Lue keskustelun säännöt.
Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko sitten sain kuulla miespuoliselta ystävältä, että kaltaistani naista "pelätään" miesten puolelta. Olen kuulemma liian vahva nainen?... Tarkottaen siis henkisesti. Tiedän mitä haluan, minulla on mielipiteitä, olen kovaääninen yms. En haluaisi olla tossu, mutta omissa piireissäni tuntuu menevän juuri hiljaiset naiset heti käsistä.
Sama juttu! Pidän tosin sitö itse hyvänä koska kovin nyhveröt ei lähesty silloin minua :D olen myös hauska ja saan kaikki nauramaan, mikö kuulemma yleensä mielletään miehiseksi piirteeksi.
Suomennettuna tämä tarkoittaa jyräävää häirikköä, epämiellyttävää seuraa. Ei ole siis kyse mistään henkisestä vahvuudesta. Tämmöiset henkilöt eivät oikein osaa olla muiden kanssa, vaan tuovat esille jatkuvasti sen oman "oikean" mielipiteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen parisuhde. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa koko suhteen ajan. Kun jätin hänet niin sen jälkeen vainosi kuukausia tehden elämästäni entistä pahempaa kunnes hakkasi vielä pahoin. Viimeinen kohtaaminen oli myös yksi niistä kerroista joka sisälsi seksuaalista väkivaltaa.
Naisvaltainen ammattiala ja harrastukset - en ole juuri tavannut miehiä missään arjen ympäristöissä ja viihteellä en käy enkä tindereitä käytä. Olen ollut kiireinen työn parissa ja yhtäkkiä olenkin jo 40 ja havahtunut tähän tilanteeseen.
Ei löydy vapaita hevimimmejä Suomesta.
Se, etten tee sen eteen mitään, että saisin miehen. Kun ei vaan kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan TÄYSIN sama mulla, kohta kohdalta.
En liiku missään, missä tapaisin naisia ja netissä vaikuttaa ihmeelliseltä onnenpotkulta, jos joku nainen innostuisi vaikkapa viestittelemään muutamaa päivää pidempään aktiivisesti. Tuntuu, kuin kiinnostuskäyrä laskisi kaikilla kauhean nopeasti nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä.
Saan näennäisesti paljonkin huomiota miehiltä, mutta eipä kukaan oikeasti pyydä vaikka treffeille.
En kyllä myöskään varsinaisesti tarvitsemalla tarvitse ketään, niin täytyy olla sitten oikea henkilö, jotta ottaisin mukaan elämääni.
Puutteessa eläminen kyllä rasittaa, mutta en pysty pelkkiin panosuhteisiin millään.
Täsmälleen sama minulla...
Ei oo kukaan musta niin kiinnostunut, että parisuhteen haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 pitkää suhdetta ja muutama lyhyempi.
Ikää 39v.
1 lapsi.
Olen kyllästynyt miehiin! Valehtelevat ja ovat itsekeskeisiä, eikä muuta mielessä, kun seksi...
Suomessa on hyvät miehet vähissä.
Tinder kokeiltu ja hirveä pettymys, kun miehet näyttävät aivan eri ihmiseltä livenä, eivätkä osaa keskustella.
Olen niin pervo ettei kukaan voi tyydyttää minua:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellytän 100% uskollisuutta parisuhteessa ja en löydä samoja arvoja kunnioittavaa miestä. Joka halvatun suhde päättyy siihen että miehet pettävät jollain tavalla : fyysisesti, istuvat treffipalstoilla selän takana jne. En vaan jaksa sitä, kun itse en tee samaa.
Liian ujo, huono itsetunto, miehenä pituutta vain 168cm, kokemattomuus, ei ole pahemmin kouluja käyty, masennus, yksin oleminen, porno addiktio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen edellisessä suhteessa, olin raskaana abortti ja parisuhteen päättyminen oli liikaa. Nyt keskityn itseeni ja mieluisiin puuhiin.
Ei vaan yksinkertaisesti onnistu mikään deittailu. En ymmärrä, mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Tekisi mieli iskeä nyrkki seinästä läpi aina kun jossain sanotaan että joo ei muutakun teet vaan deittiprofiilin ja 'vuola! No eipä mene ihan niin.
Vierailija kirjoitti:
Ei löydy vapaita hevimimmejä Suomesta.
Tuttavani on. Tosin sanoisin, että syy hänen sinkkuuteensa on vakavat MT-ongelmat.
Olen ollut avoliitossa ja toisen miehen kanssa pitkässä avioliitossa. SEn jälkeen yritin seurustella ja deittailla miehiä, mutta olen todella tajunnut etten halua yhtään äijää enää elämääni.
Kukaan ei piere, kuorsaa, mässytä makkaraa...saan olla ihan kuinka haluan, tehdä ihan mitä haluan. Ei draamaa, pahaa mieltä eikä kukaan nyi reisien välissä.
Kysyntää olisi, mutta sanon jokaiselle että ei kiitos
No syy sinkkuuteni on tämä.
Otin reippain ja iloisin mielin yhteyttä erääseen tietämääni sinkkumieheen. Oli tinderissä seikkailu, oltiin nähty bileissä ja baanalla vuosia sitten, yhteisiä fb-kavereita, asutaan samassa kaupungissa, samantyyppisiä harrastuksia. Yhteydenottoni oli harkittu ja perustui kaiken maailman sinkkukäsikirjoihin ja terapia-valmentaja tuttujen neuvoihin. Siinä ei ollut mitään noloa. Se oli lyhyt ja ytimekäs, ei mitään jankutusta että oot ihana unelmaprinssi mennäänkö heti naimisiin.
En kelvannut herralle, joka tiettävästi edelleen sinkkuna. Ja on ollut pitkään. En kelvannut siis yhdellekään deitille tai yhteen panoon. Eikä kaveriksi.
Tämän jälkeen ei kerta kaikkiaan ole miehet kiinnostaneet. Koska ennen tätä on ollu ihan järkyttäviä kokemuksia. Mutta tää nyt oli sellainen, että kun tiesin satavarmasti hakevan seuraa/olevan sinkku ja mulla oli niin positiiviset fiilikset. Ja siltikään ei onnistunut.
Nyt on sit kokeiltu ihan kaikkia keinoja.
Jos kiinnostat naisia kuin kilo packaa, niin mitäpä luulette?
Olen työtön, toivoton ja asperger. En halua miehiä lähelleni luottamusongelmien vuoksi.