Voisitko jättää aikuisen lapsesi kärsimään yksin hädässä, kriisissä, hirveässä tilanteessa? Ja kieltäytyä auttamasta? Ilkkua vahingoniloisena?

Jos suurten ikäluokkien lapsi jumittaa vielä vanhemmissaan apua odottaen, mikä on mennyt pieleen?  Ei ole opiskeltu eikä senkään takia muutettu pois kauemmas vaan näköjään jääty lapsena vanhempien lähelle 

Aika vähän voi olla nuorimmilla 76 -vuotiailla esim 25 -vuotiasta opiskelevaa  lasta,  mahdollistahan se on.

Minkä takia sitä lapsia edes hankkii jos heille ei halua hyvää ja auttaa heitä, myös aikuisena? Piti sitten porsia ja sitten heitetään kylmään maailmaan mahdollisimman aikaisin "kun minä oon osani jo tehnyt".

Ja toki, joskus se apu ei ole sitä mitä juuri se (aikuinen) lapsi haluaisi, se on eri asia. Esimerkiksi jos on paha päihdeongelma niin rahan lappaminen ei välttämättä ole oikea tapa auttaa kyseistä ihmistä.  Mutta päihdeongelmatkin ovat pitkälti geeneissä, samoin monet mt-ongelmat eli vanhemmilla myös peiliin katsomisen paikka.

En voisi eikä ole voinut mun omatkaan vanhemmat. Myös äitini isä on pitänyt huolta lapsistaan ja auttanut vaikka ikää on itselläkin ollut. Muut isovanhemmat kuolleet jo aiemmin, että en oikein osaa heistä kunnolla sanoa. 

Oma lapsi on nyt eroamassa. On vielä nuori ja sanoin, että jos asuntoa ei löydy niin voi tulla mun luokse. Asun kuitenkin tilavassa omakotitalossa yksin. 

Lähdin kotoa kun olin 16 v., ja vanhemmat maksoivat ensimmäisen vuoden opiskelumaksuja ja sen jälkeen olin omillani. En ole koskaan ollut katkera vanhemmilleni mistään, sillä kotiin pystyi aina menemään, jos maailma murjoi. Itse olen jälkikasvua auttanut mahdollisuuksien mukaan, pääasiassa rahallisesti.