Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Vierailija kirjoitti:

Olen tylsä. Ei seikkailuja, matkoja, isoa kaveripiiriä tai mitään kiinnostavaa muutenkaan. Sosiaaliselta statukseltani olen kai aika arvoton.

Meitä on muitakin samanlaisia. Et ole yksin. :)

Vapaus Vapaus Vapaus.

Ja vielä kerran Vapaus!

Ehdottomasti vapaus, kokemusta on pitkistä parisuhteista ja nyt pitkä kokemus yksin elämisestä jolla ei ole mitään tekemistä yksinäisyyden kanssa.

Jos olisin tämän tiennyt niin en olisi aloittanut ensimmäistäkään parisuhdetta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

En minä mitään vannomaan ala ja voi olla että huomenna taas seurustelen, mutta nyt ei siltä tunnu, näin on erittäin hyvä sillä mikään ei tunnu paremmalta kuin vapaus, mennä ja tulla tehdä mitä ikinä huvittaa ja kenen kanssa huvittaa ja lopun ikää jos haluan.

Olen vapaa!

Yksinkertaisesti se että olen onnellisimmillani sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Man going his own way kirjoitti:

Naisten kertakaikkinen kamaluus

Naisista on kyllä tullut järkyttäviä!

Onneksi teillä MGTOLLO-miehillä on äärettömän lämmin ja läheinen suhde toisiinne. <3

No onneksi tosiaan! Miesten välillä oikeasti on sellaista solidaarisuutta, lojaalisuutta, uskollisuutta, älyllistä tasavertaisuutta ja luottamusta, jota naisen kanssa ei voi koskaan saavuttaa. Ainoa mitä teillä on tarjottavana on p*llu, ja se ei todellakaan riitä kompensoimaan kaikkia huonoja puolianne. Maksullisessa seksissä maksetaan ennen kaikke siitä, että nainen häipyy aktin jälkeen, eikä soittele perään. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy nyt kuitenkin se että en tapaa kiinnostavia miehiä, eikä ole aikomusta tehdä asialle mitään.

Kiits kamu. Sanoitit niin hyvin että lainasin.

leskeksi jäätyäni, muutaman suhteen jälkeen, olen mieluummin  vapaa siteistä.

Ja saahan irtonumeroita, jos läheisyyttä haluaa.

En katso olevani sen huonompi, kun parisuhteessa oleva. Itsenäisempi vain ja onnellisempi.

Kysyntä ja tarjonta ei ole kohdannut. Miehet, joihin ihastun, eivät ole kiinnostuneita minusta. Joskus taas minuun ihastuu mies, josta en itse ole kiinnostunut. Eikä ole mikään tasoteoriaongelma, kaikki ihan samanlaisia taviksia.

Täysi luottamuspula naisiin. Useita suhteita loppunut pettämisen ja välittämättömyyden takia. Sekä rakkaus- että ystävyyssuhteita. En ole luontaisesti kovin luottavainen enkä helposti avaudu muille. Tutustuminen kestää kun rakentaa luottamusta ja usein naisilla on tosi kiire edetä suhteissa. Tämä on johtanut siihen, että suurin osa 30+ suhteista on ollut pelkää seksiä.

Mies 42v.

Ei voisi vähempää kiinnostaa sisustus, matkustelu, instassa roikkuminen yms. joten naisenkaan ei tulisi näihin asioihin aikaansa käyttää. Valitettavasti sellaisia naisia ei nykyään pääkaupunkiseudulla ole. 

Kevyen jutustelun geenin puutos.

Naisten nirsous ja työttömyys.

Sinkku oon koska haluan uskollisen naisen eikä sellaisia ole.

Itsetunto aivan nollissa vielä 2v avioeron jälkeen vuosien haukkumisen ja henkisen pahoinpitelemisen jäljiltä.

Kyllästyin seurusteluun. Minulla on ollut pitkiä seurustelusuhteita koko aikuisikäni ja tajusin, että kivempi onkin olla yksin.

Olen lihava.

Ja toiseksi en pidä siitä että minua kokoajan neuvotaan, mitä useimmiten alkaa tapahtua kun seurustelusuhde yhtään etenee. Kumppanilla tulee kova tarve muuttaa ja korjata minua, ja mun on vaikea sellaista hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

En halua virtahepoa kotiini piereskelemään.

Virtahevolla tarkoitin tietenkin naisoletettua henkilöä, mutta kiitos yläpeukuista tosi runsaasti kuitenkin!

Olen laiska ja mukavuudenhaluinen sekä ujo. En jaksa tyhmien ihmisten seuraa kuin kohteliaisuudesta pienen hetkisen verran. En ole kiinnostunut lihavista tai rumista miehistä.

En halua parisuhteeseen.

Olisko mittani 157/134/132/115/40!

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa useat naiset kokevat olevansa ei niin-kauniita.  En ole minäkään kauneudella pilattu, ja sen

vuoksi kerron esimerkkinä löytäneeni silti ihanan miehen.  Asun yksin, mutta olemme sellainen viikonloppupari.

Olemme seurustelleet jo kauan, ja ymmärsin, ettei kumppanilleni ulkoinen kauneus paljon merkitse, vaan

muut asiat.  Viihdymme yhdessä.  Meillä on samanlaiset arvot, huumorintaju ja yleensäkin lähtökohdat elämään.

Eli kaikilla on toivoa!

Ei-niin-kauniista on vielä matkaa siihen, että on vastenmielinen. Minulla on kasvoissa rakenteellista vikaa, ja siitä syystä on kiusattukin koko kouluajan. Eikä sitä kysyntää ole ollut koskaan, ei senkoommin romanttista kuin kaveriksikaan. Joten, sosiaaliset taidotkaan eivät ole koskaan kehittyneet, en voi siis edes sillä paikata ulkonäköäni. Se, että sinä olet ihan normaalinäköinen nainen, ei tarkoita että ne rumemmat saisivat miehiä.