Lue keskustelun säännöt.
Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Olen keski-ikäinen, kokematon ja omasin lapsellisen käsityksen seurustelusta ja parisuhteesta. Luulin sen olevan sellaista vaaleanpunaista höttöä niinkuin elokuvissa, vaikka todellisuudessa se on aika karua peliä. Tämä tuli havaittua, kun pääsin parisuhteen tapaista yrittämään, olin naivi ja pöljä monessa asiassa. Toinen oli paljon kokeneempi ja omasikin enemmän maan päällä olevan käsityksen siitä touhusta. Minä koin parisuhteen kuin se olisi ollut joku suuri seikkailu Narniassa, kun taas toiselle se oli yhtä arkinen asia kuin joku sardiinipurkin avaaminen. Tämän kun tajusin, niin jotenkin petyin suuresti. En ymmärrä, miksi ihmiset tavoittelee sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestä hajuja, hikisiä treenikamoja, sukkahikeä, kahvin hajua enkä mitään muutakaan tavallisesta poikkeavaa hajua.
En halua ketään röhnöttämään sohvalleni tai halua lisäsiivottavaa/kokattavaa/pyykättävää.
Haluan määrätä omat aikatauluni ja tehdä mitä huvittaa.
En kestä jos joku herää aamulla kolistelemaan. Sappi alkaa kiehumaan välittömästi.
Vaikea arjen pyörittämisen jälkeen kestää yhtään mitään. Olisin kumppani helvetistä👹
Hetken netissä katselin ja kerta toisensa jälkeen ymmärsin, miksi edelliset naiset olivat nää kultakimpaleet jättäneet.
Voisin kai seurustella, mutta etsimällä en etsi ja arjen tohinoissa haluan kumppaniin tutustua, jotta heti alusta asti selviää, mitä tyyppi on miehiään. Ja sitten se todellinen syy... arjessa on tasan yksi sinkkumies näkösällä. Eikä hän kiinnosta.
En halua seksiä, koskaan, kenenkään kanssa, ikinä. Ei.
Masennus. Joka toki osittain tällä hetkellä johtuu myös yksinäisyydestä. Mutta en halua kenenkään taakaksi, ennenkuin olen terve. Vaikka elämä onkin yhtä kärsimystä. Mutta mun valinta on tämä vs. olla epätoivoisesti joka vastaantulijasta turvaa hakemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon alle 170cm mies. Naiset ei vaan kiinnostu kun viereen tulee päätä pidempi mies niin tunnen olevani puolustuskyvytön. Oon silti parempi kun yli 180cm miehet..
Tulisin hulluksi jos pitäisi olla kiinteästi toisen kanssa samoissa rutiineissa. Ahdistuisin ihan törkeesti ja se toinen, vaikkei olis yhtään ahdistusneuroosiin taipuvainen, ahdistuisi myötäni. Tai lähtisi etsimään rentouttavampaa seuraa ja siitä seuraisi taas uutta sotkua vanhan päälle.
Ei Suomessa turhan päitten ole miljoonaa yksinasuvaa ihmistä. Kyllä siinä joku helppous on. Vaikka on huonoja puolia, niin se kolikon toinen puoli on kirkkaasti kirkkaampi.
Seksittömyyskin on taivaallisen ihanaa. Saa pitää kroppansa omanaan. Varsinkin nyt kun se vanhenee, rapistuu, putoaa alaspäin kohti kuoppaa. Pidän siitä hyvän huolen niin kauan kuin pystyn: ravitsen, liikutan ja rakastan. Toisesta en pystyisi näin tykkäämään. Pettymyksen tuottaisin, itselle ja toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin yksittäinen syy on se, ettei parisuhde kiinnosta. Se pska on jo nähty. Parempi yksin vapaana.
Se että viihdyn liian hyvin kotona omassa seurassani. Tykkään puuhailla siellä omia juttujani enkä kovin helposti lähde minnekään rientoihin. Harmi vain ettei kotiovelta tule ketään hakemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn yksikseni ja reissaan kohtalaisesti. Koluan myös lähellä olevia järviä ja lampia, kalastellen ja riippumatto mukana tykötarpeineen. Aika menettää silloin merkityksensä. Vapaa-aikaani en kaipaa kellottajaa ja hosujaa.
Ujous ja torjutuksi tulemisen pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy baareissa ym. paikoissa, joissa tavata miehiä. En myöskään käytä deittisovelluksia, kuten tinderiä. Olen ihan tyytyväinen sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan etsinyt seuraa. Erakkoluonne ja joskus mieli lukittuu ehkä lievän "pakkomielteisesti" vastustamaan jotain asiaa jos sitä ehdotetaan minulle (ja joskus se harmittaa koska ennen sitä olisi oikeasti tahtonut kyseistä asiaa), joskaan se ei tähän varsinaisesti liity kuin ehkä välillisesti, eli jos joku olisi joskus vaikka kehottanut hakemaan seuraa silloin iskisi jokin estotila. Toinen syy on ettei ole tullut liikuttua juhlissa sun muissa opiskeluaikana, vaan 2-3 hlö kaveriporukoita. Jos tulee liikaa uusia tuttavuuksia iskee halu rajoittaa niitä, ja pienentää kuvioita. Nyt viimeisen vuoden aikana on ruvennut tarkemmin miettimään että olisi kiva kokeilla seurustelua joskus, mutta varmaan tähän ikään mennessä pitäisi olla jotain perusasioita tiedossa tai jotain etikettiä, mistä ei ole mitään käryä.
Puoliso puuttuu. Muuten en varmastikkaan olisi sinkku.
Välttelen tietoisesti paikkoja missä voisi törmätä mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin. En yksinkertaisesti halua minkäänlaiseen parisuhteeseen.
Olen itse ihmetellyt syytä, mutta tämä ketju sen vastasi: huono perse.
Siinä se syy.
Tuntuu olevan vain kaikenmaailman paniikkihäiriöisiä psykoosinaisia vapaana jotka vaatii jatkuvaa huomiota, kuuntelemista ja hoivaa niin mieluummin olen sinkku kuin tällaisen kumppani/tukihenkilö. Mikä nykyajassa mättää kun naiset menee tuollaiseen jamaan.