Vouhkaaminen lasten harrastuksista näyttää maaseudulla asuvien näkökulmasta ihan hullulta.

Liikunta tukee nuoren terveyttä ja kannustaa häntä eteenpäin opintiellä. Oulun yliopistossa tarkastetun väitöstutkimuksen mukaan aktiivisesti liikuntaa harrastava nuori voi hyvin ja pärjää koulussa. Lisäksi hän suunnittelee jatkavansa opintojaan lukiossa ja korkeakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätijävanhemmat ei anna edes pandemian estää menestykden tavotteluaan.

Siitähän siinä on kyse että lapset pakotetaan joka ilta jonkun hsrrastuksen pariin.

Harrastuksen pitäisi antaa voimaa ja iloa elämään, noiden lapsille se tuo vain paineita ja stressiä elämään, kun pitää tavotella sitä menedtystä ja täydellisyyttä johon vanhemmat ja valmentaja pakottaa.

Veikkaanpa että useimmat lapset toivoisi ettei harrastuspaikkoja avattaisi enää koskaan.

Oma lapsi ei ole sanonut kertaakaan ettei halua treeneihin. Odottaa pääsyä, kun tmmärtää ettei jatkuva PELAAMINEN tee hänelle hyvää. Tavoitteellusesti harrastavat pärjäävät hienosti myös koulussa. Heillä on sinnikkyyttä

Omat kokemukseni koulussa työskentelevänä on päinvastainen näistä tavoitteellisesti harrastavista.

Useimmiten heidän maailmansa on erittäin kapea, vain se kyseinen harrastus on mielessä. Mistään muusta ei osata puhua, eikä mikään muu kiinnosta. Sinnikkyyttä koulunkäyntiin ja tehtäviin ei ole lainkaan, koska harrastus. Koulumenestyskin on usein kohtalaisen vaatimatonta. Koska harrastus. Nuoren elämässä ei ole muuta kuin sähly/lätkä/jalkapallo/luistelu/tanssi.

Erittäin putkinäköisiä lapsia ja nuoria

Näissä ääripään nuorissa korostuu vanhempien vastuu. On hölmöä antaa nuoren elää kuvitelmissaan ammattiurheilusta, jos ei ole mitään muuta suunnitelmaa. Itse tunnen onneksi myös niitä erilaisia huippuja.

Siksi panostamme MYÖS kouluun

Vierailija kirjoitti:

Se mikä ei ole itselle tärkeää, näyttäytyy helposti turhalta vikinältä. Minulla ei lapsia ole, mutta ymmärrän hyvin, että varsinkin esiteinit ja teinit, jotka ovat tottuneet tavoitteelliseen treenaamiseen ja harrastuskavereihin, niitä kovasti myös kaipaavat.

Täällä pääkaupunkiseudulla monella ei ole omaa pihaa. Talvella yleensä ei ole jäätä luisteluun ja lunta hiihtämiseen ja pulkkamäkeen. Tänä vuonna harvinaisesti oli nyt, joista itsekin otin toki kaiken ilon irti. Ulkoilualueita toki on, mutta osalle ne vaativat julkisen liikenteen käyttöä. Joka paikassa toitotetaan ettei niitä saisi käyttää.

Voi olla siis, että elelet yksiössä tai kaksiossa teinisi kanssa. Molemmat olette koko päivän etänä. Illalla teette treeniä netistä niissä samoissa pikku neliöissä tai juoksette ulkona loskassa. Monelle juoksu nyt vaan on se inhokkilaji :)

Kesän tullen tilanne helpottaa, kun saattaa päästä uimaan ja lajikohtaiset treenitkin sujunevat vähän kivuttomammin kuivalla nurmella. Kilpatasolla harrastaville tämä ei kuitenkaan riitä. Nyt varmasti tulee kommentteja, että muuta sitten maalle äläkä valita. Kaupungeissa ja maalla eletään osittain eri tavalla ja se on ihan ok. Työn perässähän sitä yleensä kaupunkiin tullaan.

Niin, tänä vuonna nimenomaan on lunta ja jäätä (siis ON, ei oli) vaikka muille jakaa, joten se ei nyt käy selityksestä, vaikka jostain käsittämättömästä syystä sen tähän heti ensimmäisenä nostat. Missään ei ole myöskään kielletty ulkoilupaikkojen käyttöä - mistä sinä tuon oikein keksitkään - vaan nimenomaan suositeltu ulkoliikuntaa. Hesarikin säännöllisesti listaa parhaita paikkoja milloin mikäkin laiseen liikuntaan ulkona pääkaupunkiseudulla, että nekin, joita ennen ei ole kiinnostanut selvittää, missä voi helpoiten ulkoilla, löytäisivät sen noin 800 m päässä kotoaan olevan kivan alueen, josta eivät ole aiemmin tienneet, koska eivät ole koskaan ottaneet asiasta selvää. Kyse ei ole siitä, etteikö vaihtoehtoja olisi, vaan siitä, että osa ihmisistä on kykenemättömiä niitä toteuttamaan jostain minulle käsittämättömästä syystä. Ennemmin keksitään virheellisiä seliselittelyitä, miksei muka voi, ja valitetaan, miten on kamalaa ja epäreilua, kun mitään ei saa tehdä, kuin että edes yritettäisiin selvittää ja miettiä, mitä kaikkea todellisuudessa voikaan tehdä.

No joo, jotenkin tuntuu, että näitä tavoitteellisesti harrastavia ja kilpailevia nuoria on nuorista loppujen lopuksi aika pieni vähemmistö. Tyypillisesti kuvio täällä meillä (keskikokoinen kaupunki eteläisessä Suomessa) menee niin, että siinä 7-9-vuotiaana joka jannu on jalkapallo- tai jääkiekkokoulussa, mutta yläkoulussa enää hyvin pieni vähemmistö harrastaa. Siinä mielessä on huvittavaa, kuinka jotkut perustelevat pikkukoululaisten harrastusrumbaa sillä, etteivät nuorina sitten ole luuhaamassa toimettomina kaduilla. Harrastukset ovat täällä ihan kivoja, mutta eivät mikään elämän tärkein asia. Tiedän kyllä heitäkin, jotka omasta tahdostaan harjoittelevat pitkäjänteisesti ja kilpailevat ja heille tällainen tilanne on tietysti hankala. Mutta oikeasti mielenterveys järkkyy monellakin siksi, että iltaisin pitää olla kotona tai liikkua omin päin ulkona? Olisi varmaan pysähtymisen paikka miettiä, mikä kotona on niin kamalaa, miksei osata olla lainkaan yhdessä ilman kiirettä.

Yksi jotenkin huvittava näkemys on, että harrastaminen on sama kuin urheilu ja nyt ollaan niin huolissaan kunnon romahtamisesta. Lapseni ainoa ohjattu harrastus on shakkikerho, eikä sen oleminen tauolla vaikuta kuntoon sitä tai tätä. Missä vaiheessa käsitys harrastamisesta on tällä tavalla kapeutunut? Ennen harrastuksina pidettiin myös mm. kirjeenvaihtoa eikä vain sellaista toimintaa, missä mentiin tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan tekemään sitä, mitä ammattitaitoinen valmentaja sanoo. En väheksy tuollaista harrastamista, mutta eikö huomiota voisi kiinnittää myös siihen, miten saada ihmiset omatoimisesti keksimään tekemistä ja vaikka asettamaan oppimistavoitteita (jos haluaa) jne.? Eikös työelämässäkin kuuluteta luovuuden ja itsenäisyyden perään, mutta vapaa-ajalla ihmiset sitten ilmeisesti ovat määkivä lauma, joka odottaa paimenta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.

Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.

Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.

En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.

Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.

Ja tämä perinne tulee jo ainakin 80-luvulta saakka. Aikoinaan käytännössä kaikki joukkuelajeja harrastavat olivat mielestään kukkulan kuninkaita. Silloinkaan heitä ei koskenut samat säännöt. Aina piti saada poikkeuksia, kun se lätkä tai jalkapallo on nyt vain maailman tärkein asia.

Sosiaalisesti he olivat kukkulan k**ipäitä, kuin karikatyyrejä myöhemmin amerikkalaisissa elokuvissa tavattaviin hign school urheilutähdistä, jotka yrittävät kyykyttää muita ympärillään.

Kun oma arvo on sidoksissa suorituksiin, kehittyy helposti niin sanottu hyvä huono itsetunto, joka on narsismin esiaste.

Jossakin määrin tämä on väistämätöntä urheilussa, koska urheilussa on kysymys paremmuudesta. Mitkään löpinät siitä, miten tärkeintä on itsensä ylittäminen, eivät muuta sitä tosiasiaa, että urheilussa ihminen on yhtä kuin suorituksensa.

Jos oma lapseni innostuisi tavoitteellisesta urheilusta (nuorimmaisen kohdalla ehkä todennäköisintä, jos synnynnäisiä taipumuksia mietitään), niin tekisin kyllä kaikkeni että hän siinä rinnalla lukisi mahdollisimman paljon kaunokirjallisuutta ja katsoisi elokuvia, jotta empatia kehittyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täällä kaupungissa vain kurjimmilla ei ole harrastuksia. Maalla oikein retostellaan huonolla vanhemmuudella. Aika surullista. T: äiti, joka on iloinen jäähallin aukeamisesta, kun pääsee lapsi luistimille

Onko huonoa vanhemmuutta, jos 100km säteellä ei ole jäähallia?

Ei se nyt jäähallista ole kiinni, mutta jos noin metsässä asutte, niin onhan se huonoa vanhemmuutta. Ei siellä sitten varmaan ole mitään muutakaan. Olette kyllä ihan itse kotinne paikan valinneet ja nämä valinnat ovat osa vanhemmuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täällä kaupungissa vain kurjimmilla ei ole harrastuksia. Maalla oikein retostellaan huonolla vanhemmuudella. Aika surullista. T: äiti, joka on iloinen jäähallin aukeamisesta, kun pääsee lapsi luistimille

Onko huonoa vanhemmuutta, jos 100km säteellä ei ole jäähallia?

Ei se nyt jäähallista ole kiinni, mutta jos noin metsässä asutte, niin onhan se huonoa vanhemmuutta. Ei siellä sitten varmaan ole mitään muutakaan. Olette kyllä ihan itse kotinne paikan valinneet ja nämä valinnat ovat osa vanhemmuutta. 

Minäkin haluan kuulla arvion omasta vanhemmuudestani. Kymmenen kilometrin säteellä on kolme jäähallia, enkä ole ikinä yhtäkään muksuistani niihin vienyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täällä kaupungissa vain kurjimmilla ei ole harrastuksia. Maalla oikein retostellaan huonolla vanhemmuudella. Aika surullista. T: äiti, joka on iloinen jäähallin aukeamisesta, kun pääsee lapsi luistimille

Onko huonoa vanhemmuutta, jos 100km säteellä ei ole jäähallia?

Ei se nyt jäähallista ole kiinni, mutta jos noin metsässä asutte, niin onhan se huonoa vanhemmuutta. Ei siellä sitten varmaan ole mitään muutakaan. Olette kyllä ihan itse kotinne paikan valinneet ja nämä valinnat ovat osa vanhemmuutta. 

Minäkin haluan kuulla arvion omasta vanhemmuudestani. Kymmenen kilometrin säteellä on kolme jäähallia, enkä ole ikinä yhtäkään muksuistani niihin vienyt.

No jos et edes ymmärrä mistä täällä keskustellaan, niin olet varmaan muiltakin osin vähän huono.

Helsingin kaikille luistinradoille on ollut tuntien jonoja, kun muita liikuntamahiksia ei ole ollut. Kertoo jotain tilanteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täällä kaupungissa vain kurjimmilla ei ole harrastuksia. Maalla oikein retostellaan huonolla vanhemmuudella. Aika surullista. T: äiti, joka on iloinen jäähallin aukeamisesta, kun pääsee lapsi luistimille

Onko huonoa vanhemmuutta, jos 100km säteellä ei ole jäähallia?

Ei se nyt jäähallista ole kiinni, mutta jos noin metsässä asutte, niin onhan se huonoa vanhemmuutta. Ei siellä sitten varmaan ole mitään muutakaan. Olette kyllä ihan itse kotinne paikan valinneet ja nämä valinnat ovat osa vanhemmuutta. 

Minäkin haluan kuulla arvion omasta vanhemmuudestani. Kymmenen kilometrin säteellä on kolme jäähallia, enkä ole ikinä yhtäkään muksuistani niihin vienyt.

Kaipa ne jotain muuta harrastavat, eivätkä vain ruutuaikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täällä kaupungissa vain kurjimmilla ei ole harrastuksia. Maalla oikein retostellaan huonolla vanhemmuudella. Aika surullista. T: äiti, joka on iloinen jäähallin aukeamisesta, kun pääsee lapsi luistimille

Onko huonoa vanhemmuutta, jos 100km säteellä ei ole jäähallia?

Ei se nyt jäähallista ole kiinni, mutta jos noin metsässä asutte, niin onhan se huonoa vanhemmuutta. Ei siellä sitten varmaan ole mitään muutakaan. Olette kyllä ihan itse kotinne paikan valinneet ja nämä valinnat ovat osa vanhemmuutta. 

Minäkin haluan kuulla arvion omasta vanhemmuudestani. Kymmenen kilometrin säteellä on kolme jäähallia, enkä ole ikinä yhtäkään muksuistani niihin vienyt.

No jos et edes ymmärrä mistä täällä keskustellaan, niin olet varmaan muiltakin osin vähän huono.

Kiitos! Olet aivan parasta viihdettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaan työssäni paljon perheitä. Pääsääntöisesti köyhillä lapsilla ei ole harrastuksia. Kotona nyhjätään ruutujen kanssa kaikki aika, kun aikuisilla on aikuisten jutut eikä aikaa pitää seuraa. Koulutettujen ja vähänkin varakkaampien perheiden lapset käyvät musiikkiopistoissa, luisteluseuroissa, sählyissä, jääkiekoissa, jalkapalloharkoissa, parkourissa jne. Näille lapsille on tyypillistä, että vanhemmat löytävät aikaa panostaa myös heidän koulunkäyntiinsä ja se sujuukin ihan toisella tavalla kuin tuon kouluttamattoman alaluokan lapsilla.

Tää on niin outoa, koska halvallakin voi harrastaa. Mainitsin jo aiemmin partion, vpk:n, yleisurheilun. Tulee mieleen myös paini. Koulut tarjoavat vaikka mitä, koska seurat ovat tulleet kouluihin. Esim. Koris ja tanssitunnit. Nuo ovat vielä halpaa eli mak 250 e lukukausi. Vähävarainen voi saada kunnalta tukea lasten harrastuksiin

Kommenttina hyvä nosto sille, miten joku ei ymmärrä mitä vähävaraisuus tarkoittaa. Ensinnäkin - joissain kouluissa on harrestetoimintaa, toisissa ei. Meidän koulussa taitaa olla shakkikerho. 

Mutta oleellisinta tässä on tuo halpaa, max. 250 €/ lukukausi. Tämä EI ole halpaa, jos elää toimentulon minimillä (tsekkaa ketju, jossa puhuttiin 200 euron ruokakustannuksista). Vastaavasti painikin maksaa. En nyt enää muista kuinka paljon, mutta siinäkin tarvitaan puvut jne. 

Halvalla voi harrastaa kunnan tai srk:n ilmaisissa kerhoissa, joissa ei tähdätä mihinkään, eli onhan se usein mahdollista. Mutta kyllä tämä viesti taas osoitti keskiluokan kyvyttömyyden ymmärtää, mitä vähävaraisuus tarkoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täällä kaupungissa vain kurjimmilla ei ole harrastuksia. Maalla oikein retostellaan huonolla vanhemmuudella. Aika surullista. T: äiti, joka on iloinen jäähallin aukeamisesta, kun pääsee lapsi luistimille

Onko huonoa vanhemmuutta, jos 100km säteellä ei ole jäähallia?

Ei se nyt jäähallista ole kiinni, mutta jos noin metsässä asutte, niin onhan se huonoa vanhemmuutta. Ei siellä sitten varmaan ole mitään muutakaan. Olette kyllä ihan itse kotinne paikan valinneet ja nämä valinnat ovat osa vanhemmuutta. 

Minäkin haluan kuulla arvion omasta vanhemmuudestani. Kymmenen kilometrin säteellä on kolme jäähallia, enkä ole ikinä yhtäkään muksuistani niihin vienyt.

Kaipa ne jotain muuta harrastavat, eivätkä vain ruutuaikaa?

Totta kai harrastavat. Ja epäilemättä jotain harrastavat senkin tyypin lapset, jonka luota on 100 km jäähallille. Saattavat harrastaa vaikka SM-tasolla ja menestyä paremmin kuin meidän kaupunkilaisten lapset, mistäs me sen tiedämme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?

Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.

Ja tämä liittyy lasten ja nuorten harrastustoimintaan miten...? 🤔

Siten, että tuntuu, ettette osaa vain olla kotona tekemättä mitään esim ohjattua liikuntaa/harrastusta.Pitää mennä koko ajan, viedä lapsia sinne ja tänne ja lomilla olla joku Lapissa tai etelässä. Elämä ihan sietämätöntä, kun nämä poistetaan. Ja toiset tulee oikein hyvin toimeen ilman kaikkea tätä. Myös tämän kirjoittaja :) Ja tgämän kirjoittaja ymmärtää, että tilanne on tämä, sillä mennään ja toivotaan, että terveinä pysytään. Vaikea tajuta miksi tätä korona tilannetta pitää valittaa koko ajan kun sille ei nyt vaan mahda mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täällä kaupungissa vain kurjimmilla ei ole harrastuksia. Maalla oikein retostellaan huonolla vanhemmuudella. Aika surullista. T: äiti, joka on iloinen jäähallin aukeamisesta, kun pääsee lapsi luistimille

Onko huonoa vanhemmuutta, jos 100km säteellä ei ole jäähallia?

Ei se nyt jäähallista ole kiinni, mutta jos noin metsässä asutte, niin onhan se huonoa vanhemmuutta. Ei siellä sitten varmaan ole mitään muutakaan. Olette kyllä ihan itse kotinne paikan valinneet ja nämä valinnat ovat osa vanhemmuutta. 

Minäkin haluan kuulla arvion omasta vanhemmuudestani. Kymmenen kilometrin säteellä on kolme jäähallia, enkä ole ikinä yhtäkään muksuistani niihin vienyt.

Mitä kohtaa lauseesta "ei se jäähallista ole kiinni" sinä et ymmärrä? Haluatko kuulla arvion myös luetun ymmärtämisestäsi. Ei ole kaksinen meinaan. 

Hitaampikin olisi jo tässä vaiheessa tajunnut, ettei kaikkien tarvitse harrastaa luistelua. Mutta lasten harrastamattomuuden perustelu valinnoilla, jotka itse on tehnyt, on vastuunpakoilua. 

Jos lapsesi makaavat kotona kännyköiden kanssa illat pitkät, olet huono vanhempi. Jos lapsillasi on kehittäiviä aktiviteettaja, he tapaavat kavaereita myös vapaa-aikana ja liikkuvat edes suunnilleen suositusten mukaisesti, niin homma on ihan ok. 

100 km lähimästä jäähallista nyt kuitenkin kertoo sen, että henkilö asuu jopa Suomen mittapauulla todella korvessa. Jos tällä sitten perusteelllaan lasten passiivisuus, niin ei sinne korpeen ole päädytty vahingossa. Toki te voitte nyt juuttua tähän käsitteeseen "jäähalli" ja myöhiä sitä, että pitääkö lapsen luistella ja voiko se luistella, mutta toki se kertoo, että pointti menee aika tavalla ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksia voi olla myös ilman ohjattuja harrastuksia. Minä kasvoin keskisuuressa kaupungissa, joten harrastusryhmiä olisi varmaan ollut tarjolla, jos olisi kiinnostanut. Ei vaan kiinnostanut. Soittotunneilla kävin, mutta musiikkia nyt pystyy harrastamaan/harjoittelemaan ihan kotonakin. Sen lisäksi piirsin, maalasin, luin, kirjoitin, ompelin, valokuvasin, lauloin, kävin juoksulenkeillä, leivoin. Samaa harrastan nykyäänkin, ja nykyään kaikki tuo on kotona vielä helpompaa, koska kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin löytyy netistä vastaus.

En sano, että kaikkien pitäisi olla introvertteja ja tyytyväinen tällaiseen yksinäiseen harrastamiseen, mutta eihän tämän nyt ole tarkoitus olla mikään pysyvä tila. Pointtini nyt vain on, että kotonakin voi varsin hyvin harrastaa monipuolisesti.

Minun harrastukseni ovat aina olleet luomispainotteisia, mutta kaikissa urheiluharrastuksissa on jotain keinoja ylläpitää kuntoa ilman lajierityistä harjoittelua. Ja ken tietää, ehkä tekisi hyvää sille lentopalloilijallekin vaikka ottaa vähän luontokuvia lenkkeillessään. Ei kai siinä mitään tässä tilanteessa häviäkään, jos edes kokeilee jotain uusia harrastuksia?

Mutta tiedän jo etukäteen, että löytyy sata syytä, miksi kaikki muu paitsi juuri ne jokaviikkoiset lentopalloharkat ovat ihan p*skaa ja elämä on tästä lähtien ihan pilalla.

Sä missasit sen pointin, noissa ohjatuissa harrastuksissa nuorille on tärkeätä juurikin ne kaverit ja se yhteisö. Ei siis yksin harrastaminen, vaan siinä yhdessä muiden kanssa.

Samaa mieltä, ja lisäisin, että joku parin viikon tai kuukauden tauko on ihan ok kaikille, mutta kuinka pitkään näitä nuoria meinataan kiduttaa?

Oikein kiduttaa ! No huhhuh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täällä kaupungissa vain kurjimmilla ei ole harrastuksia. Maalla oikein retostellaan huonolla vanhemmuudella. Aika surullista. T: äiti, joka on iloinen jäähallin aukeamisesta, kun pääsee lapsi luistimille

Onko huonoa vanhemmuutta, jos 100km säteellä ei ole jäähallia?

Ei se nyt jäähallista ole kiinni, mutta jos noin metsässä asutte, niin onhan se huonoa vanhemmuutta. Ei siellä sitten varmaan ole mitään muutakaan. Olette kyllä ihan itse kotinne paikan valinneet ja nämä valinnat ovat osa vanhemmuutta. 

Minäkin haluan kuulla arvion omasta vanhemmuudestani. Kymmenen kilometrin säteellä on kolme jäähallia, enkä ole ikinä yhtäkään muksuistani niihin vienyt.

Mitä kohtaa lauseesta "ei se jäähallista ole kiinni" sinä et ymmärrä? Haluatko kuulla arvion myös luetun ymmärtämisestäsi. Ei ole kaksinen meinaan. 

Hitaampikin olisi jo tässä vaiheessa tajunnut, ettei kaikkien tarvitse harrastaa luistelua. Mutta lasten harrastamattomuuden perustelu valinnoilla, jotka itse on tehnyt, on vastuunpakoilua. 

Jos lapsesi makaavat kotona kännyköiden kanssa illat pitkät, olet huono vanhempi. Jos lapsillasi on kehittäiviä aktiviteettaja, he tapaavat kavaereita myös vapaa-aikana ja liikkuvat edes suunnilleen suositusten mukaisesti, niin homma on ihan ok. 

100 km lähimästä jäähallista nyt kuitenkin kertoo sen, että henkilö asuu jopa Suomen mittapauulla todella korvessa. Jos tällä sitten perusteelllaan lasten passiivisuus, niin ei sinne korpeen ole päädytty vahingossa. Toki te voitte nyt juuttua tähän käsitteeseen "jäähalli" ja myöhiä sitä, että pitääkö lapsen luistella ja voiko se luistella, mutta toki se kertoo, että pointti menee aika tavalla ohi. 

Kyllähän se pointti meni ohi silläkin ihmisellä, joka alkoi mussuttaa miten korvessa asuminen on huonoa vanhemmuutta. Ei häntä kiinnostanut selvittää, että mitä hänen hyökkäyksensä kohteen lapset todellisuudessa harrastavat. Ehkä he ovat luistelleet ulkojäillä jo pari kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.

Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.

Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.

En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.

Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.

Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.

Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.

Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta vahingoittuvatko lapset siitä, että he ovat vähän aikaa ilman näitä harrastuksia? Jos he vahingoittuisivat, olisi maaseudun lapsille järjestetty samat mahdollisuudet!

No eivät vahingoitu, vain ulisevien snobivanhampien ego kärsii.

Et taida ymmärtää lasten ja nuorten kasvattamisesta paljonkaan

Olen kasvatusammattilainen. Nyt ei ole rajoitusten purkamisen aika.

Jos joku vanhempi ei nyt pysty huolehtimaan lapsensa hyvinvoinnista, niin perheelle pitää tarjota heille räätälöitapua, esim. kasvatustutoria, psylologipalveluja, jne.

kyllä, suosittelen lämpimästi, jos harrastusten merkitystä lasten kasvulle ei ymmärrä

Muin kolme lasta eivät ole aikoinaan mitenkään erityisesti harrastaneet mitään, käyneet koulut ja olleet kavereiden kanssa ulkona , ihan tavallista olemista kuten olen itsekin lapsena ollut. Mulla on kolme mukavaa, iloista työssäkäyvää ammatin saanutta nuorta aikuista joilla ei kellään ole mitään mielenterveysongelmia tai masennusta. Eli ei se pelkkä harrastus ketään autuaaksi ja onnelliseksi selviytyjäksi tee, kyllä muilla asioilla on siihen ihan oma suuri merkityksensä. Ja kyllä, olen paljon heidän kanssa tekemisissä, että tiedän mitä kirjoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.

Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.

Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.

En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.

Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.

Kyselytutkimuksessa? Ei se kiusaaminen sen yleisempää ole joukkueurheilussa kuin missään muuallakaan. Varmaan Irma sanoo että on sitä joku ohimennessään tönäissyt tai joku on sanonut jotain mikä ei sitten Irman mielestä ollut kivasti sanottu. Kiusaaminen ei ole sidottu mihinkään lajiin vaan se on sen ihmisen/lapsen persoonallisuudesta ja kasvatuksesta kiinni.

Se sinun hiihtäjäpoikasi on kiusannut minun lastani niin että lapseni ei halua mennä samaan aikaan edes ulos. Yksilölajin harrastajat ovat kyllä todellakin itsekkäitä.

Jos lapseni jotain harrastaisi, niin se olisi kyllä joukkuelajia.

Siis hetkinen? Jos Irman kiusataan, se on turhaa vinkumista, mutta jos minun lapseni kiusaa sinun lastasi, on tosi kyseessä?

Yritä nyt päättää, mitä haluat sanoa kiusaamisesta.