Lue keskustelun säännöt.
Mikälainen anoppi sinulla on?
Mikälainen anoppi sinulla on?
Tuletko hyvin toimeen anopin kanssa?
Onko ollut ongelmaa anoppi suhteessa?
Kommentit (1243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen, kaikkia vihaava ja syyllistävä yksilö. Olen tavannut tasan kaksi kertaa tämän neljä vuotta kestäneen parisuhteeni aikana, eikä kiinnosta nähdä yhtään enempää. Inhoaa minua, tyttärensä puolisoa, mieheni ex-vaimoa, lapsenlastensa puolisoita, sisarustensa puolisoita, maailmaa. Mies käy luonaan yksin, minä en jaksa.
Kylläpä on kamala anoppi tämä.
Kirjoituksen perusteella kyllä on miniäkin melkoinen hirviö.
Siinä mies on sitten valinnut samanlaisen naisen vaimoksi mitä äiti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua kun on lukenut niin ei voi kuin ihmetellä. Miten se anoppi onkin aina joku ihmishirviö mutta vika ei ole koskaan peilissä?
Itselläni on oikein mukava anoppi. Ei niin mitään pahaa sanottavaa naisesta.
Mutta ei minulla yleensä muutenkaan ole pahaa sanottavaa ihmisistä ympärilläni. Ikinä en ole ymmärtänyt miten niin monilla ihmisillä on taito ajautua aina riitoihin tai ongelmiin toisten ihmisten kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Mitä?Eikö kaikki anopit olekkaan ilkeitä ja äkäisiä vanhoja mummoja?
No,ei kyllä vaan ole.
Meillä on ihan ok välit. Hän on aika itsenäinen, joten emme juuri tee asioita yhdessä, vaikka olen monesti tarjonnut apuani esimerkiksi leivonnassa, ruoanlaitossa, pihatöissä jne. Kuitenkin lämmin ihminen ja upea isoäiti lapsenlapsilleen (minulla ja kumppanillani ei ole lapsia, mutta kunppanin sisaruksilla kylläkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huippu anoppi. On oltu seksisuhteessa yli seitsemän vuotta. Hänellä ei ole seksissä mitään rajoja ja sehän kyllä minulle sopii!
M47
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun on lukenut niin ei voi kuin ihmetellä. Miten se anoppi onkin aina joku ihmishirviö mutta vika ei ole koskaan peilissä?
Itselläni on oikein mukava anoppi. Ei niin mitään pahaa sanottavaa naisesta.
Mutta ei minulla yleensä muutenkaan ole pahaa sanottavaa ihmisistä ympärilläni. Ikinä en ole ymmärtänyt miten niin monilla ihmisillä on taito ajautua aina riitoihin tai ongelmiin toisten ihmisten kanssa...
Monesta mukavastakin anopista voi kehkeytyä melkoinen monsteri lasten syntymän jälkeen. Monella myös on hyvin vahva ja omistava ote lapsiinsa ja näiden kumppanit koetaan ikään kuin uhkana ja voidaan "vanhemman oikeudella" isotella.
Minun anoppini oli hyvin mukava ennen lapsia, mutta jo esikoisen raskausaikana alkoi tulemaan hämmentäviä piikittelyjä millaisia ei aiemmin ollut. Esimerkiksi loppuraskaudessa oltiin mieheni kanssa eräissä sukujuhlissa, joissa anoppikin oli ja sanoin tuolla miehelleni vähän pilke silmäkulmassa, että voisiko tuoda tullessaan palan leipää minulle, kun en jaksaisi taas nousta vatsani kanssa. Mieheni vastasi tähän hymyssä suin tyyliin "tottakai madam". Anoppini katsoi naama peruslukemilla ja liki sylkäisi minua kohti, ettei raskaus tarkoita mitään prinsessakohtelua. Naurahdin ja kysyin, että mitä ihmettä, mutta ei vastannut enää ja käänsi päänsä pois :D ei ollut häneltä siis huumoria. Ja korostan, etten tosiaankaan odottanut/saanut mitään "prinsessakohtelua". Tietysti mieheni auttoi ja huomioi, kun oli tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä anoppi vaikka välillä ärsyttää kun tykkää ottaa joka asiaan kantaa ja vähän "määräilee" tai ainakin yrittää. Mutta tarkoittaa hyvää ja on tasapuolinen.
Aikoinaan, kun tapasin anoppini ensimmäisen kerran, hän käänsi päänsä pois, kun tervehdittiin. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tullaan oikein hyvin toimeen kun anoppi ei osaa englantia eikä suomea. Eukko toimii tulkkina ja kääntää tarinat just sopiviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, kun tapasin anoppini ensimmäisen kerran, hän käänsi päänsä pois, kun tervehdittiin. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Huomasiko miehesi tämän? Miten reagoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuollut valitettavasti, oli mukava ihminen.
Mun anoppi on tosi mukava ja eläväinen persoona. Hän on sellainen muut huomioon ottava. Vähän ristiriitaisesti hänestä tulee myös sellainen olo, että vähän huomionkipeä ja tuo itseään esiin, jotenkin vaan niin voimakas persoona. Hänen rasittava tapansa on pitää pitkiä esitelmiä vaivoistaan, eli kertoo ne samat jutut aina, miten on minkäkin ruumiinosan laita. Mutta tämä on kuitenkin aika pientä, muuten kyllä mukava persoona.
Edesmennyt. Mutta oli oikein auttavainen ja lapsirakas. Auttoi tarvittaessa lastenhoidossa. Aluksi vähän karsasti minua koska hän oli ruotsinkielinen ja minä puhun suomea. Sitten hän alkoi puhua suomea kanssani ja huomasin että alkoi pitää minusta. Pidimme molemmat toisistamme. Appiukkokin oli ihan ok, korosti kyllä joskus ruotsinkielisyyttään. Joskus tulee vielä haikea olo, olisi niin ihanaa kun hän olisi ehtinyt nähdä kun lapset varttuivat.
Vaikka anoppini ja minä emme olleet sydänystäviä, mutta periaatteeni oli, etten lähde lasteni isoäitiä arvostelemaan ja että aikuisia pitää kunnioittaa. Koskaan emme riidelleet. Hän oli lapsilleni maailman paras isoäiti, josta olen hänelle kiitollinen. Jos hän eläisi, niin ehkä olisin hänen kanssaan enemmän läsnä ja kävisin hänen luonaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä anoppi vaikka välillä ärsyttää kun tykkää ottaa joka asiaan kantaa ja vähän "määräilee" tai ainakin yrittää. Mutta tarkoittaa hyvää ja on tasapuolinen.
Kaikki anopit ovat puuttuvia ja vanhat yleensä ovat. Siitä ei pidä pulttia ottaa. Voi ihan sievästi sanoa, jos alkaa kovin ärsyttää. Mutta totuus on, että vanhat ovat viisaita, heillä on kokemusta. Kannattaa uskoa eikä kaikkea opetella kantapään kautta.
Anoppini oli hyvä ja ystävällinen ihminen. Meillä oli hyvät ja lämpimät välit, olihan hän kasvattanut mieheni. Vieläkin häntä lämmöllä muistelen.
Kirjoituksen perusteella kyllä on miniäkin melkoinen hirviö.