Lue keskustelun säännöt.
Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Kielitaidon puute kirjoitti:
En osaa Englannin kieltä, mutta Saksaa ja Ruotsia ymmärrän jonkin verran, Espanjaa vielä vähemmin. . Olen siis käytännössä kielitaidoton. Matkat lentokoneella eivät onnistu kielitaidottomilta. Eikä laivalla Viron kautta mihinkään.
Jos vaikka löytäisin ystävän, niin viimeistään matkojen aikana tulisi nöyryytys.
Haluaisin elämän kumppanin loppu elämäkseni. Haluaisin retkeillä, shoppailla, urheilla ja viettää aikaa ulkona. Sekä tehdä yhdessä hyvää ruokaa ja yhdessä hoitaa kotia. Yhdessä syöminen ravintolassa olisi rentouttavaa, myös ystävien kesken, sitten kun se joskus koronalta onnistuu.
Jos huono kielitaito estää sinua löytämästä kumppania niin eikö olisi sitten aika alkaa opiskelemaan vieraita kieliä? Tai oletko niin uusavuton ja laisko, että et halua tehdä töitä haluamasi eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tyllut riittävän hyvää puolisoq vastaqn ja neulaa heinäsuovasta ei ole jaksanut etsiä
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei sinänsä ole ollut vaikeuksia löytää seurustelukumppaneita, aina vain onnistun pilaamaan suhteen ennemmin tai myöhemmin. Oikeastaan jokainen pitkä suhteeni on noudattanut tismalleen samaa kaavaa, jossa ensin olen onneni kukkuloilla, mutta viimeistään siinä vuoden seurustelun paikkeilla minun masennukseni tekee paluun ja saa minut työntämään rakkaani pois luotani.
Siinä onkin sitten ollut kumppaneiden välillä eroa, että kuinka pitkään ovat masennustani jaksaneet ennen kuin suhde on vääjämättä päättynyt. Ja olen siis kyllä masennustani yrittänyt hoitaa: kuutisen vuotta sitten aloitin masennuslääkityksen, joka sekin on neljään – viiteen kertaan vaihtunut, ja yli kolme vuotta kävin terapiassa. Mikään vain ei ole tuntunut kovinkaan tehokkaasti auttavan.
Nyt edellisen suhteen päätyttyä tuossa keväällä olen alkanut miettiä, että ehkä sitä pitäisi lopettaa seurusteluaikeet ihan kokonaan, koska en minä tahdo kurjistaa kenenkään minulle tärkeän ihmisen elämää altistamalla häntä itselleni. Ja on se minullekin aika raskasta käydä läpi eroa eron perään, kun kuitenkin tiedän, että en selkeästikään suhteessa osaa olla, vaan kyyneliin se kuitenkin päättyy.
Ei kukaan jaksa loputtokasti itseään surkuttelevaa tai itsekeseistå tyyppiä. Koko kirjoitus kertoi että minäminälinä. Käytät seurustelukumppaneita terapeutteinasi. Ei ihme 3ttä saat lähtöpassit.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä! Olen suht nätti, melko hoikka ja omaan kivan huumorintaju n. En tajua miksi miehet ei kiinnostu minusta:(
Et vain ole haluttava. Luultavasti liian hoikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen kärsinyt asuessani narsistin kanssa ja heitetty roskakoriin kuin ei -ihminen, olen mieluummin sinkku. Tämä mies otti jopa kotini itselleni ja uudelle sijalleen.
https://beatrizgrimaldiandmakingwomenhomeless.blogspot.com/2021/07/harr…
Vierailija kirjoitti:
Naama kuin petolinnun perse pahimpaan syysripuliaikaan.
Sehän se on monen kanssa suurin ongelma, että ei pelkästään se ulkonäkö, vaan myös se että mitä sieltä ulos tulee! Tarpeeksi vaikeaa jo löytää joku joka ulkoisesti viehättää, ja sitten vielä olisi sen verran täysipäinen, että ei tarvitsisi pelätä että suusta tulee liberaalihöttöä, tai muuta hipstereiden maailmanhalailuhöttöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vastaus tähänkin ”kyssäriin” taitaa olla Adolf Hitler.
Pointti, joka ei stressaamalla kulu.
Pärjään taloudellisesti itsekin. Miksi pitää olla jollekin vielä palvelija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytän ilkeältä ja olen pilkunnussija 😶
En jaksa rasittavia ihmisiä, yksin kaikki on aina parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäni (50+) ja edellytys lapsettomasta miehestä.
Miksi sinun iässä pitää vaatia lapsetonta miestä, kun varmasti löytyy eronneita miehiä joilla lapset jo aikuisia?
Minä itse.
En ole instabebe, hyvästä perheestä, urheilullinen enkä kaunis.
Kuka nyt tavallista huolii? Pitäähän käsipuolessa olla jotain millä kaverit saa kateelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosta lapsuudesta jäänyt epäluulo suhteita kohtaan. En halua sitä helvettiä itselleni niin etten pääse siitä pois --> ei pitkäaikaisia sitoumuksia.
Tapasin 37-vuotiaana elämäni suurimman rakkauden. Sellaisen ihmisen, jolle en vaan löydä vertaista.
Ehkä olen liian pärjäävän oloinen. Jos menen paikkoihin joissa olen esillä, esillelaitto on kunnossa ja joillekin se voi olla liikaa.
Toisaalta, en haluakaan epävarman ja turhan vaatimattomien miesten reiteille ja huomion kohteeksi.
Enkä ylipäänsä ole varma haluankokaan parisuhdetta. Kumppanitarjonta voi olla jotakin aivan muuta mitä haluaisin eikä turhat testiajot sovi minulle.
Pysyn siis tässä tilanteessa. Sinkkuna. Nautin itsenäisyydestäni, matkustelen, teen työtäni, liikaa, pidän siitä.
Vapaa-ajallani olen ja harrastan aikuisten lasteni, ystävieni kanssa, kaikki on kunnossa.
Nykyään on enemmän sinkkuja eli yksin asuvia kuin koskaan ennen. Ehkä ihmiset nauttivat kun ei tarvi huomioida muita ja saa elää ihan omaan tahtiinsa: syödä mitä ja milloin haluaa tai olla syömättä, katsoa TV:stä mitä haluaa milloin haluaa, lukea rauhassa kirjaa kun haluaa, valvoa yömyöhään tai nukkua puoleen päivään, eikä kukaan valita. Ystäviä voi sitten tavata, jos/kun haluaa muiden seuraa. Useimmat ovat sinkkuja varmaan ihan omasta tahdostaan, luulisin. Nykyään yleistyvät myös parisuhteet, joissa asutaan eri osoitteissa ja vain kyläillään toisen luona.
Meillä on töissä ainakin niin veemäisiä katkeria naisia että mulle tulee naiskiintiö täyteen kun viettää 8h niitten kanssa.Ei jaksais kotona enää semmosta sekoilua ja kilahtelua.
En osaa Englannin kieltä, mutta Saksaa ja Ruotsia ymmärrän jonkin verran, Espanjaa vielä vähemmin. . Olen siis käytännössä kielitaidoton. Matkat lentokoneella eivät onnistu kielitaidottomilta. Eikä laivalla Viron kautta mihinkään.
Jos vaikka löytäisin ystävän, niin viimeistään matkojen aikana tulisi nöyryytys.
Haluaisin elämän kumppanin loppu elämäkseni. Haluaisin retkeillä, shoppailla, urheilla ja viettää aikaa ulkona. Sekä tehdä yhdessä hyvää ruokaa ja yhdessä hoitaa kotia. Yhdessä syöminen ravintolassa olisi rentouttavaa, myös ystävien kesken, sitten kun se joskus koronalta onnistuu.