Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Vierailija kirjoitti:
En käy missään missä voisi tutustua naisiin . En yritä.
Minulla sama, en käy missään missä voisin tutustua miehiin.
Koska tasan ei käy kiinnostumiset..
nimim. kolme miestä sanonut tykkäävänsä minusta, mutta minä en heistä, ja se, kenestä minä tykkään, on välinpitämätön mua kohtaan
Parisuhdeväkivalta.
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Vierailija kirjoitti:
Liikaa tarjontaa, en osaa päättää.
Toisekseen haluan lapsettoman ja vähintään saman koulutustaustan omaavan miehen.
Harvassa on yliopistotason lapsettomat yli kolmekymppiset.
Ekassa lauseessa: liikaa tarjontaa. Kolmannessa lauseessa: liian vähän tarjontaa (sitten kun on jotkut standardit).
Eli tarjontaa on liikaa vain jos laskee standardit alhaalle.
Sama kuin jollakin ylempänä. Talous, ulkonäkö jne kunnossa, luonteesta en ole varma. Taidan antaa snobin vaikutelman ja se johtuu epävarmuudestani ja yhteiskunnan paineista Tehdä Kaikki Oikein että olisin onnistunut yksilö. Tällä hetkellä ei halua muutokseen/miellyttämiseen.
En mene Tinderiin koska pelkään että löydän sieltä jonkun enkä taida vain haluta ryhtyä sellaisiin parisuhdetouhuihin nyt. Jopa seksi tuntuu nyt liialta päästää joku lähelle.
Lopetin suhteen. Olettaisin että se on suurin syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käy missään missä voisi tutustua naisiin . En yritä.
Minulla sama, en käy missään missä voisin tutustua miehiin.
Ja saanko arvata, olette myös FB:n sinkkuryhmissä hengailemassa hiljaa taustalla, mistä teitä ei voi löytää kukaan.
En tarvitse peniksenjatketta ollakseni onnellinen. Mulla on aivan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käy missään missä voisi tutustua naisiin . En yritä.
Minulla sama, en käy missään missä voisin tutustua miehiin.
Ja saanko arvata, olette myös FB:n sinkkuryhmissä hengailemassa hiljaa taustalla, mistä teitä ei voi löytää kukaan.
Miksi se sinua haittaa?
Koska haluan olla vapaa enkä tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin yhteen juttuun, ja sekin on nautinnollisempaa ja riskittömämpää välineillä.
Miehet on saatanan työläitä ja pettymystä aiheuttavia. Alkeellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käy missään missä voisi tutustua naisiin . En yritä.
Minulla sama, en käy missään missä voisin tutustua miehiin.
Ja saanko arvata, olette myös FB:n sinkkuryhmissä hengailemassa hiljaa taustalla, mistä teitä ei voi löytää kukaan.
Miksi se sinua haittaa?
Ai että miksikö? No kun itse haluaisi löytää jonkun ja sitten on joku tuhansien jäsenten sinkkuryhmä, jossa vain muutama sama naama välillä postailee jotain. On turhauttavaa, kun siellä olisi läjäpäin oletettavasti parisuhdetta etsiviä ihmisiä, mutta heitä ei voi sieltä löytää mitenkään koska eivät tuo itseään esille ja jäsenlistan selaamiseen käsin menisi elinikä.
Miksi ostaa koko sian kun ei tarvi muuta kuin paketin pekonia?
Olen velaton, lapseton ja hyvin toimeentuleva nainen parhaassa iässä. En halua tähän idylliin yhtään ylimääräistä häiriötä. Rakastan sinkkuelämääni, sillä olin koko nuoruusikäni parisuhteissa.
Nyt menen ja teen just sitä kaikkea, mitä ikinä vaan haluan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset täysi-ikäisiä, nyt en huolisi miestä enää vaivoikseni vaikka maksettaisi. Nautin tästä omasta rauhasta ja vapaudesta niin paljon. Elän elämäni parasta aikaa.
N47
Tämä! Lisäksi 5-kymppiset miehet (jos heitä sinkkumarkkinoilta löytyy) haluavat samaa kuin 2-, 3- ja 4-kymppiset miehet, eli parikymppisen naisen. Kun itse olet yli 40 ja lapset jo maailmalla, olet ilmaa miehille. Olen tämän hyväksynyt ja nautin yksinolosta.
Koska hän, jonka haluaisin, ei halua minua. Minä taas en huoli ketään muuta.
Ei siihen muuta syytä ole.
Ei ole aikaa deittailla, enkä arjessa tapaa kovin paljon uusia ihmisiä. En usko että edes kykenisin pitkään suhteeseen, kun ajoittain iskee tarve olla pidempään omassa rauhassa. Enpä tiedä miten kumppani siihen suhtautuisi. Lienen siis myös hankala ihminen.
Korona, kun ketään ei voi tavata sattumalta normaalissa elämässä (baarit, tapahtumat jne) enkä halua mitään nettiprofiilia tehdä.
Ennen koronaa minulla oli onnellinen elämä, nyt ei.
Olen introvertti ja välttelen epämukavuusalueita minkä kerkiän.
En ole hän, mutta omalla kohdallani kaipaan kyllä läheisyyttä ja kumppanuutta. Mutta se karu realismi on vaan jotain selaista mitä en kestä, riitelyt yms. jolloin mullakin tulee se "en jaksa".