Mikälainen anoppi sinulla on?

Hyvä anoppi. Järkevä, nuorempana vähän besserwisser, joka ärsytti aika paljon. Nyt, kun on ikää tullut molemmille, ollaan tavallaan hyviä ystäviä, soittelen hänelle noin kerran viikossa ja vietetään kesälomista pari viikkoa yhdessä mökillä - mies tietysti mukana. Ei valittamista. 

Vierailija kirjoitti:

En halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Olen bannannut hänet täysin pois elämästämme. On mielestään antelias, tuonut vaatteita ja lahjoja vaikkei olla edes pyydetty.

Näillä verukkeilla yrittänyt päästä meille sisälle kotiin vaikka emme ole edes kutsuneet. Olevinaan jotain vaikka on täysi typerys, en näe hänessä mitään hyvää. Lapsenlapsiaan ei saa enää tavata,, näin olen päättänyt. Itkeköön vaikka loppuelämänsä joka on toivottavasti lyhyt. Nauramme ja juhlimme vaimoni kanssa kun perimme hänen vähäisen omaisuutensa, sen verran meidän pitää vielä malttaa vaikka vaikeaa on tuilla tulla toimeen.

Vaikutatte sellaisilta ihmisiltä, että tämä "bannaus" taitaa olla anopillesi suorastaan helpotus.

Mukava, vähän yksinkertainen, mutta vanha, mua 50 vuotta vanhempi. Harmi että appivanhemmat on jo niin vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Olen bannannut hänet täysin pois elämästämme. On mielestään antelias, tuonut vaatteita ja lahjoja vaikkei olla edes pyydetty.

Näillä verukkeilla yrittänyt päästä meille sisälle kotiin vaikka emme ole edes kutsuneet. Olevinaan jotain vaikka on täysi typerys, en näe hänessä mitään hyvää. Lapsenlapsiaan ei saa enää tavata,, näin olen päättänyt. Itkeköön vaikka loppuelämänsä joka on toivottavasti lyhyt. Nauramme ja juhlimme vaimoni kanssa kun perimme hänen vähäisen omaisuutensa, sen verran meidän pitää vielä malttaa vaikka vaikeaa on tuilla tulla toimeen.

Vaikutatte sellaisilta ihmisiltä, että tämä "bannaus" taitaa olla anopillesi suorastaan helpotus.

Sisarensa on kertonut että tämä anoppi on jopa jollain tavalla jälkeenjäänyt, vaimoni on kyllä vahva ihminen.

Puoliso sanoi se on moro ja näkemiin.Eipä ole anoppia enää.

Ei meillä paljon ole tekemistä keskenämme, koska mieheni ja vanhempiensa välit ovat huonot. Joskus on näyttänyt siltä, että anoppi pelkää miestään. Lähinnä säälin anoppia.

Rasittava, luulee että poikansa on maailman lahjakkain ihminen ja jos jossain on vikaa niin se on minussa.

Niin paljon on tullut p***** niskaan sieltä etten enää kyläile koskaan heillä, en anna lahjoja tms. mies hoitakoon kaiken yhteydenpidon.

Aluksi yritin olla ystävällinen mutta huomasin pian sen olevan turhaa, minut on leimattu pahaksi enkä muuksi muutu anoppini silmissä.

Kuvittelin ettei tuollaisia anoppeja enää ole olemassakaan mutta kyllä on silmät auenneet. Ilmeisesti en ollut riittävän rikas, koska se on ainoa asia mika merkitsee mitään anopin mielestä.

Maailman herttaisin ihminen. Valitettavasti olen itse sellainen, että pidän ihmiset käsivarren etäisyydellä ja minulla on usein hyvin vaivaantunut olo, kun anoppi kehuu minua maasta taivaisiin hellittelynimien saattelemana.

Ihan harmittaa, etten osaa olla luontevasti hänen seurassaan, tatkoittaa taatusti vain hyvää.

Exät anopit yäk, appiukkojen kanssa olen tullut aina juttuun.

Mun anoppi on mukava, ystävällinen ja avulias. Oli todella suureksi avuksi kun lapset oli pieniä. Ei koskaan tuputtanut omia näkemyksiään tai arvostellut. Lapset rakastaa mummia.

Anoppini on jo hyvin iäkäs ja muistisairas. Aikoinaan hän oli korvaamaton apu lastenhoidossa. Asui meillä osan viikosta. Olihan meillä myös, lähinnä naurettavista asioista, (nyt kun ajattelen) omat yhteenottomme.

Valitin anopin tempauksista joskus nyt jo edesmennelle isälleni ja hän sanoi, että minun pitäisi olla kiitollinen ja olla hiljaa. Isä oli viisas mies.

Anoppi on tavallaan muissa maailmoissa nykyään. Hymyilee jos näytämme lapsenlapsistamme kuvia. Tuskin tietää keitä ovat.

Anopin legendaariset lauseet ovat jääneet osaksi perheen perintöä (ja ystävienikin kanssa niitä joskus toistellaan.) 😀

Anoppini on korkeasti kouluttautunut tohtori ja työskentelee johtotehtävissä, mutta silti tuntuu, ettei meillä ole mitään puhuttavaa ja että hänellä on todella kömpelöt sosiaaliset taidot. Puhuu omista asioistaan tai selittää jostain pääasiassa itse, ei keskustele. Jos kerron jotain niin puhutaan päälle, sanotaan tyly "aha" tai ei vastata mitään. Ei ollenkaan osata vastata vaikka että "ai kun kiva" tms. Ei myöskään kysy kuulumisia tarkemmin tai ole kiinnostunut asioistani.

Olen itse terveystieteilijä ja hän puhuu näistä terveysasioista paljon, osa hänen faktoista on ihan puutaheinää, mutta enpä ota kantaa, kun ei hän kysy eikä keskustele aiheesta, paasaa vain itsekseen. Huumorintajumme ei myöskään kohtaa yhtään. Eli outo on, enkä osaa olla hänen kanssaan oma itseni, mutta hampaat irvessä mennään.

Koen itse olevani helposti lähestyttävä ja ainakin huumorin kautta olen tähän asti tullut kaikkien ihmisten kanssa juttuun. Hänen kanssa tulen jotakuinkin toimeen.

Anopille moro ja näkemiin.

Vuosien saatossa opin ” käsittelemään” anoppiani, kehuin, lahjoin jne. Lopulta olin lempiminiä. Nykyisin anoppirukka on jo hoitokodissa:(

Jos ihan suoraan sanon niin manipuloiva, yksinkertainen ja itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok välit, mutta anoppi suosii tiettyjä lapsiaan ja heidän perheitään, on siivoushullu ja nuuskii kaikki paikat. Möläyttelee silloin tällöin loukkaavasti. Poispilannut passaamalla appiukon. Pitää vaan yrittää olla piittaamatta.

Vähän sama tilanne meillä. Ei tosin ole siivoushullu.

Anopin kaikki lapset poikia ja kovasti toivoi lapsenlapsiksi poikia. Meidän lapsi(tyttö) kelpasi niin kauan kunnes anopin lempilapsi sai pojan. Nykyisin ei anna tytöllemme oikein mitään lahjaksi synttäreinä ja jouluna. Pojanpoika saa kaiken mitä keksii koskaan pyytää. Väittää, ettei anna tytölle, kun tyttö on jo liian vanha lahjoihin (8v.). Todellisuudessa lahjojen osto loppui seinään, kun sukuun syntyi poika.

En jaksaisi välittää, ellei olisi niin epäreilua omalle lapselleni. Tosin on aika sairasta, että nainen syrjii tyttöä sukupuolen perusteella.

valitettavasti siirtynyt tuonpuoleiseen,

haudan takaa joskus kuuluu sen ajan älyttömyyksiä.

mm koko kesä on juostu ydinsäteilyä pakoon

mutta kaivovettä on voinut mielin määrin

ryystää :D

Ex-anoppini on hämmentävän yksinkertainen ja ilmeisesti jopa ns. heikkolahjainen. 

Oli vaikeaa tulla toimeen tai edes olla samassa huoneessa hänen kanssaan. 

Hänellekin parempi että ollaan tosiaan erottu.

Olen ollut vuosikymmenet aivan liian ystävällinen anopilleni siihen nähden miten pahaa minusta on puhuttu saman ajan takanapäin.

Anoppi on edessä ystävällinen, takana ei.

Dominoiva, luulosairas, pihi, yksinkertainen, epäreilu ( paitsi muutamaa lastenlasta kohtaan), marttyyri jne.

Nykyään ajattelen että karsin huonoa energiaa tuovat ihmiset pois elämästäni. Nyt on helpompi hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko ottaa anoppi kun ottaa puolison?

Ei tarvitse ottaa, koska se tulee automaattisesti, joko elävänä tai kuolleena.

Ja on ihan asiallista pyrkiä luomaan edes jonkunlaiset suhteet ihan sen oman rakkaan vuoksi ja myös mahdollisten lasten.  Kysehän on puolison äidistä, ja lasten mummosta.   Yleensä normaalit ihmiset tulevat toimeen toistensa kanssa ja se riittää vaatimattoimimmillaan.  Jotkut ehkä odottavat aivan liian paljon anopiltaan kaikkine sukuunsulkemisineen jne.   Kiva jos niin on, mutta odotuksineen on hyvä muistaa, ettette normaalitapauksissa ole valinneet toisianne tuttaviksenne, vaan suhteenne on syntynyt rakkaudesta hänen lapseensa joka on sinun puolisosi.