Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Pyörittelin päässäni vaihtoehtoja äärimmäisestä introversiosta ihan vain rumuuteen ja epäluottamukseen toisia ihmisiä kohtaan, mutta sanotaan nyt vain laveasti, että:
Mielenterveysongelmat.
Mitään ei ole koskaan diagnosoitu, mutta siitä huolimatta olen niitä ihmisiä, että vaikka kumppanillani olisi puhelimessaan vain minun ja äitinsä numero, huonoimpina hetkinä varmasti väittäisin hänen pettävän minua oman äitinsä kanssa. :D Olen niin epäluuloinen. Ja se epäluulo puolestaan johtuu rumuudesta ja huonosta itsetunnosta; pelkäisin 24/7/365 toisen pettävän minua jonkun paremman kanssa. Tai oikeastaan kenen tahansa. Jne.
Ja tuossakin vain pintaraapaisu. Kokonaisuudessaan ongelmia on kuin sipulissa kerroksia.
En ole koskaan ihastunut tai tuntenut minkäänlaista vetoa ketään kohtaan, joten ei ole järkeä seurustella.
En ehkä ole parisuhdeihminen ollenkaan. Aiemmissa suhteissa on aina ärsyttänyt se, etten saa tarpeeksi omaa vapautta ja tilaa. En halua aina nysvätä kumppanin kanssa ja tehdä kaikkea yhdessä. Olen tämän tehnyt selväksi aina uuden suhteen alussa ja silloin se tuntuu olevan aina ihan ok. Ajan myötä miesten mieli kuitenkin muuttuu ja omat reissut, harrastamiset tms alkaa muuttua ongelmaksi. Puistattavinta, jos tähän liittyy yhtään mustasukkaisuutta. Yyh!
Nautin sinkkuelämästä ja kun deittejä on enemmän kuin jaksaa käydä ulkona, niin en näe yhtään järkevää syytä laittaa palloa jalkaan.
Oma tempperamentti. Minulla on läheisiä ystäviä, pidän ihmisistä ja olen perussosiaalinen. Ihastunutkin olen ja harrastanut seksiä, treiffeillä käynyt ties kuinka monesti. Mutta en ole koskaan saanut kenestäkään ihmisestä sellaista tunnetta että haluaisin olla hänen kanssaan parisuhteessa tai että olisi täysin luontevaa viettää valtavan paljon aikaa yhdessä. Kärsin tästä paljon, koska kaipaan sekä fyysistä että henkistä läheisyyttä ja kumppanuutta.
Huono itsetunto ja epäsosiaalisuus, en juurikaan pidä ihmisistä. Sosiaalisuuteen riittää se mitä työelämässä on pakko ottaa vastaan. Ujous vielä siihen päälle ja ulkonäkökin on alle sen älyttömyyden mitä norminaiselta nykyään odotetaan, saati että kiinnostaisi tehdä asian eteen yhtään mitään, koska se vaatisi paljon motivaatiota ja rahaa. Kumpaakaan ei ole.
Eihän se tuon enempää vaadi. Olen ihan ansaitusti yksin varmasti, koska ei mun kaltaisten geeneillä täällä maailmassa kuitenkaan pärjää masentumatta. Mua kiinnostaa vain tutkia asioita omassa rauhassani ja elellä omissa pilvilinnoissani.
Se, että parisuhteet ovat ohimenevä juttu. Vaikka suhteen alussa oli kuumat tunteet ja tuntui että tässä on nyt se ihminen mulle, taustalla oli silti jatkuvasti sellainen olo että jonain päivänä tämä loppuu. Niinhän se sitten loppuikin.
Miehet ovat liian tyhmiä. Suorastaan yksinkertaisia. Oikeastaan kuvottavia.
Upeaa saada elää itsellisenä omassa imperiumissaan.
Minulla on liian korkeat vaatimukset ja en pysty laittamaan niitä alemmaksi, olen kokeillut... joten jään sinkuksi. Ei minua haittaa tämä kuitenkaan.
Koska en saa nättiä, kouluja käynyttä ja kunnianhimoista tylleröä. Mitään tyhmää, kouluttamatonta lihavaa läskiä en kelpuuta. Ne on erii sosiaaliluokkaa kuin itse: akateeminen, hyvätuloinen DI. Eri sosiaaliluokan ihminen ei ole vaihtoehto, mieluummin katson vaikka pornoa.
M35
Kaipaan niin syvää henkistä yhteyttä, että sitä on vaikea löytää. Siihen päälle oman tilan tarve.
Häpeän kehoani, erityisesti riippuvia rintojani, niin paljon etten ikinä voisi harrastaa seksiä. Aseksuaali kumppani olisi ainoa vaihtoehto, mutta eipä heitä niin vain löydy.
Etsin uskovaista miestä ja niitä ei ole paljon Suomessa. Myös se on jännä, kun löydän niin kiinnostus ei ole vastavuoroista.
Aikaisemmin en arvostanut itseäni tarpeeksi sekä tuntenut itseäni kunnolla
ja siksi valitsin vääriä tyyppejä.
Vaikea valita näistä: sairaudet, köyhyys, ikityötön(tahtomattani mm. noiden sairauksien takia), ruma, lihava tasapaksu pötkö,arpinen, tylsä, ujo, jaksan vain harvoja ihmisiä jne.