain kriisissäni ilkkui ja ivanauroi. Ovat tehneet meidät lapset perinnöttömäksi ”ihan kiusallaan”, kukaan meistä ei tule saamaan pennin latia. Koko elämäni on kaltoinkohdellut, lapsena oli paljon väkivaltaa.

MIKSI tällainen ihminen tekee lapsia?

Pelottavia vanhempia. Mutta lakiosuudet teille lapsille tulee joka tapauksessa, eli seuraavan kerran voitte ivanauraa hänelle, että perinnöttömäksi tekeminen Suomessa on aika mahdotonta. 

No, äitini tietää tämän lakiosa-asian ja ilmoitti ivanauraen että tulee pitämään huolen siitä että kuolinpesä on niin pieni, että hautajaisten jälkeen lakiosaa el vain jää. Vanhempani lahjoittavat omaisuuttaan koko ajan pois kiusallaan, sisarustensa lapselle. Ihan siksi ettei vaan omat lapset saa mitään.

Luonnehäiriö sillä on melko varmasti, ja kaikin tavoin aina pyrkinyt tuhoamaan ja vahingoittamaan omia lapsiaan.

Joskus oikein jäin pohtimaan mistä se tulee? Se tarve liiskata ja tuhota oma lapsi? Miten voi olla niin pieni ja heikko että saa nautintoa oman lapsen murskaamisesta ja tuhoamisesta?

Emme ole väleissä, tai siis minä en ole. Sehän ei heitä haittaa. Tulee uhkailukirjettä postilaatikkoon ja sukulaisten kautta vaatimuksia ja arvostelua.

Ai etta oikein hautajaiset pitaisi jarjestaa? Sano aidillesi etta pahvilaatikossa tuhkataan ja tuhkat heitetaan metsaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin äidilleni äärimmäisessä hädässä, että minulla on itsetuhoinen olo. Hänen vastauksensa oli "Miksi sun pitää aina stressata mua? Töissä oli rankka päivä ja telkkarista tulee hakekaa kätilö. Anna mun olla rauhassa."

Anteeksi, ei saisi nauraa, mutta repesin tuosta ”telkkarista tulee Hakekaa kätilö!”.

First things first, todellakin. Ei jäänyt tärkeysjärjestys epäselväksi.

Toinen kerta vakavassa masennuksessa viestitettyäni sai raivarit, koska keskeytin pahaa aavistamatta Holby Cityn sairaalan katselun viestilläni. Hän itse ei auta kuin korkeintaan pitkin hampain syyllistyksen kera, niin että jäät hänelle velkaa, mutta häntä pitäisi olla vähän väliä auttamassa kukonlaulun aikaan aamulla vapaapäivänäni.

Kylään ei kutsu paitsi jos joku hoidettava homma odottaa, ja jos en sitä hänen puolestaan hoida, vetää marttyyrin viitan harteilleen ja syyllistää asiasta seuraavat puoli vuotta. Laitoin välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisin. Kun uudestaan ja uudestaan oma lapsi tekee vastoin ohjeita, normeja ja lakia, niin en ryhdy paapomaan ja selvittämään, ainoastaan ilmoitan, että keitit itse soppasi. Saa olla kamala hätä ja saa itkeä, mutta niin kauan kun minä mahdollistan tyrimisen, niin niin pitkään lapsi elämäänsä hajottaa.

Veljeni eli vastoin normeja ja isäni ”pelasti” hänet monesti ongelmista, välillä ryhdistäytyi ja sitten taas mentiin. Tuli lopulta se viimeinen päivä ja uskon, ettei isäni olisi ikinä selvinnyt surustaan, jos olisi jättänyt auttamatta.

Varmasti mahdollisti ja pitkitti lopputulemaa, mutta surussaan helpotti se, että yritti parhaansa mukaan auttaa. Tuskin olisi koskaan itselleen anteeksi antanut, jos olisi veljeni yksin jättänyt.

Lapset eivät ole vanhempiensa jatkeita, vaikka miten yrität heidät kasvattaa, kuten sinut on hyvin kasvatettu ja mikä on oikein. Aina löytyy niitä, jotka kapinoivat ja elävät oman päänsä mukaan, silti harvalla vanhemmalla on sydäntä jättää lastansa pulaan.

Stina-Susanna on sairas. Kaikkea ei pidä lukijoiden ottaa todesta.

Tämä on tosiaan sukupolvikysymys. Me nelikymppiset olemme niitä joita lapsena pahoinpideltiin ja kaltoinkohdeltiin, joita häpäistiin kuukautisista ja naiseudesta, joita ilkuttiin ja vähäteltiin ja mitätöitiin, ja jotka aikuistumisen kynnyksellä hylättiin yksin, ilman mitään tukea, selviytymään elämästä. Ja joo oli poikkeuksiakin, mutta isossa mittakaavassa kohtelu oli tuota.

Me olemme sitten omille lapsillemme todellakin viimeiseen asti täysin erilaisia. Rakastamme ja hellimme lapsia, arvostamme ja kunnioitamme, väkivaltaa ei käytetä missään muodossa, ja kun lapsi aikuistuu niin olemme tukena ja apuna. Ja hoidamme lapsenlpsiamme - kun ne omat kylmät ja tyly vanhempamme ei näistä meidän lapsista välittäneet eikä mitenkään auttaneet.

En voi sille mitään mutta olen sitä mieltä että maailma on paljon parempi paikka kun suuret ikäluokat poistuvat jossain vaiheessa kokonaan. Sellaista ”kasvatusta” antoivat lapsilleen että koskaan ei unohdu se silmitön väkivalta ja ilkeys. Omille lapsilleni todellakin teen kaiken toisin.

Psykopatiahan on aivojen rakenteellinen virhe.

Vaikka vanhemmat kääntäisivät sisuskalunsa ulospäin, ei psykopaattiselle lapselle mikään riitä.

Tällaisessa tapauksessa, kuten aloittaja ja edellinen kirjoitus, on vanhempien vain pakko poistaa sairas lapsi elämästään. Näin H.Lauermakin suositteli meitä toimimaan "Stina-Susannan" tapauksessa.

.

Narsisti isäni tekee juuri noin. 

Vierailija kirjoitti:

Psykopatiahan on aivojen rakenteellinen virhe.

Vaikka vanhemmat kääntäisivät sisuskalunsa ulospäin, ei psykopaattiselle lapselle mikään riitä.

Tällaisessa tapauksessa, kuten aloittaja ja edellinen kirjoitus, on vanhempien vain pakko poistaa sairas lapsi elämästään. Näin H.Lauermakin suositteli meitä toimimaan "Stina-Susannan" tapauksessa.

.

Nyt kuule narsisti-boomeri mummo lääkkeet heti, älä jätä ottamatta kun noin harhaisia höpiset. Narsistit on tässä ne hakkaavat julmat vanhemmat. Saa olla itse aika psykopaattinen jos syyttelee julmasti ja kaltoinkohdellusti kasvatettua lasta...

Sekopää tulee ketjuun sössöttään ja syyttämään lapsia. Selvä. Äitimuorini löysi ketjun, eiköhän kohta puhelin pirise ja tutut haukkuminen, uhkailu, kiristys ja syyttely ala taas :)

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosiaan sukupolvikysymys. Me nelikymppiset olemme niitä joita lapsena pahoinpideltiin ja kaltoinkohdeltiin, joita häpäistiin kuukautisista ja naiseudesta, joita ilkuttiin ja vähäteltiin ja mitätöitiin, ja jotka aikuistumisen kynnyksellä hylättiin yksin, ilman mitään tukea, selviytymään elämästä. Ja joo oli poikkeuksiakin, mutta isossa mittakaavassa kohtelu oli tuota.

Me olemme sitten omille lapsillemme todellakin viimeiseen asti täysin erilaisia. Rakastamme ja hellimme lapsia, arvostamme ja kunnioitamme, väkivaltaa ei käytetä missään muodossa, ja kun lapsi aikuistuu niin olemme tukena ja apuna. Ja hoidamme lapsenlpsiamme - kun ne omat kylmät ja tyly vanhempamme ei näistä meidän lapsista välittäneet eikä mitenkään auttaneet.

En voi sille mitään mutta olen sitä mieltä että maailma on paljon parempi paikka kun suuret ikäluokat poistuvat jossain vaiheessa kokonaan. Sellaista ”kasvatusta” antoivat lapsilleen että koskaan ei unohdu se silmitön väkivalta ja ilkeys. Omille lapsilleni todellakin teen kaiken toisin.

Täällä myös kolmekymppinen joka kasvatettu häpeällä. Aina kuukautisista, rintojen kasvuun ja mihin tahansa, häpeää. Odotan minäkin aikaa kun suuret ikäluokat häviää. En ollutkaan ajatellut asiaa laajemmin, odotan vain isäni kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopatiahan on aivojen rakenteellinen virhe.

Vaikka vanhemmat kääntäisivät sisuskalunsa ulospäin, ei psykopaattiselle lapselle mikään riitä.

Tällaisessa tapauksessa, kuten aloittaja ja edellinen kirjoitus, on vanhempien vain pakko poistaa sairas lapsi elämästään. Näin H.Lauermakin suositteli meitä toimimaan "Stina-Susannan" tapauksessa.

.

Nyt kuule narsisti-boomeri mummo lääkkeet heti, älä jätä ottamatta kun noin harhaisia höpiset. Narsistit on tässä ne hakkaavat julmat vanhemmat. Saa olla itse aika psykopaattinen jos syyttelee julmasti ja kaltoinkohdellusti kasvatettua lasta...

Syyllistäminen on projisointikeino, kun ei kestetä kohdata omaa keskeneräisyyttä. Se sitten heijastuu mitä oudoimpiin tilanteisiin. Yhteistä on se, että ne ovat tilanteesta riippumatta aina samoja ihmisiä, jotka syyllistää.

Syyllistäminen on myös yhteydessä narsistiseen käyttäytymiseen ja muihinkin persoonallisuuden häiriöihin.

Mulla on ollut kavereita ja sukulaisia kohtaan se periaate, että autan ja tuen kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta rahaa en anna, enkä ota luokseni asumaan.

Henkistä tukea ja olkapäätä annan aina tarvitseville, se on ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Psykopatiahan on aivojen rakenteellinen virhe.

Vaikka vanhemmat kääntäisivät sisuskalunsa ulospäin, ei psykopaattiselle lapselle mikään riitä.

Tällaisessa tapauksessa, kuten aloittaja ja edellinen kirjoitus, on vanhempien vain pakko poistaa sairas lapsi elämästään. Näin H.Lauermakin suositteli meitä toimimaan "Stina-Susannan" tapauksessa.

.

Tämä!

Eihän psykopaatteja periaatteessa voi edes syyllistää, sairaitahan he ovat. Mihin sitten vetää raja, kun omat lapset vihaavat ja voivat pahoinpidellä. Jopa henkeä on uhattu.

Valitettavasti ihminen on pohjimmiltaan paha. Voi opetella suojelemaan itseään ja laittamaan vaikeille ihmisille rajat. Ehkä se ilkeys kumpuaa pelosta. Koska rakkaudessa ei ole pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopatiahan on aivojen rakenteellinen virhe.

Vaikka vanhemmat kääntäisivät sisuskalunsa ulospäin, ei psykopaattiselle lapselle mikään riitä.

Tällaisessa tapauksessa, kuten aloittaja ja edellinen kirjoitus, on vanhempien vain pakko poistaa sairas lapsi elämästään. Näin H.Lauermakin suositteli meitä toimimaan "Stina-Susannan" tapauksessa.

.

Tämä!

Eihän psykopaatteja periaatteessa voi edes syyllistää, sairaitahan he ovat. Mihin sitten vetää raja, kun omat lapset vihaavat ja voivat pahoinpidellä. Jopa henkeä on uhattu.

Tästä ongelmasta vaietaan liikaa. Monet vanhukset joutuvat omien lastensa pahoinpitelemiksi ja taloudellisesti hyväksikäytetyiksi. Narsistiset aikuiset lapset käyvät jopa hoitolaitoksissa vanhempiaan uhkailemassa ja kiristämässä. Sääliksi käy, kun viimeiset päivänsä joutuvat ahneiden lapsiaikuisten armoilla elämään.

Pesäero ongelmatapauksiin pitäisi tehdä ajoissa.

Isältäni en ole koskaan saanut mitään apua, tai rahallista tukea. Itse haluan auttaa omilleen muuttanutta tytärtäni kaikin keinoin. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja pystyn auttamaan auton ostossa yms. asioissa, ja tietenkin pyrin neuvomaan kaikessa aikuisuuteen liittyvässä.

Iskä kirjoitti:

Isältäni en ole koskaan saanut mitään apua, tai rahallista tukea. Itse haluan auttaa omilleen muuttanutta tytärtäni kaikin keinoin. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja pystyn auttamaan auton ostossa yms. asioissa, ja tietenkin pyrin neuvomaan kaikessa aikuisuuteen liittyvässä.

Autoin tytärtäni kaikin tavoin, mutta mikään ei riittänyt. Auto olisi pitänyt antaa hänen nimiinsä.

Samoin talo olisi pitänyt siirtää hänelle ja meidän mennä vuokralle. Kesämökin omi itselleen ja yritti estää minua ja äitiään menemästä sinne.

Joka kuukausi olisi pitänyt eläkkeestä hänelle puolet siirtää.

Nämä merkit tosi oli näkyvissä jo nuoruudessa, mutta nyt jo lähes 40v ahneus vain pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Minä teen myös aikuisten lasteni auttamiseksi kaikkeni. Myös rahani. Rukoilen heidän puolestaan joka päivä.

Mä en kyllä ymmärrä miten ihmiset nähtävästi täysin varauksetta yläpeukuttaa tällaista viestiä, ja on nähtävästi sitä mieltä, että näin kuuluukin toimia?

Kyllä minäkin olen valmis auttamaan lapsiani lähtökohtaisesti aina. Mutta jossain kohtaa myös vanhemman täytyy pystyä katsomaan omaa toimintaansa: auttaako tämä minun auttamiseni oikeasti, vai mahdollistaako lapseni ongelmien jatkumisen ja pitää hänet ikuisesti vastuuttomana lapsena?

Vanhemmankin yksi ihan perustaito on osata pistää rajat myös omalla kohdallaan. Mikä vielä käy, mikä on ihan liikaa. Tosi moni ei osaa. Ja siitä sitten saadaan näitä ihania lapsia, jotka lypsää vanhempansa ja isovanhempansa täysin kuiviin taloudellisesti, pahimmillaan väkivaltaa käyttäen, ja aikuisen lapsen ongelmat senkun jatkuu.

Eli sanoisin, että varaukseton loputon "auttaminen" ei suinkaan ole mitään hyvää vanhemmuutta, päin vastoin. Se on edelleen jatke kyvyttömyydelle toimia oikeasti kuin aikuinen ihminen ja kasvattaa myös lapsesta aikuinen ihminen. 

Ja edelleen, tämä ei koske lapsen akuutteja hätätilanteita, tai vaikka pidempäänkin jatkuvaa vaikeaa kautta, jos ja kun lapsi itsekin tekee kaikkensa päästäkseen eteenpäin. Mutta esim. riippuvuuksissa vanhempien ei pitäisi koskaan mahdollistaa sitä yhtään hetkeä. Ei siis maksaa peliongelmaisen velkoja niitä ekoja kertoja pois, koska käytännössä AINA se vaan mahdollistaa sen, että ongelma saa jatkua. Sillon olet itse osa ongelmaa, et sen ratkaisija.