Voisitko jättää aikuisen lapsesi kärsimään yksin hädässä, kriisissä, hirveässä tilanteessa? Ja kieltäytyä auttamasta? Ilkkua vahingoniloisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on järkyttävän yleistä. Ja samalla viimeinen tabu. Kukaan ei omalla nimellään voi tästä puhua koska äitimyytin takia syylliseksi leimataan aina se lapsi. Hirviövanhempia on suomi täynnä.

Hirviövanhemmista tulee mieleen, että he eivät ole terveitä henkisesti. Ei henkisesti terve käyttäydy niin kuin kerrotte, eli taustalla on vakavia mielenterveysongelmia, joihin ei ole apua ja hoitoa haettu. Eivätkä useat haekaan, koska heidän minäkuvansa on mikä on ja luulevat olevansa oikeassa aina ja kaikessa.

Silloin kun läheiselta ei saa tukea vaan moitetta ja haukkumista, kannattaa jättää yhteydenpito ja alkaa elää omillaan ja ottaa opiksi siinä, ettei kohtele omia lapsiaan huonosti.

Sinällään oikea ohje mutta ei vaan ole ihan helppo toteuttaa.

Vaikka itse et pidä yhteyttä, se häirikkö pitää ja piinaa, jos ei suoraan niin kieroteitä. Kiusaa ja yrittää tuhota lapsensa elämää. Etsii tietoa ja keksii uusia keinoja piinata. Uhkailee, riehuu, kiristää, saattaa hiippailla lähistöllä.

Sekopää on sekopää eikä se siitä muutu että välit katkaisee.

Tähän liittyy usein myös sen vanhemman puolelta todellinen ilkeys, vahingonilo ja julmuus. Esim mulle äitini aina ”kommentoi” todella satuttavan ilkeästi. Esimerkkejä:

-sain keskenmenon: ihan oikein sulle! Siitäs sait. Toivottavasti seuraavakin menee kesken.

-sain yt potkut; siitäpäs sait ja opitpa olemaan! Ihan oikein sulle, mitäs luulit olevasi jotain!

-mies perti/jätti: häh hähää, ihan oikein, siitäs sait, omaa syytäsi kaikki ja sait mitä ansaitset

-talosotkussa meni rahat: mitäs olet niin typerä, ihan oikein sulle, olisi saanut pahemminkin käydä!

Näin kirjoitettuna nuo ei oikein avaudu. Mutta kun on kriisissä, hädässä, tuskassa ja surussa, niin oman vanhemman järkyttävän ilkeät ja pahansuovat toivotukset tuntui kuin puukkoa kääntäisi avohaavassa ja ripottelisi suolaa päälle. Nuo ei ikinä unohdu. Eikä pääse unohtumaan sillä lisää sataa paskaa laariin koko ajan siltä äidiltä. Loukkausta loukkauksen perään.

Vierailija kirjoitti:

Yhyy yhyyy oon kauheassa kriisissä ja on itkuinen olo eikä vanhemmat auta yhyyyyyy 😫😭😫😭

Painu hittoon itkuhullu. Tässä ihmiset puhuu oikeasti vakavista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä, korostan että suvussani esiintyvä aikuisen lapsen täydellinen hylkääminen koskee siis HYVIÄ ja kunnollisia lapsia. Kellään ei ole mitään alko/huume/velkaongelmaa. Vaan nämä aikuiset lapset - itsekin kuulun tähän sakkiin - ovat koulutettuja, työssäkäyviä, perheellisiä, kunnollisia kaikin puolin.

Suvussa vaan on se meno että vanhemmat ovat jotenkin vihamielisiä, aggressiivisia, torjuvia ja ilkeitä aikuisia lapsia kohtaan.

Itse olen hyvä vanhempi siksi että teen ihan kaiken - siis todella kaiken - täysin päinvastoin kuin vanhempani.

Jännä detalji on se että nää vanhempani (eivät vain mun vanhemmat vaan muutkin tässä suvussani, tää on siis tapa toimia) kuitenkin itse vaatien odottavat että HEITÄ sitten pitää auttaa ja hyysätä ja hoivata vanhana. Isänikin taannoin tiuskaisi puhelussa että hän sitten ei laitokseen mene vaan sitä varten on akkoja talossa palvelemassa häntä. (Viittasi meihin lapsiin, meitä on kolme tytärtä). Todella outo oletus että itse kieltäytyy auttamasta ikinä mitään, ei välitetä lapsista, jätetään me yksin, sit kuitenkin odotetaan että lapset auttaa vanhempia. Soittelevat kerran pari vuodessa näitä vaatimuspuheluitaan, ei onneksi sen useammin.

Nyt en ymmärrä. Sulla on kaikki hyvin, on koulutus, työ, perhe, rahaa ruokaan jne. Silti täällä kyselet, että miksi vanhemmat jättää yksin, kun on iso hätä. Sulla ei ole mitään hätää, kunhan haluat kokea kokemisen jotenkin kummallisesti. Jos vanhemmat soittelee pari kertaa vuodessa, on etäisyyttä jne., niin miksi itket sitä, että kodellaan väärin?

Mistä teitä narsistilapsia oikein sikiää? Kaikki on annettu, kaiken olette saaneet ja sitten ulvotte, että vanhemmat ei paapo loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä, korostan että suvussani esiintyvä aikuisen lapsen täydellinen hylkääminen koskee siis HYVIÄ ja kunnollisia lapsia. Kellään ei ole mitään alko/huume/velkaongelmaa. Vaan nämä aikuiset lapset - itsekin kuulun tähän sakkiin - ovat koulutettuja, työssäkäyviä, perheellisiä, kunnollisia kaikin puolin.

Suvussa vaan on se meno että vanhemmat ovat jotenkin vihamielisiä, aggressiivisia, torjuvia ja ilkeitä aikuisia lapsia kohtaan.

Itse olen hyvä vanhempi siksi että teen ihan kaiken - siis todella kaiken - täysin päinvastoin kuin vanhempani.

Jännä detalji on se että nää vanhempani (eivät vain mun vanhemmat vaan muutkin tässä suvussani, tää on siis tapa toimia) kuitenkin itse vaatien odottavat että HEITÄ sitten pitää auttaa ja hyysätä ja hoivata vanhana. Isänikin taannoin tiuskaisi puhelussa että hän sitten ei laitokseen mene vaan sitä varten on akkoja talossa palvelemassa häntä. (Viittasi meihin lapsiin, meitä on kolme tytärtä). Todella outo oletus että itse kieltäytyy auttamasta ikinä mitään, ei välitetä lapsista, jätetään me yksin, sit kuitenkin odotetaan että lapset auttaa vanhempia. Soittelevat kerran pari vuodessa näitä vaatimuspuheluitaan, ei onneksi sen useammin.

Nyt en ymmärrä. Sulla on kaikki hyvin, on koulutus, työ, perhe, rahaa ruokaan jne. Silti täällä kyselet, että miksi vanhemmat jättää yksin, kun on iso hätä. Sulla ei ole mitään hätää, kunhan haluat kokea kokemisen jotenkin kummallisesti. Jos vanhemmat soittelee pari kertaa vuodessa, on etäisyyttä jne., niin miksi itket sitä, että kodellaan väärin?

Mistä teitä narsistilapsia oikein sikiää? Kaikki on annettu, kaiken olette saaneet ja sitten ulvotte, että vanhemmat ei paapo loputtomiin.

Luetun ymmärtäminen 0/5. Osaatko erottaa teeman jossa puhutaan yleisellä tasolla? Et selvästikään. Tule uudestaan kun on jotain sanottavaa aloitukseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä, korostan että suvussani esiintyvä aikuisen lapsen täydellinen hylkääminen koskee siis HYVIÄ ja kunnollisia lapsia. Kellään ei ole mitään alko/huume/velkaongelmaa. Vaan nämä aikuiset lapset - itsekin kuulun tähän sakkiin - ovat koulutettuja, työssäkäyviä, perheellisiä, kunnollisia kaikin puolin.

Suvussa vaan on se meno että vanhemmat ovat jotenkin vihamielisiä, aggressiivisia, torjuvia ja ilkeitä aikuisia lapsia kohtaan.

Itse olen hyvä vanhempi siksi että teen ihan kaiken - siis todella kaiken - täysin päinvastoin kuin vanhempani.

Jännä detalji on se että nää vanhempani (eivät vain mun vanhemmat vaan muutkin tässä suvussani, tää on siis tapa toimia) kuitenkin itse vaatien odottavat että HEITÄ sitten pitää auttaa ja hyysätä ja hoivata vanhana. Isänikin taannoin tiuskaisi puhelussa että hän sitten ei laitokseen mene vaan sitä varten on akkoja talossa palvelemassa häntä. (Viittasi meihin lapsiin, meitä on kolme tytärtä). Todella outo oletus että itse kieltäytyy auttamasta ikinä mitään, ei välitetä lapsista, jätetään me yksin, sit kuitenkin odotetaan että lapset auttaa vanhempia. Soittelevat kerran pari vuodessa näitä vaatimuspuheluitaan, ei onneksi sen useammin.

Nyt en ymmärrä. Sulla on kaikki hyvin, on koulutus, työ, perhe, rahaa ruokaan jne. Silti täällä kyselet, että miksi vanhemmat jättää yksin, kun on iso hätä. Sulla ei ole mitään hätää, kunhan haluat kokea kokemisen jotenkin kummallisesti. Jos vanhemmat soittelee pari kertaa vuodessa, on etäisyyttä jne., niin miksi itket sitä, että kodellaan väärin?

Mistä teitä narsistilapsia oikein sikiää? Kaikki on annettu, kaiken olette saaneet ja sitten ulvotte, että vanhemmat ei paapo loputtomiin.

Ensimmäinen boomeri-narsisti ketjussa! Aivan sama ulina kuin omilla vanhemmilla ”kaikki on annettu ja kaikki on tehty”. Totuus: mitään ei oll annettu ja lapsuus oli väkivaltahelvetti. Tästä loistovanhemmuudesta pitäisi olla niin tavattoman kiitollinen!

Salli mun nauraa, ”kaikki on annettu” :D

Olen kertonut tämän ennenkin, mutta olin aikaisemmin eronnut avoliitosta, kun ex petti ja jätti ihan puille paljaille. Siis kirjaimellisesti tyhjensi talon myös minun huonekaluista ja laittoi myyntiin (hän omisti talon, joten sai myydäkin, mutta vei myös minun huonekalut mukanaan. Löysin vain omat tavarani autotallin lattialle heitettynä). 

Kun sitten vuotta myöhemmin aloin tapailla tulevaa aviomiestäni, ja isä sai vihiä että elämässäni on joku, hän päätti kannustaa: "älä sitten pilaa tätäkin suhdetta". Jäin sanattomaksi. 

Isäni myös kannusti usein ihmettelemällä, että miksi yritän uudestaan asiaa x, kun "ei se onnistunut edelliselläkään kerralla?" Hänen mielestään jos jotain ei opi kerrasta, niin sitten ei vain ole lahjakas ja asia pitää unohtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut tämän ennenkin, mutta olin aikaisemmin eronnut avoliitosta, kun ex petti ja jätti ihan puille paljaille. Siis kirjaimellisesti tyhjensi talon myös minun huonekaluista ja laittoi myyntiin (hän omisti talon, joten sai myydäkin, mutta vei myös minun huonekalut mukanaan. Löysin vain omat tavarani autotallin lattialle heitettynä). 

Kun sitten vuotta myöhemmin aloin tapailla tulevaa aviomiestäni, ja isä sai vihiä että elämässäni on joku, hän päätti kannustaa: "älä sitten pilaa tätäkin suhdetta". Jäin sanattomaksi. 

Isäni myös kannusti usein ihmettelemällä, että miksi yritän uudestaan asiaa x, kun "ei se onnistunut edelliselläkään kerralla?" Hänen mielestään jos jotain ei opi kerrasta, niin sitten ei vain ole lahjakas ja asia pitää unohtaa. 

Syyllistettiinkö sua erosta, siis eron hetkellä? Mulla oli vähän sama tilanne, olisin hetkeksi, siis yhdeksi yöksi, tarvinnut majapaikkaa hädissäni ja sydän murtuneena. Äitini vastasi pyyntöön että ei, en ota sua tänne, ihan oikein että tulit jätetyksi ja hoida omat sotkusi itse, täältä ei apua heru. Jäi kyllä hyvin mieleen äidin sanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on järkyttävän yleistä. Ja samalla viimeinen tabu. Kukaan ei omalla nimellään voi tästä puhua koska äitimyytin takia syylliseksi leimataan aina se lapsi. Hirviövanhempia on suomi täynnä.

Hirviövanhemmista tulee mieleen, että he eivät ole terveitä henkisesti. Ei henkisesti terve käyttäydy niin kuin kerrotte, eli taustalla on vakavia mielenterveysongelmia, joihin ei ole apua ja hoitoa haettu. Eivätkä useat haekaan, koska heidän minäkuvansa on mikä on ja luulevat olevansa oikeassa aina ja kaikessa.

Silloin kun läheiselta ei saa tukea vaan moitetta ja haukkumista, kannattaa jättää yhteydenpito ja alkaa elää omillaan ja ottaa opiksi siinä, ettei kohtele omia lapsiaan huonosti.

Yleensä kyse on aina persoonallisuushäiriöstä, jossa voi olla tietysti mukana mielenterveyshäiriöitä. Mua häiritsee kun puhutaan sadistisista, väkivaltaisista ihmisistä ja syyksi epäillään mielisairautta. Ihmiset on todella tietämättömiä ja tällainen leimaa mielisairauksista kärsiviä jos heidät rinnastetaan narsistisiin tai psykopaattisiin ihmisiiin.

Ei sitä edes uskoisi että tuollaisia vanhempia on olemassa. Paitsi että on kun itselläni on sellaiset. Mutta huomaan että joskus (todella harvoin, olen varovainen etten juuri asiasta puhu) kun yritän kuvailla vanhempiani jollekin, niin huomaan että vastapuoli ei vaan usko. Katsoo epäilevän näköisenä silmiä pyöritellen.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut laittamaan välit tyttäreeni poikki aina silloin tällöin. Hän teki just mitä huvitti ja kenen kanssa huvitti. Yhteyttä otti ainoastaan kun ei ollut rahaa. Toki sanoin aina että kotiin saat tulla koska vaan. Täällä on aina ruokaa ja sänky valmiina, mutta rahaa et saa. Lopulta tuli takaisin. Ensin muutamaksi päiväksi ja lopulta asui kotona puolisen vuotta. Vähitellen kokosi elämänsä, lopetti huumeiden käytön ja hankkiutua eroon oudoista kavereitaan. Hän siis asui 100 kukaan päässä. Näissä asioissa tuin tietysti. Nyt viisi vuotta myöhemmin on hyvä kuntoinen, hyvän näköinen ja hyvässä työssä oleva nuori nainen. Ehkä jos en olisi "hylännyt" häntä välillä vaan olisin jatkanut rahoitusta ja hyysäämistä niin tilanne saattaisi olla toinen.

Ja kenenkähän syytä se oli, että tyttäresi alun perin noin huonosti sopeutunut oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on järkyttävän yleistä. Ja samalla viimeinen tabu. Kukaan ei omalla nimellään voi tästä puhua koska äitimyytin takia syylliseksi leimataan aina se lapsi. Hirviövanhempia on suomi täynnä.

Hirviövanhemmista tulee mieleen, että he eivät ole terveitä henkisesti. Ei henkisesti terve käyttäydy niin kuin kerrotte, eli taustalla on vakavia mielenterveysongelmia, joihin ei ole apua ja hoitoa haettu. Eivätkä useat haekaan, koska heidän minäkuvansa on mikä on ja luulevat olevansa oikeassa aina ja kaikessa.

Silloin kun läheiselta ei saa tukea vaan moitetta ja haukkumista, kannattaa jättää yhteydenpito ja alkaa elää omillaan ja ottaa opiksi siinä, ettei kohtele omia lapsiaan huonosti.

Yleensä kyse on aina persoonallisuushäiriöstä, jossa voi olla tietysti mukana mielenterveyshäiriöitä. Mua häiritsee kun puhutaan sadistisista, väkivaltaisista ihmisistä ja syyksi epäillään mielisairautta. Ihmiset on todella tietämättömiä ja tällainen leimaa mielisairauksista kärsiviä jos heidät rinnastetaan narsistisiin tai psykopaattisiin ihmisiiin.

No mutta siis nämä tällaiset vanhemmat eivät ole ensinnäkään hakeneet mitään apua itselleen koskaan, toisekseen heitä ei ole diagnosoitu koskaan. Ei se sitä kaltoinkohdeltua aikuista lasta lohduta yhtään että joku tulee selittämään että niillä on mt-vika tai luonnevika. Tottakai on, mutta kun ne vanhemmat itse kiistää kaiken tällaisen. Ei tuo tilannetta muuta mihinkään suuntaan vaan meno jatkuu.

Ei voi kyllä ymmärtää noita mammoja, he ovat itse lapset tehneet ja vaikka lain mukaan ei ole myöhemmin elatusvelvollisuutta, niin eivätkö osaa edes keskustella asiallisesti ja pyrkiä auttamaan? Sanovatko ystävilleen myös, kun pyytävät apua, että en tule, että pyydä joku muu.

Ei ihme, että on niin paljon mielenterveysongelmia kun äiti saa vapauden käyttäytyä kuin mielipuoli lapsiaan kohtaan.

Älkää sitten odottako, että teille tuodaan lastenlapsia hoitoon tai muuta, jos ette osaa mitenkään käyttäytyä ihmismäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kyllä ymmärtää noita mammoja, he ovat itse lapset tehneet ja vaikka lain mukaan ei ole myöhemmin elatusvelvollisuutta, niin eivätkö osaa edes keskustella asiallisesti ja pyrkiä auttamaan? Sanovatko ystävilleen myös, kun pyytävät apua, että en tule, että pyydä joku muu.

Ei ihme, että on niin paljon mielenterveysongelmia kun äiti saa vapauden käyttäytyä kuin mielipuoli lapsiaan kohtaan.

Älkää sitten odottako, että teille tuodaan lastenlapsia hoitoon tai muuta, jos ette osaa mitenkään käyttäytyä ihmismäisesti.

No, nämä äidit jotka ilkeilee tyttärilleen, eivät TODELLAKAAN hoida lapsenlapsia, tai pidä edes yhteyttä niihin. Mun vanhemmat ei ole nähneet viiteen vuoteen perhettäni, niitä ei kiinnosta. Ei todellakaan ole mikään rangaistus noille että ”et saa hoitaa lastenlapsia”, kun ei ne hoitaisi muutenkan!

Aivan järkyttäviä juttuja, tuli paha mieli ap:n ja muiden kirjoittajien puolesta. Kuten joku aiemmin kirjoitti, niin vanhemmilla on varmasti joku persoonallisuushäiriö, ei kukaan normaali käyttäydy noin.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kyllä ymmärtää noita mammoja, he ovat itse lapset tehneet ja vaikka lain mukaan ei ole myöhemmin elatusvelvollisuutta, niin eivätkö osaa edes keskustella asiallisesti ja pyrkiä auttamaan? Sanovatko ystävilleen myös, kun pyytävät apua, että en tule, että pyydä joku muu.

Ei ihme, että on niin paljon mielenterveysongelmia kun äiti saa vapauden käyttäytyä kuin mielipuoli lapsiaan kohtaan.

Älkää sitten odottako, että teille tuodaan lastenlapsia hoitoon tai muuta, jos ette osaa mitenkään käyttäytyä ihmismäisesti.

No, ne harvat kerrat kun on apua pyytänyt, niin sieltä ei tule kohteliasta vastausta ”emme nyt auta”. Vaan sieltä tulee ilkeä ja vahingoniloinen vastaus, ilkkumista ja pilkkaa, ja sitten sieltä soitellaan vielä perään hetken päästä uudestaan ja pilkataan ja ilkutaan vahingoniloisena lisää.

Toivon tosiaan että tästä puhuttaisiin enemmän, sillä tämä koskettaa todella monta aikuista lasta. Tässä valossa ei ole ihme että miljoona suomalaista syö mt-lääkettä ja puoli miljoonaa unilääkettä säännöllisesti. Jos joutuu elämään ahdingossa omien vanhempien kiusattavana, ei paljoa naurata.

Kerroin äidilleni äärimmäisessä hädässä, että minulla on itsetuhoinen olo. Hänen vastauksensa oli "Miksi sun pitää aina stressata mua? Töissä oli rankka päivä ja telkkarista tulee hakekaa kätilö. Anna mun olla rauhassa."

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä edes uskoisi että tuollaisia vanhempia on olemassa. Paitsi että on kun itselläni on sellaiset. Mutta huomaan että joskus (todella harvoin, olen varovainen etten juuri asiasta puhu) kun yritän kuvailla vanhempiani jollekin, niin huomaan että vastapuoli ei vaan usko. Katsoo epäilevän näköisenä silmiä pyöritellen.

Juuri näin! Mutkin olis kans pitäny abortoida, olen s@@tanan tekeleitä. Jälkimmäisestä oon kyllä samaa mieltä ;)

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttäviä juttuja, tuli paha mieli ap:n ja muiden kirjoittajien puolesta. Kuten joku aiemmin kirjoitti, niin vanhemmilla on varmasti joku persoonallisuushäiriö, ei kukaan normaali käyttäydy noin.

Harvinainen helmi palstalla, ihminen joka ei hyökkää kipeistä asioista kertoneiden kimppuun ja hauku heitä lisää, vaan kykenee myötätuntoon! Kiitos, hyviä ihmisiä on vielä olemassa

Vierailija kirjoitti:

Kerroin äidilleni äärimmäisessä hädässä, että minulla on itsetuhoinen olo. Hänen vastauksensa oli "Miksi sun pitää aina stressata mua? Töissä oli rankka päivä ja telkkarista tulee hakekaa kätilö. Anna mun olla rauhassa."

Anteeksi, ei saisi nauraa, mutta repesin tuosta ”telkkarista tulee Hakekaa kätilö!”.

First things first, todellakin. Ei jäänyt tärkeysjärjestys epäselväksi.