Mikälainen anoppi sinulla on?

Kaksi kertaa naimisissa ja edesmenneen anopin kanssa oli tosi hyvät välit vielä eron jälkeen hänen kuolemaansa asti. Nykyinen anoppinikin on aivan ihana. Valitettavasti hänellä todettiin muistisairaus mutta ei ole vaikuttanut meidän väleihin, päinvastoin, meistä tullut vielä läheisemmät kun hän tarvii apua arjesta selviytymiseen.

Minulla on hauska anoppi, jonka kanssa tulen koko ajan paremmin toimeen. Hän kiroilee enemmän kuin mieheni. Kertoo välillä tosi törkeitä vitsejä. Nauttii viineistä ja hyvistä ruuista. Mutta kun oikeasti on tarve, hän on läsnä, lähellä, lempeänä ja aina valmiina ottamaan esimerkiksi lapset hoitoon. Hän on saanut lapset tosi nuorena, joten hänen ja mutsini ikäero on lähes 20 vuotta, joten ymmärtää tän päivän haasteita ehkä vähän eri tavalla kuin oma mutsi. On myös ihan lyömätön tekniikan käytössä ja puhuu lapsenlapsilleen asioita niin kuin täysjärkisille.

Minulla on anoppi, joka haluaa olla moraalisesti paremmalla puolella kaikessa, vaikkei oikein ymmärrä nykymaailman menoa. Tämä tekee hänestä kapeakatseisen ja ahdasmielisen. Hän mielellään korostaa omaa paremmuuttaan ja mollaa muita. Lapsistaan hän on valinnut suosikkinsa ja muut eivät ole mitään. Hän rakastaa vaivaannuttavia juhlia, joihin hän vääntää kaikenlaista tarjottavaa  ja joka suupalalle pitää olla eri alkoholi. Sitten pöyristytään, kun autolla liikkuvat eivätkä muutkaan kittaa niitä viinejä. Mitään yhteistä säveltä ei ole, koska hän ei osaa olla aito ihminen. Joka asiasta pitää tehdä jollain tavalla parempaa kuin muilla ja lässyttää siitä. Ei sitä jaksa kukaan.

Oma anoppi ollut toistakymmentä vuotta well done

Nuorempana oli ongelmia, anoppi palvoi omia lapsiaan, mutta lasten kumppaneita vähätteli. Nyttemmin yli kymmenen vuotta myöhemmin on kokenut ilmeisesti henkistä kasvua ja tämä ei ainakaan ole niin selvää. On ihan mukava super-anoppi.

Etäinen ja se on itselleni ollut harmi, toivoin että saisin läheisen anopin jonka kanssa voisi puhua mistä vain. Vaikeita asioita vältellään hänen toimestaan ja se tuntuu itselle hankalalta. Olen tottunut käsittelemään asioita ja puhumaan tunteistani. Anoppi väheksyy tunteiden merkitystä ja kehuu aina olevansa järki-ihminen.

Neuroottinen ja ailahteleva. Ei osaa tehdä päätöksiä. Kummajainen, ankeuttaja.

Neuroottinen ankeuttaja.

kiitos kysymästä. niin kauan meni hyvin (10v.), kun tein mitä käskettiin. kun harkitusti aloin sanomaan mielipiteeni joihinkin asioihin ja selittämään omaa näkemystäni, toleranssi olikin nolla. minua yritettiin myös sosiaalisella paineella saada palaamaan ruotuun, mm. ilkuttavaksi, kuten kaikki muutkin. hän valloittaa tottuneesti uudet tuttavuudet, mutta kukaan hänen lähimmäisistään ei voi hyvin hänen seurassaan.

Erikoinen. Olen kuulemma käärme paratiisissa ja voivottelee sitä, että mieheni on eronnut edellisestä liitostaan eikä edes lapsia tullut kun se on herran tahto ja on syntiä erota. Kas kummaa hänkin on eronnut itse.

On jo kuollut pari vuotta sitten.

Oli niin puhelias että ei mun tarvinnut kuin nyökytellä.

Välit oli etäisen kohteliaat, se riitti minulle mutta hän olisi kaivannut puhetoveria eikä tällaista umpimielistä miniää.

Tunnekylmä narsisti. Puhuu jotain tekee ihan muuta. Juoruaa kaikki perheen asiat suvulle. Ilkeä ja myrkyllinen. Emme ole juurikaan tekemisissä.

Poikansa myös yhtä lailla ilkeä ja olemme eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Hullu. En tule toimeen.

Kylläpä on kamala anoppi.

Anoppi on ollut jo vuosia yläilmoissa. Hän rakasti lapsenlapsiaan.

Mutta oli yksi epäkohta hänessä. Hän käytti miehensä kanssa alkoholia aika paljonkin.

Se rikkoi välejämme. Mutta muuten aika asiallinen. Ei liikaa puuttunut perheemme elämään.

Eipä enää ole anoppia.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini kuoli pari vuotta sitten. Minulla on kova ikävä. Hän oli maailman ihanin ihminen, jonka ansiosta minulla on maailman paras aviomies.

Mä olen juuri tässä tilanteessa nyt. Suru on hirveä, myös lapsilla.

Erittäin kuollut. Onneksi.

Anoppi siirrettiin eläkkeelle juomisen takia, nykyisin ei juo mutta altzheimer on tullut tilalle. Joo ei tiedä nauraako vai itkeä niille puheille.

Hän oli todella mukava, sellainen innokas tuppautuja kyllä mikä rasitti välillä kun lapseni olivat pieniä, mutta toisaalta hän auttoi lasten hoidossa mikä oli aivan mahtavaa. Kyläillessään halusi aina tuoda pullat ja hoitaa tiskit, mikä sopi meille oikein hyvin. 

Sitten hänellä todettiin vakava sairaus ja nykyään hän on kuollut. 

Kuollut. 😥