Lue keskustelun säännöt.
Mikälainen anoppi sinulla on?
Mikälainen anoppi sinulla on?
Tuletko hyvin toimeen anopin kanssa?
Onko ollut ongelmaa anoppi suhteessa?
Kommentit (1243)
Ihana, huolehtiva, huumorintajuinen ja lapsenlapsisan pohjattomasti rakastava! Ei voisi parempaa olla!
Uskallan olla oma itseni hänen seurassaan ja tullaan hyvin toimeen. Terkkuja Euraan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihana anoppi! Hän on mukava ja reilu ja rakastaa lapsiamme. Hänen kanssaan on ilo istua vaikka iltaa. Harmittaa, kun nyt koronan takia on nähty todella vähän. Toiv. tulisi pian rokotukset, hän siis jo 80-v. ja haluaa myös itse nyt odottaa sitä, ennen kuin nähdään.
- -- - - - -
M66
"Minulla on ihana anoppi! Hän on mukava ja reilu ja rakastaa lapsiamme. Hänen kanssaan on ilo istua vaikka iltaa. Harmittaa, kun nyt koronan takia on nähty todella vähän. Toiv. tulisi pian rokotukset, hän siis jo 90-v. ja haluaa myös itse nyt odottaa sitä, ennen kuin nähdään"
Sorry, säästän kirjoituksessa ja kopsaan tekstisi, olen niin samoilla linjoilla tästä!
Paras mahdollinen.
Viedään joka joulu kynttilä haudalle.
Hänen kanssaan on mukava jutella silloin kun on kivalla tuulella. Muutoin hankala ihminen, omahyväinen, arvosteleva, kontrolloiva, kilpailullinen ja piikittelevä päsmäri. Pysyn siis etäällä niin säilyy asialliset välit.
Anoppi on mielenterveysongelmaonen. Ihan ok kun lääkitys kodillaan ja rasittava kun ei. Näemme monta kertaa viikossa, mutta en häntä hyvin tunne kielimuurin takia. Hän pitää minusta koska olen ainoa hänen lastensa puolisoista joka on antanut lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini (ja appiukko myös) on ehkä kiltein ihminen jonka olen ikänäni tavannut. Tulen huomattavasti huonommasta taustasta, ja puolisoni perhe on taas hyvin korkeakoulutettu, mutta minut on otettu vastaan rakkaudella, myötätunnolla ja ymmärryksellä, ja appivanhempani ovat olleet merkittävä syy siihen, että olen päässyt elämässäni pidemmälle kuin perheeni, ja motivoineet minua kurottamaan pidemmälle opiskelu- ja työelämässä.
Minua on alusta pitäen kohdeltu perheenjäsenenä, ja appivanhempani ovat kannustaneet ja tukeneet minua läpi vaikean psykoterapian. Heidän ja poikansa ansiosta olen saanut perheen, joka minulta puuttui ensimmäiset parikymmentä vuotta elämästäni.
Tästä näkee kuinka rakkaus voi kantaa ihmistä eteenpäin! Sinulla on todella harvinaiset appivanhemmat.
Kiltti ihminen, joka on kokenut kovia. Poikansa on hänelle kaikkein tärkein, ja se ilmenee siten, ettei kukaan voi olla tälle rittävän hyvä puoliso. Anoppi ymmärtää kaiken sanomani ja tekemäni väärin - tahallaanko, en tiedä. Näkee pahansuopuutta kaikissa sanomisissani ja teoissa ja puhuu niistä selkäni takana (mm. miehelleni ja muille sukulaisille). On kuulemma ollut samanlainen kaikille miehen naisille. Muutaman viime vuoden aikana on tullut kuitenkin tunne, että hän ihan aidosti tosissaan yrittää pitää minusta, ja nostan siitä hattua. Olemme hyvin erilaiset ihmiset, mutta ehdottomasti samaa mieltä siitä, että hänen poikansa ansaitsisi parempaa - mutta poika päättää, emme me. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ihan jees, hyvin tultu toimeen. Ainoastaan hirveä puhumaan ja on isosta suvusta, siispä selittää samat vanhat asiat moneen kertaan ja höpöttää kymmenien kumminkaimanserkkujensa elämistä... Mutta sen onneksi kestää, kun harvoin nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuollut ja kuopattu, sanotaanko näin että ei ole kertaakaan tullut ikävä.
Tapasimme vissiin toista kertaa kun hän katsoi äkkipäätä asiakseen huomauttaa (tietysti kun muita ei ollut kuulemassa), että jos teille tulee ero, niin ei se ainakaan Pekan syytä ole... täysin ilman mitään asiayhteyttä. Eikä siis tuntenut minua lainkaan ja kuitenkin täytyi sanoa noin inhottavasti. Mistä hän muka tuollaista olisi voinut tietää.
No kohta olemme 30 vuotta olleet naimisissa, onkohan sekin minun "syytäni" sitten?
Heh, ei sama asia, tuli vain mieleeni muisto: Mieheni täytti 30 vuotta ja anoppi&appi olivat ostaneet hopeiset ruokailuvälineet hänelle syntymäpäivälahjaksi. No, juhlat menivät ihan hienosti ilman anopin tavallisesti hyvin äänekäitäkin typeryyksien laukomisia, mutta minulle hän kävi sihisemässä korvaan kutakuinkin näin: "Sitten kun te eroatte, niin nuo aterimet kuuluvat Karille!" Minua tuo vain nauratti, ja sanoin hälle, että ikinä en noin mauttomia juttuja itselleni haluaisikaan. Ko. hopeiset ruokailuvälineet ovat olleet meidän (olemme yhä yhdessä) kaapissa jo 30 vuotta. Eikä niitä ole vieläkään käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyrkyttäjä, siis ihan kaikessa: ruuassa, tavaroissa, vaatteissa :-( "Kiitos, mutta ei kiitos" ei mene perille. Ei joululahjoja, kiitos, mutta tuo kuitenkin. Ja kirppisp*skaa...
Kuvittelee olevansa hienonpi kuin on, kun "tuntee" ns. ylemmän luokan ihmisiä. Ei oikeasti tunne, on vain jossain tilaisuudessa sanonut "päivää" k.o. henkilölle. Ja näillä "suhteillaan" mahtailee.
Täysin nuorimman lapsensa käskytettävissä, kun sillä on niin hieno titteli, siis joka asiassa, alkaen huonekalujen valinnasta anopin asuinpaikkaan.
Kiitos, helpotti, kun sain tuon oksennettua, puolisolle en voi sanoa näin suoraan. Ois muutakin, mutta tuossa ärsyttävimmät piirteet.
Semmoin leijonaemo. En haluaisi joutua hänen vihollisekseen. Päälle päin mukava, mutta kun sille päälle sattuu, on yksi piru. Puolustaa omiaan henkeen ja vereen, ei siedä mitään vääryyttä lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
Anoppini on entinen juoppo, jolla on lapsia neljän eri miehen kanssa. Mieheni ja puolisisaruksensa on jättänyt aina isilleen ja jatkanut eteenpäin seuraavalle ukolle. Omasta mielestään loistava äiti ollut ja ei voi kun ihmetellä miksi lapset ei oikeen pidä yhteyttä eikä tuo lapsenlapsia yökylään. Muutaman kerran olemme miehen kanssa koittaneet ottaa yhteyttä, mutta katkerana sylkee myrkkyään niin, että yhteydenpidosta ei tule kun paha mieli.
Onneksi mieheni äitipuoli on ihana ihminen, jota voi ilolla kutsua anopiksi ja mummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että äiti on miehen elämän tärkein nainen. Kun tämän sisäistätte niin avioliittonne on onnellinen.
Kyllä miehen elämässä vaimo on se tärkein nainen. Ellei ole, menköön takaisin äitinsä helmoihin.
En jaksa katsella sekuntiakaan, onneksi ei tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että äiti on miehen elämän tärkein nainen. Kun tämän sisäistätte niin avioliittonne on onnellinen.
Kyllä miehen elämässä vaimo on se tärkein nainen. Ellei ole, menköön takaisin äitinsä helmoihin.
Entäs jos ei oo vaimoo? Eikä mutsikaan elä enää?? Hohohoo!!
Todella hyvä ja mukava anoppi ja tullaan hyvin toimeen. Jos tulisi puolison kanssa ero, niin koittaisin pitää anopin. Mitään ongelmia ei ole monien vuosien mittaan ollut, kumpikin antaa tilaa ja arvostusta. Anoppi leipoo mulle keksejä ja minä korjaan mökillä anopin fillarin.