Mikälainen anoppi sinulla on?

Pinnallinen, tyhmä, raskas. Siedetään, juur ja juur ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi on mukava, ystävällinen ja avulias. Oli todella suureksi avuksi kun lapset oli pieniä. Ei koskaan tuputtanut omia näkemyksiään tai arvostellut. Lapset rakastaa mummia.

Ole onnellinen, käsittääkseni tämä on hyvin harvinaista!

Edesmennyt, en ollut hänen lapselleen sopiva puoliso. Kaikki oli minussa väärin ja se näkyi jokapäiväisissä asioissa.

Kamala miniä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuollut ja kuopattu, sanotaanko näin että ei ole kertaakaan tullut ikävä.

Tapasimme vissiin toista kertaa kun hän katsoi äkkipäätä asiakseen huomauttaa (tietysti kun muita ei ollut kuulemassa), että jos teille tulee ero, niin ei se ainakaan Pekan syytä ole... täysin ilman mitään asiayhteyttä. Eikä siis tuntenut minua lainkaan ja kuitenkin täytyi sanoa noin inhottavasti. Mistä hän muka tuollaista olisi voinut tietää.

No kohta olemme 30 vuotta olleet naimisissa, onkohan sekin minun "syytäni" sitten?

Heh, ei sama asia, tuli vain mieleeni muisto: Mieheni täytti 30 vuotta ja anoppi&appi olivat ostaneet hopeiset ruokailuvälineet hänelle syntymäpäivälahjaksi. No, juhlat menivät ihan hienosti ilman anopin tavallisesti hyvin äänekäitäkin typeryyksien laukomisia, mutta minulle hän kävi sihisemässä korvaan kutakuinkin näin: "Sitten kun te eroatte, niin nuo aterimet kuuluvat Karille!" Minua tuo vain nauratti, ja sanoin hälle, että ikinä en noin mauttomia juttuja itselleni haluaisikaan. Ko. hopeiset ruokailuvälineet ovat olleet meidän (olemme yhä yhdessä) kaapissa jo 30 vuotta. Eikä niitä ole vieläkään käytetty. 

En ymmärrä, miksi pitää luokata toista.  Luulisi sinun sentään olleen tuossa vaiheessa jo aikuinen ihminen ja ymmärtävän, että anoppisi on eri aikakauden lapsi ja hän vielä niin sanotusti tunsi rahan arvon.   Joten normaalifiksu ei tuommoista loukkaavaa kommenttia muka mauttomuuksista jne laukoisi.   Ja varsinkin jos et olisi niitä edes huolinut, niin miksi ihmeessä pahoitit hänen mielensä syyttä suotta.  - ai niin, koska sinusta ei ilmeisesti ollutkaan ihan selvää, että ukko saisi vanhemmiltaan saamansa lahjan erossa.

Jos vanhempi on rakkaudella lapselleen jotain hankkinut, niin kannattaisi kasvaa sen verran, ettei reagoi ilkeästi jos anoppi laukoo hassun kommentin.    Turha kisata siitä, kuka osaa sanoa ilkeämmin ja varsinkin silloin kun toisen kommentti ei ole edes tarkoitettu ilkeäksi vaan äiti haluaa antamansa "amuletin" säilyvän pojalla eikä päätyvän Hietalahden kirppikselle.

En tiedä kovin hyvin, en vietä aikaa anopin kanssa, vaikka asuukin parin kilsan päässä. Aika luotaantyöntävä limaisen kestoyskänsä kanssa. Puhuu jotenkin apaattisesti, hitaasti myös. Käyttää kilttiä miestäni hyväkseen milloin mihinkin asiaan, vaikka poikia hänellä riittää. Muut saavat kieltäytyä rauhassa, mutta mieheni ei.

Ei jättänyt aikoinaan väkivaltaista alkoholisti miestään, vaikka tämä kävi käsiksi häneen ja lapseensa kaikkien lasten edessä. Että sellainen äippä ja anoppi.

Eipä ole enää anoppia.

Minun anoppini on älykäs, hyvä kuuntelija ja aina tukena jos tarvitaan.

Mulla oli mahtava anoppi. Tosin hän nukkui pois jo lähes 10 vuotta sitten.

M50

Edesmennyt anoppini oli hyvä ystäväni. Viisas, älykäs  ja huomaavainen ihminen. Kaipaan häntä paljon.

Hän jopa jakoi kanssani asioita, joista ei puhunut kenenkään muun, edes lastensa kanssa. Luottamus minuun oli siis korkea, enkä pettänyt hänen luottamustaan edes kuoleman jälkeen.

Kylläpä on mukavaa kun ei ole anoppia.

Ex-anoppia näin kymmenen vuoden avioliiton aikana kahdesti ja vain toisella kerralla hän oli selvä ja hereillä. En sano hänestä muuta kun en tunne koko ihmistä.

Nykyinen anoppi on aivan ihana ja avulias ja puhelias ja vietän mielelläni aikaa hänen kanssaan. Vois melkein sanoa että ihan paras anoppi.

Anoppini on oikein mukava. Herttainen mummeli. Hänellä on ikää jo 90 vuotta (poikansa ollut iltatähti) ja meitä yhdistää toisiimme hänen poikansa. Ei mitään valittamista.

Alkoholiin menevä. Tuntuu pahalta mieheni puolesta, sillä hän olisi ansainnut paremman äidin. Nähdään anoppia vain jouluisin, paria tuntia kauempaa ei sitä dokaamista ja sekoilua jaksa katsella.

Veimme miehen ja lapsen kanssa anopille äitienpäiväruusun, kiitteli. Ei onnitellut tms. minua vaikka olen myös äiti - poikansa lapsen äiti. Sellainen itsekäs, minä minä-tyyppi.

Alkoholimummi, ei ole koskaan ollut kiinnostunut omasta lapsestaan tai lapsenlapsistaan. Ei mikään äitihahmo, eikä oikein anoppikaan.

Anoppini on kamala ihminen, ei kamala anoppi. Hän suuttu ja loukkaantuu kaikesta. Kunnon marttyyri.  Myös negatiivisin ihminen jonka tiedän, aina kun tapaamme olen alla päin yhtä pitkään mitä olemme anopin kanssa aikaa viettäneet.

Haukkuu kaikki ihmiset, paitsi oman poikansa. Minua ei ole vielä päin näköä haukkunut, mutta sitä odotellessa. Miehen isä ja sisko saavat haukkuja aina kun tavataan. Kälyäni hän on sanonut huoraksi..

Juoruilee kaikki asiat eteenpäin. Tiedän miehen suvun kaikki salaisuudet. 

Esittää, että perhe on kaikki kaikessa, mutta lähes kukaan hänen omassa suvussa tai hänen miehensä suvussa ei siedä häntä. 

Minulla on karsea anoppi. Jostain syystä soitti aina mun puhelimeen ja alkoi saman tien sättimään ja arvostelemaan kaikkea mitä on tehty, hankittu, sanottu. Pojalleen ei soittanut juuri koskaan, koska hänelle ei kehdannut v--tuilla. Mikään ei ollut koskaan hyvin.

Eräänä päivänää mulla tuli mitta täyteen, en enää vastannut puheluihin enkä mennyt mukaan kylään enää.

Nytpä soittelee pojalleen, juuri niin kuin pitääkin  =) Iso taakka putosi harteilta, kun tuon tajusin, ettei minun ole pakko olla sylkykuppi ihmiselle, joka ei ole edes mitään sukua minulle. 

Anoppi on mun puolella silloin kun mies haukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että äiti on miehen elämän tärkein nainen. Kun tämän sisäistätte niin avioliittonne on onnellinen.

Kyllä miehen elämässä vaimo on se tärkein nainen. Ellei ole, menköön takaisin äitinsä helmoihin.

Totta, kun poikani avioitui, sanoin pojalleni, vaikka en lahkolainen olekaan, että raamatussa sanotaan, että mies liittyköön vaimoonsa ja pitää olla aina vaimon tukena ja sen jälkeen vasta äitinsä.

Itse kärsinyt yli 50 v anopin ilkeilystä, joten yritän olla toisenlainen anoppi miniälleni.

Onneksi mun mies on mun tukena!

Ei oo kivaa kun haukkuvat toisia lihavaksi!