Lue keskustelun säännöt.
Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Rajatilatasoinen persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsin uskovaista miestä ja niitä ei ole paljon Suomessa. Myös se on jännä, kun löydän niin kiinnostus ei ole vastavuoroista.
Aikaisemmin en arvostanut itseäni tarpeeksi sekä tuntenut itseäni kunnolla
ja siksi valitsin vääriä tyyppejä.
Lisään vielä että olen nyt 35-vuotias ja tajusin vasta äsken näitä juttuja
Ykköstyypin diabetes pelottaa mahdollisia mieskokelaita, minulla on koira, ikää 55 vuotta, en huoli enää alkoholin suurkuluttajaa, enkä tahdo avo- tai avioliittoon. Ikäiseni miehet etsivät huomattavasti nuorempia naisia jne.
Minulla on sinkkuidentiteetti statuksesta riippumatta ja ilman että joku pahoittaisi siitä mielensä.
Luonteeni ja persoonani. Olen vähän yksinkertainen, tylsä ja epävarma itsestäni. En kiinnosta miehiä, enkä kyllä yhtään ihmettele, miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että parisuhteet ovat ohimenevä juttu. Vaikka suhteen alussa oli kuumat tunteet ja tuntui että tässä on nyt se ihminen mulle, taustalla oli silti jatkuvasti sellainen olo että jonain päivänä tämä loppuu. Niinhän se sitten loppuikin.
Lisäyksenä vielä, että sattumoisin katselin tuollaisen olotilan vallitessa orastavan parisuhteen aikana Tales From The Loop-sarjaa ja siinä eräässä jaksossa käsiteltiin samaa juttua. Että miksi suhteiden pitää päättyä, miksei se alun ihanuus voisi jatkua loputtomiin. Muistaakseni arveltiin, että se johtuu siitä kun törmää muihin ihmisiin elämässä ja se sitten pikkuhiljaa laimentaa tunteita. Tyttö sitten rakensi jonkunlaisen ajanpysäyttävän laitteen jonka laittoi päälle niin, että jäi pojan kanssa ikäänkuin kahdestaan liikkumattomaan maailmaan. Mutta se ihanuus ei siltikään jatkunut. Ihmiset vaan yksinkertaisesti kyllästyvät toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinkut pysyy sinkkuina yksinkertaisesti ylisuurten vaatimustensa takia. Eivät itse täytä niin korkeita kriteereitä mitä toiselta odottavat. Minullakin on eräs tuttu sinkkunainen, joka ihastuu kerta toisensa jälkeen omaa tasoaan parempiin miehiin ja sitten voivottelee, kun joutuu olemaan aina yksin. Hän on jo pelkästään naamasta niin keskinkertainen, ettei voi saada niitä miehiä joihin ihastuu, koska he taas kuuluvat miehissä naamaltaan parhaaseen viidesosaan.
Miten voi olla kyse ylisuurista vaatimuksista, jos että tietää vika on itsessä ja on täysin epäkelpo parisuhteeseen? Missä pumpulissa sinäkin olet elänyt?
Vierailija kirjoitti:
Häpeän kehoani, erityisesti riippuvia rintojani, niin paljon etten ikinä voisi harrastaa seksiä. Aseksuaali kumppani olisi ainoa vaihtoehto, mutta eipä heitä niin vain löydy.
Niin mäkin häpesin ennen. Nyt riippuu jo muutkin paikat, mutta enää ei hävetä. Mun riippareista on miehet jopa tykänneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 30+ nainen. Oon ollut muutamassa pitkähkössä suhteessa, jotka on loppuneet ikävästi vieden uskoa miehiin ja parisuhteisiin
Sitten tinderdeittailin kamalasti ja ihmettelin miksei miehet ollutkaan seksuaalisesti kiinnostuneita ja yhteydenpito loppui.
Tajusin, että se olin minä, joka ei ollut seksuaalisesti kiinnostunut.
Nyt tässä sitten yksikseni vähän pohdiskelen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinkut pysyy sinkkuina yksinkertaisesti ylisuurten vaatimustensa takia. Eivät itse täytä niin korkeita kriteereitä mitä toiselta odottavat. Minullakin on eräs tuttu sinkkunainen, joka ihastuu kerta toisensa jälkeen omaa tasoaan parempiin miehiin ja sitten voivottelee, kun joutuu olemaan aina yksin. Hän on jo pelkästään naamasta niin keskinkertainen, ettei voi saada niitä miehiä joihin ihastuu, koska he taas kuuluvat miehissä naamaltaan parhaaseen viidesosaan.
Mä rupesin pohtimaan omaa vaatimuslistaani ja täytyy tunnustaa, että onhan se ihan kohtuuton. Täytyy olla
-kemiaa
-luottamusta
-hyvä, turvallinen olo miehen kanssa
-samanlaiset arvot
Sitten ne kriteerit mitkä miehen pitäisi täyttää, että hän voisi kiinnostua musta
-sokea (olen vastenmielisen näköinen)
-aseksuaali (olen seksuaalisesti estynyt)
-sietokyky mun kaltaista friikkiä kohtaan.
Jostain pitäisi tinkiä, mutta kun tingitään niin hommasta ei tule mitään. Eli, mitä ehdotat ratkaisuksi? Pitäisi alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa joka tuo elämääni vain paskaa? Ja minä hänen elämäänsä.
Koska en ole löytänyt naista joka eläisi samalla tavalla kuin minä. Tykkään olla mieluummin kotona kuin roikkua jossain terassilla. Menen mieluummin telttailemaan kuin ruisrockiin. Tykkään mennä lenkille ja katsomaan auringon nousua kuin nukkua pitkään. Tykkään kokata kuin tilata ruokaa. Kirjat ja sivistävät youtube videot kiinnostavat enemmän kuin temptation island. Meditoin mieluummin kuin roikun somessa.
Poliittiset päättäjät ja markkinavoimat, ei vaan kiinnosta lampaan elämä eikä jee jee amerikka meininki. Yksin kun elää saa tehdä mitä lystää, ei tälläinen elämä kaikille sovi, mutta minulle nykyään ainoa vaihtoehto. Nuorena elin muutaman vuoden avoliitossa, jos siihen olisi syntynyt lapsi tai jotkin talousasiat olisi menneet hieman eri tavalla, niin elämä voisi olla täysin toisenlaista, mutta näin sen pitikin mennä. Olen onnekas kun mitään ei ole jäänyt kokematta, en edes oikeasti omia lapsia tähän melko paskaan maailmaan halua, näennäisesti kaikki on hyvin, mutta ellei synny varakkaaseen perheeseen, on elämä helposti melkoista kitkuttelua
Toivon että ihmiskunta hukkuu paskaan ja luonto pelastuu eläimille ja elämä voi jatkua tällä upealka planeetalla, sokeasti rahan perässä juokseva ihminen tekee kaikkensa tuhotakseen tämän planeetan, valmistetaan ja myydään jos vaikka millaisia hilavitkuttimia, jotta voidaan saavuttaa luksuselämä miljonäärinä. Ihmiset on pääosin todella sairaita halutessaan korkeaa elintasoa, kun katto pään päällä, vaatteet ja ruokaa pöydässä on ihan riittävästi. Nyt monet ei pysty ajamaan enää alle sadan tonnin autolla koska joku vois pitää köyhänä tai tyhmänä, se on sairasta.
Koska haluan olla sinkku. Olen onnellisempi sinkkuna kuin parisuhteessa.
En ole tarpeeksi kunnianhimoinen tai urasuuntautunut, näin ainakin exäni mukaan. Olen kyllä ihan koulututtu ja hyvässä työpaikassa. Ilmeisesti miehet haluaa naisen jolla on ainakin hieno titteli. En tiedä onko tämä vain pääkaupunkiseudun ongelma
Sama. Ja tuntuu mahdottomalta ajatukselta saada toimiva parisuhde kun koko omakin perhe on kohdellut kaltoin kaikilla mahdollisilla tavoilla ja viimeinen oljenkorsi oli pistää välit poikki. Kaiken myötä on löytänyt itsensä vain huonoista suhteista. Luottamus ihmisiin on mennyt täysin ja ainut tapa tuntea olonsa turvalliseksi on eristäytyminen. Terapian tarve on suuri mutta kaikilla traumaterapeuteilla jopa Uudellamaalla täyttä eikä terapiaan pääse. Lapsettomuushoidot käynnissä mutta raskautuminen vaikeaa stressin ja iän vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden väkivalta (henkinen, fyysinen, seksuaalinen) ja sen aiheuttama erittäin huono itsetunto enkä uskalla tutustua ihmisiin tai usko heidän kohteliaisuuksia minusta. Toisaalta myös joskus olen ollut erittäin ihastunut, mutta sitten sänkyhommissa saan paniikkikohtauksen ja katkaisen kaikki välit siihen ihmiseen, joten eipä se siitä mihinkään etene.
Lopulta hankin lapset yksin hedelmöityshoidoilla, kun lapsista ja äidiksi tulemisesta olin kuitenkin aina haaveillut. Voisihan se elämä olla helpompaa kun olisi mies rinnalla, mutta minkäs teet kun ei vain pysty.
Sinkut pysyy sinkkuina yksinkertaisesti ylisuurten vaatimustensa takia. Eivät itse täytä niin korkeita kriteereitä mitä toiselta odottavat. Minullakin on eräs tuttu sinkkunainen, joka ihastuu kerta toisensa jälkeen omaa tasoaan parempiin miehiin ja sitten voivottelee, kun joutuu olemaan aina yksin. Hän on jo pelkästään naamasta niin keskinkertainen, ettei voi saada niitä miehiä joihin ihastuu, koska he taas kuuluvat miehissä naamaltaan parhaaseen viidesosaan.