Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Silloin kun olin sinkku suurin syy siihen oli se etten ollut ihastunut tai mitään vastavaa kehenkään.
En tapaa missään nuoria sinkkumiehiä. Jos tapaan eivät ole kuitenkaan kiinnostuneita.
En kiinnostu juuri kenestäkään, ja sitten kun kiinnostun, vastapuoli ei ole kiinnostunut minusta.
Aina kun kohtaan mielenkiintoisen naisen ja tutustuminen pääsee alkamaan, niin sitten nainen osoittautuu varatuksi tai valehtelijaksi.
Alkaa vähitellen riittämään nämä kokemukset : (
Haluan elää elämääni lasten kanssa nyt kun he asivat vielä muutaman vuoden kotona, enkä siis halua miestä mahdollisesti sotkemaan meidän perhedynamiikkaa ja viemään aikaa siltä. Kaikki on nyt niin hyvin.
Olen elävässä uskossa ja kelpuutan vain vastaavanlaisen miehen.
Lisäksi pitää olla fiksu ja ulkomuodonkin miellyttävä.
Ikää minulla on niin paljon, että suurin osa muuten sopivista miehistä on jo avioliitossa tai ei enää halua (uudelleen) parisuhteeseen.
Olisin pariutunut ajat sitten, jos ei olisi arvoristiriitaa. Tänäänkin -10 v nuorempi mies yritti pokata.
Tykkään eläimistä enemmän kuin ihmisistä.
Kiinnostun todella harvoin kenestäkään parisuhdemielessä. Jos ei ole tunteita, niin en näe parisuhteessa mitään järkeä.
En ole valtavirtaa/"muodissa" persoonaltani.
En ole löytänyt sopivaa ja yleisesti miehet eivät halua parisuhdetta ikäluokassa 40+
Liian paljon pettymyksi. Pohjalla lapsuuden tyranni isä. Lisänä korkeat vaatimukset mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään eläimistä enemmän kuin ihmisistä.
Hrrrr, puistattaa!
En halua vaikeuttaa elämääni. Sinkkuna ei ole ainuttakaan parisuhdeongelmaa. Muita ongelmia minulla ei olekaan joten miksi hankkia niitä.
Totaaliyksinhuoltajuus eli en pääse koskaan mihinkään. Tai jos joskus saisinkin aikaa ilman lapsia, en tosiaan käyttäisi aikaani treffeihin.
En ole haluttava/tavoiteltava. No, sehän se on syy melkein kaikkien sinkkuuteen.
Mutta en siis ole kaunis, en ole ajatusmaailmaltani naisellinen, en ole positiivinen ja hymyileväinen niin kuin naisten yleensä odotetaan olevan, en ole kovinkaan ihastuttava persoona.
Mä olen aina nauranut, että jos olisin mies niin hukkuisin tuheroon. Mussa vaan on enemmän ominaisuuksia, joita arvostetaan miehellä, kuin sitä ihanaa pehmeää ja suloista ja seksikästä ja iloista ja viehättävää naisellisuutta joka vetäisi miehiä hunajapurkilleni.
Haluan olla rauhassa. Kokemukseni ovat vain voimistaneet tunnetta siitä, että yksin on parempi olla kuin jonkun epäsopivan kanssa.
Varmaa se, ku en haluu seurustella, nii en tee mitää sen etee. Ja syy toho on se, ku on nii paljo ongelmii. Ja suurin ongelma on mustasukkasuus. Tosta pitäs päästä eroo, mut ei oo helppoo. :/
Nykyisin se etten halua enää parisuhdetta.
Outous/epäsosiaalisuus