Mikälainen anoppi sinulla on?

Kuollut.

Tulimme tosi hyvin toimeen, samanlaiset luonteet ja yhteisiä harrastuksia

Kuollut, onneksi! Ehti kyllä kylvää pahaa ja pilata sitä ennen monen elämän!

Kiltti ja ystävällinen. Kaikki siinä perheessä ovat hirveän hyväntahtoisia ja mukavia ihmisiä. Omaan sukuuni verrattuna varsinaisia pyhimyksiä.

Siis hyvä anoppi halaa ja toivottaa tervetulleeksi sukuun?!? Mä inhoan halaamista suuresti! Töissä on joskus pakko, mutta siitä maksetaan! Minulla on oma sukuni ja jos menen naimisiin, en liity mitenkään "raamatullisesti"mieheni sukuun! Tahdon vain sen miehen! Ei kai Suomessa oo tuollaista? Kunnioitan vanhempia ihmisiä, niin minut on kasvatettu, mutta jos en pidä miehen sukulaisista, en ole tekemisissä. Aikaa on liian vähän elämässä. Mä en tarvi mihinkään mieheni vanhempia, toivottavasti he eivät tarvitse minua! Perhejuhlia voi tietty viettää, mutta suurimmat juhlapyhät aina oman ydinperheen kanssa. Eikä mun lapset ikinä tule viettämään lomiaan isovanhemmilla ilman omia vanhempia, koska mä haluan itse nauttia omien lasteni seurasta lomalla.

Aivan mahtava. Ollut liki 30 vuotta ja aina ollut huipputyyppi (samoin appiukkokin) ikävää kun välimatkaa paljon ja liian harvoin päästään sielä käymään. Anoppi on juuri sellainen kuin pitääkin. Huumorintajua piisaa.

Vuosia sitten ex-anoppi julisti suureen ääneen, että olen hänen paras miniänsä. Totesi sitten heti perään hihitellen, ettei hänellä muita kyllä olekaan.

Kuollut, onneksi!

Anoppia ei koskaan ollut.Kun en koskaan avioliitossa ollut! Mummo kuitenkin tytärelläni  oli ,hänen isävainajansa äiti? En tiedä eläkö hänkään?Ei oltu tekemisisä koskaan.Jotkut muodoliset tapahtumat? Esim.tervetulo rippi juhla ja yo-juhlat: mummo,papa ja lapsen isä!Tulivat hyvä niin.Tytär sai vapasti matkustaa heidän luokse 100km Helsingistä.Pussilla meni ja tuli. Vasta joskus 23vuotiaana tytär sanoi mummo haukkui sinua ihan aina äiti.Jonkun verran nyt antanut myönytyksiä jatkoi.Kun iska asu lapsuus koti ja viinaan menenvä oli.Eli virta-Hepo olohuoneessa!Rauha hänen sielulle kuitenkin.

Piru oli, onneksi kuoli.

Ihana ihminen ainakin minua kohtaan aina ollut. Olen tuntenut hänet 10-20 vuotta. Tutustuimme kun olin 30 -vuotias. Nykyään muistisairas. Hän on minua 35 vuotta vanhempi. On aina asunut toisella puolen Suomee kuin minä. Ollaan tavattu ehkä kerran pari vuodessa. Sukulaisuussuhteita on helppo hoitaa tällä tavalla.

Juhan hanni kirjoitti:

Seksikäs. Haluaisin panna häntä edestä ja takaa ja lopuksi ruiskauttaa siemenet hänen täyteläisille rinnoilleen.

Kuinka monta kertaa olet jo laittanut tämän saman viestin hieman eri sanoin tänne? Oletko näyttänyt yhtään viestiä anopillesi tai vaimollesi?

kuollut

Anoppi ei ole alusta alkaen arvostanut minua. Ei ole joulukortteja tullut. Eikä koskaan soita minulle. Eikä laita viestejä. Vastaa kylläkin jos aloitan keskustelun. 

Vit_upää ja ky_pänaama.

Uskovainen ja rauhallinen. Ei kovin huumorintajuinen tai rento. Aina on vähän varautunut olo hänen seurassaan.

Minä taas sanon näin, että onneksi anoppi lähti "vihreille niityille" , eli ei tultu juttuun.

Ihan mukava anoppi.

Ei ole koskaan kritisoinnut, tuputtanut neuvoja eikä puuttunut asioihimme. Hoitaa mielellään lapsenlapsiaan. Jos joku sukulaislapsi on menossa hälle hoitoon, niin on soittanut haluaisimmeko tuoda meidän lapsemme samaan joukkoon.

Etäinen ja jäykkä, huumorintajuton. Ei ole koskaan kiinnostunut meidän tai lastemme asioista, vain tyttärensä asiat kiinnostaa. Hieman yksinkertaisen vaikutelman antava, keskustelunaiheet pyörii vain tyttären tai naapureiden tekemisten ympärillä. Kuitenkin usein suhtautuu minuun hieman alentuvasti, ilkeilee sivulauseissa. Ei hirveästi olla tekemisissä. Tämä on tosi harmi, olen kieltämättä vähän kateellinen niille kenellä on mukava anoppi ja hyvät, lämpimät välit. Itse olen omille miniöille pyrkinyt olemaan toisenlainen ja omasta mielestäni olen tässä onnistunutkin.

Minulla oli anoppi, mutta ei ole enää. Jumalalle kiitos.

Etäinen ja hyvin ilkeä. Kohtelee minua erittäin kylmästi. Samoin lapsia. Oma poika on tietysti kultamussukka. Anoppi on kehottanut meitä eroamaan ja oli meidän häissä aivan naama 🐘:n vitulla. Anteeksi vain. Omasta mielestään hän on niin ihana ja ystävällinen ja kehuu itseään joka välissä. Siitä asti, kun esikoisemme sairastui, hän on syyttänyt minua huonoista geeneistä. Lasten serkut ovat aina kaikessa parempia kuin minun lapseni. Se sanotaan ääneen.